Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus sattuu h*lvetisti
13.01.2024 |
Teinkö kaiken turhaan elämässä? Opiskelin, valmistuin ja työskentelin. Kaikelta putoaa pohja, kun ei voi saada omaa lasta. En jaksa enää, haluan pois täältä.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sattuisi minuakin. Onneksi sain helposti kaksi lasta.
Onko se sinulle joku saavutus, että onnistuit tulemaan raskaaksi? :D
En ole pitänyt sitä saavutuksena, mutta ei se näytä kaikilta onnistuvan 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan joskus ajateltu mitä lapsi haluaa, miten voi henkisesti tai koira. Miten kumppani voi tai äiti. Varsinkin Suomen oloissa. Aikuiset on vaan että "mä haluan sen" ja "minä haluan", eikä muulla väliäkö. Ehkä se on tärkeää, mutta kaikille ei tule lapsia. Osa ei ole hyviä vanhempia edes vaikka luulee, eikä hyviä isovanhempia. Ehkä on terapioitava itseään, oltava se paras terapeutti. Monilla ei ole edes miestä tai luhtitalon päätyä, ei edes yhtä ulkomaanmatkaa.
Voimia Ap, tuntuu kurjalta lukea näitä trolleja, ovat varmaan nuorempia miehiä kun eivät osaa ollenkaan ymmärtää tilannettasi. Toivottavasti hoidoista löytyy sinullekin apu.
Ihan hyvin ilman lapsia pärjää. Paljon niistä on melua ja haittaa. Varsinkin murrosikäisinä sietämättömiä. Maailmassa on vakava liikakansoitusongelma.
Jos elämän tarkoitus on lapsen saaminen, on se äidin läheisriiippuvuus lapselle tuskallinen taakka. Apina selässä. Tai virtahepo olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni masentaa päätös hankkia lapsia. Raskaus on helvettiä ja sukupuoli lapsella pettymys. Eikä vauva ole edes syntynyt. miksikä halusin lapsen??? Jos se olisi oikeaa sukupuolta kaikki olisi ok. Nauti elämästä.
Tuo lapsi tulee elämässään paljon kärsimään, kun sai äidikseen tuollaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin ilman lapsia pärjää. Paljon niistä on melua ja haittaa. Varsinkin murrosikäisinä sietämättömiä. Maailmassa on vakava liikakansoitusongelma.
Jos elämän tarkoitus on lapsen saaminen, on se äidin läheisriiippuvuus lapselle tuskallinen taakka. Apina selässä. Tai virtahepo olohuoneessa.
Kauan lapsettomuudestaan kärsinyt ja lopulta lapsen saanut on varmasti usein todella ylisuojeleva, kontrolloiva ja läheisriippuvainen vanhempi. Ei välttämättä hyvä juttu lapselle. Tahaton lapsettomuus on iso trauma jota olisi aina hyvä käsitellä terapiassa.
Terapia ei ole este adoptiolle, Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille voi tosiaan olla tuskaa jäädä lapsettomiksi, kun nykymetoon aikana moni mies ei saa edes parisuhdetta.
Naisilla taas on helppoa tehdä lapsia ja elä sossuntuilla. Spermaa saa joka lähibaarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, ap, olen itsekin samassa tilanteessa. Ollaan puolison kanssa yritetty lasta 3,5 vuotta. Yksi keskenmeno oli 2,5 vuotta sitten. Toivon, että vielä tärppäisi, vaikka aika epätoivoinen olo alkaa olla.
Tsemppiä ja voimia kaikille tahattomasta lapsettomuudesta kärvisille.
N28
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei ole este adoptiolle, Ap.
Ikävä kyllä.
Lapsia annetaan hulluille. lemmikkieläinten pitokin on tarkemmin rajoitettua kuin lasten "kasvattaminen" kaikkien hullujen ja nistien kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehille voi tosiaan olla tuskaa jäädä lapsettomiksi, kun nykymetoon aikana moni mies ei saa edes parisuhdetta.
Naisilla taas on helppoa tehdä lapsia ja elä sossuntuilla. Spermaa saa joka lähibaarista.
Jos jää ilman naista, ei ole tarkoitettukaan lisääntymään.
Jokainen syntymätön lapsi on plussaa. Suomi säästyy yhdeltä huumejengiläiseltä ja räppäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olet vasta 28 (anteeksi, ei tiedä kuka tässä ketjussa on trolli ja kuka ei...), niin ehkä kaikki nyt ei kuitenkaan ole menetetty.
Kauanko olette yrittäneet ja oletteko jo hoidoissa käyneet? Veriarvot yms ainakin tutkittu?
