🍔 Lihavat ja laihduttajat, TIEDÄTTEKÖ kuinka vaikeaa on pysyä hoikkana laihduttamisen jälkeen? 🍔 Asiasta on tehty useampi tuore tutkimus.
Laihduttaminen on elimistölle viesti nälänhädästä, siitä että ruoan saaminen ei enää olekaan ihan varmaa. Tämä herättää geeneissämme olevan selviämisvietin ja elimistö alkaa hamuamaan ylimääräistä rasvakerrosta kaikin mahdollisin keinoin. Hormonitoiminnan takia mm. kyky tuntea kylläisyydentunnetta heikkenee ja tässä tilanteessa ihminen syö liikaa.
Lihominen on jättänyt elimistämme rasvasolujen määrän koholle, laihduttaminenkaan ei enää tilannetta muuta, vaikka rasvasolujen koko pienenee laihduttaessa.
Laihduttamisen jälkeen jäytävä nälkä kestää ihmisestä riippuen 1 - 3 vuotta ja sitä ei loppujen lopuksi kestä kukaan. Nälkä onkin yksi tunnettu kidutuskeino.
Tutkimuksessa laihduttaminen johti lopulta painoindeksi kohoamiseen lähtötilannetta korkeammaksi. Laihduttaminen siis tekee ihmisestä lihojan.
Paras - ja käytännössä ainoa - tapa pysyä hoikkana on olla koskaan lihottamatta itseään. Tästä syystä itsestään hoikkana pysyvät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina olleet hoikkia. Muut ovat lihavia tai ikuisia jojoilijoita.
Lihavat, älkää enää odottako, että voisitte enää olla hoikkia kuin tilapäisesti vain. Kaikki tuntemani laihduttajat ovat lihoneet takaisin - korkojen kera. Se on todella sääli näiden ihmisten puolesta.
Kommentit (299)
Lihoin vauvavuonna yli 70-kiloiseksi. En oikein tiedä miten olisin voinut välttää hormonaalisen muutoksen, mutta ainoa tapa saada tämä pois on ilmeisesti runsas liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Asiantuntijoiden" viesti nykyihmiselle: Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, älä missään nimessä yritä laihduttaa, muista syödä 5 kertaa päivässä. Saa nähdä mitä tulee.
Tuo 5 kertaa päivässä syöminen on kyllä varma tapa lihota, jos syö "kunnon aterian", eli mättää lautasen kukkuralleen, muutama leipä ja jälkiruokaa piälle. Aterioiden välillä tietenkin lusikoidaan lähes taukoamatta sokurijukurttia ja rahkulia nassuun.
Sitten ihmetellään että miten voi lihota vaikka "syö suositusten mukaan". No niinpä, mutta suosituksen tekijä unohti sanoa että viidesti päivässä nautitaan pikkiriikkinen hiiren lilliputtiannos, ilman leipiä tai jälkkäriä, eikä santsata tai imuroida jukurttia aterioiden välillä. Nyt kun syö 10 000 - 15 000 kcal joka päivä, niin pakki kasvaa vaikka miten noudattaisi suosituksia.
Tämä. Itse kun laihdutin 30 kiloa, niin söin vain yhden kerran vuorokaudessa ja se oli aina klo 22 illalla. Eli täysin päinvastoin kuin viralliset ravitsemussuositukset sanovat. Jos syön aamulla eli aloitan syömisen, syön koko päivän pääksytysten. Illalla kunnon ateria ja sitten nukkumaan. Tulee uni hyvin ja himot pysyy poissa.
Kannattaa pysyä sellaisena normaalipainoisena.
Hoikkana ei tarvitsekkaan pysyä, ellet nyt luontaisesti ole hoikka tai muuten nauti siitä.
Se on ainakin itsellä toiminut kohta 15v
Ite en voi ymmärtää läskejä. Se olis iha viho viimene asia olla joku läski. Jokanen fyysinen suoritus hengästyttäisi, ja mieli ja keho tuntuisi näyttäisi huonolta. Mikä siinä on hienoa voiko joku läski avata? Itelle ruoka pelkkä polttoaine, ja koko elämän treenannut ja ollut hyvässä kunnossa nii ei voi ymmärtää ympärillä näitä läskejä. Onks se safkaaminen muka niin kivaa et sille uhraa kaiken muun? Ja enne ku uhriudutte niin iha oma syy se on ja tiiätte sen tasan tarkkaan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten lihavat ovat joutuneet vaikeuksiin ruoan ja herkkujen kanssa...
