Antakaa ihmisten uskoa Jumalaan jos haluavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

 

 

Ihminen rakensi talon, kuten ihminen rakensi kirkon, valtion, rahan ja lait. 

Luonto rakentuu ilman ihmistä. Jos katsot molekyylitasolla sekä ihmistä, että eläintä, että kasvia, näet samoja rakennusaineita kaikissa.

Olen mieluummin kauan sitten kuolleen tähden pölystä tänne syntynyt kuin julman, ehdollista rakkauttaan väkisin levittävän "jumalan" aikaansaama.

T. Ateisti 

Etkö koskaan mieti miten ihmeellistö elämä on tällä planeetalla, että miten tämä kaikki on alkunsa, edes saanut. Mikä avaruuskin on ja mitä on sen takana, johonkinhan senkin on loputtava? Normi-ihmiselle nämä on mysteereitä, ei tieteelliset faktat eläimistä poista sitä tosiasiaa, että tämä kaikki on uskomaton järjestelmä, eikä se ole itsrstään voinut tyhjästä sybtyä tyhjyyteen. Mistä nää kaikki planeetatkin on keksitty leijumsan avaruudessa, ei sitä kukaan voi selittää. Ja en oo uskovainen, mutta en uskomatonkaan (psitsi eliönä), kyllä on muutakin kuin se minkä ihminen tietää, ja paljon onkin, ihminen ei tiedä oikeasti mistään mitään, sinäkin voisit sen myöntää.

Minusta kaikkien elollisten vaistotkin ovat merkki siitä, että on myls näkymätön olevaisuus, ja henkinen taajuus olemassa, ei kaikki ole pelkkää materiaa, lihaa tai verta. Sitä voi kutsua jumalaksi, vaikkei se liittyisi uskontoihin. Tai vain yliluonnolliseksi. Jotain tämän näkyvän takana on, ei tarvitse kuin olla metsässä, niin sen läsnäolon tuntee. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko mihinkään uskontoihin, mutta uskon kyllä "tuonpuoleiseen" ja johonkin suurempaan voimaan, kyllä sitä voi jumalaksi sanoa.

Himouskovaiset ja hinoateistit on molemmat siinä ehdottomuudessaan hölmöjä minun mielestä, kukaan meistä ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ja ateistit ovat siinä suhteessa jotenkin onttija, että luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, normaalille ajattelevalle ihmiselle maailmankaikkeus ja tämä omakin planeetta elämineen on suuri mysteeri, ihme, jota ei voi selittää ihmisaivoilla, mutta ateistin mielestä kaikki vaan on ihan selvää pässinlihaa, kaikki on vain yhtäkkiä saanut alkunsa vahingossa, ihan vaan suitsait, kaikki on pelkkää materiaa niiden ajattelussa, vaistojakaan ei ole, kun niitä ei voi nähdä. Rasittavaa sakkia siinä kuin hc-uskovaisetkin, mustavalkoisesti ajattelevia besserwissereitä.

 

Kyllähän me voimme havainnoida kuollutta henkilöä ja katsoa mitä tapahtuu, joten en oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla ettemmekö tietäisi yhtään mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Myös tuo olkinukkesi ateistien maailmankuvasta on ihan pelkkää hevonpaskaa tämän ateistin korviin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Ateistilla ei ole jumaluskoa. Se on ainoa määritelmä. Ateisti ei siis ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn eikä talosi rakentumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

 

 

Ihminen rakensi talon, kuten ihminen rakensi kirkon, valtion, rahan ja lait. 

Luonto rakentuu ilman ihmistä. Jos katsot molekyylitasolla sekä ihmistä, että eläintä, että kasvia, näet samoja rakennusaineita kaikissa.

Olen mieluummin kauan sitten kuolleen tähden pölystä tänne syntynyt kuin julman, ehdollista rakkauttaan väkisin levittävän "jumalan" aikaansaama.

T. Ateisti 

Mistä se tähti tai pöly on tulleet, mikä on avaruus, mitä on sen takana, mihin se loppuu... Eikö sua mietitytä koskaan tollaset.

Minä en ainakaan tiedä, rtkä tiedä sinäkään. Kyllä tämä maailmankaikkeus on kaikenkaikkiaan niin ihmeellinen, että se vaatii yliluonnollista ajattelua, että sen synnyn voisi jotenkin edes vähääkään selittää. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Et sinä tiedä mitä ateisti uskoo. Keksit tuon ihan omasta päästäsi.

Ateismi on vain jumaluskon puutetta. Muihin asioihin jokainen ateisti uskoo omalla tavallaan. Yhteistä opinkappaletta heillä ei ole kuten luulevaisilla.

