Parisuhde ja riman alentaminen ja tason laskeminen - ja mikä on lopputulos?

Vierailija kirjoitti:

Rimaa ei kannata yhtään laskea oikeasti tärkeissä asioissa, kuten luotettavuus, yhteiset arvot, samanlaiset toiveet elämältä. Myös se, että toinen on ulkoisesti itseä miellyttävä on tärkeää.

Mutta jos "rima" on sitä, että toinen on joku ylimaallinen miss/mister maailma tai sitä, ettei optimikumppanisssa ole yhtään vikaa tai huonoa ominaisuutta, voisi olla hyvä palata maan tasalle ja tajuta, että kaikissa on heikkouttensa ja vain ulkoisen varaan ei voi hyvää yhteistä elämää rakentaa.

Mun puoliso on mun silmissä komein, hauskin ja älykkäin ja ihminen, jonka kanssa vietän aikaa kaikkein mieluiten. Jonkun muun silmissä hän on varmaan ihan tavallisen komea, vähän hiljaisen oloinen ja "vain" perusfiksu. Niin se rakkaus vaikuttaa siihen miten toisen näkee.

Tämä on naisille: "Myös se, että toinen on ulkoisesti itseä miellyttävä on tärkeää."

Ja tämä miehille: "toinen on joku ylimaallinen miss/mister maailma "

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, mitä riman alentamisella tarkoittaa. Itse halusin älykkään, ystävällisen ja rehellisen miehen, ja jos olisin alentanut rimaa vaatimuksistani niin tuskin olisin päässyt kovin onnelliseen suhteeseen.

 

Minulla on taas, neitsyt, hoikka ja nuori. Kummasti olen yksin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä aikaa. Ulkonäönkö perusteella se kumppani valitaan eikä persoonan? Moni komea/kaunis rumistuu puheidensa takia ja moni "ei tasokas" kaunistuu/komistuu puheidensa takia. Älkää tuijottako sitä ulkonäköä niin paljon!

Tuota noin, ihan kokemuksesta sanon että se vähemmän tasokas ulkonäkö ei todellakaan tarkoita että henkilö olisi automaattisesti ihana persoona. Parisuhteessa useammastakin tälläisestä tullut erittäin ikäviä puolia esiin. 

Tuo on totta! Itselläkin se eniten ikäviä kommentteja laukonut vinkuvinkuvalivali-mies oli ulkoisesti kaikkea muuta kuin tasokas. Ja ei siis ollut tasokas enää sisäisestikään suhteen vakiinnuttua. Alkuvaiheessa ei tietenkään tuollaisia "voisit olla enemmän sellainen" ja "miksi sulla on tässä löllöä" tai "miksi sun tukka ei ole tuollainen" -kommentteja laukonut vaan piti mölyt mahassaan ja vaikutti oikeasti hyvältä mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tunnusti kerran, että on ihan häkeltynyt kun onnistui nappaamaan niin paljon "omaa tasoaan" korkeammalla olevan naisen, ja välillä hermoilee että entä jos joskus hoksaan voivani saada paljon paremman ja vaihdan tasokkaampaan.

Minä häkellyin koska olen itse salaa murehtinut samaa hänestä. Minusta hän on meistä selkeästi se "tasokkaampi" ja saisi halutessaan kenet tahansa. 

Kumpi meistä sitten lieneekään tasokkaampi.. 

pitäisi nähdä kokovartalo kuvat ja miehen ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelette että tällä tarkoitetaan fyysisiä ominaisuuksia? Itse en ole ikinä niiden perässä juossut sillä kiinnostukseni herää pikkuhiljaa sitä ihmisen persoonaa kohtaan. Silti samnahenkistä "normaalia " semiaktiivista luonnossa viihtyvää, elämän pienistä iloista nauttivaa miestä ei ole löytynyt, joten kaipa se riman alentaminen olisi edessä. Mielummin kyllä olen yksin.

Täällä pyörii sellainen vakio palstalainen kuin "kilttis" niin anna hänelle yhteystietosi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkomuoto voi kertoa paljonkin ihmisestä. Yritin vajaa puoli vuotta seurustella miehen kanssa, joka ei miellyttänyt ulkonäöllisesti, mutta oli yställinen, välittävä ja seksi oli oikeasti hyvää. Kävi sitten pidemmän päälle ilmi, että söi todella yksipuolisesti, joi jatkuvasti janoonsa olutta ja limsaa, oli raskasmielinen ja helposti ärsyyntyvä jos ei ymmärtänyt minun tapaani toimia. Luultavasti ulkonäkö, ruokavalio ja ärsyyntyneisyys ja passiivisuus olivat jollakin lailla kytköksissä toisiinsa. Ei sopinut näiden ominaisuuksien kanssa minun kumppanikseni.

Ei tarvitse olla kummoset kriteerit jotta haarat aukeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä hyvää tule jos tietoisesti ottaa sellaisen, joka ei tunnu oikealta. No, joskus voi tuurilla onnistua jos ajan kanssa siitä kuviosta kuoriutuukin jotain hienoa mitä ei osannut odottaa.

