Lapsettomuus sattuu h*lvetisti

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ainokaiseni helposti nuorempana, onneksi en ollut viallinen kuten AP.

kaikkien viallisten ei pidäkään lisääntyä ja levittää viallisia geenejään varsinkaan väkisin hedelmällisyyshoidoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille voi  tosiaan olla tuskaa jäädä lapsettomiksi, kun nykymetoon aikana moni mies ei saa edes parisuhdetta.

Naisilla taas on helppoa tehdä lapsia ja elä sossuntuilla. Spermaa saa joka lähibaarista.

Mutta eikö ole helpompaa elää sossuntuilla ilman lapsia? Ei ole vastuussa kenestäkään ja voi ostaa vaikka kaljaa koko rahalla. Jos sulla olisi lapsia, joutuisit ostamaan niille ruokaa, vaatteita ja muuta eikä kaljaan tai pössyyn jäisi yhtä paljoa rahaa. 

Lapsi avaa uusia suuntia elämässä. Lapsen kautta perheeseen tulee rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kommentteja odotat tähän?

 

Vertaistukea kai, että miten tästä pääsee muka elämässä eteenpäin. Kun tuntuu niin toivottomalta ja ajattelee vain kuolemaa. Ja halusin kertoa, että miltä lapsettomuus voi tuntua. Kun täälläkin päivitellään lapsettomuutta.

Ap

Elät jossain kuplassa, jossa kuvittelet kaikilla olevan lapsia ja ettei elämässä ole mitään muuta kuin lapsiperheitä. Lisäksi kuvittelet, että ne lapset jotenkin automaattisesti tekisivät sinut onnelliseksi, vaikka tosiasiassa on paljon syystä tai toisesta lapsettomia, eikä kenenkään onnellisuus ole lapsista kiinni. Kannattaa miettiä mitkä kaikki asiat elämässäsi on hyvin ja asettaa itselleen muitakin unelmia ja tavoitteita.

Ei satu lapsettomuus yhtään. Kumma juttu?

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ainokaiseni helposti nuorempana, onneksi en ollut viallinen kuten AP.

Viallinen olet ainakin päästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen syntymätön lapsi on plussaa. Suomi säästyy yhdeltä huumejengiläiseltä ja räppäriltä.

Mitä enemmän suomessa on suomalaisia työtätekeviä veronmaksajia, sitä enemmän vihervasemmistolla on verotuloja haaskattavaksi uusiin rika stuttajiin.

Minulla oli ystävä, joka kantoi harteillaan lapsettomuuden viittaa vuosia. Todellisuudessa hänellä oli vaikeuksia tulla raskaaksi, ei ollut kyse varsinaisesti lapsettomuudesta. Hänen ongelmaansa oli olemassa ratkaisu. Ongelma liittyi veren hyytymiseen ja siihen oli olemassa lääke. Seksiä hänellä oli miehensä kanssa ehkä kerran, pari kuussa, jos sitäkään. Ja valitteli aina vain lapsettomuutta. Nähdäkseni hänen ongelmansa oli pelko, ei lapsettomuus. Endometrioosista en tiedä juuri mitään, mutta varmaan erilaisia varteenotettavia hoitomuotoja on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Julmia ja inhottavia kommentteja ap saanut, hävetkää!

Lapsettomuuden tuskaa ei täysin ymmärrä kuin toinen saman kokenut. Joku joskus kuvasi sitä niin, että lapsettomuus tuntuu samalta kuin läheisen menettäminen, ilman konkreettista menetystä.

Samaa settiä on tällä palstalla saanut jo vuonna 2013, kun itse avauduin lapsettomuudestani. Sain lapsen sittemmin ja siitä sitten yhdessä aloittamassani ketjussa iloitsin, enemmänkin muille lapsettomille että toivoa on, niin minut haukuttiin siitäki 😅 

Nälvikää pois vaan mutta tämän ap:n tuskan minäkin voin jakaa. Minulla tosin on vielä huonompi tilanne koska oon ilmeisesti parisuhdekelvoton ja ikää jo 46 ja oon mies.

