Parisuhde ja riman alentaminen ja tason laskeminen - ja mikä on lopputulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisiä, joiden sinkkuus johtuu suurelta osin siitä, että heillä on täysin epärealistiset odotukset kumppanin suhteen. Näiden tyyppien oma ulkonäkö ja ominaisuudet eivät tule koskaan riittämään siihen että he pystyisivät kilpailemaan niistä miehistä/naisista, joita he havittelevat.

Tiedän myös ihmisiä, jotka tyytyvät aivan liian vähään kumppaninhaussa, ja ajautuvat sen takia toistuvasti huonoihin ja onnettomiin suhteisiin. 

Eli tiedän siis ihmisiä, joiden ehdottomasti tulisi LASKEA rimaansa, ja tiedän myös ihmisiä joiden ehdottomasti tulisi NOSTAA rimaansa. 

Erikoista. Haiskahtaa naisvihalta. Jos joku ihminen on sinkku, laitan käteni sydämeni päälle ja totean, en ole koskaan miettinyt/ajatellut, että sinkkuna olevat luulevat olevansa liian hyvännäköisiä ja he tavoittelevat jotain li

Mee nyt ihan oikeasti johonkin hoitoon, ei ole terveen ihmisen puhetta tää sun jankkaus. Puhut ihan silkkaa paskaa enkä yhtään ihmettele että oot sinkku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkomuoto voi kertoa paljonkin ihmisestä. Yritin vajaa puoli vuotta seurustella miehen kanssa, joka ei miellyttänyt ulkonäöllisesti, mutta oli yställinen, välittävä ja seksi oli oikeasti hyvää. Kävi sitten pidemmän päälle ilmi, että söi todella yksipuolisesti, joi jatkuvasti janoonsa olutta ja limsaa, oli raskasmielinen ja helposti ärsyyntyvä jos ei ymmärtänyt minun tapaani toimia. Luultavasti ulkonäkö, ruokavalio ja ärsyyntyneisyys ja passiivisuus olivat jollakin lailla kytköksissä toisiinsa. Ei sopinut näiden ominaisuuksien kanssa minun kumppanikseni.

Ei tarvitse olla kummoset kriteerit jotta haarat aukeaa.

Tämä oli tällainen hyvin tiivistetty kertomus yhdestä kokemuksesta. Mutta kyllä, juuri tuossa elämänvaiheessa kaipasin hyvin paljon se

??? Joku kyseli suhteestani vanhempieni? Miksi ihmeessä? Tai siis ymmärrän, että lapsuuden kokemuksilla on paljonkin vaikutusta ihmissuhteisiimme, mutta en nyt näe mikä juuri tässä minun kokemuksessani aktivoi tällaisen kysymyksen.

Vai oliko se se minun tarpeeni saada positiivista huomiota ja seksiä? Se johtui ihan suoraan siitä, että olin tuosta vajaa vuoden aikaisemmin eronnut lähes 20 vuoden avioliitosta, jossa mieheni sairastui krooniseen masennukseen toisen lapsemme jälkeen. Hän käpertyi yhä enemmän omaan surkeuteensa, eikä mikään tuki auttanut. Olin käytännössä totaaliyksinhuoltaja hyvin raskaassa ilmapiirissä, joka vei kaiken valon ja ilon ja kepeyden. Kyllä, vuosikausia tuossa suossa rämpineenä tarvitsin positiivista huomiota ja janosin seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä aikaa. Ulkonäönkö perusteella se kumppani valitaan eikä persoonan? Moni komea/kaunis rumistuu puheidensa takia ja moni "ei tasokas" kaunistuu/komistuu puheidensa takia. Älkää tuijottako sitä ulkonäköä niin paljon!

Ikävä kyllä se mukavakaan persoonaei herätä seksuaalisia halujani jos painoindeksi keikkuu sairaalloisen lihavuuden puolella.

Vierailija kirjoitti:

Se johtaa ensin siihen, että toisesta ihmisestä ehkä oppii välittämään ja jopa rakastamaan häntä. Mutta. Ne ärsyttävät piirteet siinä ihmisessä alkavat jossain vaiheessa korostua omassa mielessä ja toisen pelkkä läsnäolokin alkaa ketuttamaan. Tai jos toinen on jotenkin vastenmielinen, tulee parisuhteesta seksitön ja sekin johtaa ketutukseen. Lopputulemana ero. 

