Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, miksi parisuhdejuna meni
08.01.2024 |
Täällä tulee usein vastaan 30-50-vuotiaiden miesten aloituksia siitä, onko parisuhde ja perhe vielä heidän iässään mahdollinen. Itse olen tänä vuonna 40 täyttävä mies, ja minulla on edellisestä tapailusuhteestakin jo kymmenen vuotta ja pidän todennäköisenä, että elän loppuelämäni yksin. Tässä kuitenkin haluasin kertoa, mitä syitä on taustalla. Saa kysyä lisää.
Minulla kesti ensinnäkin kauan päästä tyttöjen lähelle nuorena. Kun 20-vuotiaana lähdin opiskelemaan, ei ollut yhtään kokemusta, ei edes kädestä kiinni pitämistä. Minuun oli kyllä tyttö ihastunut jo yläasteella, mutta en tajunnut itse vielä silloin, mitä tehdä. Opiskeluaikana usein löytyy se ensimmäinen tyttökaveri. Minulla oli kuitenkin vain pari lyhyttä tapailusuhdetta, jotka lopahtivat nopeasti. Tunsin aiheuttaneeni toiselle pettymyksen. Panostin opiskeluun ja työhön, enkä oikein "ymmärtänyt" parinmuodostusta. Nuo lyhyet tapailusuhteetkin syntyivät naisen aloitteesta. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut aktiivisemmin hakea suhdetta, mutta olin suurimmaksi osaksi opiskelijayksiössä lukemassa tentteihin ja surffailemassa netissä. Sitten oli ainejärjestötapahtumia yms. mutta en niissä uskaltanut tai osannut lähestyä naisia.
Työelämään siirryttyäni olin niin kokematon, että yksi aika lupaava tapailusuhde vähän alle kolmekymppisenä lopahti siihen, etten vain tiennyt, miten suhteessa ollaan. Sen jälkeen aloin myös huomata, että suurin osa omanikäisistä oli jo varattuja. Käytin aikani ja resurssini uraani, koska parisuhteet eivät tuntuneet "omalta jutulta". Tapasin myös lopulta aika vähän naisia. En ollut kiinnostunut baareista ja treffipalvelut eivät tuoneet mitään lisäarvoa minulle. Luovuin koko rakkauden haaveesta, vaikka itseltänikin salaa sisimmässäni sitä yhä toivoin.
Nyt olen täyttämässä 40, eikä oman ikäisiä ole enää jäljellä. Lisäksi en enää jaksa innostuakaan elämän kyynistämänä oikein kenestäkään. Suhtaudun inhorealistisesti siihen, että kokemattomuuteni vuoksi edes kykenisi suhteeseen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kiinni omissa maneereissani. Ikä alkaa näkyä fyysiselläkin puolella, vaikka esim. käyn yhä salilla.
Lähinnä nyt ajattelin sitä, että kun monet kaltaiseni täällä kyselevät mahdollisuuksiaan, niin kannattaa se oma tausta ja historia miettiä ja miten tähän on tultu. Suurin tekijä itselläni on se toisessa kappaleessa mainitsemani kokemus siitä, että parikymppisenä aiheutin toisille pettymyksiä, kun minuun ihastunut nainen huomasi, etten ollutkaan sellainen kuin hän luuli. Tämän takia välttelin ja olin epävarma kolmekymppisenä, enkä hankkinut kokemuksia vaan keskityin työhön ja muihin asioihin, joissa pärjäsin paremmin kuin ihmissuhteissa.
Kommentit (91)
Sinä et sitä tiedä, kun et pääse ekoja treffejä pidemmälle.
Ikä vie ulkonäön viimeistään, ihan sama elätkö puolikkaalla salaatinlehdellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmaan tarvitaan vanhaa kunnon karua totuutta. Ei mitään disney-fantasiaa tai kivalta kuulostavia tsemppilauseita. Karua, kylmää totuutta.
