Syntyvyyden lasku ei pelkästään ole ongelma, vaan myös ensisynnyttäjien keski-iän nousu
Yhä useammin odotetaan ensimmäisen lapsen yrittämistä lähemmäs neljäkymppiseksi saakka. Ihmisen eliniänodote ei kuitenkaan nouse mahdottoman korkeaksi mitenkään, sillä meidät on ohjelmoitu kuolemaan jossain vaiheessa, viimeistään telomeerien lyhennyttyä tarpeeksi.
Kenen etu on kasvattaa pieniä lapsia iässä, jossa sekä oma sairastavuus alkaa kasvaa että samalla omien vanhempien ikä alkaa olla jo sitä luokkaa, etteivät pärjää ilman ulkopuolista apua? Eikö tuollainen tilanne ole hyvin kuormittava? Ennen apua saatiin virkeiltä isovanhemmilta ja toisaalta oma jaksaminenkin oli parempaa, kun ei ollut vielä ikää niin paljon.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on varma että haluaa lapsia, on mielestäni typerää odottaa paljon yli kolmekymppiseksi. Ellei siis olosuhteiden pakosta ole pakko odottaa.
Mutta tuo on ihan puppua että nuorempana jaksaa paremmin. Minä olen nyt 31, ja vasta parin viime vuoden aikana unentarpeeni on alkanut hiljalleen pienentyä ja koen jaksavani tavallista arkeakin paremmin. Nuorena olisin seonnut yöheräämisiin ja aikaisiin aamuihin, nyt ne olisivat edes teorian tasolla siedettäviä. Ja olen kuullut samaa muilta. Monet kokevat jaksavansa valvomista paremmin vanhempana kuin nuorempana, ja onhan se tutkittua tietoa että vanhemmalla iällä tarvitsee vähemmän unta.
Kokeile.
Nyt et tietenkään voi enää kokeilla miten olisit jaksanut lapsen kanssa
Millä tavalla asia ei koske minua? Maapallon väestömäärä vaikuttaa ihan suoraan siihen maailmaan jossa minä elän nyt ja tulevaisuudessa.
Väestömäärä kyllä, mutta siihen et voi mitenkään vaikuttaa. Vaikka hankkisit heti kuusi lasta, vaikutus maailman väestömäärä olisi mitätön.
Kommentoit vanhempien jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on varma että haluaa lapsia, on mielestäni typerää odottaa paljon yli kolmekymppiseksi. Ellei siis olosuhteiden pakosta ole pakko odottaa.
Mutta tuo on ihan puppua että nuorempana jaksaa paremmin. Minä olen nyt 31, ja vasta parin viime vuoden aikana unentarpeeni on alkanut hiljalleen pienentyä ja koen jaksavani tavallista arkeakin paremmin. Nuorena olisin seonnut yöheräämisiin ja aikaisiin aamuihin, nyt ne olisivat edes teorian tasolla siedettäviä. Ja olen kuullut samaa muilta. Monet kokevat jaksavansa valvomista paremmin vanhempana kuin nuorempana, ja onhan se tutkittua tietoa että vanhemmalla iällä tarvitsee vähemmän unta.
Kokeile.
Nyt et tietenkään voi
En voikaan, mutta voin olla kiinnostunut siitä missä maailma tässäkin asiassa menee. Mihin suuntaan.
Vanhempien jaksamista kommentoin siksi, että on hölmöä väittää että nuorena jaksaa paremmin. Sanoisin että asia on päinvastoin monella, ainakin omassa lähipiirissäni.
"Nykyään ne isovanhemmat ovat töissä liki 7-kymppisiksi"
Tänä vuonna yleisin eläkkeelle siirtymisen ikä oli 64 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan 40-vuotiaalla synnyttäjällä oli jo ennestään aikuisia tai lähes aikuisia lapsia, jotka pystyivät auttamaan jo uuden tulokkaan hoidossa. Nykyään 40-vuotias on ensisynnyttäjä tai ruuhkavuosiarkea elävä taaperon vanhempi, jonka omat vanhemmat ovat joko hoivakodissa tai kuolleita ja ylibuukatun päiväkodin tätien oletetaan hoitavan jokaisen 1-vuotiaat pennut.
Kyllä me ihan itse hoidimme kaikki kolme lastamme. Isovanhemmat asuivat toisella puolella Suomea ja kävivät töissä, miten he olisivat siinä auttaneet.
Olen muuten nyt viisikymppinen ja vanhempani ovat ihan hyvässä vedossa edelleen eivätkä minkäänlaisen hoivan tarpeessa. En näe omassa jaksamisessakaan ihmeempiä puutteita. Miten hemmetin raihnaisia ihmiset oikein nykyään ovat?
