Antakaa ihmisten uskoa Jumalaan jos haluavat

Vierailija kirjoitti:

Ateistin korviin kaikki varmaan onkin hevonpaskaa, mitä ei voi syödä tai koskea, se on selvä. 

Kukaan ei edelleenkään tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mitä on kuolla. Tietenkin jokainen tietää mitä kuolleelle lihalle tapahtuu. 

Väärin. Taas pelkkää olkinukkeilua ja käsienheiluttamista ilman mitään asiaa.

Ja miksi oletat että pitäisi tietää, tai että ylipäätään olisi jotain muuta tiedettävää kuin mitä voimme kuolemasta havainnoida ja mitä kuolleista elvytetyt meille kertovat? Kyllähän me tiedämme varsin hyvin mikä olotilamme oli ennen syntymäämme (ei mikään), joten ei ole mitään syytä olettaa kuoleman jälkeen olevan yhtään mitään muuta.

 

Ethän sä muista mitään esimerkiksi kohdussa olemisesta tai vauvavuodestasi, tiedät pelkästään sen mitä muut ovat kertoneet. Se ettei muista aikaa ennen syntymää, ei ole todiste että tietoisuutta ei ole ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistina vastaan tuohon, että mitä on kuoleman jälkeen: ei mitään. Tietoisuuteni lakkaa olemasta, minuuteni lakkaa olemasta. Kehoni hajoaa hiljalleen takaisin osaksi luontoa, tai sitten tuhkani hieman nopeammin mutta edelleen takaisin maapallolle. Niinpä ajattelen, että kukaan meistä ei koskaan poistu tältä planeetalta. Eikä se minusta ole kauhistuttavaa, vaikka se on rationaalista. Minusta se on kaunista.

Eläimet vaistoavat luonnossa pienetkin muutokset. Tuulen suunnat ja tuoksut siinä, muiden eläinten käytöksen, maapallon napojen magneettisuuden. Eläin siirtää käytöksensä jälkeläisiin ja viisaus niissä säilyy ja lisääntyy tai katoaa. Ihmisen yhteys eläimeen - silloin kun se joskus syntyy - syntyy siksi, että me ihmisetkin olemme eläimiä. Meilläkin on luonnollinen vaistomme, jossa ei ole mitään jumalallista. Me olemme osa maapalloa, o

Toi noppavertaus on ihan turha. Mä en ajattele noin vaikka uskon Jumalaan. Uskon että Jumala on sen sattuman taustalla, eikä mikään henkiolento joka asettelee jotain noppia. 

Ateistien kanssa ei voi keskustella, koska heidän käsitys Jumalasta on eri kuin uskovaisten. Mä en usko tuohon ateistien määrittelemään jumalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Ateistilla ei ole jumaluskoa. Se on ainoa määritelmä. Ateisti ei siis ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn eikä talosi rakentumiseen.

Ateisti vaikuttaa hyvin ikävältä ihmiseltä kaikenkaikkiaan. Autistin ja nihilistin yhdistelmältä.  

En ota vastuuta sinun vaikutelmistasi. Toivon kuitenkin, ettet esitä niitä varmoina tietoina ateisteista.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa kukaan ei voi tietää tietoisuuden syvintä olemusta. Tietoisuutta ei ole pystytty todistamaan. Hermosolujen sähköimpulsseja voi mitata mutta tietoisuutta ei. Kukaan ei tiedä mikä tietoisuus todella on ja mihin se menee kuoltua. Mä ajattelen että jos tietoisuus onkin kuin aaltoja. Eihän radio-ohjelmakaan katoa vaikka radio menisi rikki. Vaan siirrytään kuuntelemaan toista radiota. Ajattelen että tietoisuus menee aivoista johonkin toiseen paikkaan kuoltua, tästä esimakua on ruumiistairtautumiskokemukset. 

 

Miksi kuolemasta pitäisi ajatella negatiivisesti ja nihilistisesti. Niin kauan kuin ei tiedä, uskon että asiat menee parhain päin:) 

Tietoisuus on sähköimpulsseja hermostossa. Kun ne lakkaavat, tietoisuus lakkaa. Se että tämä on sinusta negatiivista ajattelua, ei vielä todista sitä vääräksi. 

Ruumiistairtautumiskokemukset ovat ihmisten unia, ja uniin vaikuttaa koetut asiat elämässä, ja muiden ihmisten kertomukset valoa kohti menemisestä yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Et sinä tiedä mitä ateisti uskoo. Keksit tuon ihan omasta päästäsi.

Ateismi on vain jumaluskon puutetta. Muihin asioihin jokainen ateisti uskoo omalla tavallaan. Yhteistä opinkappaletta heillä ei ole kuten luulevaisilla.

Joku ateisti tässä ketjussa loukkaantui, kun sanoin että kyllä ateistikin johonkin jumalaan uskoo. 