Oli yritetty jo lähes kolme vuotta, kun olin varailemassa yksityiseltä toimenpideaikaa, olisiko ollut munajohtimien aukiolotutkimus tms, kun tulin spontaanisti raskaaksi. Miksi juuri silloin, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni masentaa päätös hankkia lapsia. Raskaus on helvettiä ja sukupuoli lapsella pettymys. Eikä vauva ole edes syntynyt. miksikä halusin lapsen??? Jos se olisi oikeaa sukupuolta kaikki olisi ok. Nauti elämästä.
Tuo lapsi tulee elämässään paljon kärsimään, kun sai äidikseen tuollaisen.
Kauheaa toisten lyttäämistä vaikka netissä ym. kaikkialla puhutaan raskausmasennuksesta mistä tuo kirjoittaja selkeästi kärsii. Pahimpia on muut mammat. Olet luultavasti itse ihan p äiti jos sulla on lapsia. Toivottavasti eivät opi sun kykyjä empatiaan koska sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miehille voi tosiaan olla tuskaa jäädä lapsettomiksi, kun nykymetoon aikana moni mies ei saa edes parisuhdetta.
Naisilla taas on helppoa tehdä lapsia ja elä sossuntuilla. Spermaa saa joka lähibaarista.
Mutta eikö ole helpompaa elää sossuntuilla ilman lapsia? Ei ole vastuussa kenestäkään ja voi ostaa vaikka kaljaa koko rahalla. Jos sulla olisi lapsia, joutuisit ostamaan niille ruokaa, vaatteita ja muuta eikä kaljaan tai pössyyn jäisi yhtä paljoa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap, olen itsekin samassa tilanteessa. Ollaan puolison kanssa yritetty lasta 3,5 vuotta. Yksi keskenmeno oli 2,5 vuotta sitten. Toivon, että vielä tärppäisi, vaikka aika epätoivoinen olo alkaa olla.
Tsemppiä ja voimia kaikille tahattomasta lapsettomuudesta kärvisille.
N28
Keskenmeno on ikävä, mutta omalla kohdalla toi toivoa siitä, että raskaus oli mahdollista alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, se sattuu, mutta joskus he joille on lapsia siunaantunut joutuvat elämään todella vaikean elämän heidän vuokseen. Kaikessa on monta puolta. Voit joko hyväksyä asia, ottaa "kummi tai sijoituslapsen" kenties? Tai peräti adoptoida?
Mieti ja tutki mitä vaihtoehtoja sinulla on. Maailmassa on paljon lapsia jotka kaipaavat rakkauttasi.
En ole ap.
Adoptointi on nykyään lähes mahdotonta. Ja sieltä tulevat lapset erityislapsia, vammaisia tai sairaita.
Kaverini puolisoineen yritti adoptoida 15 vuotta. Heitä moitittiin, kun olivat kieltäneet monta sairautta, mitä lapsella saisi olla. (Hyväksyivät silti myös monta, kuten allergian, astman jne.) Mutta eivät hyväksyneet esim hiv tai raaja puuttuu tms.
Eivät saaneet lasta. Ikä tuli lopulta vastaan. Kuluja oli mennyt
No, älä silti lannistu. Jokunen vielä saa adoptiolapsiakin. Tuo kaverini miehineen ei hypettänyt adoptiota niin kuin moni tuntuu tekevän. Sai moitteita siitäkin. Ei siis ollut innolla mukana jossain adoptoivien ryhmissä tms. Menivät vain pakollisiin tilaisuuksiin ja infoihin.
Sitten kuitenkin huonot perheet saa. Tuttavani kertoi, miten hänen kaverinsa loppujen lopuksi katui luultavasti koko adoptiota. Eka lapsi oli bio ja normaali. Sitten tuli adoptiolapsi. Villi kuin mikä. Varmaan adhd. Tuo tuttavansa menetti täysin hermonsa tuon tuosta. Rokotti portaissa pää alaspäin ja uhkasi pudottaa, jolle lapsi rauhoitu yms. (Tästä on jo aikaa ja lapsi jo aikuinen)
Myös toiselle tutulle osui adhd. On jo saanut diagnoosin. Tuon pariskunnan nainen on ilmeisesti asperger ja suostui lapseen miehensä vaatimuksesta. Itse ei halunnut synnyttää, että ei kroppa kärsi. (Tuon miehen sidko on lääkäri ja pitää kälyään qspergerina. En sitä itse keksinyt.)
Julmia ja inhottavia kommentteja ap saanut, hävetkää!
Lapsettomuuden tuskaa ei täysin ymmärrä kuin toinen saman kokenut. Joku joskus kuvasi sitä niin, että lapsettomuus tuntuu samalta kuin läheisen menettäminen, ilman konkreettista menetystä.
Ikävä kuulla, koska adoptiota olemme mekin hieman ehtineet harkitsemaan. Tosin en vielä pysty ajattelemaan sitä kunnolla. Lisäksi olen aikoinaan käynyt psykologilla kolmen vuoden ajan ja se on ehkä este prosessille? Niin en oikein uskalla toivoa adoptiotakaan.
Ap