Syntyvyyden lasku ei pelkästään ole ongelma, vaan myös ensisynnyttäjien keski-iän nousu

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnytysiän nousu vaikuttaa muuten myös naisten terveyteen. Tutkitusti rintasyöpäriski nousee, jos ei ole ollut raskaana alle 30-vuotiaana. Ensimmäinen raskaus saa rintarauhaskudoksessa aikaan hyödyllisiä muutoksia ja kun näin ei pääse tapahtumaan kyllin nuorena, rintasyöpäriski kasvaa.

Ja mitä tulee siihen, että opiskelu ja ura haittaisivat aina lapsensaantia, niin itse olen saanut kolme lasta reilusti alle 30-vuotiaana, opiskelujen lomassa. Olen silti nykyään korkesti koulutettu, vakityössä ja tulotkin siinä korkeimmassa 10 prosentissa.

Sama. Tosin minulla vain yksi lapsi. Minusta opiskelujen lomassa lapsen saaminen oli helpompaa kuin mitä se olisi ollut nyt työelämässä. Ja uralla eteneminen on naisena paljon helpompaa, kun ei tule taukoja vanhempainvapaiden muodossa.

Jos oikeasti haluttaisiin nostaa syntyvyyttä ja laskea ensisynnyttäjien keski-ikää, pitäisi lapsen tekoa opiskeluiden ohessa tukea reilummin. 

Olen 36 enkä haluaisi kokea sitä stressiä mitä tässä iässä tai myöhemmin raskaana oleva joutuu kokemaan. Kehityshäiriöiden riski ahdistaisi liikaa, myös raskauskomplikaatiot ja itse synnytys ja siitä palautuminen kun naamankin kudos on alkanut jo valahtaa alaspäin niin ei olisi yllätys jos joutuisi työntämään kohtuaan takaisin sisään loppuelämänsä lenkkien ajan. 

 

Tämä oli toki kärjistys.

Jos on tehokas, menee opiskelemaan 19-vuotiaana, eikä jää korottelemaan yo-arvosanojaan vuosiksi, valmistuu maisteriksi 24-vuotiaana, siitä työelämään ja n. 28-vuotiaana vauva.

Mutta edes ne jotka tähän pystyvät, eivät tee enää lapsia siinä iässä, koska kaikki muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja sitten naistenlehdissä valitetaan kun ei ollut muka aikaa tehdä lapsia nuorena. Aikaa oli mutta itsekkyys voitti.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehokas, menee opiskelemaan 19-vuotiaana, eikä jää korottelemaan yo-arvosanojaan vuosiksi, valmistuu maisteriksi 24-vuotiaana, siitä työelämään ja n. 28-vuotiaana vauva.

 

Mutta edes ne jotka tähän pystyvät, eivät tee enää lapsia siinä iässä, koska kaikki muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja sitten naistenlehdissä valitetaan kun ei ollut muka aikaa tehdä lapsia nuorena. Aikaa oli mutta itsekkyys voitti.

Elät lasikuvussa. Puolet maistereista pitäisi kouluttaa suorittavaan tuotanto tai palvelutyöhön. Säästyisi 4-5 vuotta, yhteiskunta kehittyisi, koska VAIN tuotannon kautta voidaan vaurastua ja syntyvyys lähtisi nousuun.

Miksi näissä keskusteluissa aina oletetaan, että lapsen saaminen on naisen omasta aikataulutuksesta kiinni?

Miten voi tulla raskaaksi jos ei ole kumppania tai kumppani ei tahdo perustaa perhettä? 

Jos vanhemmat ovat huonoja, esim. henkisesti väkivaltaisia tai emotionaalisesti hylkääviä, on se varmasti vain hyvä asia, jos heistä ikänsä puolesta pääsee lapsi eroon hieman nopeammin kuin teoriassa (jos kaikki lähtisi täältä järjestyksessä) vanhemmista, jotka saavat lapsensa parikymppisenä. Siinähän voi joutua jopa parikymmentä vuotta pidempään sietämään vanhempiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni niistäkin isovanhempia haukkuvista ketjuista johtuu siitä, että neljäkymppisellä pikkulapsiarkea pyörittävällä vanhemmalla on liian suuret odotukset siitä, mitä vanhuusiässä olevat isovanhemmat jaksavat? 

Ei näytä jaksavan mitään, joten pitäkööt tunkkinsa. Koskaan ole apua kysyttykään, kun se on niin vaikeaa ja pitää tehdä hirveä ongelma ja stressi pikku asioista.

Kyllä ne lapset kannattaa hankkia nuorena kun on vielä oksa kovana ja kolo kosteana.

