Onko muitakin, joiden mielestä on kivempaa olla hoikka kuin lihava? Laihdutin uniapnean ja muut vaivat pois viime vuonna. Nyt voin sanoa...

Vierailija kirjoitti:

Minusta on parasta olla lihaksikas, se kertoo enemmän terveydestä kuin hoikkuus. Henkilö voi olla tällöin ns. laihaläski, ja samat elintapasairaudet vaanii kuin ylipainoista. Kannattaa käydä kehonkoostumusmittauksessa.

Ei muuten vaali. Suurin osa elintapasairauksista liittyy nimenomaan lihavuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän todella hoikkia (lue: laihoja) ihmisiä, joilla on uniapnea. Eli ei noihin tauteihin aina laihduttaminenkaan auta.

Näinhän se on.

Uniapneaan sairastuneista sanotaan, että 70% on ylipainoisia.

No, uniapneaan sairastutaan usein keski-ikäisistä, ja keski-ikäisistä noin 70% on ylipainoisia.

Mistä tämä syy-seuraus-suhde sitten nähdään

No todennäköisesti siitä, että suhteellisesti suurempi osa niistä keski-ikäisistä uniapneaa sairastavista on ylipainoisia, kuin että se jakautuisi tasaisesti. 

Ap, saitko jo kylliksi dopamiinia?

Uniapneasta tuli mieleen, että se aiheutti puolisollani syömishäiriön, kun kaikkialla sanotaan uniapnean olevan lihavien tauti. On melkein pelkkää luuta ja nahkaa ja haluaa vielä laihduttaa, koska ei ole parantunut uniapneasta.

Taas yksi keksitty tarina..samaa sarjaa, kun saamaton mies ja vauva, jotka valvottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vanhuksena, mieluummin olen tälläinen vähän pullerompi ja pää kunnossa kuin nuo laihat vanhat rouvat jotka ovat olleet jo 10 vuotta suljetuilla dementiaosastoilla.

Ei tietenkään heillä eikä minulla oma valinta aivojen/verenkierton terveys.  

Vanhuksella onkin hyvä olla vähän enemmän painoa. Iäkkäämmälle ihanteellinen BMI on muita korkeampi, muistaakseni 23-28. 

Mihinköhän tää perustuu?

Kun on seurattu painoindeksin merkitystä kuoleman tai sairastavuuden riskiin on havaittu, että iäkkäimmillä alipaino lisää sitä.

Usein iän myötä tulee sairauksia tai muita tiloja, jotka saattavat lisätä ravinnon tarvetta. Hoidot ja jotkut lääkityk

Mietinkin voisko tästä olla kyse. Tässähän voidaan tehdä moka, että koska alhainen paino yhdistyy kuolleisuuteen päätellään että alhaista painoa tulis vältellä. Tosiasiassa samat seikat jotka lisäävät kuolleisuutta usein laskevat painoa, kuten vaikka syöpä.

Kuvittelis ettei asiantuntijat sortuis näin alkeellisiin mokiin johtopäätöksissään, mutta kyllä ne sortuat 

Niin just. Eivät varmaan ole osanneet edes ajatella, että tällaista vaihtoehtoa. Pitäiskö sun ilmoittaa vaikka lääkäriliittoon tai johonkin, että kannattaisi huomioida asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän todella hoikkia (lue: laihoja) ihmisiä, joilla on uniapnea. Eli ei noihin tauteihin aina laihduttaminenkaan auta.

Näinhän se on.

Uniapneaan sairastuneista sanotaan, että 70% on ylipainoisia.

No, uniapneaan sairastutaan usein keski-ikäisistä, ja keski-ikäisistä noin 70% on ylipainoisia.

Mistä tämä syy-seuraus-suhde sitten nähdään

No todennäköisesti siitä, että suhteellisesti suurempi osa niistä keski-ikäisistä uniapneaa sairastavista on ylipainoisia, kuin että se jakautuisi tasaisesti. 

Miten muka? Jos 70% sairastuu ja 70% on ylipainoisia. Yhtä moni sairastuu oli ylipainoinen tai ei

miksi lihavia sanotaan laiskoiksi? ei kai laiska lihottaisi kannettavakseen ylimääräistä kantamusta?

hoikkana on varmasti helpompaa ja mukavampaa kuin lihavana, ja minusta kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että vaikka ei syystä tai toistesta saa laihdutettua, niin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on - lihava on ihan samanlainen ihminen kuin laihakin, ei sen parempi eikä huonompi. 