Suomi on epäoikeudenmukainen hyväveliyhteiskunta, jossa puolella väestöstä ei ole mitään tulevaisuutta.
Minkä ihmeen takia he tekisivät sellaiseen maahan lapsia. No ei tee, eikä tule pahemmin tekemään.
Tämä sääntelypelleilyyn erikoistuneen ja älykkyyteensä nähden ylikoulutetun yhteiskunnan loppu on varma.
Ihmisen biologian muuttumista siihen suuntaan, että sukusolut eivät menisikään pilalle tietyssä iässä, ODOTELLESSA.
Sitä ennen katson kyllä kauhulla tätä trendiä, että kuvitellaan olevansa biologisesti ikinuoria vielä neljä-viisikymppisenäkin. Naisella tulisi ainakin soida jonkinlaiset hälytyskellot jo 30-v. synttäreillä ja miehillä myös. Kukaan ei välty oman biologiansa armottomuudelta. Toisilla se tapahtuu nopeammin kuin toisilla, mutta kaikki meistä kyllä vanhenee tiettyyn ikään tultaessa niin, että haave lisääntymisestä on enää muisto vain.
Vierailija kirjoitti:
"Nykyään ne isovanhemmat ovat töissä liki 7-kymppisiksi"
Tänä vuonna yleisin eläkkeelle siirtymisen ikä oli 64 vuotta.
Tuossa taitaa olla mukana myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet. Tavoiteikä on nyt kuusikymppisilläkin on noin 65 vuotta ja nuoremmilla tuota enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan 40-vuotiaalla synnyttäjällä oli jo ennestään aikuisia tai lähes aikuisia lapsia, jotka pystyivät auttamaan jo uuden tulokkaan hoidossa. Nykyään 40-vuotias on ensisynnyttäjä tai ruuhkavuosiarkea elävä taaperon vanhempi, jonka omat vanhemmat ovat joko hoivakodissa tai kuolleita ja ylibuukatun päiväkodin tätien oletetaan hoitavan jokaisen 1-vuotiaat pennut.
Kyllä me ihan itse hoidimme kaikki kolme lastamme. Isovanhemmat asuivat toisella puolella Suomea ja kävivät töissä, miten he olisivat siinä auttaneet.
Olen muuten nyt viisikymppinen ja vanhempani ovat ihan hyvässä vedossa edelleen eivätkä minkäänlaisen hoivan tarpeessa. En näe omassa jaksamisessakaan ihmeempiä puutteita. Miten hemmetin raihnaisia ihmiset oikein nykyään ovat?
Tuossa ei tarvita kuin yksi sairauskohtaus tai tapaturma yhdelle ja vaikka syöpädiagnoosi toiselle, niin tilanteesi on ihan eri hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on toki hankalaa jos omat vanhemmat ovat vaipoissa samaan aikaan kuin ne omat piltitkin.
Mutta miksi ihmisten pieni syntyvyys on ongelma? Ollaanko me jotenkin uhanalainen laji? Eikö maapallo pärjää ilman 9 miljardia ihmistä? 😂
Jostain syystä ihmiset haluavat säilyttää sitä omaa kulttuuriaan eivätkä ole kovin vastaanottavaisia muutokselle.
Eiköhän tämä käytännössä nähdä Suomessakin, kun tuo ilmastonmuutos oikein todella iskee.
ollaan odoteltu jo sitä ilmastonmuutoksen todellista iskemistä jo 50 vuotta. Pelkkiä valheita saatu.
Viestistäsi huomaa hyvin, että synnytyspakottajat ovat vähä-älyisiä ja täysin pihalla kaikesta.
Kyllähän se ilmastonmuutos on iskenyt jo. Täällä pohjoisessa se vain näkyy viimeisimpänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on toki hankalaa jos omat vanhemmat ovat vaipoissa samaan aikaan kuin ne omat piltitkin.
Mutta miksi ihmisten pieni syntyvyys on ongelma? Ollaanko me jotenkin uhanalainen laji? Eikö maapallo pärjää ilman 9 miljardia ihmistä? 😂
Jostain syystä ihmiset haluavat säilyttää sitä omaa kulttuuriaan eivätkä ole kovin vastaanottavaisia muutokselle.
Eiköhän tämä käytännössä nähdä Suomessakin, kun tuo ilmastonmuutos oikein todella iskee.
ollaan odoteltu jo sitä ilmastonmuutoksen todellista iskemistä jo 50 vuotta. Pelkkiä valheita saatu.
Niinkö?
