Ateismi - minkä tyhjiön se ihmisessä täyttää, mikä on sen tarkoitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Suurin, tai ainakin iso osa, ateisteistakin uskoo johonkin korkeampaan voimaan tai sellaiseen, että tämän maailman jälkeen on vielä jotain.

Mihin perustat tuon läsityksesi siitä, että suurin osa ateisteista uskoisi johonkin tuompuoleiseen?

Ainakaan minä tai kukaan tuntemistani ateisteista(,otanta on tosin pieni)ei usko mihinkään korkeampaan voimaan tai tuonpuoleiseen, jos luonnonlakeja ei lasketa sellaiseksi.

T: nimim.Assburger

Ateismi ja tieteellinen maailmankuva kulkevat yleensä käsi kädessä, mutta ei välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Ateismi = uskonto

Ateismissa uskotaan ettei Jumalaa ole.

Miksi ateistit täyttävät päänsä uskolla, vaikka luulevat etteivät usko mihinkään.

Oikea tapa hoitaa asia on olla agnostikko. He eivät nykyisen tiedon valassa voi kieltää etteikö Jumalaa ole mutteivat myöskään voi myöntää. Eli jos asia todistetaan niin silloin he uskovat.

Ateismi ei ole uskonto, vaan jumaluskon puute eli ihan päinvastainen asia. Ja suurin osa ateisteista on agnostikkoja, kuten myös uskovaisista. Agnostikko ei ole erillinen kategoria.

Olen ateisti, koska en usko jumalaan, en vaan pysty uskomaan, vaikka joskus tahtoisin, olisihan siitä helpotusta moneen asiaan elämässä. Toisaalta taas uskonnon varjolla on tehty maailmassa paljon pahaa, ja vaikka siitä ei ehkä itse sitä uskontoa voi syyttää, niin ainakin niitä ihmisiä, jotka uskovat - joko he tekevät uskonnon varjolla pahaa tai heitä käytetään hyväksi uskontoon vedoten.

Suurin osa uskovaisista ei kuitenkaan tee mitään pahaa, ei minulla sen vuoksi ole mitään uskovaisia ihmisiä vastaan. Mutta sokea uskominen johonkin voi tehdä ihmisistä vaarallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh.on tainnut ateismi käsitteenä mennä aloittajalta kokonaan ohi.

 

Luulen , että kyse on vain siitä, että uskovaiseksi aivopesty ei osaa kuvitella millaista on, kun joltain puuttuu se aivopesu kokonaan 

Uskotko tosiaan, että ateisteja ei olisi aivopesty? :)

 

Ei tietenkään ole. He syntyivät ateisteina ja uskovaisten tekemä aivopesu on jäänyt tekemättä. Ja katso, se on hyvä.

Kukaan ei synny ateistina. Kaikkiin meihin vaikuttavat yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olevat ismit, nyky-yhteiskunnassa mm. ateismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh.on tainnut ateismi käsitteenä mennä aloittajalta kokonaan ohi.

 

Luulen , että kyse on vain siitä, että uskovaiseksi aivopesty ei osaa kuvitella millaista on, kun joltain puuttuu se aivopesu kokonaan 

Uskotko tosiaan, että ateisteja ei olisi aivopesty? :)

 

Ei tietenkään ole. He syntyivät ateisteina ja uskovaisten tekemä aivopesu on jäänyt tekemättä. Ja katso, se on hyvä.

Kukaan ei synny ateistina. Kaikkiin meihin vaikuttavat yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olevat ismit, nyky-yhteiskunnassa mm. ateismi.

Siis jokainenhan syntyy nimenomaan ateistina, ei vauvalla ole mitään käsitystä jumalista ennen kuin aikuiset alkavat syöttää sitä ajatusta hänen päähänsä.

Uskonnot pysyvät hengissä pitkälti tämän aivopesun ansiosta. Jos ajatus jumalasta esitettäisiin ensimmäistä kertaa vasta täysikasvuiselle ihmiselle, hänhän pitäisi sitä naurettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi = uskonto

Ateismissa uskotaan ettei Jumalaa ole.

