Lue keskustelun säännöt.
🍔 Lihavat ja laihduttajat, TIEDÄTTEKÖ kuinka vaikeaa on pysyä hoikkana laihduttamisen jälkeen? 🍔 Asiasta on tehty useampi tuore tutkimus.
18.01.2024 |
Laihduttaminen on elimistölle viesti nälänhädästä, siitä että ruoan saaminen ei enää olekaan ihan varmaa. Tämä herättää geeneissämme olevan selviämisvietin ja elimistö alkaa hamuamaan ylimääräistä rasvakerrosta kaikin mahdollisin keinoin. Hormonitoiminnan takia mm. kyky tuntea kylläisyydentunnetta heikkenee ja tässä tilanteessa ihminen syö liikaa.
Lihominen on jättänyt elimistämme rasvasolujen määrän koholle, laihduttaminenkaan ei enää tilannetta muuta, vaikka rasvasolujen koko pienenee laihduttaessa.
Laihduttamisen jälkeen jäytävä nälkä kestää ihmisestä riippuen 1 - 3 vuotta ja sitä ei loppujen lopuksi kestä kukaan. Nälkä onkin yksi tunnettu kidutuskeino.
Tutkimuksessa laihduttaminen johti lopulta painoindeksi kohoamiseen lähtötilannetta korkeammaksi. Laihduttaminen siis tekee ihmisestä lihojan.
Paras - ja käytännössä ainoa - tapa pysyä hoikkana on olla koskaan lihottamatta itseään. Tästä syystä itsestään hoikkana pysyvät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina olleet hoikkia. Muut ovat lihavia tai ikuisia jojoilijoita.
Lihavat, älkää enää odottako, että voisitte enää olla hoikkia kuin tilapäisesti vain. Kaikki tuntemani laihduttajat ovat lihoneet takaisin - korkojen kera. Se on todella sääli näiden ihmisten puolesta.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
ylen tuoreessa laihdutuslääkäri kertoo saman tosiasian ja että laihana pysyminen ylipainon jälkeen vaatii laihdutuslääkityksen.
Juu ja kuntoilu vaatii aina maksullisen personal trainerin ohjauksen että se edes on kuntoilua t. personal trainer
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormoneillakin varmaan roolinsa, mutta luulen että kyse on ennen kaikkea ihmisen psykologiasta ( en nyt puhu mistään erityisestä lihavan psyykestä, tunnesyömisestä tms.).
Laihduttaessa on helpompi sietää ja torjua niitä yllykkeitä liikasyömiseen (olkoot sitten enemmän tai vähemmän hormonaalisia tai psyykkisiä tekijöitä, tässä tuo tunnesyöminen) koska on meneillään projekti, jossa yleensä tapahtuu: paino putoaa, vaatteet ei enää kiristä, ulkopuolelta saattaa tulla positiivista palautetta, terveysmarkkerit paranee jne.
Sitten kun ollaan tavoitepainossa tuo palautteiden virta pikkuhiljaa tyssää ja käytännössä loppuu. Silloin on helpompi lähteä lipsumaan muutoksesta takaisin kohti vanhaa.
Vähän sama, jos ihminen on vaikka traumatisoitunut kaljuudestaan ja kaikki kiva elämässä tuntuisi olevan mahdollista, jos vain olisi se tukka. No, jos sitten tukka tulee päähän, niin on samalla viivalla kuin suurin osa ihmisistä ja tuon kaiken kivan saamisessa on edelleen samat haasteet kuin kaikilla muillakin. Kaljuudesta eroon pääsyn aiheuttama onni sulaa nopeasti.
Vähän sama laihtuneella. Harvalla siinä mikään taivas aukeaa ja elämää pitäisi sitten jatkaa ilman sitä nautintoa/lohtua mitä syöminen yli energiantarpeen mahdollisti.