Tunnen itseni täysin hyödyttömäksi ja kelvottomaksi tähän yhteiskuntaan. Töitä vaan painan ja toivon että kuolema korjais ennen eläkeikää. Jään paitsi kaikesta siitä mikä minulle merkitsee eniten.

Lapsettomuus ei satu pätkääkään, kun ei koskaan niitä ole halunnutkaan :D Jos olisi miljonääri tai muunlainen massikeisari, niin sitten saattaisi ohuesti harmittaa. Mutta nykysuolessa tavan duunarina, ei pätkäkään.

Tiedän tunteen, ap. Joka päivä tunnen viiltävää kipua siitä, että en koskaan saanut omia lapsia. Tsemppiä!

N40

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olet vasta 28 (anteeksi, ei tiedä kuka tässä ketjussa on trolli ja kuka ei...), niin ehkä kaikki nyt ei kuitenkaan ole menetetty.

Kauanko olette yrittäneet ja oletteko jo hoidoissa käyneet? Veriarvot yms ainakin tutkittu?

Oli yritetty jo lähes kolme vuotta, kun olin varailemassa yksityiseltä toimenpideaikaa, olisiko ollut munajohtimien aukiolotutkimus tms, kun tulin spontaanisti raskaaksi. Miksi juuri silloin, en tiedä. 

Tässä hieman taustaa: Luonnollisen raskauden yrittäminen ei ole minulle mahdollista kipujen (24/7) vuoksi. Kuukautiset vain levittävät endometrioosia. Sitä ei saatu leikkauksessa pois kunnolla ja nyt syksyn aikana on kehittynyt myös adenomyoosi eli käytännössä kohtu menee pilalle. Endometrioosi on ollut minulla nyt 15 vuotta. Se on levinnyt munasarjoihin, kohtuun, kohdun taakse, emättimeen, rakkoon, suolistoon, vatsakalvolle ja palleaan. IVF on lääkärin mukaan ainoa vaihtoehto lapsen saamiseen, mutta mies ei halunnut hoitoja. Häntä myös pelottaa millaista vauva-arki olisi, kun olen koko ajan kipeä. Nyt minulle annettiin pistos, jolla munasarjat lamautetaan ja käynnistyy ns. vaihdevuodet. Tällä pistoshoidolla (jotkut ehkä tietävät Procrenin) saa olla maksimissaan 6kk, koska se on aika voimakas. Mutta sen jälkeen muita hoitokeinoja ei ole, kuin kohdunpoisto. Koska mies ei halua hoitoihin, ainoa vaihtoehto on sitten pistoshoidon jälkeen poistoleikkaus. 

Ap

Itse en ole ikinä lapsia halunnut, se tuntuu ajatuksenakin vieraalta. En tiedä onko kertomuksestani apua, mutta pidin monta vuotta kynsin hampain kiinni eräästä ammatillisesta haaveesta. Koin, ettei elämäni ole oikeaa ilman sitä, vasta kun saavutan sen, alan elää, ja sitten kaikki on vain ihanaa ja minäkin olen vihdoin JOKU.

No, lukuisten yrittämisten ja lukuisten pettymysten jälkeen en koskaan saavuttanut unelmaani. Sen sijaan elämääni tuli vähitellen toinen asia, myös ammattiin liittyvä, jonka lopulta saavutin enkä vaihtaisi nykytilannetta siihen aikaisemman haaveen toteutumiseen enää mistään hinnasta. Mieli voi olla kummallinen, ja takertua johonkin asiaan niin kuin se olisi oljenkorsi hukkuvalle. Vaikkei oikeasti ole niin. Voi olla, että sinun on vaikea yhdistää haluasi saada lapsi tähän minun tarinaani, mutta jotain yhteistä niissä varmasti on. Elämässä on aina jotain muuta, mistä ei välttämättä edes tiedä, kunhan vain pyrkii pitämään mielensä avoinna ja kohtaamaan uusia ovia.

