Lemmetyiset eivät uskalla haaveilla kolmannesta lapsesta, koska apua ei ole: Olemme juuri ja juuri selvinneet tähän asti

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ymmärrä. Jos on jo kaksi lasta ilman tukiverkkoa, mitä sen puute vaikuttaa siihen kolmanteen?

Mä voin kertoa. Kun on kaksi lasta, on perheessä yksi lapsi yhtä aikuista kohti. Kun on kolme lasta, suhdeluku on 0,66 aikuista yhtä lasta kohti. Se on aika iso ero.

Ja liikenteessä yhdellä aikuisella on kaksi kättä, joilla ottaa kiinni kahdesta lapsesta. Se on hyvin konkreettinen tilanne.

Tämä kolmen lapsen kokemuksella, ilman sitä tukiverkkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos pariskunta hankkii lapset parikymppisinä ja vanhemmat ovat alle viidenkymmenen tai niillä korvilla niin MITEN ihmeessä joku voi olettaa että heistä olisi lastenhoitoavuksi kun ovat itsekin ihan täysillä vielä työelämässä. Puhumattakaan rahallisesta avusta, monilla on vielä velkaa siitä omastakin asunnosta ja kaikki rahat ovat menneet niiden omien lasten kasvattamiseen. 

No ei tietenkään oleta mitään keskellä päivää-apua, miten tosiaan voisi olettaa? Toki ne viisikymppisetkin isovanhemmat voisi viikonloppuisin toisinaan lapsenlapsiaan vahtia, jos kiinnostusta löytyisi, ja monilla löytyykin. 

Miksi jos vanhemmat ovat itsekin vapaalla? Pitääkö vanhempien saada levätä isovanhempien kustannuksella? Itse olen viisikymppinen, teen kymmentuntisia päiviä enkä todellakaan jaksaisi juosta pie

Eikö jaksaisi edes pari kertaa vuodessa? Ihan mielenkiinnosta, saitko itse apua pienten lasten kanssa?

Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.

Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. 

Koittakaapa nyt päättää, toiset hokee että kun isovanhemmat puuttuvat ja toiset, että kun kukaan ei puutu.

Onkohan tuokaan, tai moni muukaan, pariskunta itse auttanut koskaan ketään, edes niitä läheisiä? Tuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.

Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. 

Ei varmaankaan mitään ongelmaa sinulla, mutta voi lapsi parkojasi.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.

Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. 

Juuri näin.

Älkää tehkö lapsia nykynuoret, teistä ei vanhemmiksi ole. PISTE. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin isommissa yhteisöissä. Nykymalli eli ydinperhe ei toimi.

Perheet on kyllä ampuneet itseään tässä jalkaan. Kun kaikki perheellistyttyään haluaa vain olla sen ydinperheensä kanssa, nekin jotka voisivat auttaa häviävät tuttavapiiristä, kun eivät enää kelpaa seuraksi.

Osittain myös nuoret ennen lastenhankintaa. Jos mun siskonpoika olisi kadonnut ensin 15:ksi vuodeksi mun elämästä ja sitten tullut vauvansa kanssa ja sanonut, että nyt me alettais tarvita sulta lastenhoitoapua, niin tuskin olsin ryhtynyt lapsenlikaksi. Mutta hän kävi mun luonani kahvilla tai joskus ihan vaan iltaa istumassa jo nuorena sinkkumiehenä ja sitten myöhemmin tulevan vaimonsa kanssa. Ja niinpä mun mielestä on ollut ihan kivaakin olla välillä lastenhoitoapuna ja joskus pyydän lapsia meille viikonlopuksi ihan vain siksi, että mun mielestä ne lapset ovat kivoja. Siskonpoika vaimoineen voi sitten sen aikaa tehdä mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.

Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. 

Ei varmaankaan mitään ongelmaa sinulla, mutta voi lapsi parkojasi.

Voi niitä raukkoja tosiaan. Toinen on lääkäri, tekee päivätyötä omassa yrityksessään vaimonsa kanssa ja toinen on juristi, (miehensä pankinjohtaja) hänelläkin oma yritys, molemmissa perheissä kaksi lasta. Hyvin pärjäävät, hyvät opit on kotoa saaneet.

tutuille terkut! 

Tuo kirjoitus on asenteellinen. Sanotaan, että "ongelma" on vaikkapa näkemys siitä, että pitää pärjätä itse. Se ei ole mikään ongelma vaan hyve. 

Tuolla lapsiperheellä oli "ongelmana" ettei heillä ole parisuhdeaikaa. Ja kuitenkin ovat tehneet useammankin lapsen. Kaksi tervettä aikuista hoitaa maltillista lapsilukua. On työt ja turvallinen koti.