Miehet: tässä teille karu kylmä totuus: Naiset eivät välitä teidän luonteesta läheskään niin paljon kuin väittävät. Jos treenaatte itsenne hyvään kuntoon ja hankitte lihaksia salilla, pukeudutte paremmin, saatte itsevarmuutta ja jos olette vielä luontaisesti komeita: paskallakin luonteella saa huippukauniin naisen!
Naiset: tässä teille karu kylmä totuus: Vaikka olette nähneet pullean naisen komean ja kivan miehen kanssa, miehet pääsääntöisesti kokevat lihavat naiset VASTENMIELISENÄ. Monet sellaisetkin miehet jotka janoavat hulluna seksiä, sanovat ei kiitos, kun näkevät lihavan naisen. Niin suuri vaikutus teidän painolla on, se on ykkösasia joka pitää teidän sinkkuna, vaikka olisi miten 100/100 luonne.
Ei pidä paikkaansa.
"En vaan tiennyt miten suhteessa ollaan."
Miten niin et tiennyt?
Mitä siinä on oikeastaan edes tietämistä? Ja jos on, niin et sitten vaivautunut etsimään sitä tietoa vaikka Väestöliiton sivuilta? Tai et ole ikinä katsonut mitään sarjaa tai elokuvaa, jossa on seurustelevia pareja?
Ihan kuin haluaisit olla veltto tossukka joka "ei vain tiedä" ja sitten oho, juna (muka) meni jo.
Vierailija kirjoitti:
"En vaan tiennyt miten suhteessa ollaan."
Miten niin et tiennyt?
Mitä siinä on oikeastaan edes tietämistä? Ja jos on, niin et sitten vaivautunut etsimään sitä tietoa vaikka Väestöliiton sivuilta? Tai et ole ikinä katsonut mitään sarjaa tai elokuvaa, jossa on seurustelevia pareja?
Ihan kuin haluaisit olla veltto tossukka joka "ei vain tiedä" ja sitten oho, juna (muka) meni jo.
Veikkaan, että kyseessä on lievä autismi, jos ihmissuhteissa on vaikeutta. Monilla ei ole kavereitakaan kun eivät 'osaa' sosiaalisia suhteita. Ei parisuhteessa olemista voi opetella mistään lukemalla.
Näkeehän tuossa, että on jotakin mt-vikaa, kun ei osaa 'olla' .
Tekee juttuja joista tykkää, ja joista toinen tykkää. Harrastaa ja elää ihan normaalisti.
Vaan ellei ole mitään elämää, sitten siitä tulee ongelmia suhteessakin. Siksi näille sanotaan että hanki ystäviä ja harrastuksia, elämä. Ja sitten vasta yrität parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut naisten kanssa tekemisissä.
Siinä se syy omalta kohdalta.
Yksin tulen olemaan hautaan asti.
Onneksi on mukavia korvikkeita, jotka vie ajatukset muualle, myös tästä tylsästä todellisuudesta.
M37
Vierailija kirjoitti:
Näkee kyllä, ettei toi yksi pinnallinen ole ikinä ollut suhteessa, saati pitkässä. Siinä se ulkonäkö ei paljoa merkkaa, edellyttäen ettei toinen on suorastaan vastenmielinen.
Mutta annetaan sen jatkaa keskenään, ikisinkkuna.
No olethan sinäkin sitten pinnallinen jos vastenmielinen ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se enää näin +40-vuotiaana oikein onnistu toisen kanssa yhteen kasvaminen vaan sitä on jo kumpainenkin ehtinyt itsekseen kasvaa enemmän tai vähemmän kieroon ;-) Itse siis olen aina ollut perhekeskeinen parisuhdeihminen eikä ikisinkkuus ole oma valinta, mutta kyllä sen itselle sopivimman parisuhteen olisi pitänyt löytyä jo parikymppisenä jolloin olisi yhdessä nuoresta asti rakennettu tulevaisuutta ja yhteistä elämää. Ja samalla kasvettu yhteen.