En ole lihottanut itseäni lihavaksi enkä koe sellaiselle teolle mitään tarvetta. En vahdi syömisiäni, en laske kaloreita enkä tunne jatkuvaa nälkää.
Ihmettelen miten ihmisen kroppa voi himota vain lisää kaloreita pian edellisen mässäämisen jälkeen, vaikka kropassa on jo kymmeniä kiloja ylimääräistä rasvaa!!???!!
Ihmettelen miten lihavat ovat joutuneet vaikeuksiin ruoan ja herkkujen kanssa...
Etkö ole kuullut psykologisesta riippuvuudesta? Siitä miten turvaton lapsi saattaa lapsena alkaa turvautua ruokaan ja alkaa lihoa. Hyvin usein lihavuuden taustalta löytyy traumaa.
Om lukunsa on tietysti Mäkkäri-ruoan lihottava vaikutus ja siihen yhdistetty hyvin epäterveellinen tapa juoda valtava määrä nestettä ruoan kanssa. Se aiheuttaa vatsan ruokaa sulattavien entsyymien laimentumisen ja suuri osa ruoan ravintoaineista jää sulattamatta. Siksi Mäkkäriruokaa limsan kanssa syövät ihmiset ovat usein aliravittuja, vaikka ovat lihavia.
Ei se ole mitään psykologista riippuvuutta, vaan elimistö nälissään pyytää oikeaa ruokaa kun sille syötetään pelkkää ravinnotonta sontaa. Ja sitten vain lihotaan. Sitä ei millään terapialla korjata, vaan ravitsevalla ruualla.
Vierailija kirjoitti:
Lihoin vauvavuonna yli 70-kiloiseksi. En oikein tiedä miten olisin voinut välttää hormonaalisen muutoksen, mutta ainoa tapa saada tämä pois on ilmeisesti runsas liikunta.
Kannattaa imettää lasta ainakin kahdeksan kuukautta ellei pitempäänkin. Kyllä multa ainakin kilot lähti vähän liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten lihavat ovat joutuneet vaikeuksiin ruoan ja herkkujen kanssa...
En ole lihottanut itseäni lihavaksi enkä koe sellaiselle teolle mitään tarvetta. En vahdi syömisiäni, en laske kaloreita enkä tunne jatkuvaa nälkää.
Ihmettelen miten ihmisen kroppa voi himota vain lisää kaloreita pian edellisen mässäämisen jälkeen, vaikka kropassa on jo kymmeniä kiloja ylimääräistä rasvaa!!???!!
Ihmettelen miten lihavat ovat joutuneet vaikeuksiin ruoan ja herkkujen kanssa...
Etkö ole kuullut psykologisesta riippuvuudesta? Siitä miten turvaton lapsi saattaa lapsena alkaa turvautua ruokaan ja alkaa lihoa. Hyvin usein lihavuuden taustalta löytyy traumaa.
Om lukunsa on tietysti Mäkkäri-ruoan lihottava vaikutus ja siihen yhdistetty hyvin epäterveellinen tapa juoda valtava määrä nestettä ruoan kanssa. Se aiheuttaa vatsan ruokaa sulattavien entsyymien laimentumisen ja suuri osa ruoan ravintoaineista jää sulattamatta. Siksi Mäkkäriruokaa limsan kanssa syövät ihmiset ovat usein aliravittuja, vaikka ovat lihavia.
Ei se ole mitään psykologista riippuvuutta, vaan elimistö nälissään pyytää oikeaa ruokaa kun sille syötetään pelkkää ravinnotonta sontaa. Ja sitten vain lihotaan. Sitä ei millään terapialla korjata, vaan ravitsevalla ruualla.
Niin, toin tämän esille toisena vaihtoehtona lihomiseen, huonot ruokatavat. Liikaa sokeria jne. Mutta sairaalloisen lihavien ihmisten taustalta löytyy usein esim. seksuaalista hyväksikäyttöä, pakottamista suuseksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Ite en voi ymmärtää läskejä. Se olis iha viho viimene asia olla joku läski. Jokanen fyysinen suoritus hengästyttäisi, ja mieli ja keho tuntuisi näyttäisi huonolta. Mikä siinä on hienoa voiko joku läski avata? Itelle ruoka pelkkä polttoaine, ja koko elämän treenannut ja ollut hyvässä kunnossa nii ei voi ymmärtää ympärillä näitä läskejä. Onks se safkaaminen muka niin kivaa et sille uhraa kaiken muun? Ja enne ku uhriudutte niin iha oma syy se on ja tiiätte sen tasan tarkkaan itsekin.