Miksi ateistit täyttävät päänsä uskolla, vaikka luulevat etteivät usko mihinkään.

Oikea tapa hoitaa asia on olla agnostikko. He eivät nykyisen tiedon valassa voi kieltää etteikö Jumalaa ole mutteivat myöskään voi myöntää. Eli jos asia todistetaan niin silloin he uskovat.

Ateismi perustuu deduktiiviseen päättelyyn. Koska mikään ei viittaa minkäänlaisen jumalolennon olemassaoloon, on sellaiseen turha uskoa.

Raamatussa on ylimäärä tuhat sivua todistusta että Jumala on, ja että sellaiseen uskominen on erittäin tärkeää jotta sielu pelastuisi ikuiselta kadotukselta. 

Raamattu on kokoelma johon on kerätty vanhoja paimentolaiskansojen uskomuksia. Ei se ole todiste mihinkään suuntaan. Sitä paitsi raamattu on itsensäkin kanssa monin paikoin ristiriidassa eikä senkään takia kelpaa todisteeksi. Ja vanhojen uskomusten kokoelmia on muitakin, miksi juuri Raamattu olisi poikkeustapaus.

Raamatussa olisi kyllä hyviä vinkkejä siitä miten voitaisiin kokeellisesti todistaa Jumalan olemassaolo, esimerkiksi lupaus siitä että kahden tai useamman henkilön yhteinen rukous toteutuu varmasti. Ja kun se ei ole kertaakaan toiminut niin kelpaa aika hyvin falsifiointikriteeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh.on tainnut ateismi käsitteenä mennä aloittajalta kokonaan ohi.

 

Luulen , että kyse on vain siitä, että uskovaiseksi aivopesty ei osaa kuvitella millaista on, kun joltain puuttuu se aivopesu kokonaan 

Uskotko tosiaan, että ateisteja ei olisi aivopesty? :)

 

Ei tietenkään ole. He syntyivät ateisteina ja uskovaisten tekemä aivopesu on jäänyt tekemättä. Ja katso, se on hyvä.

Kukaan ei synny ateistina. Kaikkiin meihin vaikuttavat yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olevat ismit, nyky-yhteiskunnassa mm. ateismi.

Tottakai syntyy. Se on perustila. Pääosin ihmiset omaksuvat vanhempiensa ja ympäröivän kulttuurin uskonnon jo imeväisenä aloitetun iskostamisen seurauksena.

Kysymys on vähän nurinkurinen. Uskonnolla pyritään aukkoja täyttämään (lähinnä kai kuolemanpelkoa ja helvetinpelkoa).

Vierailija kirjoitti:

Vakaumuksellisella ateistilla on hiuskarvan varassa liusua nihilismiin joka on täysin materiaalisen maailmankuvan välttämätön loppupäätelmä.

Toisin sanoen ajatteleva ateisti hyväksyy lopulta että millään ei ole mitään merkitystä ja aika on suhteellista vain tajuntaan joka loppuu, sekä elämän kokeminen on sellainen silmänräpäys, että voi rauhallisin mielin pistää revolverin ohimolle jo tänään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ne ketkä pistävät sille jotain mukamas merkitystä ovat itse täysin harhaisia ja keksivät ateistisia cope-ajatusrakennelmia itselleen.

Olen ateisti ja myös nihilisti.

Koen ajattelutapani äärimmäisen vapauttavana. Voin elää täsmälleen kuten haluan, Revolverilla en halua päähäni ampua koska elämä on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään tyhjiötä täytä, vaan pikemminkin luo tyhjiön. Kun hengellisistä arvoista on luovuttu, niin jostain sitä elämän tarkoitusta pitää kumminkin kaivaa. Joillain se on työ ja raha, joillain someseuraajien määrä, jollain matkustelu, jne. maallisesta ja katoavasta. 

juuh..uskovaisethan yleensä sitä pyytetöntä sakkia onkin..pyhän ulkokuoren takana on kiva puuhailla kaikenlaista.

Jep. Katsotaanpa vaikka valittujen pyhien kansojen touhuja esim. Lähi- idässä. Se se on täyttä elämää. Suurta johdatusta varmaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi = uskonto

Ateismissa uskotaan ettei Jumalaa ole.