Voi kertoa, ettei meilläkään ole parisuhdeaikaa. Meillä on nyt sitä perheaikaa. On ollut jo 6 vuotta. Ihan niinkuin kaikilla muillakin pienten perheillä. Tuo on aivan tavallista perhe-elämää. En ymmärrä missä lie pilvilinnoissa elävät tai haluaisivat elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ymmärrä. Jos on jo kaksi lasta ilman tukiverkkoa, mitä sen puute vaikuttaa siihen kolmanteen?

Mä voin kertoa. Kun on kaksi lasta, on perheessä yksi lapsi yhtä aikuista kohti. Kun on kolme lasta, suhdeluku on 0,66 aikuista yhtä lasta kohti. Se on aika iso ero.

Ja liikenteessä yhdellä aikuisella on kaksi kättä, joilla ottaa kiinni kahdesta lapsesta. Se on hyvin konkreettinen tilanne.

Tämä kolmen lapsen kokemuksella, ilman sitä tukiverkkoa.

 

Minulla on kolme, hyvin pärjään, katsos olen heidät kasvattanut pienestä asti, ei viisivuotiasta fiksua lasta tarvitse koko ajan kädestä roikottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen yksinhuoltajana ilman tukiverkkoja olen aina ihmetellyt näitä juttuja. Kun hankkii lapsia, heihin tulee sitoutua. Oma terveys ei välttämättä tahdo aina riittää. Tästäkin on omaa kokemusta, oli todella rankkaa olla yksinhuoltaja ja vailla tukiverkkoja kahden lapsen kanssa, kun itse sairastui MS- tautiin. Tämän lisäksi tuli vielä syöpä.

Lapset olivat pieniä ja jotenkin oli vaan pärjättävä. En muista ja tajua vieläkään miten olen noista vuosista selvinnyt. Mutta tälläisia juttuja lukiessani Lemmetyisistä lukiessani ajatellen aina lämmöllä niitä äitejä, jotka yksinhuoltajina tai vaikeassa avioliitossa jaksavat luotsata perhettä eteenpäin vailla tukiverkkoja.

Siis nuohan jaksaa hoitaa ne kaksi, mutta rahkeet ei enää riitä KOLMANTEEN.  Ja olen kyllä sitä mieltä, että luultavasti  olet asettanut lapsesi vaaraan, kun olet heitä  lähes tiedottomassa tilassa välillä hoitanut. Lapsen parhaaksi noita tukiverkkoja olisi hyvä olla olemassa. Voi olla, että lapsesi eivät ole samaa mieltä, että pärjäsitte. Lapsille tuo aika on voinut olla turvatonta pelon ja tressin aikaa.

168: eipä se vaadi kuin yhden burn outin, kun firmat ovat mennyttä ja saat omalla logiikallasi kysellä että mistä noita ääliöitä sikiää. No sinustahan niitä.

Suku, joka pitää omistaan huolen myötä- ja vastamäessä, on asia jota ei millään rahalla saa. Sinulla ei sitä selvästikään ole, ja siksi perusturvattomuuttasi äksyilet ja kehuskelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en ymmärrä. Jos on jo kaksi lasta ilman tukiverkkoa, mitä sen puute vaikuttaa siihen kolmanteen?

Mä voin kertoa. Kun on kaksi lasta, on perheessä yksi lapsi yhtä aikuista kohti. Kun on kolme lasta, suhdeluku on 0,66 aikuista yhtä lasta kohti. Se on aika iso ero.

Ja liikenteessä yhdellä aikuisella on kaksi kättä, joilla ottaa kiinni kahdesta lapsesta. Se on hyvin konkreettinen tilanne.

Tämä kolmen lapsen kokemuksella, ilman sitä tukiverkkoa.

 

Minulla on kolme, hyvin pärjään, katsos olen heidät kasvattanut pienestä asti, ei viisivuotiasta fiksua lasta tarvitse koko ajan kädestä roikottaa. 

No niin, kipitähän nyt hoitamaan heitä.

Niin, tuossa äiti halusi jonkun jakamaan vastuuta, mutta ei puhettakaan siitä, että tuo joku saisi myös oikeuksia.

Palataan aikaan, jolloin lapsiperheessä asui myös isovanhempi tai isovanhemmat, jolloin talous todella jaettiin eikä miniällä ollut sananvaltaa siihen, miten lapset hoidetaan, hoitajahan oli isovanhempi, joka päätökset teki. Moniko vanhempi hyväksyy sen, että heidän kasvattajanoikeuksiensa yli kävellään vedoten siihen, että "maksu" omasta ajasta on ko, oikeuksien menettäminen.