Uskon, että laihduttaminen on usein yhtä vaikeaa kuin tupakoinnin lopettaminen, vaikka tietää että se on epäterveellistä ja tahoisi lopettaa, niin ei se silti aina onnistu, muutoksiin tarvitaan paitsi motivaatiota niin jonkilainen oikea ajoitus tms -  vaikea sanoa mikä on se tekijä, miksi jollain kerralla onnistuu ja joskus taas epäonnistuu monta kertaa. Ehkä tupakoinnin lopetus on helpompaa kuin laihdutus, koska siihen on nykyään niin monia eri apukeinoja, onneksi laihtumiseenkin alkaa sellaisia jo olla. 

ex-tupakoitisija, joka epäonnistui monta kertaa mutta nykyään ollut tupakoimatta jo toistakymmentä vuotta

Mä olen jojoillut paljon, painavimmillani olin 79 kiloa ja kevyimmilläni 57 kiloa aikuisiällä. Kyllä mustakin hoikkana on mukavampaa. Ylipainoinen (BMI) olen ollut kolmesti. Sopiva paino mulle on siellä 60-64 kilon tietämillä. Mä huomasin 79-kiloisena joskus säikkyväni, kun liikuin ja tunsin yhtäkkiä vieraan tuntuisen ihomakkaran "rutistuvan" jossain asennossa kropan väliin. En ollut tottunut siihen kokooni ja kroppaani, jolloin oma kroppa tuntui vieraalta. Lihavampana ei myöskään tehnyt mieli ostaa uusia vaatteita, vaan koin niiden hankkimisen välttämättömänä pahana sitten, kun vanhat vaatteet alkoivat oikeasti kiristää. Koin, että ne ovat vain väliaikaisia rytkyjä, joita käyttelen siihen saakka, kunnes saan sisua laihtua. En edes yrittänyt panostaa ulkonäkööni, kun koin, että peilistä katsoo ihan vieras ihminen verrattuna siihen, kun olin hoikempi.

Joo, varmaan suhtautuminen omaan kroppaan lisäkilojen kera olisi jollain vuosien terapialla korjattavissa, jos kropalleen ei mitään haluaisi tehdä, mutta mun tapauksessani se korjaantuu myös kuukauden laihdutuskuurilla, joka on paljon helpompi tapa.

Omasta kropastani olen kyllä kiitollinen, sillä se kuitenkin toimii ja kestää nuo ajoittaiset painonnousut ja laihduttaminen on mulle suhteellisen helppoa silloin kun motivaatio löytyy. Veriarvot ovat aina olleet priimaa. Mulla lienee myös todella nopea aineenvaihdunta, sillä lihoessani syön järkyttäviä kalorimääriä ja silti painoa tulee hyvin hitaasti, viitisen kiloa vuodessa. Tiedän monia, joille painonhallinta on paljon vaikeampaa. Jostain syystä mulla myös tippuu paino todella nopeasti sitten, kun saan aikaiseksi aloittaa laihtumisen. Muistan, että silloin kun aloin laihduttaa 79 kilosta, paino putosi ensimmäisellä viikolla 5 kiloa ja mahduin 2 viikon jälkeen farkkuihin, joihin olin edellisen kerran mahtunut 2 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painon pudottaminen on hidasta ja ongelmallista, jos ei ole ns. himourheilija ja ruumiillista työtä tekevä ihminen, joka nauttii ruoista jotka eivät ole rasvaisia, suolaisia eikä makeita. Olen viime syyskuusta lähtien syönyt tuskastuttavan vähän, kytännyt proteiinia, kieltäytynyt kaikista kakuista ja pullista, suklaata söin vain jouluna ja sekin oli liikaa, sillä joulun ajasta tuli lähes kilo painoa eikä se meinaa lähteä millään, vaikka luulisi sen olleen vain "nesteitä". Olen edelleen ylipainoinen. En meinaa päästä alle 70 kg kuin äärimmäisellä kurilla ruokien suhteen. Liikuntaa harrastan nivelten ja muun olotilan sallimissa puitteissa, mutta sitäkään ei aina ehdi lapsiperhearjessa harrastaa niin paljon kuin pitäisi. Edelleen on 3,5 kg ylipainoa päällä ja samassa painossa oltu nyt joulun jälkeen joka päivä. 

Paljonko syöt sitten proteiinia? Omasta mielestä sen me

Sen verran, että saan tarpeeksi suosituksien mukaan. Ja lisäksi syön mahdollisimman vähän höttöä ja leipää. Ja hyvät rasvat otettu käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vanhuksena, mieluummin olen tälläinen vähän pullerompi ja pää kunnossa kuin nuo laihat vanhat rouvat jotka ovat olleet jo 10 vuotta suljetuilla dementiaosastoilla.