Vierailija kirjoitti:

Turha valittaa kun yhteiskuntamme rakenne on mitä on. Naisilta odotetaan hyvää ja korkeaa koulutusta ja työuraa ja omaa hyvää tuloa ennen perheen perustamista joten luonnollisesti se viivästyttää lasten hankkimista. Toinen ongelma on että miehet heräävät perheen perustamiseen aivan liian myöhään ja vasta 40+ alkavat miettiä lapsia, se on jo liian myöhäistä koska aika harvalle riittää hedelmällisiä naisia silloin, en minä ainakaan halunnut mitään vanhaa ukkoa lasteni isäksi.

Joo tää on kyllä niin totta. Oon itse kolmekymppinen ja tiedän paljon ikäisiäni miehiä, joiden vapaa-aika koostuu baarissa ravaamisesta, tinderöinnistä ja videopeleistä. Halutaan ehkä jotain vakavaa suhdetta mutta sitten toisaalta halutaan vaan rellestää ja elää vapaata poikamieselämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on varma että haluaa lapsia, on mielestäni typerää odottaa paljon yli kolmekymppiseksi. Ellei siis olosuhteiden pakosta ole pakko odottaa. 

Mutta tuo on ihan puppua että nuorempana jaksaa paremmin. Minä olen nyt 31, ja vasta parin viime vuoden aikana unentarpeeni on alkanut hiljalleen pienentyä ja koen jaksavani tavallista arkeakin paremmin. Nuorena olisin seonnut yöheräämisiin ja aikaisiin aamuihin, nyt ne olisivat edes teorian tasolla siedettäviä. Ja olen kuullut samaa muilta. Monet kokevat jaksavansa valvomista paremmin vanhempana kuin nuorempana, ja onhan se tutkittua tietoa että vanhemmalla iällä tarvitsee vähemmän unta.

Jaksamisesta puhuessa keskitytään aina valvomiseen, mutta lapsesta huolehtiminen on muutakin kuin valvomisen sietämistä. Se on kokonaisvaltaista läsnäoloa ja toisinaan myös fyysistä perässä juoksemista ja uusien toimintatapojen opettelua.&n

Öööh, sori nyt vaan mutta jos 30-40v ihminen ei jaksa juosta pienten lasten perässä eikä opetella uusia toimintatapoja, se EI ole normaalia ja silloin suosittelisinkin elämäntaparemontti näille aikuisille. Normaalipainoinen, terve ihminen jaksaa hyvin pikkulapsiarkea vielä tuon ikäisenä !! Kyllä niitä muksuja on ennenkin synnytetty tuon ikäisinä. Mummoni synnytti kuopuksensa, kuudennen lapsensa, 46-vuotiaana. Hyvin jaksoi. Hän eli 88-vuotiaaksi, eli ehtivät 42 yhteistä vuotta elää . Toki osalla naisista hedelmällisyys laskee dramaattisesti jo kolmekymppisenä, sinänsä on siis riskaabeliä odotella ensimmäisen lapsen hankkimista niin kauan. Mutta jaksamisesta sen ei pitäisi olla kiinni . 

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehokas, menee opiskelemaan 19-vuotiaana, eikä jää korottelemaan yo-arvosanojaan vuosiksi, valmistuu maisteriksi 24-vuotiaana, siitä työelämään ja n. 28-vuotiaana vauva.

 

Mutta edes ne jotka tähän pystyvät, eivät tee enää lapsia siinä iässä, koska kaikki muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja sitten naistenlehdissä valitetaan kun ei ollut muka aikaa tehdä lapsia nuorena. Aikaa oli mutta itsekkyys voitti.

Kerro vielä, mistä löytyy tarpeeksi paljon parikymppisiä miehiä, jotak tietävät varmasti haluavansa lapsia ja nimenomaan nuorena?

Kävikö mummosi oikein töissä ja siinä samalla hoiteli kodin ja kaikki lapset yksin, järjesti kaverisynttärit, kuskasi harrastuksiin ja leipoi kakkuja myyjäisiin?

 

Olisikohan ajat muuttuneet? 

Minusta on väärin, että lähestulkoon vauvoja viedään päiväkotiin säilöön. Kiintymyssuhteen kehitys häiriintyy.

Naisen hedelmällisin ikä on 17-25 vuotiaana. Nauroin itseni tärviölle kun muistelin millainen kakara olin vielä 25 vuotiaana. Onneksi en tehnyt lapsia silloin. En olisi ollut hyvä äiti. Nyt 39 tunnen, että voisin olla hyvä äiti. Jos lapsia ei tule enää, niin minkäs sille voi. 

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnytysiän nousu vaikuttaa muuten myös naisten terveyteen. Tutkitusti rintasyöpäriski nousee, jos ei ole ollut raskaana alle 30-vuotiaana. Ensimmäinen raskaus saa rintarauhaskudoksessa aikaan hyödyllisiä muutoksia ja kun näin ei pääse tapahtumaan kyllin nuorena, rintasyöpäriski kasvaa.

Ja mitä tulee siihen, että opiskelu ja ura haittaisivat aina lapsensaantia, niin itse olen saanut kolme lasta reilusti alle 30-vuotiaana, opiskelujen lomassa. Olen silti nykyään korkesti koulutettu, vakityössä ja tulotkin siinä korkeimmassa 10 prosentissa.