Uskonto on pelastanut useita ihmisiä turmelukselta, jossa ennen vaellettiin ilman uskoa. Sittemmin on löydetty puhdas ja terve elämä uskonnon avulla. Ja armosta on saatu puhdistua ja tervehtyä myöskin, tämä on Jumalan ihme tekoja.

Etkö koskaan mieti miten ihmeellistö elämä on tällä planeetalla, että miten tämä kaikki on alkunsa, edes saanut. Mikä avaruuskin on ja mitä on sen takana, johonkinhan senkin on loputtava? Normi-ihmiselle nämä on mysteereitä, ei tieteelliset faktat eläimistä poista sitä tosiasiaa, että tämä kaikki on uskomaton järjestelmä, eikä se ole itsrstään voinut tyhjästä sybtyä tyhjyyteen. Mistä nää kaikki planeetatkin on keksitty leijumsan avaruudessa, ei sitä kukaan voi selittää. Ja en oo uskovainen, mutta en uskomatonkaan (psitsi eliönä), kyllä on muutakin kuin se minkä ihminen tietää, ja paljon onkin, ihminen ei tiedä oikeasti mistään mitään, sinäkin voisit sen myöntää.

Minusta kaikkien elollisten vaistotkin ovat merkki siitä, että on myls näkymätön olevaisuus, ja henkinen taajuus olemassa, ei kaikki ole pelkkää materiaa, lihaa tai verta. Sitä voi kutsua jumalaksi, vaikkei se liittyisi uskontoihin. Tai vain yliluonnolliseksi. Jotain tämän näkyvän takana on, ei tarvitse kuin olla metsässä, niin sen läsnäolon tuntee. 

Hirveät määrät käsienheiluttelua ja uskomattomuuteen vetoamista (argument from incredulity), mutta hyvin vähän asiaa. Mikään ei viittaa siihen, että mitään höpöhöpöhenkiä tai muuta vastaavaa roskaa olisi olemassa.

Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta. Uskon itse, mutta en tyrkytä uskoa muille enkä myöskään halua, että ateistit tyrkyttävät mielipiteitään minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Ateistilla ei ole jumaluskoa. Se on ainoa määritelmä. Ateisti ei siis ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn eikä talosi rakentumiseen.

Ateisti vaikuttaa hyvin ikävältä ihmiseltä kaikenkaikkiaan. Autistin ja nihilistin yhdistelmältä.  

Ateistina vastaan tuohon, että mitä on kuoleman jälkeen: ei mitään. Tietoisuuteni lakkaa olemasta, minuuteni lakkaa olemasta. Kehoni hajoaa hiljalleen takaisin osaksi luontoa, tai sitten tuhkani hieman nopeammin mutta edelleen takaisin maapallolle. Niinpä ajattelen, että kukaan meistä ei koskaan poistu tältä planeetalta. Eikä se minusta ole kauhistuttavaa, vaikka se on rationaalista. Minusta se on kaunista.

Eläimet vaistoavat luonnossa pienetkin muutokset. Tuulen suunnat ja tuoksut siinä, muiden eläinten käytöksen, maapallon napojen magneettisuuden. Eläin siirtää käytöksensä jälkeläisiin ja viisaus niissä säilyy ja lisääntyy tai katoaa. Ihmisen yhteys eläimeen - silloin kun se joskus syntyy - syntyy siksi, että me ihmisetkin olemme eläimiä. Meilläkin on luonnollinen vaistomme, jossa ei ole mitään jumalallista. Me olemme osa maapalloa, osa universumia.

Se, että kaikki on sattumaa, ei ole minusta ahdistavaa eikä pelottavaa eikä selittämätöntä. Katselen usein tähtiä ja tiedostan, että me olemme täällä aika yksin. Se on puristava, lohduton ajatus ja ymmärrän, että sitä ei ole mukava tuntea ja siksi on keksittävä kaikelle jokin syy. Selitys. Maailmankaikkeus on musertavan kaunis, ja sen salat vielä ratkaistivissa tieteen keinoin. 

Mutta loppujen lopuksi minulle kaikki vain on, ja on aina ollut, mutta ei tällaisena tule olemaan, ja se on ihmisen omaa syytä. Ei jumalien, vaan ihmisten. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko mihinkään uskontoihin, mutta uskon kyllä "tuonpuoleiseen" ja johonkin suurempaan voimaan, kyllä sitä voi jumalaksi sanoa.

Himouskovaiset ja hinoateistit on molemmat siinä ehdottomuudessaan hölmöjä minun mielestä, kukaan meistä ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ja ateistit ovat siinä suhteessa jotenkin onttija, että luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, normaalille ajattelevalle ihmiselle maailmankaikkeus ja tämä omakin planeetta elämineen on suuri mysteeri, ihme, jota ei voi selittää ihmisaivoilla, mutta ateistin mielestä kaikki vaan on ihan selvää pässinlihaa, kaikki on vain yhtäkkiä saanut alkunsa vahingossa, ihan vaan suitsait, kaikki on pelkkää materiaa niiden ajattelussa, vaistojakaan ei ole, kun niitä ei voi nähdä. Rasittavaa sakkia siinä kuin hc-uskovaisetkin, mustavalkoisesti ajattelevia besserwissereitä.