Vuosi 2023 oli mittaushistorian kuumin vuosi ja todennäköisesti myös kuumin ainakin kymmeniintuhansiin vuosiin
Lämpeneminen etenee nopeammin kuin kukaan on luullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisynnyttäjien keski-ikä on pysynyt samana ainakin viimeiset 40 vuotta, joten en ymmärrä ap:n vouhotusta.
Ap puhuu myös telomeereista. Tehokkain keino lyhentää telomeerejaan ja elinikäänsä on tehdä lapsia. Yksi lapsi vanhentaa naista 11 vuotta.
Kymmenessä vuodessa noussut keski-ikä jo vuodella, lisäksi yli 35-vuotiaiden osuus on vain kasvanut koko ajan. Joten ota tilastot haltuun ennen pätemistä.
Näinkö on. No se selittääkin miksi minulla on nelikymppisenä jo harmaat alapään karvat ja karvat leuassakin alkaa harmaantua ( olen nainen )ja lempi ohjelma Radio Suomen kansakunnan kahvitunti ja kansanradio.
EIkös se olisi vaan järkevää että lapsenteko jätetään sinne 30+ vuosille, koska siinä iässä alkaa näkyä se ihmisten todellinen kapasiteetti myös yksilönä. Jos on onnistunut rakentamaan stabiilin elämän itselleen, hyvän työn, hyvän terveyden ja pysyviä, terveitä ihmissuhteita, luo se pohjaa myös onnelliselle ja stabiilille kasvuympäristölle tulevien lasten kannalta.
Mutta jos ruvetaan lisääntymään jo siellä 20+ iässä, jolloin kaikki näyttävät pelkästään nuoren iän vuoksi hehkeiltä ja kumppani valikoidaan sen perusteella että "kuka on jännin ja hauskin", niin siinä vasta pedataankin epäonnistumista pitkällä tähtäimellä. Aika moni 20-vuotiaana "menestyneeltä ja suositulta" vaikuttanut ihminen on jo 30-vuotiaana rupsahtanut ja elämäänsä urautunut sekä kyllästynyt, sillä se kehitys jää sinne 20-vuotiaan tasolle. Ja niillä eväillä sitten kasvatetaan sitä tulevaa sukupolveakin.
Kyllä minä ennemmin lisääntyisin hehkeän, menestyneen ja hyväkuntoisen 30-vuotiaan kuin kuuman 20-vuotiaan kanssa näillä perustein.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologian muuttumista siihen suuntaan, että sukusolut eivät menisikään pilalle tietyssä iässä, ODOTELLESSA.
Sitä ennen katson kyllä kauhulla tätä trendiä, että kuvitellaan olevansa biologisesti ikinuoria vielä neljä-viisikymppisenäkin. Naisella tulisi ainakin soida jonkinlaiset hälytyskellot jo 30-v. synttäreillä ja miehillä myös. Kukaan ei välty oman biologiansa armottomuudelta. Toisilla se tapahtuu nopeammin kuin toisilla, mutta kaikki meistä kyllä vanhenee tiettyyn ikään tultaessa niin, että haave lisääntymisestä on enää muisto vain.
Ei tarvitse soida mikään eikä odotella sitä, koska lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Suurimmalla osalla tämä sisäinen kello ei ole muuta kuin sisäistetty sosiaalinen pakko hankkia lapsia, että saa siitäkin rastin vetää elämän suoritusten listaan. Onneksi yhä useampi miettii sitä haluaako oikeasti ottaa niin kallista harrastusta vastaan ylipäätään ja kykenevät miettiämään sitä onko heidät vain kulttuurisesti ehdollistettu tai aivopesty ajatukseen perhe-elämän mielekkyydestä.
Pitäisi tarjota älykkäämmille lapsille nopeutettu ala-asteen oppimäärä, että he säästäisivät 1-2 vuotta turhan helppojen asioiden parissa.
Yliopisto-opinnoista tulisi poistaa ryhmätyöt, että opinnot saataisiin nopeasti kasaan ja pystyttäisiin alkaa tekemään niitä lapsia.
Opintopolun pitäisi olla nykyistä lyhyempi, että se ei veisi koko nuoruutta. Suomessa on nykyään huono peruskoulu ja yliopistot ovat olleet pitkään melko huonoja, tulevaisuudessa vielä huonompia. Tulee vaikeuksia työllistyä ja se estää taas lastenhankinnan vastuulliseen, ei tuilla elävään perheeseen.
Toiset ja kolmannet lapset lisääntyvät jos päivähoito paranisi. Hedelmöityshoitojen ikäraja tulisi nostaa 50 vuoteen, että useampia lapsia syntyisi. Nyt jää monta lasta syntymättä, koska poliitikkoja ei aihe kiinnosta.