Kolmen alle 4v lapsen kanssa varsin hyvin pärjänneenä muistutan, että elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä ihan itse tekee. Jos päättää, että ei pärjää, niin ei yllättäen pärjääkään.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuossa äiti halusi jonkun jakamaan vastuuta, mutta ei puhettakaan siitä, että tuo joku saisi myös oikeuksia.

Palataan aikaan, jolloin lapsiperheessä asui myös isovanhempi tai isovanhemmat, jolloin talous todella jaettiin eikä miniällä ollut sananvaltaa siihen, miten lapset hoidetaan, hoitajahan oli isovanhempi, joka päätökset teki. Moniko vanhempi hyväksyy sen, että heidän kasvattajanoikeuksiensa yli kävellään vedoten siihen, että "maksu" omasta ajasta on ko, oikeuksien menettäminen.

Kolmen alle 4v lapsen kanssa varsin hyvin pärjänneenä muistutan, että elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä ihan itse tekee. Jos päättää, että ei pärjää, niin ei yllättäen pärjääkään.

Minäkin olen pärjännyt melko hyvin kolmen alle viisivuotiaan kanssa. Tosin en missään nimessä yksin vaan yhdessä puolisoni kanssa. Hyvin meni, lapset pysyivät elossa ja terveinä, ja vanhemmat myös. 

 

Mutta jos joku ihminen väittää lapsiperheen elämän olevan juuri niin vaikeaa kuin siitä itse tekee, antaa tämä henkilö itsestään kuvan hieman naiivina ja suorastaan yksinkertaisena ihmisenä. Ei siinä kaikki, että ilmeisestikään mikään vakava sairaus tai vamma ei ole koskaan häneen tai hänen lapsiinsa omakohtaisesti iskenyt, vaan että edes hän ei osaa sellaista mahdollisuutta edes kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.

Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. 

Heh, tämä on sinänsä huvittava kommentti, kun ääliöksi tulee haukkumaan ihminen, joka ei edes lukemaansa ymmärrä. Käypä tavaamassa se uutinen uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että ihminen saa hakea apua joka muussa vaikeassa elämäntilnateessa, mutta ei silloin, kun apua tarvitsee pienten lasten äiti/vanhemmat. Silloin pitää vaan pärjätä yksin, mitäs läksit. 

Ihminen saa  uupua töistä ja se on nykyään jo ihan ok, mutta pienten lasten vanhemmille tämä ei ole sallitua.

Voi näyttää siltä että saa hakea, mutta ei se käytännössä mene niin että moneen muuhunkaan asiaan saisi välttämättä mitään apua. Aika moni muukin saa huomata, että vaikeuksien koittaessa jää yksin. Ja onhan siinä lopulta iso ero, onko ikävä tilanne täysin ennakoitavaa omien elämänvalintojen seurausta, vai onko kyseessä esim. itsestä riippumaton tai parantumaton sairaus. Kun tekee lapsia, on raatorehellisesti arvioitava omia resursseja. Muutenhan sitä voisi pyöräyttää sen kummempia miettimättä vaikka 6 lasta, ja jättää ne muiden maksettavaksi ja hoidettavaksi tai (osin) heitteille. Lapset nähdään kuitenkin ensisijaisesti aina vanhempien vastuuna. Tämä nyt mitenkään vanhempien uupumusta vähättelemättä. Joskus oman jaksamisen ennakointi etukäteen voi olla hyvin vaikeaa. Enkä varsinaisesti vastusta sitä, että lapsiperheitä tuettaisiin enemmän. Sitä vaan tuskin näillä resursseilla ja tässä poliittisessa tilanteessa tapahtuu, kun kaikesta leikataan jo nyt.

Kyllä uupunut ja masentunut vanhempikin voi hakea kaikkea sitä apua, jota ylipäätään on uupuneille ja masentuneille tarjolla, eli ei kovin paljon. Toki siitä voi päätyä lastensuojelun asiakkaaksi. Lähinnä vaan tuohon, että työstä "saa" uupua, lapsista "ei". Mutta kyllähän kaikki yhtä lailla saavat tai ovat saamatta uupua, lapsettomalla ei vain ole niitä lapsia joista pitäisi jonkun silti pitää huolta ja kantaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen yksinhuoltajana ilman tukiverkkoja olen aina ihmetellyt näitä juttuja. Kun hankkii lapsia, heihin tulee sitoutua. Oma terveys ei välttämättä tahdo aina riittää. Tästäkin on omaa kokemusta, oli todella rankkaa olla yksinhuoltaja ja vailla tukiverkkoja kahden lapsen kanssa, kun itse sairastui MS- tautiin. Tämän lisäksi tuli vielä syöpä.