Vierailija kirjoitti:

Ei satu lapsettomuus yhtään. Kumma juttu?

Voisiko olla niin, että ihmiset ovat erilaisia? Toisille lapsettomaksi jääminen on hirvittävän kivulias kohtalo, toiset taas eivät ikinä lapsia edes halunneet.

Ihmiset ovat yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille voi  tosiaan olla tuskaa jäädä lapsettomiksi, kun nykymetoon aikana moni mies ei saa edes parisuhdetta.

Naisilla taas on helppoa tehdä lapsia ja elä sossuntuilla. Spermaa saa joka lähibaarista.

Mutta eikö ole helpompaa elää sossuntuilla ilman lapsia? Ei ole vastuussa kenestäkään ja voi ostaa vaikka kaljaa koko rahalla. Jos sulla olisi lapsia, joutuisit ostamaan niille ruokaa, vaatteita ja muuta eikä kaljaan tai pössyyn jäisi yhtä paljoa rahaa. 

Lapsi avaa uusia suuntia elämässä. Lapsen kautta perheeseen tulee rahaa. 

Sellainen demaripaska sitten siellä. Heti nyrkit muiden taskuissa kun mahdollista. Eli olet niitä KELAlla etänä töissä olevia 160 cm / 100 kg akkoja, joita suomi on YH-epidemian vuoksi väärällään? Työnkuvasi on lojua sohvalla vaaterissa ja plärätä facebookia mussuttaen suklaata ja siideriä vuoronpäältä, ja kun oikein aktiiviseksi alat, niin siirryt kirjahyllyn tykö tönimään tuikkukupeja edestakaisin?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, ap. Joka päivä tunnen viiltävää kipua siitä, että en koskaan saanut omia lapsia. Tsemppiä!

N40

Miten niin et saanut. Jos olet terve, niin voit aivan hyvin vielä saada. Eikä tarvita parisuhdettakaan. Niin paljon uhriutumista. 

Olethan jo kokeillut hoidot lainamunasoluilla? Onko suvussa nuoria naisia, jotka voisivat luovuttaa munasoluja? Näin lapsi olisi myös lähes kuin oma biologinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan aluksi voisit hakeutua jonnekkin jota kautta saat olla mukana lasten toiminnassa, seurakunnan kerhot lasten muu harrastustoiminta jne. Eli älä jää vain kipuusi, vaan etsi kohteita joille voit osoittaa rakkauttasi.

Et selvästi ymmärrä lapsettomuusta mitään. Lapsettomalle parasta on tehdä ihan muita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aluksi voisit hakeutua jonnekkin jota kautta saat olla mukana lasten toiminnassa, seurakunnan kerhot lasten muu harrastustoiminta jne. Eli älä jää vain kipuusi, vaan etsi kohteita joille voit osoittaa rakkauttasi.

Et selvästi ymmärrä lapsettomuusta mitään. Lapsettomalle parasta on tehdä ihan muita juttuja.

Aika monelle voisi olla hyvä tehdä ihan muita juttuja. Jos lapset ovat elämän keskipiste, voi elämä olla aika köyhää. Myös niille lapsille.

Itse lopulta asian pakon edessä hyväksyin ja sitten se ei sattunut enää. Mutta se hyväksyminen tapahtui vasta nelikymppisenä. Mulla lapsettomuuden syy on, etten löytänyt miestä, enkä yksinkään lasta täysin turvaverkottomana halunnut. Neljässäkympissä tuli ensin voimakas ahdistus siitä että aika loppuu, epätoivoista deittailua yms, mutta lopulta ymmärrys, että itse asiassa en taida itsekään enää lasta haluta. Elämäni on mukavaa ilmankin.