🍔 Lihavat ja laihduttajat, TIEDÄTTEKÖ kuinka vaikeaa on pysyä hoikkana laihduttamisen jälkeen? 🍔 Asiasta on tehty useampi tuore tutkimus.

Treenaaminen on otettava tavaksi, niin ei pääse lihoamaan... vaikka olisi epämukavaa ja laiskaolo.

Vierailija kirjoitti:

Treenaaminen on otettava tavaksi, niin ei pääse lihoamaan... vaikka olisi epämukavaa ja laiskaolo.

Jos on epämukava tai laiska olo, kannattaa käydä uniapneatutkimuksessa ja selvittää onko onnistunut hankkimaan kakkostyypin diabeteksen...

Nyt tuli itsensä lihottaneille kylmä suihku!!! Kiloista ei pääsekään eroon.

https://yle.fi/a/74-20224008

Yhden Suomen johtavista lihavuusleikkauskirurgeista, professori Pauliina Salmisen mukaan vaikeasti lihavan ihmisen elimistön viestintä on ”väärissä asetuksissa”, laihtuminen on usein mahdotonta tai epäinhimillisen ponnistelun takana.

Hän kertoo myös miksi lihavuuslääke ei ole ratkaisu.

Summa summarum: Ihmisen elimistöä ei ole tarkoitettu ylipainoiseksi, se menee ylipainosta sekaisin, rikki.

Mitä itsensä lihottaneet ajattelevat tästä uutisesta?

Vierailija kirjoitti:

"Luepas tuota uusinta tutkimusta niin ymmärrät että laihduttanut kärsii jatkuvasta nälästä ja kyvyttömydestä tuntea kylläisyyttä. Harva kestää pidempään nälässä ilman repsahdusta."

Niinpä. Jos vedät jonkun kaalisoppakuurin, toki alat tuntea nälkää jo hyvin nopeasti, muutamassa päivässä. Sen sijaan jos teet elämäntapamuutoksen maltillisella kalorivajeella ja niin että ruoka on ravitsemuksellisesti tasapainoista,  voi mennä jopa kuukausia ilman että tulee vaikeuksia. Mutta jos painonpudotusurakka on pitkä, niin useimmilla huolimatta tästä kyllä tulee se jatkuva nälkä ja kylläisyyden puute. Mulla se usein tulee 3-5 kk kohdalla ns. järkevää elämäntapamuutosta. Ja sitten kun se jatkuva nälkä, heikotus yms. alkaa, niin tuppaa "heikkoina hetkinä" repsahtelemaan, ja koska nälkävelka on kauhea, repsahtelu tihenee ja muuttuu ahmintahäiriösyöömiseksi ja sitten mennään taas.

Olen laihduttanut  kymmeniä kiloja elämäni aikana. Nopeasti, hitaasti, järkevästi, ei järkevästi, elämäntapamuutoksella ja dieettinä. Ei ole mitään väliä miten laihduttaa. Minulla on nälkä kun olen laihtunut. Vielä kolmekin vuotta laihtumisen jälkeen on jatkuva nälkä. Nälkä 24 h päivässä. Nälkä vaikka napaa kiristäisi niin, että nappia pitää avata. Nälkä vaikka olisin juuri syönyt kaksi täyttä ateriaa peräjälkeen enkä fyysisesti pystyisi ahtamaan enempää. Silti nälkä samaan aikaan nipistää vatsaa. Aina.

Ja aina viimeistään siinä 3-4 vuoden kohdalla en enää jaksa sitä jatkuvaa nälkää. On pakko antaa mennä ja syödä. Nälkä loppuu vasta kun alkuperäinen paino + 2-3 kiloa päälle on saavutettu.

En halua elää loppuelämääni nälässä. Olen sairaalloisen lihava nyt, mutta tiedän, että jos laihdutan, olen vielä lihavampi 4 vuoden kuluttua viimeistään. Olisin varmasti normaalipainoinen, jos en olisi koskaan laihduttanut. Mutta silloin aikoinaan en ollut tyytyväinen kehooni, pidin itseäni läskinä. Jos vain olisin tiennyt silloin, mitä nyt tiedän, elämä näyttäisi nyt erilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luepas tuota uusinta tutkimusta niin ymmärrät että laihduttanut kärsii jatkuvasta nälästä ja kyvyttömydestä tuntea kylläisyyttä. Harva kestää pidempään nälässä ilman repsahdusta."