Nyt sitten en enää edes haaveile parisuhteesta vaan se juna tosiaan on mennyt jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut naisten kanssa tekemisissä.
Siinä se syy omalta kohdalta.
Yksin tulen olemaan hautaan asti.
Onneksi on mukavia korvikkeita, jotka vie ajatukset muualle, myös tästä tylsästä todellisuudesta.
M37
Sinulla ei ollut äitiä, mummoa, tätejä siskoja? Et ollut päivähoidossa ja koulua kävit poikakoulussa ja sielläkin oli vain miesopettajia ja mieskeittäjä ja koko ajan olet ollut vain miesten kanssa tekemisissä.
Naisiin tottuu, kun naisten kanssa on samassa koulussa ja työpaikassa ja harrastuksissa. Ja kun on heille aivan yhtä peruskiva kun on pojillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut naisten kanssa tekemisissä.
Siinä se syy omalta kohdalta.
Yksin tulen olemaan hautaan asti.
Onneksi on mukavia korvikkeita, jotka vie ajatukset muualle, myös tästä tylsästä todellisuudesta.
M37
Sulla ei varmaan ole ollut kavereitakaan, poikia?
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän tuossa, että on jotakin mt-vikaa, kun ei osaa 'olla' .
Tekee juttuja joista tykkää, ja joista toinen tykkää. Harrastaa ja elää ihan normaalisti.
Vaan ellei ole mitään elämää, sitten siitä tulee ongelmia suhteessakin. Siksi näille sanotaan että hanki ystäviä ja harrastuksia, elämä. Ja sitten vasta yrität parisuhdetta.
Näinpä. Kaikki palstan incelit ja muut ikisinkut ovat jollain tasolla autismin kirjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkee kyllä, ettei toi yksi pinnallinen ole ikinä ollut suhteessa, saati pitkässä. Siinä se ulkonäkö ei paljoa merkkaa, edellyttäen ettei toinen on suorastaan vastenmielinen.
Mutta annetaan sen jatkaa keskenään, ikisinkkuna.
No olethan sinäkin sitten pinnallinen jos vastenmielinen ei kelpaa.
En ole, minulle kelpaa normaali, sellainen olen itsekin. Puolison timmi kroppa ei minulle toisi mitään lisäarvoa. Mutta olenkin 14 v onnellisessa suhteessa.
Noi jotka luulee että kunhan nainen vaan on hoikka (=alipainoinen), niin onni on taattu on todella pihalla. Hoikat naiset kiertää ne kaukaa, heillä kun on varaa vaatia sitä hyvää luonnetta.
Mutta antaa incelin vaan ihailla omaa ja muiden miesten sicpäkkiä. Edes tajuamatta, että mitä se merkitsee että ajatukset on koko ajan MIESTEN ulkonäössä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, juuri näin. Omalta osaltani on myös niin, etten ole myöskään panostanut pariutumiseen. Jos olisin ottanut sen elämäni tärkeimmäksi päämääräksi ja rakentanut kaiken sitä ajatellen asuin- ja työpaikkaa myöten, olisin hyvinkin voinut olla jo pitkään vakavassa suhteessa. Mutta se ei ole "mun juttu" ja se ei tule minulla luonnostaan. En koe sitä mitenkään vääränä, koska ei kukaan saa kaikkea.
ap
Olen aloituksessa kuvailemasi kaltainen mies, paitsi että olen juurikin rakentanut elämäni sillä tavalla, että olisin mahdollisimman viehättävä elämänkumppani, ja etsinyt seuraa aktiivisesti. Kiinnostuneita ei silti ole löytynyt. Haaveilen yhä ensimmäisestä tyttöystävästäni, vaikka olen yli kolmekymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos kokonaan luovuttaa, niin mitä järkeä missään on? Ei nelikymppinen oo mikään ikäloppu ja tosi ymmärrettävästi toit asian esille miksi oot kokematon parisuhteissa. Eikös se sanontakin oo, et ne jotka onnistuu, on epäonnistuneet enemmän kuin ne jotka eivät edes yrittäneet. Ei mokia saa liikaa pelätä. Tsemppiä!
t. ikisinkku 31v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkee kyllä, ettei toi yksi pinnallinen ole ikinä ollut suhteessa, saati pitkässä. Siinä se ulkonäkö ei paljoa merkkaa, edellyttäen ettei toinen on suorastaan vastenmielinen.