Tämä on ihmiselle vähän hankala asia. Ne jotka vetävät puoleensa eivät useinkaan ole meille hyväksi ja sitten taas ne jotka eivät kiinnosta, olisivat muuten hyviä. Luontoäiti vain nauraa, häntä ei kiinnosta muu kuin se että lisäännymme tavalla tai toisella.

Vanha viisaus kuuluu: Älä ota sitä jonka olemus viehättää, ota se joka panostaa sinuun eniten. Tähän kun pystyisi, mutta harva pystyy.

50 vuotta herätä perunan ja hamsterin sekasikiön kanssa voi laittaa miettimään oliko sittenkään ihan paras valinta siksi että tekee sunnuntaisin pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Riman laskeminen ei tarkoita että otettaisiin kuka vain tai sellainen josta ei ollenkaan tykättäisi. Se tarkoittaa vain sitä että luovutaan turhista rajoittavista ennekko-odotuksista niin että sitä itselle sopivaa ja mieluista voidaan etsiä laajemmalta alueelta kuin ennen. Esimerkkinä että jos ennen on ihastunut aina vaan nahkatakkisiin rokkareihin niin voi tajuta että se ei ehkä olekaan se tärkein asia parisuhteessa vaan joku ihan normaali ihminen voi olla ihan yhtä hyvä.

Tää on totta. Aiemmin katsoin vain väli-meren naisia. Nykyään myös aasialaisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tunnusti kerran, että on ihan häkeltynyt kun onnistui nappaamaan niin paljon "omaa tasoaan" korkeammalla olevan naisen, ja välillä hermoilee että entä jos joskus hoksaan voivani saada paljon paremman ja vaihdan tasokkaampaan.

Minä häkellyin koska olen itse salaa murehtinut samaa hänestä. Minusta hän on meistä selkeästi se "tasokkaampi" ja saisi halutessaan kenet tahansa. 

Kumpi meistä sitten lieneekään tasokkaampi.. 

Liekö sillä merkitystäkään, koska tuohan ollee se paras mahdollinen ja tasa-arvoinen tilanne kun kumpikaan ei voi/osaa/halua pitää toista minään itsestäänselvyytenä. Saati ihmisenä johon on tyytynyt vaan kumpikin haluaa olla jatkossakin se paras versio itsestään ja kohdella toista kauniisti ja arvostavasti kaikissa tilanteissa, koska toinenhan saisi halutessaan jonkun muunkin, mutta itse ei enää saisi yhtä hyvää.

Onko mammat jo päättänyt että mikä on se miehen taso mikä sitten kelpaa ja miten se taso mitataan? Täällä on niin sekavia kirjoituksia jopa tässä ketjussa että ei pysy perässä. Saati jos lukee jotain muuta ketjua tämän lisäksi samasta aihepiiristä, niin taatusti tippuu kärryiltä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkomuoto voi kertoa paljonkin ihmisestä. Yritin vajaa puoli vuotta seurustella miehen kanssa, joka ei miellyttänyt ulkonäöllisesti, mutta oli yställinen, välittävä ja seksi oli oikeasti hyvää. Kävi sitten pidemmän päälle ilmi, että söi todella yksipuolisesti, joi jatkuvasti janoonsa olutta ja limsaa, oli raskasmielinen ja helposti ärsyyntyvä jos ei ymmärtänyt minun tapaani toimia. Luultavasti ulkonäkö, ruokavalio ja ärsyyntyneisyys ja passiivisuus olivat jollakin lailla kytköksissä toisiinsa. Ei sopinut näiden ominaisuuksien kanssa minun kumppanikseni.

Ihminen on mitä syö/juo. Tai siis ainakin huomaan tämän itsessäni enkä usko olevani mitenkään uniikki lumihiutale tässäkään asiassa.

Riman laskeminen tarkoittaa minusta sitä, että ymmärtää itsensä oleva viallinen, vanheneva ja tylsempi ihminen kuin nuorukaisena, ja sen takia on parempi olla yhtä epätäydellisen ihmisen kanssa yhdessä kuin räpistellä elämässä eteenpäin yksin - tai tavoitella jotakuta jonka kansaa olisi raskasta olla suhteessa, kun toinen on niin hyvä, että ei meinaa pysyä sen perässä. Ei se tarkoita, että kumppani on öklöttävä otus, jota juuri ja juuri sietää, vaan oikeaa rakkautta voi silti olla.

Koirattu nainen on ulkona onnelliseen ydinperheeseen valittavista.

Vierailija kirjoitti:

Se johtaa ensin siihen, että toisesta ihmisestä ehkä oppii välittämään ja jopa rakastamaan häntä. Mutta. Ne ärsyttävät piirteet siinä ihmisessä alkavat jossain vaiheessa korostua omassa mielessä ja toisen pelkkä läsnäolokin alkaa ketuttamaan. Tai jos toinen on jotenkin vastenmielinen, tulee parisuhteesta seksitön ja sekin johtaa ketutukseen. Lopputulemana ero. 