Ei tietenkään heillä eikä minulla oma valinta aivojen/verenkierton terveys.  

Vanhuksella onkin hyvä olla vähän enemmän painoa. Iäkkäämmälle ihanteellinen BMI on muita korkeampi, muistaakseni 23-28. 

Mihinköhän tää perustuu?

Kun on seurattu painoindeksin merkitystä kuoleman tai sairastavuuden riskiin on havaittu, että iäkkäimmillä alipaino lisää sitä.

Usein iän myötä tulee sairauksia tai muita tiloja, jotka saattavat lis

Niin just. Eivät varmaan ole osanneet edes ajatella, että tällaista vaihtoehtoa. Pitäiskö sun ilmoittaa vaikka lääkäriliittoon tai johonkin, että kannattaisi huomioida asia?

No kun ei näistä aina tiedä. Asiantuntijatkin tekee ihan ihmeellisen alkeellisia mokia näissä johtopäätöksissänsä. Ei uskois mutta näin se on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painon pudottaminen on hidasta ja ongelmallista, jos ei ole ns. himourheilija ja ruumiillista työtä tekevä ihminen, joka nauttii ruoista jotka eivät ole rasvaisia, suolaisia eikä makeita. Olen viime syyskuusta lähtien syönyt tuskastuttavan vähän, kytännyt proteiinia, kieltäytynyt kaikista kakuista ja pullista, suklaata söin vain jouluna ja sekin oli liikaa, sillä joulun ajasta tuli lähes kilo painoa eikä se meinaa lähteä millään, vaikka luulisi sen olleen vain "nesteitä". Olen edelleen ylipainoinen. En meinaa päästä alle 70 kg kuin äärimmäisellä kurilla ruokien suhteen. Liikuntaa harrastan nivelten ja muun olotilan sallimissa puitteissa, mutta sitäkään ei aina ehdi lapsiperhearjessa harrastaa niin paljon kuin pitäisi. Edelleen on 3,5 kg ylipainoa päällä ja samassa painossa oltu nyt joulun jälkeen joka päivä. 

Paljo

Sen verran, että saan tarpeeksi suosituksien mukaan. Ja lisäksi syön mahdollisimman vähän höttöä ja leipää. Ja hyvät rasvat otettu käyttöön. 

Hmm. Leivässä taitaa kyllä olla suositusten mukaiset määrät proteiinia. Siis pelkässä leivässä

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus on toinen sana laiskuudelle, olet aivan liian mukava ja laiska laihduttaaksesi.

Olen myös laihtunut paljon ja voin todella hyvin, ei enää kipuja lantioissa ja polvissani, ei enää turhautumista vaatteita ostaessani

Kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, ettei tarvitse rypeä syyllisyydessä ja itsessäälissä, jos sattuu olemaan lihava tai muutoin " epäsopiva". Voi siis nauttia harrastamisesta, seuraeämästä, itsensä kaunistamista ja taitojen kehittämisestä, vaikka ei täytäkään ulkopuolisten kehokriteereitä. Eikö olekin lostava juttu? Sen lisäksi, että on lihava, ei tarvitse olla masentunut, vaan voi olla vaikka kuinka reipas ja tuottava yhteiskunnan jäsen. Samalla kun keskittyy itsensä kehittämiseen (sen sijaan, että masentuneena surisi kilojaan ja vetäytyisi elämästä) saattaa ainakin lohtusyöminen unohtua, ja voipi jopa laihtua. Kuka ties muusta elämästä saamansa pystyvyyden tunteen vuoksi päättää ottaa itselleen vaikka kunnonkohotustavoitteita? Tai ainakin muita tavotteita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vanhuksena, mieluummin olen tälläinen vähän pullerompi ja pää kunnossa kuin nuo laihat vanhat rouvat jotka ovat olleet jo 10 vuotta suljetuilla dementiaosastoilla.

Ei tietenkään heillä eikä minulla oma valinta aivojen/verenkierton terveys.  

Vanhuksella onkin hyvä olla vähän enemmän painoa. Iäkkäämmälle ihanteellinen BMI on muita korkeampi, muistaakseni 23-28. 

Mihinköhän tää perustuu?

Kun on seurattu painoindeksin merkitystä kuoleman tai sairastavuuden riskiin on havaittu, että iäkkäimmillä alipaino lisää sitä.