Samaa mieltä. Yritin alkaa siinä mielessä välittämään eräästä jonka kanssa muuten tultiin mainiosti toimeen, mutta ulkonäöllisesti ei kipinöinyt yhtään. Tosiaan alkoi tulemaan niitä mystillisiä ajoittaisia ärsyyntymisiä.

Jos ei edes aio hankkia (lisää) lapsia ja viihtyy myös sinkkuna, niin miksi pitäisi alentaa rimaa? Ei se epäkiinnostava kumppani silloin tuo mitään lisäarvoa elämään.

Täh? Että niinko laske vaatimuksia ja ota joku typerä ja ruma eukko? Siitä se ilo alkaa. Jep.

Se että joutuu tyytymään johonkin ei tarkoita sitä etteikö voisi olla silti jokseenkin tyytyväinen saamaansa. Jokainen joutuu tyytymään johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä aikaa. Ulkonäönkö perusteella se kumppani valitaan eikä persoonan? Moni komea/kaunis rumistuu puheidensa takia ja moni "ei tasokas" kaunistuu/komistuu puheidensa takia. Älkää tuijottako sitä ulkonäköä niin paljon!

Höpöhöpö nyt taas! Nykyisin juuri arvot ovat se suurin tekijä, miksi persulaiset miehet eivät kelpaa kunnon naisille parisuhteeseen! Eikä tietenkään persulaiset naisetkaan kelpaa, kuin omilleen.

Jussi ja Rikkakin opettivat, että suomalaisten on tyydyttävä seurustelemaan niiden vähemmän viehättävien kanssa, ja heidän kumppaninsa ovatkin toimineet juuri niin! <3

Vierailija kirjoitti:

Älä unohda niitä vaatimuksia että miehen pitää olle feminiininen, sosiaalinen, tunteellinen ja huomioiva keskustelija sekä samaan aikaa maskuliinen äijien äijä toteuttamassa rooliaan suojelijanan ja kaiken maksajana

Ottamatta nyt kantaa siihen, toivovatko naiset miehiltä tuollaista, niin eihän tuo mikään mahdottomuus kuitenkaan olisi. Itse olen nainen, ja olen lapsilleni juuri tuota, paitsi etten ole äijä: Olen sosiaalinen, tunteellinen ja huomioiva keskustelija, ja samaan aikaan olen suojelija ja kaiken maksaja. Ja tämä on todella helppoa, ei vaadi paljon, ja lisäksi olen paljon muutakin. Eli jos vain tuota joku vaatii, niin ei hän silloin mahdottomia vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mammat jo päättänyt että mikä on se miehen taso mikä sitten kelpaa ja miten se taso mitataan? Täällä on niin sekavia kirjoituksia jopa tässä ketjussa että ei pysy perässä. Saati jos lukee jotain muuta ketjua tämän lisäksi samasta aihepiiristä, niin taatusti tippuu kärryiltä.

 

Idea on siinä että naiset ottaa kannan mikä on omaksi eduksi. Tässä ketjussa puhutaan riman laskemista mutta yhtäkään käytännön esimerkkiä kuten "ottaisin lyhyen miehen joka on myös köyhä" tai "keskiluokan miehen kaljamahalla joka on täydellinen vaikka ei koskaan siivoa"

Sen sijaan vihjaillaan mistä kriteereistä miehen tulisi luopua.

Miksi pitäisi olla. Kaikki mieheni on olleet köyhiä, lyhyitä, yleensä lyhyempiä kuin minä, kaljamahaisia ja kaljuuntuvia tai kaljuja. En ole pitänyt sitä riman laskemisena. En ajattele tuollaisia asioita. Mutta jos rima olisi ollut yhtään korkeampi olisin varmasti ollut koko elämäni yksin. Ei hekään minulle aloitetta tehneet, minä tein.

Vierailija kirjoitti:

Idea on siinä että naiset ottaa kannan mikä on omaksi eduksi. Tässä ketjussa puhutaan riman laskemista mutta yhtäkään käytännön esimerkkiä kuten "ottaisin lyhyen miehen joka on myös köyhä" tai "keskiluokan miehen kaljamahalla joka on täydellinen vaikka ei koskaan siivoa"

Sen sijaan vihjaillaan mistä kriteereistä miehen tulisi luopua.

