Lue keskustelun säännöt.
Onko muitakin, joiden mielestä on kivempaa olla hoikka kuin lihava? Laihdutin uniapnean ja muut vaivat pois viime vuonna. Nyt voin sanoa...
12.01.2024 |
...että se todella kannatti! Ensimmäinen talvi koskaan, kun olen ollut yhtä virkeä kuin lapsena. Nukun paljon paremmin, herään virkeänä ja jaksan touhuta ja liikkua. Sitten illalla taas nukahdan suloisen pehmeään uneen. <3
Enää ei nälkäkiukku ja herkunhimo määrää rytmiäni. Enää ei tarvitse verhoutua "lakanoihin" ja voin käyttää ihania vaatteita. Eipä harmittanut uusia vaatekaapin sisältöä näin hoikkana.
Itsevarmuus ja aktiivisuus on noussut ihan uudelle levelille. Ystävät ovat antaneet ilahduttavaa palautetta "selvästä nuorentumisesta." Tuntui ihan itkettävän ihanalle, kun multa kysyttiin taas papereita, koska näytän alle 30-vuotiaalta!
Kivut ja säryt ovat jääneet pois eikä liukkaalla kävely enää pelota. Myös mielen välillä vallannut alakulo on kadonnut kilojen mukana.
Minä olen sitä mieltä (toki tämä on ihan makuasia), että on paljon paljon parempaa elämää, kun ei tarvitse kantaa ylimääräistä taakkaa mukanaan ja on hyvä virkeä mieli koko ajan.
Aikani minäkin "todistelin" kehopositiivisuutta, mutta en kyllä ollut valmis maksamaan siitä sellaista hintaa. Siksi vapauduin kiloistani.
Toivottavasti tämä kannustaa muitakin vaihtamaan paljon kevyempään elämään. Ei kai se kehopositiivisuus kuitenkaan ole omaa terveyttä ja elämänlaatua tärkeämpää?
Kommentit (426)
Jaa. Olipas mainospuhe. Minä en aina herää virkeänä, en illalla automaattisesti nukahda suloisen pehmeään uneen, nukun huonosti, herään keskellä yötä, tunnen makeanhimoa, pelkään kaatuvani liukkaalla kelillä ja olen kaatunutkin, minulla ei ole hyvä virkeä mieli koko ajan, mielen valtaa toisinaan alakulo ja kipuja särkyjäkin on. En läheskään aina jaksa touhuta ja liikkua.
Olen koko ikäni ollut hoikka ja kohtuullisen hyväkuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtava määrä suomalaisia sairastaa tietämättään uniapneaa. Se johtaa väsymykseen, jota useimmat eivät tiedosta tai pistävät sen ikääntymisen piikkiin. Voimat eivät riitä liikkumiseen ja yleinen aktiivisuus laskee ja makeannälkä piinaa.
Minä menin ystävän kehotuksesta uniapneatutkimukseen ja minullekin napsahti uniapneadiagnoosi (keskivaikea). Kun totuin käyttämään cpap-laitetta, oloni parani nopeasti ja jaksoin laihduttaa ylipainon ja uniapnean pois. Moni tuttu meni myös testiin ja uniapneadiagnooseja paukkui kovalla prosentilla. Kaikki ylipainoiset saivat uniapneadiagnoosin ja olipa joukossa myös vaikea-asteisia joista henkilöllä itsellään ei ollut tietoa!
Varmaan monen mielestä OLISI kivempaa olla hoikka.
Katukuvan perusteella aika moni haluaa nykyään kantaa ylimääräisiä kiloja minne sitten meneekin.
Maho siellä taas purkaa pahaa oloaan muihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun en tiedä minkälaista on olla lihava, en voi verrata.
Olen erittäin tyytyväinen siihen mitä olen, vaikka siitäkin moni näkee vaivaa ja katsoo asiakseen huomautella ja olla "huolissaan". Olen nimittäin aina ollut hoikka, lähes laiha. Ja sitäkäään ei saisi kai sitten olla. Tuntuu että olit sitten niin tai näin tai et mitenkään päin se on aina jostain kohtaa väärin.