Usein iän myötä tu

Netissä kyllä jokainen peruskoulun ja korvakynttiläkurssin käynyt tietää kaiken lääketieteestä paremmin kuin lääkärit.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vanhuksena, mieluummin olen tälläinen vähän pullerompi ja pää kunnossa kuin nuo laihat vanhat rouvat jotka ovat olleet jo 10 vuotta suljetuilla dementiaosastoilla.

Ei tietenkään heillä eikä minulla oma valinta aivojen/verenkierton terveys.  

Vanhuksella onkin hyvä olla vähän enemmän painoa. Iäkkäämmälle ihanteellinen BMI on muita korkeampi, muistaakseni 23-28. 

Mihinköhän tää perustuu?

Kun on seurattu painoindeksin merkitystä kuoleman tai sairastavuuden riskiin on havaittu, että iäkkäimmillä ali

Netissä kyllä jokainen peruskoulun ja korvakynttiläkurssin käynyt tietää kaiken lääketieteestä paremmin kuin lääkärit.   

Osa ongelmaa on sun kaltaisten sokea usko auktoriteettiin. Voi olla vaikka niin, että asiantuntijat on kiireiltään vaan pikaisesti silmäilleet jonkun tutkimuksen läpi ja tehneet kirjauksen. Tätä kirjausta sitten uskotaan vuoskaudet, koska eihän sitä voi kyseenalaistaa kun sen on tehnyt suuri auktoriteetti eli lääkäri (joka ei ole tutkija, huom)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus on toinen sana laiskuudelle, olet aivan liian mukava ja laiska laihduttaaksesi.

Olen myös laihtunut paljon ja voin todella hyvin, ei enää kipuja lantioissa ja polvissani, ei enää turhautumista vaatteita ostaessani

Kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, ettei tarvitse rypeä syyllisyydessä ja itsessäälissä, jos sattuu olemaan lihava tai muutoin " epäsopiva". Voi siis nauttia harrastamisesta, seuraeämästä, itsensä kaunistamista ja taitojen kehittämisestä, vaikka ei täytäkään ulkopuolisten kehokriteereitä. Eikö olekin lostava juttu? Sen lisäksi, että on lihava, ei tarvitse olla masentunut, vaan voi olla vaikka kuinka reipas ja tuottava yhteiskunnan jäsen. Samalla kun keskittyy itsensä kehittämiseen (sen sijaan, että masentuneena surisi kilojaan ja vetäytyisi elämästä) saattaa ainakin lohtusyöminen unohtua, ja voipi jopa laihtua. Kuka ties muusta elämä

Lähipiirin nainen, 40+ , jota "lyödään"  ylipainon takia.    Esimiesasemassa,  kouluttaa itseään alallaan koko ajan lisää yliopiston eri koulutuksilla,   harrastaa  monenlaisia asioita,  vaellus on loma-ajan intohimonsa,  iloinen ja puhelias.  

Joku näkee vain ylipainon hänessäkin. 

Oma mummoni oli aina hieman ylipainoinen, mutta alkoi laihtua viimeisen 5 vuoden aikana, ja kuollessaan oli jo selkeästi laiha. Luulen että tämä on vanhuksilla melko yleistä. Hän sairasteli, oli hyvin vanha, ja ns. kuihtui pois. Kuolemaa tekevä ihminen laihtuu usein, ruoka ei maita, ei pysy sisällä, aineenvaihdunta ei toimi enää normaalisti. 

Luulen että tämä selittää laihuuden ja kuolemanriskin yhteyttä vanhuksilla. Laihtuminen on yksi lähestyvän kuoleman oire

Laihduin pari vuotta sitten 20 kg Ozempicilla ja pakko myöntää, että kyllä olo on kropassa ja muutenkin parempi kevyenä.

Olen nyt nuoruusvuosien mitoissa eli tavallinen sopusuhtainen kroppa.

Verenpaine laski, refluksitauti katosi - kyllä painon putoamisesta oli hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Visaaerailija kirjoitti:

Näin vanhuksena, mieluummin olen tälläinen vähän pullerompi ja pää kunnossa kuin nuo laihat vanhat rouvat jotka ovat olleet jo 10 vuotta suljetuilla dementiaosastoilla.

Ei tietenkään heillä eikä minulla oma valinta aivojen/verenkierton terveys.  

Vanhuksella onkin hyvä olla vähän enemmän painoa. Iäkkäämmälle ihanteellinen BMI on muita korkeampi, muistaakseni 23-28. 

Mihinköhän tää perustuu?

Kun on seurattu painoindeksin merkitystä kuoleman tai sairastav

Saahan sitä luottaa chakroihin, havujuomiin ja itseoppineisiin selvänäkijöihin.  Kukin ihan tavallaan.