Kovin herkkiä ovat polttamaan päreensä.. Tenttasi minulta miten voin sanoa niin. Nyt on kommentit poistettu tai en niitä enää löydä.. Olen edelleenkin varma, että jokainen uskoo johonkin, vaikkei olisi uskis ja pitäisi melua ateistisuudestaan. Minäkään en ole uskis, mutta kyllä johonkin tuonpuoleiseen uskon. Tuonelaan seilaan kun kuolen, edesmenneet rakkaat on vastassa. Tai sitten menen johonkin välitilaan, odottmaan seuraavaa elämää. En voi tietää, mutta tämän näkyvän maailman ohella on myös näkymätön, mulla on ollut yliluonnollisia kokemuksia parikin, että ihan jo niidenkin perusteella ymmärrän ettei kaikkea voi selittää, eikä tarvitsekaan. 

Eri

Sun mielestä kaiken taustalla on sattuma, ja uskossa olevat kutsuu sitä sattuman aiheuttajaa Jumalaksi. Uskovainen on taikauskoinen ja ateisti ei. Miksi sattuma ei muka ole taikauskoa? 

Tuo on taas kerran ihan oma olkinukkesi. Kukaan ei väitä että kaiken taustalla olisi sattuma, vaan ihan meidän hyvin tuntemat luonnonlait. Ja jos asiaa tarkastellaan maailmankaikkeuden mittakaavassa, ei mitään sattumaa ole edes olemassa. Voisimme oikeammin sanoa, että tämä kaikki on väistämätöntä, eikä tosiaan mitään sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa kukaan ei voi tietää tietoisuuden syvintä olemusta. Tietoisuutta ei ole pystytty todistamaan. Hermosolujen sähköimpulsseja voi mitata mutta tietoisuutta ei. Kukaan ei tiedä mikä tietoisuus todella on ja mihin se menee kuoltua. Mä ajattelen että jos tietoisuus onkin kuin aaltoja. Eihän radio-ohjelmakaan katoa vaikka radio menisi rikki. Vaan siirrytään kuuntelemaan toista radiota. Ajattelen että tietoisuus menee aivoista johonkin toiseen paikkaan kuoltua, tästä esimakua on ruumiistairtautumiskokemukset. 

 

Miksi kuolemasta pitäisi ajatella negatiivisesti ja nihilistisesti. Niin kauan kuin ei tiedä, uskon että asiat menee parhain päin:) 

Tietoisuus on ihan vaan meidän keksimä termi. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai mystistä, se on aivojemme emergentti ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Ateistilla ei ole jumaluskoa. Se on ainoa määritelmä. Ateisti ei siis ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn eikä talosi rakentumiseen.

Ateisti vaikuttaa hyvin ikävältä ihmiseltä kaikenkaikkiaan. Autistin ja nihilistin yhdistelmältä.  

Sinä taasen vaikutat loukkaamaan pyrkivältä. Kuuluuko se jeesuksen oppeihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mielestä kaiken taustalla on sattuma, ja uskossa olevat kutsuu sitä sattuman aiheuttajaa Jumalaksi. Uskovainen on taikauskoinen ja ateisti ei. Miksi sattuma ei muka ole taikauskoa? 

Miksi se olisi? Etkö osaa heittää kolikkoa tai noppaa?

Onko maailman syntyminen, monimutkaiset dna-kierteet, ihmiselimistö, koko avaruus, ihan samanlainen sattuma kuin kolikonheitto? 

Ei. Eikä kukaan paitsi sinä sellaista ole väittänytkään.

Piharatamolla on antihistamiinen vaikutus, ja sen lehdet lievittävät ampiaisen ja hyttysen pistojen, ja esimerkiksi nokkosen aiheuttamaa reaktiota.

Ennen tämä oli itsestäänselvyys, ja tätä tietoa jaettiin sukupolvelta toiselle. Kunnes tuli kristinusko, joka tuomitsi luonnonkasveilla ja - yrteillä parantamisen noituutena ja kielsi sen kuoleman uhalla. 

Millainen jumala haluaa tehdä niin? Miksi? 

Se ettei muista aikaa ennen syntymää, ei ole todiste että tietoisuutta ei ole ollut.

Eikä sen tarvitsekaan olla. Todistustaakka on edelleen positiivisen väitteen esittäjällä, eli sillä, joka väittää sen tietoisuuden olevan olemassa. Ennen kuin sellainen todiste on jostain tupsahtanut, menemme hyvillä mielin nollahypoteesin mukaan.

Usko, Toivo ja rakkaus. He molemmat täyttyvät Jesuksesta.

Mä en usko tuohon ateistien määrittelemään jumalaan.

Ja ateisti ei usko sinun määrittelemään jumalaan, eikä yhteenkään muuhunkaan jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa kukaan ei voi tietää tietoisuuden syvintä olemusta. Tietoisuutta ei ole pystytty todistamaan. Hermosolujen sähköimpulsseja voi mitata mutta tietoisuutta ei. Kukaan ei tiedä mikä tietoisuus todella on ja mihin se menee kuoltua. Mä ajattelen että jos tietoisuus onkin kuin aaltoja. Eihän radio-ohjelmakaan katoa vaikka radio menisi rikki. Vaan siirrytään kuuntelemaan toista radiota. Ajattelen että tietoisuus menee aivoista johonkin toiseen paikkaan kuoltua, tästä esimakua on ruumiistairtautumiskokemukset. 