Olet liian sitä ja liian vähän tätä jne.
Itse pidän itsestäni enkä haluaisi olla yhtään mitään muuta. Kroppani toimii, on terve, on jaksanut uskoliisesti palvella minua kaikki nämä vuosikymmenet. On kantanut kaksi lasta ja synnyttänyt heidät maailmaan, ruokkinut heitä hyvin ensimmäisen elinvuoden ajan. Kroppani on paras ystäväni josta haluan pitää hyvää huolta jotta se jaksaa ja voi hyvin. On se sittten liian sitä tai tätä tai virheellinen siitä ja tästä jonkun ulkopuolisen mielestä.
Että kiitos kysymästä mutta ei tarvitse huolestua, voin erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hoikempana on huomattavasti helpompaa ja jaksaa kaikkea paremmin. Oli mulla lihavana myös hyvä kunto, mutta onhan kaikki tekeminen raskaampaa.
Yllättävän paljonkin raskaampaa! Ja kuinka kömpelöksi sitä muuttukaan eikä sitten enää oikein huvitakaan mikään kun aina on jotenkin tukalaa ja hankalaa. Tulee sellainen totaalitympääntyminen ihan kaikkeen joka sitten vaan pahentaa tilannetta. Itse en ainakaan tuntenut ylipainoisena itseäni (edelleenkään en ole ihan normipainossa, mutta 26kg kiloa kevyempi kuin painavimmillani) edes omaksi itsekseni vaan olin kuin vankina siinä laardihaalarissa. Nyt on sitten velttoa nahkaa kyllä ihan kiitettävästi (vaikka tosiaan tuon enempää en ole laihtunut) mutta ei tämä niin haittaa vaikka harmittaakin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut muutama kilo ylimääräistä. Ei montaa, mutta itselleni liikaa kuitenkin. Olen tehnyt hyviä muutoksia ruokavalioon jo vuoden verran ja jäljellä on vielä pikkuisen pudotettavaa. Palasin juuri matkalta. Hämmästyin, kun lähtöportilla näin muut matkustajat. Todella monet lihavia ja roimasti ylipainoisia, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, jopa monet lapset. Tuli kyllä runsaasti lisää motivaatiota olla hoikka, tavoite onneksi lähellä. Mitä tälle kansalle on tapahtunut? Eivätkö ihmiset enää välitä terveydestään tai ulkonäöstään?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on varmasti pakkomielle pysyä hoikkana. Koska siitä tulee hänelle kaikki onni ja ihanuus elämään. On varmaan rasittavaa seuraa esim. kun mennään ulos syömään.
Nyt en ihan ymmärrä?
Itse hoikan ja laihan rajamailla en tunne olevani mitenkään rasittavaa seuraa kun mennään ulos syömään.
Ei kai ulkona syöminen tarkoita mitään mässyorgioita? Kai sitä voi syödä ihan normaaliin tapaan?
Itselläni ei mitää pakkomiellettä ole, ja sen tiedän tasan tarkkaan että ihmisen keho ei paisu loputtomiin vaikka koko ajan ei tarkkailisi syömistään.
Avainsana on rentous ja sallivuus. Kun mikään ei ole kiellettyä, kaikkea voi syödä, ei tule vastustamatonta halua ahmia ja mässätä.
Keho on tasapainossa ja säätelee kulutustaan ja ravinnontarvettaan itse.
Tämä kun tuntuu olevan se vaikein läksy oppia. Luullaan että on hampaat irvessä kieltäydyttävä kaikesta, purekella kaalinlehtiä kunnes lopulta PAM! ahminta alkaa.
Ja siitä sitten taas kitudieetille ja sama alusta.
Mitä liikuntaan tulee, olen aina ollut liikkuvaista sorttia, ihan lapsesta. En käy salilla enkä rehki veren maku suussa. Liiikun koska nautin siitä, se on luonnnollinen osa elämääni ei mikään pakko.
Jos ihminen on ollut lihava ja pudottaa painoa, voi hyvinkin nauttia siitä että nivelet ei huuda hallelujaata, ei hengästy portaissa, jaksaa pakikkareissuilla.