Komppaan tätä. Olin parikymppisenä pitkään parisuhteessa, johon päädyin kun en saanut sitä "unelmien prinssiä". Totta kai alussa oli molemmin puolista viehätystä, en usko että kukaan oikeasti alkaisi parisuhteeseen vastenmielisen ihmisen kanssa. Tiesin kyllä nopeasti itsekin olevani varavaihtoehto myös kumppanilleni. Mutta tosiaan, kyllä ne toisen ärsyttävät piirteet ja joustamaton luonne johtivat lopulta eroon. Jossain kohtaa niitä syitä erota vaan huomaa olevan enemmän kuin syitä pysyä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, mitä riman alentamisella tarkoittaa. Itse halusin älykkään, ystävällisen ja rehellisen miehen, ja jos olisin alentanut rimaa vaatimuksistani niin tuskin olisin päässyt kovin onnelliseen suhteeseen.

Aivan. Jokaisella on se oma rima ja eri makujakin löytyy.

Minun ystävä on todella kaunis nainen, niin hänen mies ei ole ns ravintolan eka poka, jos näin voi sanoa. Se mies kuitenkin on luonteeltaan ja älykkyydeltään täys 10 minun mielestä ainaki ja kyllä se minullekin kelpaisi. Kerran kaveripiiristä yksi nainen sanoi, että miks olet sen näköisen miehen kanssa, kun sinulla olisi jonoksi asti paljon komeampiakin miehiä. Hän vastasi, että minähän sen miehen kanssa olen eikä muut. Minulle se on oikea mies, niin miks edes kehtaat arvostella minun suhdettani, kun et edes elä minun suhteessa.

Mulle tuli myötähäpeä tätä kaveria kohtaan, kun kysyi ihan suoraan tollasta asiaa toisen kumppanista jne. Toiset ne kehtaa. Toiset on niin ulkonäkökeskeisiä ja keskittyvät siihen ja ihmettelevät sitten sitä toisen luonnetta myöhemmin, kun se todellisuus paistaa silmille.

Surkuhupaisaa ja todella säälittävää alkaa suhteeseen siksi että olis edes joku.

Vierailija kirjoitti:

Onko mammat jo päättänyt että mikä on se miehen taso mikä sitten kelpaa ja miten se taso mitataan? Täällä on niin sekavia kirjoituksia jopa tässä ketjussa että ei pysy perässä. Saati jos lukee jotain muuta ketjua tämän lisäksi samasta aihepiiristä, niin taatusti tippuu kärryiltä.

Laitapa joku sekava kirjoitus niin voin selventää. Vai erehdyitkö luulemaan että kaikki kirjoitukset ovat samalta naiselta? Silloin tosiaan voi vaikuttaa ristiriitaiselta ja sekavalta. Eri naisilla on tosiaan eri vaatimukset miehelle ja eri naisille korkea taso tarkoittaa eri asioita. Erilaisille naisille kelpaa erilaiset miehet joten siksi et tule koskaan saamaan mitään yksimielistä naiskomitean päätöstä millaiset miehet kelpaavat ja miten se kaikkien maailman naisten vaatimustaso mitataan.

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Surkuhupaisaa ja todella säälittävää alkaa suhteeseen siksi että olis edes joku.

Monet harrastaa tätä varsinkin eron jälkeen että mennään baariin, napataan ensimmäinen kiinnostunut ja sitten hehkutetaan facebookissa uutta onnea. Yleensä se ei kauaa kestä, jos ylipäätään koskaan olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko mammat jo päättänyt että mikä on se miehen taso mikä sitten kelpaa ja miten se taso mitataan? Täällä on niin sekavia kirjoituksia jopa tässä ketjussa että ei pysy perässä. Saati jos lukee jotain muuta ketjua tämän lisäksi samasta aihepiiristä, niin taatusti tippuu kärryiltä.

Idea on siinä että naiset ottaa kannan mikä on omaksi eduksi. Tässä ketjussa puhutaan riman laskemista mutta yhtäkään käytännön esimerkkiä kuten "ottaisin lyhyen miehen joka on myös köyhä" tai "keskiluokan miehen kaljamahalla joka on täydellinen vaikka ei koskaan siivoa"

Sen sijaan vihjaillaan mistä kriteereistä miehen tulisi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mammat jo päättänyt että mikä on se miehen taso mikä sitten kelpaa ja miten se taso mitataan? Täällä on niin sekavia kirjoituksia jopa tässä ketjussa että ei pysy perässä. Saati jos lukee jotain muuta ketjua tämän lisäksi samasta aihepiiristä, niin taatusti tippuu kärryiltä.

 

Idea on siinä että naiset ottaa kannan mikä on omaksi eduksi. Tässä ketjussa puhutaan riman laskemista mutta yhtäkään käytännön esimerkkiä kuten "ottaisin lyhyen miehen joka on myös köyhä" tai "keskiluokan miehen kaljamahalla joka on täydellinen vaikka ei koskaan siivoa"

Sen sijaan vihjaillaan mistä kriteereistä miehen tulisi luopua.

Minua kiinnostaisi, onko riman laskeminen tai omista odotuksista luopuminen oikeasti luonut onnellisia parisuhteita. Viis siitä mitä ne kriteerit kenellekin ovat, niitä kun on yhtä monta kuin on parinhakijaakin.