Ateismi - minkä tyhjiön se ihmisessä täyttää, mikä on sen tarkoitus

Vierailija kirjoitti:

Monelle ateismi on kuin uskonto. Jumalan tilalla on vain joku Marx tai muu karvanaama. Moni ateisti kääntyy ennen kuolemaansa takaisin uskovaiseksi, kun tajuaa, että muuten putoaa tyhjyyteen kuoltuaan. Haluaa papin siunaamaan ja hautansa siunattuun maahan. Niin vahva se ateistin usko sitten on! 

Onpa sinulla erikoisia kuvitelmia.

Minkä tyhjiön täyttää kristityllä, ettei usko Thoriin?

Ateisti saa paljon ateismistaan irti, kuten valtavan paremmuudentunteen yli ei-ateistien.

Agnostikoilla puolestaan ei ole tätä paremmuusetua mitä ateisteilla on.

Vakaumuksellisella ateistilla on hiuskarvan varassa liusua nihilismiin joka on täysin materiaalisen maailmankuvan välttämätön loppupäätelmä.

Toisin sanoen ajatteleva ateisti hyväksyy lopulta että millään ei ole mitään merkitystä ja aika on suhteellista vain tajuntaan joka loppuu, sekä elämän kokeminen on sellainen silmänräpäys, että voi rauhallisin mielin pistää revolverin ohimolle jo tänään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ne ketkä pistävät sille jotain mukamas merkitystä ovat itse täysin harhaisia ja keksivät ateistisia cope-ajatusrakennelmia itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Suurin, tai ainakin iso osa, ateisteistakin uskoo johonkin korkeampaan voimaan tai sellaiseen, että tämän maailman jälkeen on vielä jotain.

No eihän usko. Älä sinä luulevainen esitä kuvitelmiasi totena.

Vierailija kirjoitti:

Vakaumuksellisella ateistilla on hiuskarvan varassa liusua nihilismiin joka on täysin materiaalisen maailmankuvan välttämätön loppupäätelmä.

Toisin sanoen ajatteleva ateisti hyväksyy lopulta että millään ei ole mitään merkitystä ja aika on suhteellista vain tajuntaan joka loppuu, sekä elämän kokeminen on sellainen silmänräpäys, että voi rauhallisin mielin pistää revolverin ohimolle jo tänään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ne ketkä pistävät sille jotain mukamas merkitystä ovat itse täysin harhaisia ja keksivät ateistisia cope-ajatusrakennelmia itselleen.

Mikä ihme on vakaumuksellinen ateisti? Äläpä rakentele noita olkiukkoja. Itsekin olit syntyessäsi ateisti, kunnes vanhempasi alkoivat iskostamaan sinuun jumaluskoa. Herkässä viattomassa lapsuudessasi et kyennyt kyseenalaistamaan niitä horinoita. Hyvin onnistui aivopesu. Nyt itse levittelet niitä satuja.

Onpa nyt taas ihme käsityksiä ateismista. 

Ateismi ei ole "aktiivista nihilismiä", eikä ateismi ole mikään "ihan yhtä uskomus kuin jumalaan uskominen".

Yksinkertaisesti, ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. 

Jos joku ei usko yksisarvisiin, ei häntäkään sanota "yksisarvisten olemassaolemattomuuden koulukunnan uskovaiseksi".

Joku voi olla ateisti ja nihilisti, mutta ateismi itsessään ei ole mitään sen kummempaa kuin ettei usko että mitään jumalia on. Ne jotka väittelevät aiheesta ovat totta kai usein fanaattisempia ateisteja, mutta ateisti voi olla ihan yhtä hyvin neutraali eikä mitenkään erityisen kiinnostunut väittelemään, ei nyt vain satu uskomaan jumaliin.

Katso mitä tulevaisuus tuo:

Varoittaminen on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti saa paljon ateismistaan irti, kuten valtavan paremmuudentunteen yli ei-ateistien.

Agnostikoilla puolestaan ei ole tätä paremmuusetua mitä ateisteilla on.

 

En koe mitään ihmeempää paremmuudentunnetta siitä etten usko jumaliin, eikä minua kiinnosta uskooko joku muu.  

En ole agnostikko koska mielestäni se on melko turha nimike. Eihän kukaan voi lopultaa tietää asiaa jota ei voi todistaa, mutta en koe että vain sen takia pitäisi sanoa olevansa agnostikko eikä ateisti. 

Öh.on tainnut ateismi käsitteenä mennä aloittajalta kokonaan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vakaumuksellisella ateistilla on hiuskarvan varassa liusua nihilismiin joka on täysin materiaalisen maailmankuvan välttämätön loppupäätelmä.

Toisin sanoen ajatteleva ateisti hyväksyy lopulta että millään ei ole mitään merkitystä ja aika on suhteellista vain tajuntaan joka loppuu, sekä elämän kokeminen on sellainen silmänräpäys, että voi rauhallisin mielin pistää revolverin ohimolle jo tänään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ne ketkä pistävät sille jotain mukamas merkitystä ovat itse täysin harhaisia ja keksivät ateistisia cope-ajatusrakennelmia itselleen.