Miksi ateistit täyttävät päänsä uskolla, vaikka luulevat etteivät usko mihinkään.

Oikea tapa hoitaa asia on olla agnostikko. He eivät nykyisen tiedon valassa voi kieltää etteikö Jumalaa ole mutteivat myöskään voi myöntää. Eli jos asia todistetaan niin silloin he uskovat.

 

Ateismi ei ole uskonto, vaan jumaluskon puute eli ihan päinvastainen asia. Ja suurin osa ateisteista on agnostikkoja, kuten myös uskovaisista. Agnostikko ei ole erillinen kategoria.

En ole perehtynyt näihin, olen ateisti, en vaan usko satuihin. Minusta uskonnot vaan ovat jotain minulle outuja fiktiivisiä juttuja. En sano ettenkö uskoisi mihinkään, uskon kaikkeen minkä voi nähdä, kokea tai mikä on tieteellisesti todistettu. Jos jumalia on niin sopii sekin. Minusta se on hyvyys ja lähimmäisenrakkaus mikä pitäisi olla jokaisen sisällä mihin haluan uskoa. Jollain kirjoitetuilla kirjoilla ja julistamisella ei ole mitään väliä. Jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta. Nyt uskon että lähden maalle ja mökille katsomaan onko sinne tullut paljon lunta.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on vähän nurinkurinen. Uskonnolla pyritään aukkoja täyttämään (lähinnä kai kuolemanpelkoa ja helvetinpelkoa).

Aloittaja pyrkii jotenkin kääntämään uskovaisille esitetyn kysymyksen toisinpäin. Huonolla menestyksellä, kun eivät ole samaa kategoriaa uskovainen ja ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun tervejärkisellä ihmisellä ei ole sellaista "tyhjiötä" päässä jota tarvitsisi millään täyttää. Tottakai ne tapaukset tiedetään jossa Jeesus pörisee päässä ja elämä on sitten eräänlaista henkisenä helppoheikkinä oloa. 

Sellainen ei vaan käy päinsä jos arvostaa selväjärkisyyttä ja totuutta eikä välitä pronssikautisista paimentolaisten ja kamelikuskien uskomuksista. Olisihan se nyt aivan v...un tyhmää vielä 2024 ottaa sellaiset todesta, eikö totta?

Defensiivistä. Miksi uskoa jonkin olemattomuuteen noin vahvasti? Miten muka voit uskotella muille kuin ehkä itsellesi noin?

Ei olemattomuuteen tarvi uskoa vahvasti. Se ei ole minkäänlainen aktiivinen prosessi. Mä esimerkiksi ihan täysin ilman minkäänlaista vaivannäköä en usko että mun rintakehän päällä istuu sarvikuono. Se taas että joku uskoo että oman rintakehän päällä istuu näkymätön sarvikuono, josta ei voi tarttua kiinni ja jonka olemassaolosta ei ole minkäänlaista varmuutta, mutta se kuuluu asiaan, sillä pointti on siinä että uskoo siitä huolimatta vaikka mitään todisteita ei ole ja elää elämänsä tämän näkymättömän sarvikuonon mukaan taas kuulostaa mielisairaudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakaumuksellisella ateistilla on hiuskarvan varassa liusua nihilismiin joka on täysin materiaalisen maailmankuvan välttämätön loppupäätelmä.

Toisin sanoen ajatteleva ateisti hyväksyy lopulta että millään ei ole mitään merkitystä ja aika on suhteellista vain tajuntaan joka loppuu, sekä elämän kokeminen on sellainen silmänräpäys, että voi rauhallisin mielin pistää revolverin ohimolle jo tänään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ne ketkä pistävät sille jotain mukamas merkitystä ovat itse täysin harhaisia ja keksivät ateistisia cope-ajatusrakennelmia itselleen.

Olen ateisti ja myös nihilisti.

Koen ajattelutapani äärimmäisen vapauttavana. Voin elää täsmälleen kuten haluan, Revolverilla en halua päähäni ampua koska elämä on hyvää.