Niinpä. Jos vedät jonkun kaalisoppakuurin, toki alat tuntea nälkää jo hyvin nopeasti, muutamassa päivässä. Sen sijaan jos teet elämäntapamuutoksen maltillisella kalorivajeella ja niin että ruoka on ravitsemuksellisesti tasapainoista,  voi mennä jopa kuukausia ilman että tulee vaikeuksia. Mutta jos painonpudotusurakka on pitkä, niin useimmilla huolimatta tästä kyllä tulee se jatkuva nälkä ja kylläisyyden puute. Mulla se usein tulee 3-5 kk kohdalla ns. järkevää elämäntapamuutosta. Ja sitten kun se jatkuva nälkä, heikotus yms. alkaa, niin tuppaa "heikkoina hetkinä" repsahtelemaan, ja koska nälkävelka on kauhea, repsahtelu tihenee ja muuttuu ahmintahäiriösyöömiseksi ja sitten mennään taas.

Olen laihduttanut  kymmeniä kiloja elämäni aikana. Nopeasti, hitaasti, järkevästi, ei järkevästi, elämäntapamuutoksella ja dieettinä. Ei ole mitään väliä miten laihduttaa. Minulla on nälkä kun olen laihtunut. Vielä kolmekin vuotta laihtumisen jälkeen on jatkuva nälkä. Nälkä 24 h päivässä. Nälkä vaikka napaa kiristäisi niin, että nappia pitää avata. Nälkä vaikka olisin juuri syönyt kaksi täyttä ateriaa peräjälkeen enkä fyysisesti pystyisi ahtamaan enempää. Silti nälkä samaan aikaan nipistää vatsaa. Aina.

 

Ja aina viimeistään siinä 3-4 vuoden kohdalla en enää jaksa sitä jatkuvaa nälkää. On pakko antaa mennä ja syödä. Nälkä loppuu vasta kun alkuperäinen paino + 2-3 kiloa päälle on saavutettu.

 

En halua elää loppuelämääni nälässä. Olen sairaalloisen lihava nyt, mutta tiedän, että jos laihdutan, olen vielä lihavampi 4 vuoden kuluttua viimeistään. Olisin varmasti normaalipainoinen, jos en olisi koskaan laihduttanut. Mutta silloin aikoinaan en ollut tyytyväinen kehooni, pidin itseäni läskinä. Jos vain olisin tiennyt silloin, mitä nyt tiedän, elämä näyttäisi nyt erilaiselta.

SInä olet pelottava esimerkki siitä miksi ITSEÄÄN EI KOSKAAN KANNATA LIHOTTAA YLIPAINOISEKSI. 🤢🤮🤮!!!!

Kamalia kohtaloita ihmisillä. Melkein itku tulee heidän puolesta. 😢

En ole koskaan lihottanut itseäni ja siksi olen saan olla ihan luonnollisesti kepeä keijukainen, jolla on kevyt askel. Tykkään liikkua, koska se on niin ihanan kevyttä ja mukavaa ja siitä tulee tosi hyvä olo! Eikä minun tarvitse tarkkailla syömisiäni, koska tunnen kyllä, kun olen täynnä. Ja jos joudun syömään herkkuja ja makeaa, sitä ei tee mieli sen jälkeen pitkään aikaan enkä edes kaipaa herkkuja ja makeaa.

Minun ei siis tarvitse hukata ajatustakaan liikkumiselle ja terveelliselle syömiselle, koska ne tapahtuvat minulla ihan itsestään normaalina elämänä. Ehkä tämä on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun karkikkien ja suklaan hinnat nousevat ja hyvä muistutus ettei niitä tarvitse ollenkaan kun olen sokeria vähentänyt muutenkin ylipainoisena ja diabeetikkona. Sokeri aiheuttaa diabeetesta ja syöpää.

Lapsuudessa syötiin sokeria kuin simo hilloa kun se oli halvinta mössöä. Ihme että on vielä elossa siitä järkyttävästä sokeripitoisesta ruokavaliosta. Elintapojen kakkostyypin diabetes tuli viiskymppisenä.

Lapsena ja nuorena en voinut mitään vaikuttaa ruokaan jotenka se ruoka oli ihan kuidutonta ja ihan pelkkää vehnä pulla mössöä mitä sai.

Aivan ihmeellinen kuvitelma, että ylipainoiset tykkäävät pullasta. Minä en ainakaan saata edes syödä karkkia enkä pullaa..hedelmätkin ovat aivan liian makeita. Greippi ja sitruuna ovat ainoa, joita saatan syödä, mutta greippilin siinä rajoilla, että on ihan liian sokerinen.

Kyllä minua vain lihottaa rasva, ja aina tekee mieli suolaista.

Syö rasvaa, mutta jätä hiilihydraatit pois. Rasvalla ei kukaan saa itseään lihotettua. Siihen tarvii hiilihydraatteja. 