Lapset olivat pieniä ja jotenkin oli vaan pärjättävä. En muista ja tajua vieläkään miten olen noista vuosista selvinnyt. Mutta tälläisia juttuja lukiessani Lemmetyisistä lukiessani ajatellen aina lämmöllä niitä äitejä, jotka yksinhuoltajina tai vaikeassa avioliitossa jaksavat luotsata perhettä eteenpäin vailla tukiverkkoja.

Kauniisti sanottu. Luulen kanssa niiden vaikeimmassa tilanteissa olevien jäävän vaille tukea kun tälläiset HS.n jutussa olleet perheet alkavat odottaa ihmisoikeutenaan siivoojaa, lastenhoitajaa

Tuossa nyt ei ole mitään sanottu erityisen kauniisti, mutta lapset on kyllä asetettu vaaraan, kun puolitajuton äiti on heitä sairaana hoitanut. Miten voi olla mahdollista, että Suomessa on hienoa se, että joku äiti on yksin selvinnyt, ilman kenenkään apua MS taudin  (toki  tauti ei välttämättä kaikkille aiheuta vuosikymmeniin juurikaan oireita, eli pärjää hyvin jopa työelämässä) ja syövän kanssa. Toki lasten on pakostakin pitänyt olla jo aika isoja, koska et todelkaan voi jättää alle kouluikäisiä kotiin omanonnensa nojaan, kun lähdet syöpäleikkaukseen tai sytostaattihoitohin, joiden jälkeen voit olla niin huonossa kunnossa, ettei pysy pystyssä. 

Joko lapset ovat jo olleet isompia ja pärjänneet yksin tai sitten tuo kommentoija on altistanut lapsensa todelliseen vaaraan. Siinä ei ole mitään ihailemista. 

Mutta niin vain tuokin on saanut paljon yläpeukkuja. Eli ihmisten mielestä on todellakin ok, että äiti on sekaisin väsymyksestä tai ties mistä, ettei edes muista, miten tilanteesta on selvitty. Olis mielenkiintoista tietää mitä lapset on mieltä tuosta ajasta?

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi kädetön ääliöpariskunta joka hommannut penikoita oletuksella että muut hoitaa. Mistä ihmeestä näitä sikiää. Kuinka paljon haluatte veroja nostettavan, että näille ääli öille viedään apu kotiin? Älkää tehkö penskoja jos taidot ei riitä hoitamaan, älkää siirtäkö ääliögeenejänne eteenpäin. Kiitos.

Ha kyllä on lapsia, itse olen hoitanut, päiväkotiin vienyt, työpäivän tehnyt ja sitten kotiin ja ilta lasten kanssa. Ei mitään ongelmaa. 

Sinähän tässä se ääliö olet, kun et tajunnut, että he kyllä selviää kahden kanssa, mutta eivät siksi tee kolmatta, kun siihen ei rahkeet riitä. 

Hehän ovat viisaita, kun ymmärtävät, että kolmas olisi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne olleet mitään "piikoja" ja ei niitä kodinhoitajia ihan huvikseen annettu. Ne tuli perheeseen, jos esim äiti oli synnytyslaitoksella ja isä töissä, eikä sieltä töistä oltu sen takia pois, että vaimo oli synnyttämässä.  Kodinkoitaja saattoi tulla perheeseen myös silloin, kun äiti pääsi sairaalasta leikkauksen jälkeen kotiin, eikä ollut vielä kykenevä hoitmaan jne.

Kyllähän ihmisiä tuetaan muissakin elämäntilanteissa ja heille annetaan ilmaisia palveluja, mutta lapsipereviha nätyyää olevan monilla niin syvällä, että lapsiperheitä ei koskaan saisi tukea tai auttaa.

Kaikki muut ihmisryhmät saa käyttää yhteiskunnan apua ja tukea, mutta ei pikkulapsipeheet :(

 

70 -luvullakin valistuneemmat isät olivat mukana synnytyksissä tai hoitivat ne vanhemmat lapset sillä aikaa. Tänä päivänä on ol

70 -80 luvun kotiapu oli kyllä ihan oikeaa apua. Tiedän siitä, että meillä oli muutamia kertoja kodinhoitaja pakottavista syistä, eikä silloin äiti/isä ollut kotona. He laittoivat ruokaa ja siivosivat ja leikkivät lasten kanssa. Kiitos siitä Helsingin  ja Järvenpään silloisille kodinhoitajille. Ihania olivat.