Jossain määrin sama. Mulle on aivan ihmeellinen ajatus että monille uskovaisille ainoa motivaatio olla olemassa ja kohtuullisen ok ihminen on Jumalan alativalvova silmä ja taivas-porkkana. Pohjaan oman moraalikoodistoni länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään ja empatiaan. Koen että ihmisenä elämäni on laadukkaampaa länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän takia ja siksi elän elämäni sen lakeja kunnioittaen. Empatia on normaalin psyykeen omaavalle ihmiselle (ja monille muillekin eläimille) luontainen ominaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa (itseasiassa uskontoa käytetään usein tukahduttamaan empatia) ja sisäsyntyinen empatiani estää minua tekemästä pahaa muille. Minulle tulee muden satuttamisesta itselleni paha olo ja muiden auttamisesta ja ilostuttamisesta taas hyvä olo. Ei ateismi tarkoita moraalin puutetta tai materialismia. Se että monet uskovaiset ei ymmärrä sitä saa minut miettimään kuinka tyhjiä he ihmisinä ovatkaan. 

Ateismilla eli jumaluskon puutteella ei ole mitään tarkoitusta. Ateistien vihaaja ei osaa edes määritelmiä oikein.

On melko rentouttavaa suhtautua elämään siltä kannalta, että se on periaatteessa merkityksetöntä ja elät vain oman elämäsi tähden. Kaikki tapahtuu syntymän ja kuoleman välissä ja se siitä, ei tarvitse miettiä muuta kuin sitä, että lopuksi nouset savuna krematorion piipusta ja tuhkat heitetään jonnekin mukavaan paikkaan. Mitään ei tarvitse laittaa kenenkään muun "piikkiin", hyvät tai huonot asiat eivät ole minkään korkeamman voiman määrittämiä, vain sattuman ja oman toimintasi. Ei tarvise olla mitään uskonnollista ohjenuoraa miten toimia, toimit omaehtoisesti hyvin tai huonosti ja tiedostat toimineesi. Ei tarvitse pelätä tekevänsä "syntiä", josta myöhemmin rankaistaisiin, eikä tarvitse pyydellä mitään anteeksi mielikuvitusolennoilta, vain ihan oikeilta olennoilta joita on kohdellut väärin. Ateismi on valtavan vapauttavaa olemista verrattuna mihin tahansa uskonnolliseen hölynpölyyn.

Eikä siihen sisälly mitään tyhjiötä, on vain biologinen vaisto mikä toteuttaa sille kuuluvaa roolia (jos toteuttaa), eli tavoite on pariutua, lisääntyä ja nauttia matkasta niin kauan kun se kestää.

Saa nähdä missä vaiheessa uskovaiset ymmärtävät tämän. Helvetti = paikka johon menet jos et toteuta ohjeita, taivas = paikka mihin pääset jos totetutat ohjeita. Eli koko homma on vain massojenhallinnan väline.

Vierailija kirjoitti:

Saa nähdä missä vaiheessa uskovaiset ymmärtävät tämän. Helvetti = paikka johon menet jos et toteuta ohjeita, taivas = paikka mihin pääset jos totetutat ohjeita. Eli koko homma on vain massojenhallinnan väline.

Kutsuvat tuota konseptia jumalan ehdottomaksi rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Monelle ateismi on kuin uskonto. Jumalan tilalla on vain joku Marx tai muu karvanaama. Moni ateisti kääntyy ennen kuolemaansa takaisin uskovaiseksi, kun tajuaa, että muuten putoaa tyhjyyteen kuoltuaan. Haluaa papin siunaamaan ja hautansa siunattuun maahan. Niin vahva se ateistin usko sitten on! 

Ei ateisti käänny takaisin mihinkään. Ateismi on perustila. Uskovainen tosin voi kääntyä takaisin ateistiksi. Se on suotavaakin.

Tuo muukin oli puppua, luulevaisen itselleen ja muille kaltaisilleen hokemaa valhetta.

Ateismi on uskonto eli se täyttää hengellisen tarpeen. Sama pätee veganismiin.