Vierailija kirjoitti:
Hormoneillakin varmaan roolinsa, mutta luulen että kyse on ennen kaikkea ihmisen psykologiasta ( en nyt puhu mistään erityisestä lihavan psyykestä, tunnesyömisestä tms.).
Laihduttaessa on helpompi sietää ja torjua niitä yllykkeitä liikasyömiseen (olkoot sitten enemmän tai vähemmän hormonaalisia tai psyykkisiä tekijöitä, tässä tuo tunnesyöminen) koska on meneillään projekti, jossa yleensä tapahtuu: paino putoaa, vaatteet ei enää kiristä, ulkopuolelta saattaa tulla positiivista palautetta, terveysmarkkerit paranee jne.
Sitten kun ollaan tavoitepainossa tuo palautteiden virta pikkuhiljaa tyssää ja käytännössä loppuu. Silloin on helpompi lähteä lipsumaan muutoksesta takaisin kohti vanhaa.
Vähän sama, jos ihminen on vaikka traumatisoitunut kaljuudestaan ja kaikki kiva elämässä tuntuisi olevan mahdollista, jos vain olisi se tukka. No, jos sitten tukka tulee päähän, niin on samalla viivalla kuin suurin osa ihmisistä
Kysymys kuuluu mistä syystä aina tervepainoisena olleet eivät lipsu tuonne itsensä lihottamisen puolelle? Kyllä se vaan on niin että ne joskus olleet kilot hamuavat itsensä takaisin korkojen kera. Erääseen laihdutustutkimukseen osallistui tervepainoisia ja kappas: heidänkin paino nousi jäi koholle laihduttamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Niin että -kuten olen useampaan kertaan sanonut - paras tapa on pitää itsensä hoikkana/normaalipainopisena eikä päästää itseään leviämään ja lössähtämään. Ennaltaehkäisy on tässäkin asiassa erittäin avaonasemassa.
Miksi aletaan toimia vasta kun ollaan siinä tilanteessa?n Normaali terve syöminen ja suhde ruokaan ja syömiseen on paras tapa saada paino pysymään aisoissa.
Mitäs kun on ollut ylipainoinen lapsesta saakka? Meillä ei saanut herkkuja vaan syötiin tavallista ankeaa menneiden vuosikymmenten kotiruokaa. Veli ja äiti olivat hoikkia, minä ja isä pullukoita. Äiti ei ole koskaan lihonut, vaikka kotoa muutettuamme alkoi syödä ja juoda mitä sattuu ja minä taas viilasin ruokavalion terveellisemmäksi, että laihtuisin, mutta koko elämä on ollut jokaisen suupalan vahtimista ja kamppailua normaalipainossa pysymiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää pliis huomioida tämä lastenkin ruokavaliossa. Olen jojoillut koko aikuisikäni, mutta pohja tälle luotiin jo lapsuudessa. Olin järkyttävä pullukka ala-asteella, ja pöydässä oli aina vaan pullaa ja valmishampurilaisia.
Jep. Tämä rasvasoluteoria on muuttunut vuosien varrella, mutta totuus lienee että jos niitä pääsee syntymään lapsena reilusti (lihominen), niin ne säilyvät mahdollisesta laihtumisesta huolimatta pitkään ja ovat valmiina täyttymään. Toki tämä on vähän monimutkaisempi prosessi. Eli vanhemmille se on erittäin hyvä oppi ja periaate, että katsottaisiin sitä lasten syömistä ja ettei vyötärölle ala kertymään ylimääräistä rengasta. Kasvuiässä ei haittaa jos on ihan pikkusen ylimääräistä, kenenkään ei pidä olla luuviulu ja alipainoinen, mutta sellanen >+5 kg yli suositusten niin kannattaa jo alkaa miettimään miten painonnousu saadaan loppumaan.