Paljon poliittisia päätöksiä, mutta helppoja toteuttaa, jos ihan oikeasti halutaan nostaa syntyvyyttä.
Sain ainoan lapseni 25-vuotiaana opiskeluiden ollessa kesken. Hyvää hetkeä toiselle ei tullut eikä myöskään halua, kun elämän pyörittäminen oli melko hullunmyllyä jo yhden kanssa.
Jos olisin odottanut, että saan uran ja omistusasunnon, olisi tämä yksikin jäänyt tekemättä. Työelämä on todella rankkaa omalla alallani. Pitäisi oppia koko ajan vaikeita kokonaisuuksia, kouluttautua ja olla ajan hermolla. Samaan aikaan omat vanhemmat vanhenee ja toisella on jo muistisairaus, toisella glaukooma, jonka myötä on sokeutumassa kokonaan. Olen ihan äärirajoilla koko ajan. Sitten vielä lapsella alkoi tosi raju murrosikä ja mies vaihtoi työhön joka vaatii jatkuvaa matkustamista. Olisin edelleen ihan lisääntymisikäinen, mutta miljoonia minulle saisi maksaa, että enää yhtään lasta tähän synnyttäisin.
Suomalaisten tulisi herätä, että yhteiskuntamme on rakennettu niin, että työ ja lapset on vaikea yhdistelmä. Työelämä vie ihmisiltä liikaa. Siksi Suomessa lisääntyvät työttömät ja huipputuloiset, jotka käyttävät lastenvahtia.
Ensisynnytysiän nousu vaikuttaa muuten myös naisten terveyteen. Tutkitusti rintasyöpäriski nousee, jos ei ole ollut raskaana alle 30-vuotiaana. Ensimmäinen raskaus saa rintarauhaskudoksessa aikaan hyödyllisiä muutoksia ja kun näin ei pääse tapahtumaan kyllin nuorena, rintasyöpäriski kasvaa.
Ja mitä tulee siihen, että opiskelu ja ura haittaisivat aina lapsensaantia, niin itse olen saanut kolme lasta reilusti alle 30-vuotiaana, opiskelujen lomassa. Olen silti nykyään korkesti koulutettu, vakityössä ja tulotkin siinä korkeimmassa 10 prosentissa.
Jos miettii maapallon kestävyyttä, niin ihan hyvä, että lapsia saadaan vanhempana. Mitä vähemmän sukupolvia samaan aikaan elossa, niin sitä parempi eli vähemmän ihmisiä.
Kolmekymppisenä sitä varmaan jo tekee fiksumpia valintoja ja on aikaa keskittyä lapseen, ku nuoruus on eletty, joten en nää siinäkään mielessä sitä huonona, että ihmiset ovat vanhempia, kun saavat lapsia.
Ongelma on se, että ihmiset eivät saa niin paljon lapsia kuin haluaisivat.
Nään ympärilläni useita syitä sille: ollaan epävarmoja siitä, että halutaanko lasta, ei haluta vielä lasta, sillä opinnot ovat kesken tai työtilanne on hyvin epävarma, ei löydy kumppania, ei saada lasta biologisista syistä... Näihin taas vaikuttaa myös ympäristö, eikä vain yksilö. Kulttuuri ei ole erittisen lapsimyönteinen tai kannustava hankkimaan lapsia.
Itsekin olin ajatellut, että haluan lapsen jo ennen kuin täytän 30 vuotta, mutta löysin puolisoni vasta juuri kun täytin 28 vuotta ja 30-vuotiaasta lähtien olen ollut lapsettomuushoitojen jonossa tai lapsettomuushoidoissa. Nyt olen 32-vuotias. Toiveissa on useampi lapsi, mutta saa nähdä, miten käy.
Siitäpähän on saaneet päättäjät, jotka hyväksyi homoparit.
Homot on syynä syntyvyyteen, eiväthän ne keskenään lapsia saa.
Joka paikassa TV:ssä puhuttiin vaan homoista, suoraan kuin neuvottaisiin lähes lapsia olemaan homo. homot nostettiin jalustalle, ikäänkuin nuorisoa olisi kehoitettu olemaan homo.
Mallia näkyi tv ohjelmissa ja nuoriso otti mallia, moni nuori, tai lapsi luulikin, että niin kuuluukin elää ja olla. Olen varma, että aika suuri syy lapsettomuuteen on nimenomaan edellä mainitussa.
Pitäisi tulla takaisin vanha hyvä aika ja homot kaappiin tai hoitoon.