Jos on terveysongelmia niitten helpottuminen on taatusti hieno asia. Miksi siitä ei saisi nauttia ja tuntea hyvää oloa. Onnistumisen iloa?
Jos vieraan ihmisen paino ja ulkonäkö tuottaa ongelmia, on hyvä tutkia itseään ja miettiä miksi? On puppua tulla sanomaan että "ollaan huolissaan" ja v-tut ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin intohimoisesti täällä suhtaudutaan painoon ja syömiseen.
Entäpä jos antaisi sille asialle rauhan, suhtautuisi ruokaan ruokana ja välttämättömänä asiana.
Kuuntelisi kehoaan eikä tunteitaan, kuuntelisi mitä keho haluaa ja tarvitsee. Kyllä se tietää kun antaa sen kertoa.
Kun syömiseen aletaan suhtautua tunteella, tukahdutetaan niitä, haetaan lohtua jne. ollaan pahasti hakoteillä
Aletaan määrätä mitä "saa" syödä ja mitä ei. Mikä on "vaarallista ja vältettävää" jne.
Miten monta kaloria, miten monta kilometriä, miten paljon sitä ja tätä. Kaikesta tehdään pakkoa ja suoritusta.
SE on sairasta jos mikä.
Itsellä ei koskaan ole ollut paino-ongelmaa. Syön mitä haluan, mutta vitsi onkin siinä että ei tee mieli mässätä. En halua mässätä. Kun tiedän että voin tuon suklaapatukan syödä ilman kauheita omantunnontuskia ja kymmenen kilometrin lenkkiä ja viikon paastoa päälle, voin hyvin, paino ei siitä mihinkään keikahda eikä terveyteni vaarannu.
Yrittäkää nyt ihmiset ymmärtää miten taistelette tuulimyllyä vastaan noiden diettienne ja kiellettyjen ruokienne ja epäterveitten ruokasuhteittenne kanssa. Varmasti on vaikeaa yksin yrittää muuttaa ajattelutapaa ja kun kaikki käy kuitenkin sen verran hitaasti että huomenna ei ole 20 kiloa pois, ollaan epätoivoisia ja palataan samaan myllyyn. Mutta hiljaa hyvä tulee, muutos kerrallaan. Tai jos joku kerta kaikkiaan viihtyy omana itsenään, antakaa olla! Eihän se keneltäkään toiselta pois ole eikä kenenkään maailmaa kaada.
Ja vielä se, että on muutakin kuin kaksi ääripäätä; lihavuus ja toisessa päässä luurangonlaihuus. Siihen väliin mahtuu paljon muutakin!
Ylipainoisilla aivojen välittäjäaineen tuotanto on häiriintynyt ja siksi heidän on vaikea tuntea kylläisyyttä nälän sijaan.
Laihduttamisen jälkeen tuo jää päälle ja laihduttanut kituu ikuisessa nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani hoikat eivät höpötä ruoasta ja kaloreista eikä heidän tarvitse kannustaa ja motivoida itseään liikkumaan. Heillä kaikki tapahtuu niin itsestään. Kun pääsisi itse samaan.... huoh!
mulle ruoka on ainoa lohtu ja ystävä. ruoka tulee kotiovelle, on heti valmis mua varten eikä arvostele eikä hauku. nytki söin hiukopalaa ja meen jatkaa unii. t. minna xxxxxxl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja muut onnistuneet laihduttajat. Olen iloinen puolestanne. Kysyisinkin, että missä vaiheessa huomasitte virkeyden ja energisyyden lisääntyneen? Kauanko olitte siinä vaiheessa laihduttaneet?