Täällä sarjaviesteilee joku itsenä hoikkana tai normaalipainoisena pitänyt viimeisen päälle omahyväinen aikuinen ”koulukiusaaja”. Nautiskelee, kun saa yrittää kääntää veistä ylipainoisten haavassa ja lällätellä että teilläpä ei ole toivoa, harmittaako nyt! Voi myötähäpeä. Pienen ihmisen pienet ylpeyden aiheet.

Itse olen pysynyt viisikymppiseksi asti hoikkana (painoindeksi 19 ja risat), urheilen paljon ja syön paljon, mutta terveellisesti. Ja tasan tarkkaan sen viisi kertaa päivässä (ja kunnolla), mitä joku täällä ihmetteli. Ei se anna aihetta minkäänlaiseen omahyväisyyden! Paljon on varmasti kiinni geeneistä ja ympäristöstä, joita en todellakaan ole (lapsena) itse valinnut. 

Tämäkin ketju on hyvä todistus siitä, että tutkimuksista huolimatta moni ON pystynyt laihduttamaan järkevällä elämäntapamuutoksella. Se on mahdollista! Aloita pienestä: vaikka siitä että vaihdat levitteen ja juuston vähän kevyemmäksi, mutta syöt muuten tavallisesti. Pysyviä pieniä muutoksia. Tsemppiä!!

Kannattaisi varmaan tätäkin miettiä ennen kuin lappaa lisää paskaa suuhun?

Vierailija kirjoitti:

Täällä sarjaviesteilee joku itsenä hoikkana tai normaalipainoisena pitänyt viimeisen päälle omahyväinen aikuinen ”koulukiusaaja”. Nautiskelee, kun saa yrittää kääntää veistä ylipainoisten haavassa ja lällätellä että teilläpä ei ole toivoa, harmittaako nyt! Voi myötähäpeä. Pienen ihmisen pienet ylpeyden aiheet.

Itse olen pysynyt viisikymppiseksi asti hoikkana (painoindeksi 19 ja risat), urheilen paljon ja syön paljon, mutta terveellisesti. Ja tasan tarkkaan sen viisi kertaa päivässä (ja kunnolla), mitä joku täällä ihmetteli. Ei se anna aihetta minkäänlaiseen omahyväisyyden! Paljon on varmasti kiinni geeneistä ja ympäristöstä, joita en todellakaan ole (lapsena) itse valinnut. 

Tämäkin ketju on hyvä todistus siitä, että tutkimuksista huolimatta moni ON pystynyt laihduttamaan järkevällä elämäntapamuutoksella. Se on mahdollista! Aloita pienestä: vaikka siitä että vaihdat levitteen ja juuston vähän kevyemmäksi, mutta syöt muuten tavallisesti. Pysyviä pieniä muutoksia. Tsemppiä!!

Miksi lihotit itsesi, leikit oikeain syöttöporsasta ja nyt on kaikkien muiden vika :( yyy yyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luepas tuota uusinta tutkimusta niin ymmärrät että laihduttanut kärsii jatkuvasta nälästä ja kyvyttömydestä tuntea kylläisyyttä. Harva kestää pidempään nälässä ilman repsahdusta."

Niinpä. Jos vedät jonkun kaalisoppakuurin, toki alat tuntea nälkää jo hyvin nopeasti, muutamassa päivässä. Sen sijaan jos teet elämäntapamuutoksen maltillisella kalorivajeella ja niin että ruoka on ravitsemuksellisesti tasapainoista,  voi mennä jopa kuukausia ilman että tulee vaikeuksia. Mutta jos painonpudotusurakka on pitkä, niin useimmilla huolimatta tästä kyllä tulee se jatkuva nälkä ja kylläisyyden puute. Mulla se usein tulee 3-5 kk kohdalla ns. järkevää elämäntapamuutosta. Ja sitten kun se jatkuva nälkä, heikotus yms. alkaa, niin tuppaa "heikkoina hetkinä" repsahtelemaan, ja koska nälkävelka on kauhea, repsahtelu tihenee ja muuttuu ahmintahäiriösyöömiseksi ja sitten mennään taas.

Olen laihduttanut  kymmeniä kiloja elämäni aikana. Nopeasti, hitaasti, järkevästi, ei järkevästi, elämäntapamuutoksella ja dieettinä. Ei ole mitään väliä miten laihduttaa. Minulla on nälkä kun olen laihtunut. Vielä kolmekin vuotta laihtumisen jälkeen on jatkuva nälkä. Nälkä 24 h päivässä. Nälkä vaikka napaa kiristäisi niin, että nappia pitää avata. Nälkä vaikka olisin juuri syönyt kaksi täyttä ateriaa peräjälkeen enkä fyysisesti pystyisi ahtamaan enempää. Silti nälkä samaan aikaan nipistää vatsaa. Aina.