Itse ihmettelen tuota tunnetta, jonka vallassa olet. Haluaisitko itsekin nauttia enemmän ruoasta etkä pitää sitä pelkkänä polttoaineena. Se on outo käsitys minusta.
Sinun kannattaisi miettiä, miksi lihavat ärsyttävät sinua. Se ei ole normaalia.
ei se ruoka vaan se himo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Asiantuntijoiden" viesti nykyihmiselle: Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, älä missään nimessä yritä laihduttaa, muista syödä 5 kertaa päivässä. Saa nähdä mitä tulee.
Tuo 5 kertaa päivässä syöminen on kyllä varma tapa lihota, jos syö "kunnon aterian", eli mättää lautasen kukkuralleen, muutama leipä ja jälkiruokaa piälle. Aterioiden välillä tietenkin lusikoidaan lähes taukoamatta sokurijukurttia ja rahkulia nassuun.
Sitten ihmetellään että miten voi lihota vaikka "syö suositusten mukaan". No niinpä, mutta suosituksen tekijä unohti sanoa että viidesti päivässä nautitaan pikkiriikkinen hiiren lilliputtiannos, ilman leipiä tai jälkkäriä, eikä santsata tai imuroida jukurttia aterioiden välillä. Nyt kun syö 10 000 - 15 000 kcal joka päivä, niin pakki kasvaa vaikka miten noudattaisi suosituksia.
Tämä. Itse kun laihdutin 30 kiloa, niin söin vain yhden kerran vuorokaudessa ja se oli aina klo 22 illalla. Eli täysin päinvastoin kuin viralliset ravitsemussuositukset sanovat. Jos syön aamulla eli aloitan syömisen, syön koko päivän pääksytysten. Illalla kunnon ateria ja sitten nukkumaan. Tulee uni hyvin ja himot pysyy poissa.
Millaista työtä teit päiväsaikaan? Ilman proteiinia vaikea jaksaa fyysisessä työssä.
Vierailija kirjoitti:
Eilen kaupassa irtokarkkihyllyn ohi kävellessäni sen edessä seisoi LIHAVA nainen lapioimassa irtokarkkeja paperipussiin simät kiiluen. Palattuani hetken kuluttua hän oli edelleen lapioimassa ja se pussi oli jo todella pullean täysi karkeista. Vilkaisin hänen ostoskärryään ja siellä oli limuja, vaaleaa leipää, makkaraa, keksejä, valmispitsaa yms. itsensä lihottamiseen soveltuvaa.
Sama talipallo vyöryi taakseni kassajonoon ja hän oli HENGÄSTYNYT käveltyään hitaasti puolelta toiselle keikkuen 10 metriä.
Mitä järkeä on ahmia itsensä tuollaiseen jamaan?? Vaikea liikkua ja kroppa sekaisin.
🤢🤮🤮🤮🤮
Hänen on varmaan tukala olla eikä nauti elämästään, ja sitten sinä onnellinen addiktioista vapaa ihminen kauhistelet häntä. Addiktiot ovat pakkomielteen kaltaisia juttuja, joku toinen kulttuuri sanoisi, että demoni piinaa ihmistä.
Jos katsot ympärillesi, näet tosi paljon addiktoituneita ihmisiä. Pelaaminen, some, seksi, alkoholi, porno, tupakka, peukku, rauhoittavat lääkkeet, shoppailu, rahapelit, sokeri, kahvi, piri jne. Ja ruoka.
Miksi takerrut vain ruokariippuvuuteen? Miksi juuri se ärsyttää sinua?
Vierailija kirjoitti:
Ite en voi ymmärtää läskejä. Se olis iha viho viimene asia olla joku läski. Jokanen fyysinen suoritus hengästyttäisi, ja mieli ja keho tuntuisi näyttäisi huonolta. Mikä siinä on hienoa voiko joku läski avata? Itelle ruoka pelkkä polttoaine, ja koko elämän treenannut ja ollut hyvässä kunnossa nii ei voi ymmärtää ympärillä näitä läskejä. Onks se safkaaminen muka niin kivaa et sille uhraa kaiken muun? Ja enne ku uhriudutte niin iha oma syy se on ja tiiätte sen tasan tarkkaan itsekin.
Karma is a bitch.
Tiedän kokemuksesta, kilot palasivat nopeasti takaisin kun vaihdoin entiseen ruokavalioon jossa makkaraa, perunaa ym, vain kana jäi eniten ruokiin nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin vauvavuonna yli 70-kiloiseksi. En oikein tiedä miten olisin voinut välttää hormonaalisen muutoksen, mutta ainoa tapa saada tämä pois on ilmeisesti runsas liikunta.