Itselläni suurin ongelma painon hallinnassa on juuri se, miten paljon se vie jaksamista ja energiaa. Enkä tarkoita mitään kitudieettejä, vaan väsyn ja sairastelen paljon myös yrittäessäni laihduttaa "järkevästi" (paljon kasviksia, kalaa, hyviä rasvoja, sopivasti täysjyvää, järkevä määrä liikuntaa, ateriaryrmi kunnossa) rauhallista 0,5 kilon viikkovauhtia. Viimeistään jossain parin-kolmen kuukauden vaiheilla on tullut joku elämäntilanne, että on kerta kaikkiaan ollut pakko jaksaa enemmän, ja sitten olen vähentänyt liikuntaa (en sentään nolliin) ja lisännyt ruokamääriä. Energisyys on lisääntynyt ja paino on pian taas entisessä pisteessä. Minulla on kyllä kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkityksen pitäisi olla ihan ok, ettei sen pi
Tässä on jotakin outoa. Söisitkö kuitenkin liian vähän ja se aiheuttaa väsymyksen? Kyttäätkö painoasi? Stressikin väsyttää. Kuinka nukut? Jos uniongelmia, sitä pitäisi lähteä korjaamaan.
Olisiko sinun mahdollista päästä ravitsemusterapeutille?
Ja mene kehonkoostumusmittaukseen. Jos paino putoaa lihaksista niin tietysti tulee vain uupunut olo.
Molemmista olotiloista on kokemusta. 162 cm pituutta ja paino oli pahimmillaan 78 kg. Voin sanoa, että varsinainen pullero olin. Nyt parikymmentä kiloa kevyempänä on kyllä ihana olo. Nykyisin tunnen olevani oman itseni paras versio, mihin tällä ulkonäöllä yleensä pääsee ja olo on terve, reipas, aktiivinen ennen kaikkea normaali. Mm. pahat närästysvaivat hävinneet kokonaan. Muistan, että silloin painavimmillani jättäydyin pois monista tilaisuuksista, esim. luokkakokoukseen en viitsinyt (kehdannut) mennä. Vaatteet näyttävät nyt päällä hyvältä ja kiva ostaakin niitä, kun voi valita, mitä haluaa eikä vain sitä, mihin mahtuu. Ihan turha kysymys, kumpana on kivempi olla. Ymmärrän, että ylipainoisilla on usein tarve puolustaa olotilaansa, mutta kyllähän se totuus terveyden ja ulkonäön kannalta on ilmiselvä.
Jos kysytte, miten laihduin. Koko ruokavalion muutos, välipalat ja makeat pois, ateriarytmi kuntoon. 2 vuotta meni ja opin uuden tavan syödä, paino pysynyt nyt samana pitkään. Nyt on hyvä.
Itse saan jaksamista ja energiaa liikkumisesta eli minun tapauksessa ulkoilusta. Nimenomana myös henkistä jaksamista. Aika kamalalta kuulostaa, jos aikuinen on siinä jamassa ettei edes liikunta houkuttele! :O
Itsekin laihdutin ja olen huomannut, että esim. vaatekaupoissa saa tervepainoisena paljon sydämellisempää palvelua kuin mitä sain lihavana.
On todella ihanaa uusia vaatteet kesäksi, kun nyt sopii ne mitä ovat malleillakin yllä ja näytän about 30 vee nuoremmalta. Olo on ainakin 50 vee nuorempi!
Ehkäpä ne kaupan asiakaspalvelijat arastelevat lihavia, koska pelkäävät näiden loukkaantuvan tms. kummaa?
Todellakin suosittelen vapautumista ylipainosta.
Noissa television lihavuussarjoissa lihaville on aina tärkeää, ettei heidän itse tarvitse tehdä mitään. Siksi haaveilevat laihdutusleikkauksesta (minkä vaikutus on tosin väliaikainen). He ovat paniikissa, jos ennen leikkausta pitää kuitenkin laihduttaa ihan itse.
Mistä tuollainen johtuu? Eihän tuollainen ihminen pärjää nykyajan työelämässä!
En myöskään, olen eri, pidä hänen poliittisista mielipiteistään yksityishenkilönä. Hänhän vkk-puolueesta pääsi aluevaltuustoon, nyt vl ( puolueen pääsanoma rokotusvastainen) puheenjohtaja. Kirjoittaa pedojuttua toisesta ehdokkaasta, toisessa se toinen vika ja vihreä.