 

Miksi kuolemasta pitäisi ajatella negatiivisesti ja nihilistisesti. Niin kauan kuin ei tiedä, uskon että asiat menee parhain päin:) 

Tietoisuus on ihan vaan meidän keksimä termi. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai mystistä, se on aivojemme emergentti ominaisuus.

Mun mielestä myöskään Jumala ei ole mikään ihmeellinen tai mystinen asia vaan luonnollinen asia maailmankaikkeudessa. 

 

Miksi uskot tietoisuuteen kun et pysty todistamaan että muilla ihmisillä on tietoisuus? Vai miten todistaisit sen? 

Olen edelleenkin varma, että jokainen uskoo johonkin, vaikkei olisi uskis ja pitäisi melua ateistisuudestaan.

No voit lopettaa olemasta siitä varma, koska olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ateistithan nimenomaan uskoo, että maailmankaikkeus on syntynyt itsestään, ei-mistään. Jos menisin väittämään että taloni on rakentunut itsestään, sitä syytettäisiin taikauskoksi. Mutta ateistien mielestä talo on syntynyt itsestään ja samoin koko maailmankaikkeus. 

 

Agnostikko sen sijaan sanoo, ettei tiedä mistä ja miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa. 

Et sinä tiedä mitä ateisti uskoo. Keksit tuon ihan omasta päästäsi.

Ateismi on vain jumaluskon puutetta. Muihin asioihin jokainen ateisti uskoo omalla tavallaan. Yhteistä opinkappaletta heillä ei ole kuten luulevaisilla.

Joku ateisti tässä ketjussa loukkaantui, kun sanoin että kyllä ateistikin johonkin jumalaan uskoo. 

Kovin herkkiä ovat polttamaan päreensä.. Tenttasi minulta miten v

Jos oikein aletaan kaivella termejä, niin ateisti on nimenomaan jumaluskon puuttumista. Yliluonnollinen, kummitukset, magiikka - mikään näistä ei ole jumaluskoa. Ateisti voi siis sanoa aivan hyvin, että tuonelan joen takana häntä odottaa kauan sitten kuollut lapsensa. Kyse ei ole silloinkaan jumaluskosta. Ateisti voi ajatella että kuolema on vain häilyvä, joskus esiin tuleva toinen todellisuus ilman, että siellä toisessa todellisuudessa häärii ylivaltijana jokin, jota palvotaan.

Ja muuten, Tarot sai alkunsa keskiajan Italian tylsistyneestä ylimystöstä. Se oli heidän ajanvietettään, keskellä mitä katolisinta kirkkoa ja sen mahtia. 

Mun mielestä myöskään Jumala ei ole mikään ihmeellinen tai mystinen asia vaan luonnollinen asia maailmankaikkeudessa. 

 

Miksi uskot tietoisuuteen kun et pysty todistamaan että muilla ihmisillä on tietoisuus? Vai miten todistaisit sen? 

Siinä on vaan sellainen ongelma, että siitä jumalastasi ei ole ainuttakaan todistetta. Saat sinä silti siihen uskoa, mutta älä oleta että kenenkään muun pitäisi jakaa uskosi, tai olisi jotenkin eriarvoinen koska ei usko.

Kerro ensin mitä tarkoitat tietoisuudella, niin koitan sen jälkeen vastata kysymykseesi.

Mikä ihmeen todistustaakka? Miksi Jumalaa pitäisi todistella yhtään kenellekään? Jumala ja usko on henkilökohtainen kokemus eikä mulla ole velvollisuutta todistella. Miksi mun pitäisi todistaa vaikka se että rakastan puolisoani tai että minulla on kylmä tai mikään muukaan asia joka on oma kokemus? Ei niitä pysty todistelemaan toisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa kukaan ei voi tietää tietoisuuden syvintä olemusta. Tietoisuutta ei ole pystytty todistamaan. Hermosolujen sähköimpulsseja voi mitata mutta tietoisuutta ei. Kukaan ei tiedä mikä tietoisuus todella on ja mihin se menee kuoltua. Mä ajattelen että jos tietoisuus onkin kuin aaltoja. Eihän radio-ohjelmakaan katoa vaikka radio menisi rikki. Vaan siirrytään kuuntelemaan toista radiota. Ajattelen että tietoisuus menee aivoista johonkin toiseen paikkaan kuoltua, tästä esimakua on ruumiistairtautumiskokemukset. 

 

Miksi kuolemasta pitäisi ajatella negatiivisesti ja nihilistisesti. Niin kauan kuin ei tiedä, uskon että asiat menee parhain päin:) 

Tietoisuus on ihan vaan meidän keksimä termi. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai mystistä, se on aivojemme emergentti ominaisuus.

Kysytkö sinä ihan tosissasi, että miten todistetaan onko toisella ihmisellä tietoisuus? Voisitko kertoa, miten se päätellään että sitä ei ole? 

Ei toisen tietoisuutta pysty mittaamaan tai todistamaan tieteellisellä menetelmällä. Pystyt katsomaan aivosähkökäyrää tai magneettikuvaa, mutta et toisen tietoisuutta. Silti uskot siihen.