Mutta annetaan sen jatkaa keskenään, ikisinkkuna.
No olethan sinäkin sitten pinnallinen jos vastenmielinen ei kelpaa.
En ole, minulle kelpaa normaali, sellainen olen itsekin. Puolison timmi kroppa ei minulle toisi mitään lisäarvoa. Mutta olenkin 14 v onnellisessa suhteessa.
Noi jotka luulee että kunhan nainen vaan on hoikka (=alipainoinen), niin onni on taattu on todella pihalla. Hoikat naiset kiertää ne kaukaa, heillä kun on varaa vaatia sitä hyvää luonnetta.
Mutta antaa incelin vaan ihailla omaa ja muiden miesten sicpäkkiä. Edes tajuamatta, että mitä se merkitsee että ajatukset on koko ajan
Ei inceliys homoutta tarkoita välttämättä. Se on vaan omituisella tavalla houkutteleva ajatus että oma elämä on katastrofaalisella tavalla tuhoon tuomittu pituuden ym piirteiden takia eli ilman että itse voi siihen mitenkään vaikuttaa.
Never say never. Voihan olla, että vielä tulee vastaan nainen (tai mies), joka vie jalat altasi. Jos näin käy, ei muuta kuin tartu kiinni, kyllä suhde opettaa osapuoliaan, sitä ei kannata pelätä. Loppujen lopuksi koko pitkä elämä on varmaankin tylsä viettää yksin.
Itsellä täysin päinvastainen vaihtoehto, ihastuin 18-vuotiaana ja muutin lapsuudenkodista toisen luokse, sitä ennen oli vain yksi teinikokemus vastakkaisen sukupuolen kanssa seurustelusta. Muita ei ole ollut, nyt olemme päälle viiskymppisiä. Eikä ainakaan itselläni ole halua lähteä kokeilemaan mitään vaihtoa. Joku voisi sanoa, että elämä jäi kokematta?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä suhteella loppujen lopuksi.
Niin, tämä on oikea kysymys. Mitä sen kumppanin kanssa on tarkoitus tehdä?
Ihan oikeasti.
Miksi haluat parisuhteeseen?
Jos kyseessä on lähinnä se, että "kaikilla muillakin on", niin semmoiset suhteet käydään yläkoulussa. Sen jälkeen pitäisi olla muutakin syitä.
"Ei inceliys homoutta tarkoita välttämättä. Se on vaan omituisella tavalla houkutteleva ajatus että oma elämä on katastrofaalisella tavalla tuhoon tuomittu pituuden ym piirteiden takia eli ilman että itse voi siihen mitenkään vaikuttaa."
Niin, onhan se varmasti helpompaa vakuutella itselleen, että syy parisuhteettomuuteen on esim. pituus, kuin se, että päässä on vikaa.
Itsetuntoa, rohkeutta ja sosiaaliasia taitoja voi kehittää. Introverttikin voi oppai näitä asioita.
Se on kyllä varma että passiivinen, aloitekyvytön ja itsesäälissä pyörivä mies ei vahingossakaan kyllä pariudu kenenkään kanssa. Mieheltä odotetaan kuitenkin aina aloitteellisuutta.
Näkee kyllä, ettei toi yksi pinnallinen ole ikinä ollut suhteessa, saati pitkässä. Siinä se ulkonäkö ei paljoa merkkaa, edellyttäen ettei toinen on suorastaan vastenmielinen.
Mutta annetaan sen jatkaa keskenään, ikisinkkuna.