Kannattaa imettää lasta ainakin kahdeksan kuukautta ellei pitempäänkin. Kyllä multa ainakin kilot lähti vähän liikaakin.
Mun lapsi osoitti 5,5-kuukautisena ettei rintamaito enää kiinnosta. Itse lihominen sitten lähti tuosta myöhemmin päälle kun lihoin 67-kiloisesta 72 kiloon. Ne tuntuivat jämähtävän kroppaan ja epäilen stressiä. Vain kunnon lihaskuntoharjoittelu tekee niille yhtään mitään. Tosin olen vuosien saatossa vankistunut jotenkin "mörssäriksi" eli on lihasta siellä täällä ja sen päällä sitä läskiä.
Ei mulla ainakaan mitään jäytävää nälkää ole ollut. Pari vuotta sitten laihdutin 30 kg liikunnalla ja Välimeren ruokavaliolla, jolla olen edelleen. Sixpack ollut 2 vuotta. Ihan kunnolla saa syödä. m50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen kaupassa irtokarkkihyllyn ohi kävellessäni sen edessä seisoi LIHAVA nainen lapioimassa irtokarkkeja paperipussiin simät kiiluen. Palattuani hetken kuluttua hän oli edelleen lapioimassa ja se pussi oli jo todella pullean täysi karkeista. Vilkaisin hänen ostoskärryään ja siellä oli limuja, vaaleaa leipää, makkaraa, keksejä, valmispitsaa yms. itsensä lihottamiseen soveltuvaa.
Sama talipallo vyöryi taakseni kassajonoon ja hän oli HENGÄSTYNYT käveltyään hitaasti puolelta toiselle keikkuen 10 metriä.
Mitä järkeä on ahmia itsensä tuollaiseen jamaan?? Vaikea liikkua ja kroppa sekaisin.
🤢🤮🤮🤮🤮
Hänen on varmaan tukala olla eikä nauti elämästään, ja sitten sinä onnellinen addiktioista vapaa ihminen kauhistelet häntä. Addiktiot ovat pakkomielteen kaltaisia juttuja, joku toinen kulttuuri sanoisi, että demoni piinaa ihmistä.
Jos katsot ympärillesi, näet tosi paljon addiktoituneita ihmisiä. Pelaaminen, some, seksi, alkoholi, porno, tupakka, peukku, rauhoittavat lääkkeet, shoppailu, rahapelit, sokeri, kahvi, piri jne. Ja ruoka.
Miksi takerrut vain ruokariippuvuuteen? Miksi juuri se ärsyttää sinua?
toi on just tota itsensä lihottaneiden epätoivoista puolustelua jossa vedotaan siihen että muutkin tuhoavat terveytensä...
paitsi seksi ei tietenkään tuhoa terveyttä ja elämää vaan voi luoda sitä lisää. :D
Nälkä on ihan äärettömän huono mittari todelliselle energiantarpeelle. Itsensä lihottaneilla kyky tuntea kylläisyyttä on heikentynyt ja he voivat syöda liikaa, vaikka pitäisivätkin itseään nälässä.
Ja kun kakkostyypin diabetes aiheuttaa herkunhimoa, lopputulos on tuhoisa.
Itsensä lihottaneelle mikä tahansa liikuntasuoritus tuntuu suuremmalle kuin se oikeasti on mikä taas sekoittaa käsityksen todellisista kulutetuista kaloreista.
En nyt jaksa yrittää keksiä, mikä ap:n ongelma oikein on, mutta totean vain, ettei tuollainen pakkomielteinen vihaaminen ja jankuttaminen ole terveen aikuisen käytöstä. Ehkä joku terapia auttaisi? Ihan logiikalla ajatellen, jos läski noin hirveästi suututtaa, niin miksi pitää yrittää lannistaa ihmiset, jotka haluaisivat sitä läskiä vähentää?
Pysyvä muutos, elämäntapa muutos. Laihdutus on psykologiaa.
Ihmiset - minä mukaan lukien - sekoittaa usein ruokahalun ja nälän tunteen. Toki kasvikset nyt on vaan vettä suurin osa eli tulee kusena pihalle eikä pidä nälkää mutta joskus vaikka söisi täyttävää naudan lihaa (jossa muuten kaloreita on vähemmän kuin voileivissä 100g kohden) voi tulla se RUOKAHALU. Tässä on kyse greliini- ja leptiini-hormooneista. Ne voi olla ihan holtittomat syistä x, y ja z.