 

Ja aina viimeistään siinä 3-4 vuoden kohdalla en enää jaksa sitä jatkuvaa nälkää. On pakko antaa mennä ja syödä. Nälkä loppuu vasta kun alkuperäinen paino + 2-3 kiloa päälle on saavutettu.

 

En halua elää loppuelämääni nälässä. Olen sairaalloisen lihava nyt, mutta tiedän, että jos laihdutan, olen vielä lihavampi 4 vuoden kuluttua viimeistään. Olisin varmasti normaalipainoinen, jos en olisi koskaan laihduttanut. Mutta silloin aikoinaan en ollut tyytyväinen kehooni, pidin itseäni läskinä. Jos vain olisin tiennyt silloin, mitä nyt tiedän, elämä näyttäisi nyt erilaiselta.

Hyi hele :D YÖK oikeasti kuinka te pystytte elämään näin?

Tuollainen itkupotkuraivariasenne ei ole oikea lähtökohta onnistuneelle laihduttamiselle. Pitäisi hyväksyä ja myöntää se tosiasia, että on ihan itse omalla toiminnallaan lihottanut itsensä eikä kukaan muu voi laihduttaa kilojasi sinun puolestasi.

RRRÖYH!! Ja kolme litraa sokerilimua päälle.

just tästä syystä en uskalla enää laihduttaa koska laihdutus yritysten takii painan nyt 50 kiloa enemmän kuin ennen niitä... ja painoa oli jo silloinkin. nyt uniapnea ja kipujen takia työkyvyttömyys ja verenpaine korkea... nukuin taas yön huonosti ja saan unta pätkissä jos tankkaan välillä riittävästi... nän menee kellon ympäri... joo tiedän että lihon edelleen mutta MINKÄS TEET!!!

Kun katsoo tuttavapiiriä nyt ja vertaa siihen mitä se oli 10 vuotta sitten niin itsensä lihottaneet ovat lihottaneet itseään vain lisää.

En tiedä. Laihdutin 20kg 30 vuotta sitten eikä kiloakaan ole tullut takaisin. Päinvastoin, olen nykyään vielä siitä pari kiloa hoikempi. Ei ole vaikeaa.

Tiedän, kyllä tämä on aivan äärimmäisen vaikeaa, vaikka harrastaa paljon liikuntaa ja syö suht terveellisesti, hyvin harvoin mitään herkkuja. Kokoajan pitäisi nähdä nälkää ja syödä niin vähän ettei sillä jaksa fyysisessä työssä ja liikkua. Leivänsyöntiäkin pitää vältellä, tämä tuo helposti pari kiloa nopeasti jos päivässä syö edes 2 leipäpalaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, kyllä tämä on aivan äärimmäisen vaikeaa, vaikka harrastaa paljon liikuntaa ja syö suht terveellisesti, hyvin harvoin mitään herkkuja. Kokoajan pitäisi nähdä nälkää ja syödä niin vähän ettei sillä jaksa fyysisessä työssä ja liikkua. Leivänsyöntiäkin pitää vältellä, tämä tuo helposti pari kiloa nopeasti jos päivässä syö edes 2 leipäpalaa.

Onhan se vaikeaa, jos ei tajua, mitä ja miten kannattaa syödä. Pelkkä kaloreitten tuijottelu ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, kyllä tämä on aivan äärimmäisen vaikeaa, vaikka harrastaa paljon liikuntaa ja syö suht terveellisesti, hyvin harvoin mitään herkkuja. Kokoajan pitäisi nähdä nälkää ja syödä niin vähän ettei sillä jaksa fyysisessä työssä ja liikkua. Leivänsyöntiäkin pitää vältellä, tämä tuo helposti pari kiloa nopeasti jos päivässä syö edes 2 leipäpalaa.

Onhan se vaikeaa, jos ei tajua, mitä ja miten kannattaa syödä. Pelkkä kaloreitten tuijottelu ei auta.

No mikä tämä sinun ainoa ja oikea tapa on syödä, mitä me muut ei ymmärretä kun ollaan niin tyhmiä ja läskejä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, kyllä tämä on aivan äärimmäisen vaikeaa, vaikka harrastaa paljon liikuntaa ja syö suht terveellisesti, hyvin harvoin mitään herkkuja. Kokoajan pitäisi nähdä nälkää ja syödä niin vähän ettei sillä jaksa fyysisessä työssä ja liikkua. Leivänsyöntiäkin pitää vältellä, tämä tuo helposti pari kiloa nopeasti jos päivässä syö edes 2 leipäpalaa.

Joo lihavathan aina sanovat, ettei paino putoa vaikka ovat syömättä ja kaksi leipäpalaa nostaa painoa ainakin kaksi kiloa. 🤣🤣

Uskokoon ken tahtoo!