Yhtä hyvin voi sanoa ettei elämällä ole mitään merkitystä jos nykyisen elämän jälkeen kerran kuitenkin on toinen elämä, tai jos nykyisen elämän jälkeen kuitenkin elää ikuisuuden Taivaassa. Ja siten voi ajatella että elämällä nimenomaan on merkitystä koska enempää ei ole tulossa, tämä on ainoa.

Mielestäni elämän merkitys ei ainakaan tule siitä että odotetaan kuolemaa ja jotain sen jälkeistä utopiaa josta ei tiedetä mitään.

Ei ole mitään tyhjiötä joka ateismin pitäisi täyttää.

Onko se jotain syötävää?

Hah, no uskovaisilla ilmeisesti siis on tyhjiö, joka pitää täyttää. Ateisteilla ei ole mitään tyhjiötä. En tarvitse uskontoa tai jumalia selvitäkseni elämän vastoinkäymisistä tai kuoleman ajatuksesta. 

En käytä itsestäni sanaa ateisti, koska se on uskonnollinen sana enkä ole uskonnollinen. Ei minulla ole mitään tyhjiötä, vaan olen ihan kokonainen ihminen ilman uskontoakin.

Saman tyhjiön, jonka kristityllä täyttää kun hän ei usko Vishnuun.

Mikä ateisteissa oikein luulevaista hiertää? Sekö, että he viittaavat kintaalla heidän jorinoilleen ja pyhille kirjoituksilleen? Välinpitämättömyys ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Suurin, tai ainakin iso osa, ateisteistakin uskoo johonkin korkeampaan voimaan tai sellaiseen, että tämän maailman jälkeen on vielä jotain.

No eihän usko. Älä sinä luulevainen esitä kuvitelmiasi totena.

Heh, sehän on nimenomaan heidän leipälajinsa. Kaikenlaisia temppeleitäkin ovat rakennuttaneet sitä varten. Köyhän ja yksinkertaisen kansan kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vakaumuksellisella ateistilla on hiuskarvan varassa liusua nihilismiin joka on täysin materiaalisen maailmankuvan välttämätön loppupäätelmä.

Toisin sanoen ajatteleva ateisti hyväksyy lopulta että millään ei ole mitään merkitystä ja aika on suhteellista vain tajuntaan joka loppuu, sekä elämän kokeminen on sellainen silmänräpäys, että voi rauhallisin mielin pistää revolverin ohimolle jo tänään. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ne ketkä pistävät sille jotain mukamas merkitystä ovat itse täysin harhaisia ja keksivät ateistisia cope-ajatusrakennelmia itselleen.

Itse olen eettinen emotivisti ja kosminen nihilisti, mutta en ole vielä ottanut itseltäni henkeä pois. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että puhtaan subjektiivisesti ilman mitään ulkoista justifikaatiota en halua vielä kuolla. Minulla on perhe, jota rakastan, työ, jossa viihdyn ja josta saamallani korvauksella saan kohtuullisen elintason ja harrastuksia, joiden parissa on mukavaa puuhastella. Se, että jonakin päivänä minä kuolen ja mätänen, eikä kukaan muista minua, perheenjäseneni kuolevat ja mätänevät eikä kukaan muista heitä, työpaikkani lopetetaan ja rakennukset puretaan jne. ei poista sitä, etteivätkö ne olisi nyt puhtaan subjektiivisesti minulle myönteisiä asioita.

Nihilismi on hyvin helppo ymmärtää väärin juuri niin kuin sinä olet sen ymmärtänyt. Ylhäältä annettua merkitystä ei ole eikä millään ole pysyvää arvoa, joten yhtä hyvin voi tappaa itsensä. En voi näin ajattelevalle henkilölle perustella rationaalisesti miksi hän on väärässä, mutta hän ei myöskään voi rationaalisesti perustella minulle miksi minä olen väärässä. Aika harva nihilisti haluaa kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään tyhjiötä täytä, vaan pikemminkin luo tyhjiön. Kun hengellisistä arvoista on luovuttu, niin jostain sitä elämän tarkoitusta pitää kumminkin kaivaa. Joillain se on työ ja raha, joillain someseuraajien määrä, jollain matkustelu, jne. maallisesta ja katoavasta. 

juuh..uskovaisethan yleensä sitä pyytetöntä sakkia onkin..pyhän ulkokuoren takana on kiva puuhailla kaikenlaista.

 

Joo. En ymmärrä miksi nuo pyyteettömät uskovaiset laukkasivat vanhan äitini oven takana myymässä väkisin milloin mitäkin tavaraa. Venäjänkielinen raamattukin löytyi kielitaidottoman äitivainaan asunnosta, jonka nuo olivat saaneet hänelle kaupattua. 

Kesähelteellä nuo olivat menneet taas oven taakse ja saaneet nestehukasta kärsivän vanhuksen lääkitsemään itseään nesteenpoistolääkkeillä. Aina ei voi itse olla vahtimassa vanhuksen asunnossa, kun normaalit ihmiset käyvät töissä, toisin kuin nuo uskovaiset, jotka päivystää vanhusten ovien takana