Niin no, minä en ainakaan voi laskea rimaa. Minulla on rima siinä, että täytyy olla molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa, ja että täytyy synkata niin romanttisesti kuin seksuaalisesti, ja että täytyy olla samanhenkinen kumppani, jonka kanssa on hyvä olla, jonka seurassa viihtyy ja on hauskaa, mutta myös syvällinen yhteys. En oikein voi tinkiä näistä, koska en voi olla sellaisessa suhteessa, josta nämä puuttuvat.

Riman laskeminen ei minun mielestä liity ulkonäköön vaan se voi liittyä miehen koulutustasoon, onko mies töissä=työtön, missä työssä, mitä harrastaa, missä porukoissa liikkuu, missä asuu vuokrayksiö vs omistuskämppä...

Sehän on pahin yhdistelmä, jos itse on matalan tason henkilö ja samaan aikaan läheisriippuvainen, kun sellainen henkilö usein hakeutuu idioottien seuraan, kun parempaakaan ei saa ja kuitenkin joku kumppani pitää olla.

Minäkin tunnen erään totaali- yh- naisen, jolla on tapana majoittaa kotiinsa kaikki lyhytaikaisetkin kumppanit ja elättää niitä. Kun hän itse tietää ettei hän löydä ketään tasokasta miestä ja hän kuitenkin haluaa, että on joku mies vierellä.

Christiiina kirjoitti:

Sehän on pahin yhdistelmä, jos itse on matalan tason henkilö ja samaan aikaan läheisriippuvainen, kun sellainen henkilö usein hakeutuu idioottien seuraan, kun parempaakaan ei saa ja kuitenkin joku kumppani pitää olla.

Minäkin tunnen erään totaali- yh- naisen, jolla on tapana majoittaa kotiinsa kaikki lyhytaikaisetkin kumppanit ja elättää niitä. Kun hän itse tietää ettei hän löydä ketään tasokasta miestä ja hän kuitenkin haluaa, että on joku mies vierellä.

Seuraan

Siis millä perusteella te puolison valikoitte... Mikä sen "tason" määrittelee? Mä en edes harkitsisi mitään parisuhdetta, jos mies ei "tuntuisi vatsassa". Sen jälkeen kädet ja jalat ristiin, että mies on omillaan toimeentuleva, huumorintajuinen ja pääkoppa kunnossa. Miten siinä mitään tasoa voi tietoisesti nostaa tai laskea, jos kemia ei toimi?

Vierailija kirjoitti:

Siis millä perusteella te puolison valikoitte... Mikä sen "tason" määrittelee? Mä en edes harkitsisi mitään parisuhdetta, jos mies ei "tuntuisi vatsassa". Sen jälkeen kädet ja jalat ristiin, että mies on omillaan toimeentuleva, huumorintajuinen ja pääkoppa kunnossa. Miten siinä mitään tasoa voi tietoisesti nostaa tai laskea, jos kemia ei toimi?

Tätä minäkin olen ihmetellyt, koska tuo on itselleni ainoa "taso" tai kriteeri tai mitä sanaa nyt halutaankaan käyttää. Ilmeisesti jotkut katsovat taulukosta, ketä pitäisi "haluta" ja alkavat sitten vaan yrittää jotain sellaisia randomeita. Kriteerien laskeminen on mahdotonta, jos kriteerinä on  molemminpuolinen kiinnostus ja vetovoima.

Vierailija kirjoitti:

Riman laskeminen ei minun mielestä liity ulkonäköön vaan se voi liittyä miehen koulutustasoon, onko mies töissä=työtön, missä työssä, mitä harrastaa, missä porukoissa liikkuu, missä asuu vuokrayksiö vs omistuskämppä...

 

Ei kukaan oikeasti tuollaisten perusteella valikoi - ainakaan silloin, jos henkilöllä on suhteensa perustana vetovoima, kiinnostus ja halu olla toisen kanssa. Kukaan ihastunut/ rakastunut ei jätä väliin henkilöä vain esim. koulutustason takia, jos tuntee vetoa tätä kohtaan ja sukat pyörivät jaloissa. Ei tällaista ihmistä vaihdeta taskulämpimään korkeakoulutettuun, eikä se korkeakoulutettu tuntuisi yhtään tasokkaammalta.