Aikuisena (ja miksei ylipainoisella lapsellakin) laihtumisen jälkeen on tärkeää seurata viikottain omaa painoa. Paino saattaa vaihdella helposti vuorokaudesta riippuen 1-2 kg mm nestemäärästä riippuen, mutta jos vaikka kahden viikon ajanjaksolla painoa on tullut 2 kg lisää, niin seuraavalla viikolla on hyvä keventää syömisiä niin että pääsee takaisin tavoitepainoon. Jos painoa ei seuraa, niin helposti ja huomaamatta tulee 5-10kg lisää jonka pois saaminen on taas työlästä.
Jos laihtuminen tapahtuu terveellä tavalla, ts. keho sopeutuu siihen oikein ja paranee (hormonitoiminta, aineenvaihdunta) niin se laihtumisen jälkeinen lihominen on epätodennäköisempää. Tosin tämä vaatii myös uusia elämäntapoja, jos ennen laitumista eli herkuilla ja pikaruoalla, niin laihtumisen jälkeen tähän ei voi palata jos haluaa pysyä hoikkana. Silloin tällöin tietty voi herkutella.
Ei ollenkaan vaikeaa. Laihdutin 15kg kolmessa kuukaudessa 25 vuotta sitten. Olen edelleen samoissa mitoissa, terve, energinen, enkä kärsi nälästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin riuku lähes 60 vuotiaaksi.Nyt en enää ole,eikä haittaa.
Itse lähdin koko laihduttamiseen sillä ajatuksella, etten rajaa pois sellaista mitä alan myöhemmin pakolla kaivata. Vähensin vain määriä ja annoskokoja. Ja kun paino on pudonnut hitaasti tällä suunnitelmalla (n. 20 kiloa vuodessa), niin ei ole ollut yhtään tiukkaa pysyä sen jälkeen normaalipainossa nyt neljättä vuotta, kun vatsa ja pää on ajan kanssa tottunut niihin pienempiin annoksiin. Tuo aloituksen hölynpöly pätee vain jos puhutaan nimenomaan kuureista joiden on tarkoituskin kestää vain rajattu aika, ja "10 kiloa pois kahdessa viikossa!"-pudotuksista, mitkä eivät ole edes terveellisiä.
Siinä mielessä surkea aloitus, että voi vielä vakuuttaa jonkun siitä, ettei kannata edes yrittää. Todellakin kannattaa, mutta järjellä ja ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten jojoilustakin puhutaan kuin se olisi pahinta myrkkyä kropalle, eikä luonnollinen reaktio jos välillä on aliravintoa ja välillä yltäkylläisyyttä. Samalla tavalla esivanhempammekin ovat toimineet aikojen alusta; kesällä mätetään niin että rasvaa kertyy, koska talvella ruoka on niukempaa, ja se vararengas käytetään vararavintona. Ja sama ensi vuonna uusiksi. Nykyään vaan ihminen ei tee tätä vuodenaikojen mukaan vaan ensin mättämällä yllin kyllin ja sitten rupeamalla kaalikeittodieetille. Mutta lopputulos on sama. Myös kehonrakentajilla on bulking kausi ja näännytyskausi. Ei se mitään aineenvaihduntaa tuhoa. Se on koko rasvan kerääntymisen pointti, että sitä voi varastoida ja sitten käyttää myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hitsi, että laihdutin jo noin 10 vuotta sitte. Ei olis pitäny 😄
No toivottavasti en kuulu tähän takaisin lihovien ryhmään. Olen laihtunut nyt 20kg puolessatoista vuodessa, ja saa nähdä, putoaako paino vielä miten paljon tästä. Olen alkanut liikkumaan enemmän, ja nyt koiran ja pyörällä kuljetun työmatkan myötä hyötyliikunta on lisääntynyt, ja muutenkin olen alkanut viettää enemmän aikaa ulkona ja luonnossa. Olen alkanut pitämään huolta yöunista, nukun n. 8h joka yö. Opettelin syömään säännöllisesti (syön samaa kotiruokaa kun muukin perhe), ainoa mitä kontrolloin, on herkkujen määrä, niitä syön vain kerran päivässä (esim. pulla, karkkia tai jätski), mutta aina en sitäkään, joten mikään addiktio sokeri ei ainakaan enää ole. En ole siis millään dieetillä, vaan aloin elämään terveellisemmin, ja sen myötä tämä paino on lähtenyt ja kunto on noussut niin, että liikunta on kivaa. Ainakin nyt on vaikea uskoa, että palaisin takaisin sohvaperunaksi, joka valvoo yömyöhään karkkia syöden ja sarjoja katsellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pysyin aikanaan laihana, kun en syönyt juuri mitään. Sitten elämä muuttui ja aloin syödä vatsani täyteen Kas, on tullut 20 kg lisää. Eli kyllä laihana pysyy, kun ei syö, mutta silloin ei myöskään koe sitä autuaallista kylläisyyden tunnetta, kun vatsa on täynnä.