 

Oon niin samaa mieltä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Ateistilla ei ole jumaluskoa. Se on ainoa määritelmä. Ateisti ei siis ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn eikä talosi rakentumiseen.

Ateisti (henkilö) voi toki ottaa kantaa, mutta ateismi ei :)

Vierailija kirjoitti:

Ateistina vastaan tuohon, että mitä on kuoleman jälkeen: ei mitään. Tietoisuuteni lakkaa olemasta, minuuteni lakkaa olemasta. Kehoni hajoaa hiljalleen takaisin osaksi luontoa, tai sitten tuhkani hieman nopeammin mutta edelleen takaisin maapallolle. Niinpä ajattelen, että kukaan meistä ei koskaan poistu tältä planeetalta. Eikä se minusta ole kauhistuttavaa, vaikka se on rationaalista. Minusta se on kaunista.

Eläimet vaistoavat luonnossa pienetkin muutokset. Tuulen suunnat ja tuoksut siinä, muiden eläinten käytöksen, maapallon napojen magneettisuuden. Eläin siirtää käytöksensä jälkeläisiin ja viisaus niissä säilyy ja lisääntyy tai katoaa. Ihmisen yhteys eläimeen - silloin kun se joskus syntyy - syntyy siksi, että me ihmisetkin olemme eläimiä. Meilläkin on luonnollinen vaistomme, jossa ei ole mitään jumalallista. Me olemme osa maapalloa, osa universumia.

Se, että kaikki on sattumaa, ei ole minusta ahdistavaa eikä pelottavaa eikä

Sun mielestä kaiken taustalla on sattuma, ja uskossa olevat kutsuu sitä sattuman aiheuttajaa Jumalaksi. Uskovainen on taikauskoinen ja ateisti ei. Miksi sattuma ei muka ole taikauskoa? 

Ateistin korviin kaikki varmaan onkin hevonpaskaa, mitä ei voi syödä tai koskea, se on selvä. 

Kukaan ei edelleenkään tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mitä on kuolla. Tietenkin jokainen tietää mitä kuolleelle lihalle tapahtuu. 

Sun mielestä kaiken taustalla on sattuma, ja uskossa olevat kutsuu sitä sattuman aiheuttajaa Jumalaksi. Uskovainen on taikauskoinen ja ateisti ei. Miksi sattuma ei muka ole taikauskoa? 

Miksi se olisi? Etkö osaa heittää kolikkoa tai noppaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistina vastaan tuohon, että mitä on kuoleman jälkeen: ei mitään. Tietoisuuteni lakkaa olemasta, minuuteni lakkaa olemasta. Kehoni hajoaa hiljalleen takaisin osaksi luontoa, tai sitten tuhkani hieman nopeammin mutta edelleen takaisin maapallolle. Niinpä ajattelen, että kukaan meistä ei koskaan poistu tältä planeetalta. Eikä se minusta ole kauhistuttavaa, vaikka se on rationaalista. Minusta se on kaunista.

Eläimet vaistoavat luonnossa pienetkin muutokset. Tuulen suunnat ja tuoksut siinä, muiden eläinten käytöksen, maapallon napojen magneettisuuden. Eläin siirtää käytöksensä jälkeläisiin ja viisaus niissä säilyy ja lisääntyy tai katoaa. Ihmisen yhteys eläimeen - silloin kun se joskus syntyy - syntyy siksi, että me ihmisetkin olemme eläimiä. Meilläkin on luonnollinen vaistomme, jossa ei ole mitään jumalallista. Me olemme osa maapalloa, osa universumia.

Se, että kaikki on sattum

Sun mielestä kaiken taustalla on sattuma, ja uskossa olevat kutsuu sitä sattuman aiheuttajaa Jumalaksi. Uskovainen on taikauskoinen ja ateisti ei. Miksi sattuma ei muka ole taikauskoa? 

Kaksi ihmistä heittää noppaa. Toinen ajattelee, että noppa lentää ilmassa, poukkoilee satunnaisesti pöydällä ja tulokseksi tulee lopulta kuutosen, pitkälti sattumalta. Toinen ajattelee, että näkymätön henki nappaa nopasta kiinni kesken ilmalennon, pyörittelee sitä hetken pöydällä ja sitten asettelee sen paikalleen osoittamaan haluamaansa silmälukua, kuutosta.

Toinen on taikauskoinen, ensimmäinen ei.

