Lapsettomuus sattuu h*lvetisti
Teinkö kaiken turhaan elämässä? Opiskelin, valmistuin ja työskentelin. Kaikelta putoaa pohja, kun ei voi saada omaa lasta. En jaksa enää, haluan pois täältä.
Kommentit (248)
Tiedän tunteen. Kärsin tahattomasta lapsuudesta 17 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi hedelmöityshoidoilla. Poikani täyttää pian 15 vuotta, itse olen pian 52.
Paljon voimia sinulle! <3
Vierailija kirjoitti:
Mitä kommentteja odotat tähän?
Vertaistukea kai, että miten tästä pääsee muka elämässä eteenpäin. Kun tuntuu niin toivottomalta ja ajattelee vain kuolemaa. Ja halusin kertoa, että miltä lapsettomuus voi tuntua. Kun täälläkin päivitellään lapsettomuutta.
Ap
Niin sattuisi minuakin. Onneksi sain helposti kaksi lasta.
Semmoista se on. Ois kannattanut tehdä lapset nuorena, jolloin hedelmällisyys on hyvä. Nyt asetit työt ja opiskelut lasten edelle. Näin ollen lapsia et saa. Samoin et miestä, jos työt ja opiskelut menee edelle.
Se on totta, se sattuu, mutta joskus he joille on lapsia siunaantunut joutuvat elämään todella vaikean elämän heidän vuokseen. Kaikessa on monta puolta. Voit joko hyväksyä asia, ottaa "kummi tai sijoituslapsen" kenties? Tai peräti adoptoida?
Mieti ja tutki mitä vaihtoehtoja sinulla on. Maailmassa on paljon lapsia jotka kaipaavat rakkauttasi.
Sun kantsii etsiä asioiden positiivinen puoli. Voithan sinä ryhtyä vaikka lastenhoitajaksi. Varmasti on perheitä, jotka tarvitsee hoitajaa silloin tällöin.
Itseäni masentaa päätös hankkia lapsia. Raskaus on helvettiä ja sukupuoli lapsella pettymys. Eikä vauva ole edes syntynyt. miksikä halusin lapsen??? Jos se olisi oikeaa sukupuolta kaikki olisi ok. Nauti elämästä.
Ihan aluksi voisit hakeutua jonnekkin jota kautta saat olla mukana lasten toiminnassa, seurakunnan kerhot lasten muu harrastustoiminta jne. Eli älä jää vain kipuusi, vaan etsi kohteita joille voit osoittaa rakkauttasi.
Mistä ap tiedät, ettet voi saada omaa lasta? Onko ikää jo liikaa?
On se tärkeä yhteisöllisyyden vuoksi, ilman on samassa asemassa kuin syrjityt vähemmistöön kuuluvat sitten kun ikää alkaa olla jo sen verran että ei onnistu bonus eikä otto, ja on lapsi olennainen osa parisuhteen koossapitävää voimaa. Naiselle tietysti kahtaverroin raskaampi, lapsi esitellään siinä missä nimikin, ne joilla on.
Kumppanuusvanhemmuus:
https://www.co-parentmatch.com/ JA https://letsbeparents.com/#download
Hoidot:
https://www.whatclinic.com/fertility/greece/ivf-in-vitro-fertilisation
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/egg-donor
https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr…
Ainahan voi adoptoida, ei se sen kummempi ole. Itsellä meni kyky saada lapsia jo nuorena, ja tuntuu ihan normaalilta tuo ajatus. Ja jos ei adoptoi, onpahan varaa elää leveästi - kun katsoo adoption hintoja, ei sekään pahalta tunnu.
Tunnen tuskasi ap. Kärsin tahattomasta lapsettomuudesta pitkään. Uteluita oli raskasta kuulla ja yrittää vastata jotakin, koska en halunnut kertoa asian todellista laitaa. Lapsettomuuskriisistäkin selviää, vaikka nyt tuntuu toivottomalta. Hali sinulle.
Ja samaan aikaan moni katuu lasten tekemistä. On tää omituinen maailma.
Kummilapsitoiminta on avustustapa, jolla tuetaan kehitysmaiden lapsia. Kummi voi olla yksittäinen ihminen, perhe, koululuokka, seurakunta, yhteisö tai yritys. Kummisuhde on määräaikainen, ja usein sen tarkoitus on kestää koulunkäynnin loppuun saakka tai kun lapsi alkaa tulla toimeen itsenäisesti.
Meillä oli kaksi kummilasta, ja karvainen lapsi (kissa) emme saaneet lasta, mutta se että voi tarjota jollekkin paremman elämänalun lohdutti.
Miehet eivät voi saada lapsia joten...
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tiedät, ettet voi saada omaa lasta? Onko ikää jo liikaa?
Ikää on 28 vuotta. Onko se liikaa, en tiedä. Minulla on niin vaikea endometrioosi, että hedelmöittyminen ei onnistu.
Ap
Monesti lapsettomuus on ihmisillä omassa päässä. En sano, että asia olisi näin juuri ap:n kohdalla. Kyseessähän on oma valinta silloin jos ei ole ryhtynyt toimeen riittävän ajoissa, ei ole yrittänyt laihduttaa tai jotakin muuta, mihin voi itse vaikuttaa.
Järkyttävää jos ei mitään muuta merkitystä kykene elämästään löytämään. Voi vaikka keksiä jotain mielenkiintoista vapaaehtoistyötä niin tuntee olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Ja onhan ilmeisesti puolisokin jolle on tärkeä kuten vanhemmat, lähiomaiset ja ystävät. Pitää vain alkaa avartaa näkemystään eikä jää pyörimään oman napansa ympärille. Kaikki eivät voi saada kaikkea.
Mitä kommentteja odotat tähän?