Höpö höpö.......Just tuota en ymmärrä että annetaan itsensä lihoa kymmeniä kiloja.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, koskeeko tämä vain ns. Itsekurilla laihtuneita vai myös pysyvästi elintapojaan muuttaneita.
Sen tiedän, että ilman itsekurin pingottamista laihduttaneille hoikkana pysyminen on helpompaa. Toki heistäkin osa lihoo uudelleen.
Tunnetteko paljonkin immeisiä jotka ovat pysyneet laihduttamisen jälkeen pidempään hoikkana, vähintään 20 vuotta?
Jos pudottaa painoa pysyvillä elämäntapamuutoksilla, niin tavoitepainossa pysyminen ei ole ollenkaan vaikeaa.
Oletko sinä millään tavalla terve, ap?
Itse olin läski nuorena. Nuorena kaikki missä oli rasvaa, suolaa tai sokeria oli virallisesti pannassa. Nälkää kompensoitiin mussuttamalla kaikenlaista moskaa ja mössöä. En tiedä, mikä tuossa ruokailutyylissä kusee, mutta sen takia olin luokan lihavin samalla, kun muut söivät täysrasvaista kotiruokaa ja pysyivät hoikkina.
Laihdutin carnivore-ketolla vuoden 2010 aikana 25kg alle puolessa vuodessa, ja sen jälkeen paino on pysynyt poissa. Rasva% on InBodyn mukaan heilunut 9-12 välillä. Harrastan aerobista ja lihastreeniä säännöllisesti.
Ruokavalioni koostuu nykyään lihasta, täysjyvistä, kasviksista, marjoista, hedelmistä, maitotuotteista sun muusta. En syö juuri ollenkaan prosessoitua tai roskaruokaa. Pasta, riisi ja muu bulkkihiilari on aika lailla jäänyt turhina kaloreina.
Juon paljon sokerittomia limuja ja energiajuomia. Niillä ei ole mitään vaikutusta lihomiseen, mutta ne ovat hyvin palkitsevia makeudentunteen suhteen.
Jos et tee elämäntapamuutosta, lihot takaisin. Ihmisillä on kumma käsitys, että "kuurin" jälkeen voi taas elää kuin elo pellossa. Oleellista on tottua uuteen ruokavalioon.
Vielä isompi juttu on monille hyväksyä se fakta, että iso osa kaupassa myytävästä moskasta ei ole ihmisravinnoksi kelpaavaa ollenkaan. Helppo ja nopeaa snacksia löytyy myös halvalla ja terveellisenä.
Minäkin pysyin aikanaan laihana, kun en syönyt juuri mitään. Sitten elämä muuttui ja aloin syödä vatsani täyteen Kas, on tullut 20 kg lisää. Eli kyllä laihana pysyy, kun ei syö, mutta silloin ei myöskään koe sitä autuaallista kylläisyyden tunnetta, kun vatsa on täynnä.