Ateistin korviin kaikki varmaan onkin hevonpaskaa, mitä ei voi syödä tai koskea, se on selvä. 

Kukaan ei edelleenkään tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mitä on kuolla. Tietenkin jokainen tietää mitä kuolleelle lihalle tapahtuu. 

Väärin. Taas pelkkää olkinukkeilua ja käsienheiluttamista ilman mitään asiaa.

Ja miksi oletat että pitäisi tietää, tai että ylipäätään olisi jotain muuta tiedettävää kuin mitä voimme kuolemasta havainnoida ja mitä kuolleista elvytetyt meille kertovat? Kyllähän me tiedämme varsin hyvin mikä olotilamme oli ennen syntymäämme (ei mikään), joten ei ole mitään syytä olettaa kuoleman jälkeen olevan yhtään mitään muuta.

Tosiasiassa kukaan ei voi tietää tietoisuuden syvintä olemusta. Tietoisuutta ei ole pystytty todistamaan. Hermosolujen sähköimpulsseja voi mitata mutta tietoisuutta ei. Kukaan ei tiedä mikä tietoisuus todella on ja mihin se menee kuoltua. Mä ajattelen että jos tietoisuus onkin kuin aaltoja. Eihän radio-ohjelmakaan katoa vaikka radio menisi rikki. Vaan siirrytään kuuntelemaan toista radiota. Ajattelen että tietoisuus menee aivoista johonkin toiseen paikkaan kuoltua, tästä esimakua on ruumiistairtautumiskokemukset. 

 

Miksi kuolemasta pitäisi ajatella negatiivisesti ja nihilistisesti. Niin kauan kuin ei tiedä, uskon että asiat menee parhain päin:) 

Vierailija kirjoitti:

Sun mielestä kaiken taustalla on sattuma, ja uskossa olevat kutsuu sitä sattuman aiheuttajaa Jumalaksi. Uskovainen on taikauskoinen ja ateisti ei. Miksi sattuma ei muka ole taikauskoa? 

Miksi se olisi? Etkö osaa heittää kolikkoa tai noppaa?

Onko maailman syntyminen, monimutkaiset dna-kierteet, ihmiselimistö, koko avaruus, ihan samanlainen sattuma kuin kolikonheitto? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistina vastaan tuohon, että mitä on kuoleman jälkeen: ei mitään. Tietoisuuteni lakkaa olemasta, minuuteni lakkaa olemasta. Kehoni hajoaa hiljalleen takaisin osaksi luontoa, tai sitten tuhkani hieman nopeammin mutta edelleen takaisin maapallolle. Niinpä ajattelen, että kukaan meistä ei koskaan poistu tältä planeetalta. Eikä se minusta ole kauhistuttavaa, vaikka se on rationaalista. Minusta se on kaunista.

Eläimet vaistoavat luonnossa pienetkin muutokset. Tuulen suunnat ja tuoksut siinä, muiden eläinten käytöksen, maapallon napojen magneettisuuden. Eläin siirtää käytöksensä jälkeläisiin ja viisaus niissä säilyy ja lisääntyy tai katoaa. Ihmisen yhteys eläimeen - silloin kun se joskus syntyy - syntyy siksi, että me ihmisetkin olemme eläimiä. Meilläkin on luonnollinen vaistomme, jossa ei ole mitään jumalallista. Me olemme osa maapalloa, osa universumia.

Se, että kaikki on sattum

Jos oikein lähdetään kaivelemaan, niin sattumakin on aina sitä, että jokin jostain syystä toimii niin ja näin ja lähtee etenemään tai pysähtyy jostakin syystä. 

En puhunut itse mitään taikauskosta, haluan huomauttaa että sinä toit tämän sanan meidän kahden väliseen keskusteluun. Lähtökohtaisesti kyse on kuitenkin siitä, että minä ajattelen universumin olevan sattumaa, sinä ajattelet että se on jonkin jumalolennon luomaa. 

Tiede on jo kertonut osan kaiken synnystä, ja tiede on jatkuvasti uusinut teoriaansa siitä. Jumaluskontojen käsitys kaikesta on ja pysyy samana. Minua hämää se, että jumaluskoja on satoja ja jokainen ajattelee olevansa oikeassa. Minun mielestäni väittely ateistin kanssa on uskovalle helpompaa, kuin alkaa todella miettiä että voisiko tosiaan jokin toinen jumalusko olla enemmän oikeassa.

Ateistin maailmaa ei hetkauta muiden usko. Joskus keskustelua on mukavaa käydä, ja joskus toisen uskonto haluaisi kovasti rajoittaa myös ateistin elämää ja tekemisiä. Silloin on vain huomautettava, että sinun uskontosi on sinun, eikä se määrää sitä mitä minä täällä (Suomessa) teen.