 

Arvatenkin sinun mies halusi kolme lasta reilusti alle kolmekymppisenä? Kaikilla lapsia haluavilla naisilla ei ole noin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kävikö mummosi oikein töissä ja siinä samalla hoiteli kodin ja kaikki lapset yksin, järjesti kaverisynttärit, kuskasi harrastuksiin ja leipoi kakkuja myyjäisiin?

 

Olisikohan ajat muuttuneet? 

Mummoni työskenteli perhepäivähoitajana. Toki ison osan elämästään oli "pelkkä" kotiäiti omille lapsilleen , kun nämä olivat alle kouluikäisiä. Kaikki nuo muut jutut kyllä hoiti. En ymmärrä mikä siinä on ihmeellistä? Kyllä kaverisynttäreitä ja harrastuksia on lapsilla ennenkin ollut. 

Hoidan minäkin nuo, ja viimeiset 5 vuotta olen ollut kotona kolmen pienen lapsen kanssa. Palaan töihin, kun nuorinkin on 3v ja aloittaa päiväkodin. Itse olen nyt 36v, ja hyvin jaksan. 

Vierailija kirjoitti:

Kävikö mummosi oikein töissä ja siinä samalla hoiteli kodin ja kaikki lapset yksin, järjesti kaverisynttärit, kuskasi harrastuksiin ja leipoi kakkuja myyjäisiin?

 

Olisikohan ajat muuttuneet? 

Mikä kommentti tää on olevinaan? 

Ihan normaaleilta äidin hommista noi kuulostaa, tosin jos äiti käy töissä niin kyl joku muu (päikky, pph) ne sen lapset päivisin hoitaa :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehokas, menee opiskelemaan 19-vuotiaana, eikä jää korottelemaan yo-arvosanojaan vuosiksi, valmistuu maisteriksi 24-vuotiaana, siitä työelämään ja n. 28-vuotiaana vauva.

Mutta edes ne jotka tähän pystyvät, eivät tee enää lapsia siinä iässä, koska kaikki muut asiat kiinnostaa enemmän. Ja sitten naistenlehdissä valitetaan kun ei ollut muka aikaa tehdä lapsia nuorena. Aikaa oli mutta itsekkyys voitti.

Kerro vielä, mistä löytyy tarpeeksi paljon parikymppisiä miehiä, jotak tietävät varmasti haluavansa lapsia ja nimenomaan nuorena?

Ainakin maalta ja ei kovin korkeasti koulutettujen joukosta noita miehiä. Moni oikein uhoaa, että lapset pitää tehdä nuorena, mutta unohtavat, että niitä lapsia pitää myös hoitaa ja kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnytysiän nousu vaikuttaa muuten myös naisten terveyteen. Tutkitusti rintasyöpäriski nousee, jos ei ole ollut raskaana alle 30-vuotiaana. Ensimmäinen raskaus saa rintarauhaskudoksessa aikaan hyödyllisiä muutoksia ja kun näin ei pääse tapahtumaan kyllin nuorena, rintasyöpäriski kasvaa.

Ja mitä tulee siihen, että opiskelu ja ura haittaisivat aina lapsensaantia, niin itse olen saanut kolme lasta reilusti alle 30-vuotiaana, opiskelujen lomassa. Olen silti nykyään korkesti koulutettu, vakityössä ja tulotkin siinä korkeimmassa 10 prosentissa.

Sama. Tosin minulla vain yksi lapsi. Minusta opiskelujen lomassa lapsen saaminen oli helpompaa kuin mitä se olisi ollut nyt työelämässä. Ja uralla eteneminen on naisena paljon helpompaa, kun ei tule taukoja vanhempainvapaiden muodossa.

Jos oikeasti haluttaisiin nostaa syntyvyyttä ja laskea ensisynnyttäjien keski-ikää, pit

Ai että mä rakastin sitä nuoruuden vapautta ja kaiken maailman bileitä. Ei olisi tullut mieleenkään tuhlata nuoruutta lasten saannilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö mummosi oikein töissä ja siinä samalla hoiteli kodin ja kaikki lapset yksin, järjesti kaverisynttärit, kuskasi harrastuksiin ja leipoi kakkuja myyjäisiin?

 

Olisikohan ajat muuttuneet? 

Mikä kommentti tää on olevinaan? 

Ihan normaaleilta äidin hommista noi kuulostaa, tosin jos äiti käy töissä niin kyl joku muu (päikky, pph) ne sen lapset päivisin hoitaa :D 

Koska ennen äidit eivät hoitaneet lapsiaan yksin. Yhteisö ja isommat lapset auttoivat. Ei ollut kasvatuksellisia tavoitteita, lapsia kuritettiin fyysisesti ja laitettiin tekemään töitä jo varhain. Ei nykyajan äitiys ole enää sama asia kuin 100 vuotta sitten.