Minua ärsyttää kun kaikilla muilla on varaa rakentaa uudet omakotitalot!!!

taakaksemme.



Ei meillä muillakaan oikeasti ole varaa (ne joilla on niin ovat suurin osa kohta kusessa lainoinensa)

Ja meidän perhe ei ainakaan edes halua rakentaa/rakennuttaa. Musta on ihanaa asua talossa, jossa on tunnelmaa ja tarinoita. Asumme tällä hetkellä remontoidussa rivitalossa, joka on valmistunut 70-luvulla. Ihana on, valoisa ja monen muunkin mielestä positiivisesti erilainen. Tehty siis ennen energiakriisiä.. ;-)

alussa " takuuvarma" työpaikka valtiolla. Eihän nyt virasta ketään pois saa... 2000-luvulla uskaltautui ottamaan uudelleen lainaa, mutta huomattavasti maltillisemmin.

Vierailija:

Jos sama tilanne toteutuisi kuin 90-luvun alussa, eli asuntojen reaalihinnat alkaisivat laskea ja samalla menisi työpaikka alta, jäisi aika inhottavaan tilanteeseen, jos pankki alkaisi vaatia omiaan pois. Lopputuloksena pahimmillaan se, että asunosta saisi vähemmän kuin siitä on maksanut ja lainaa jäisi jäljellekin.

Mutta jokusen ihmisen tunnen, joka on alkanut rakentaa eikä tulot tosiaan ole mitään huippuluokkaa. En ole kehdannut kysyä millä rahoilla kaiken maksavat.

Mutta ollaan tarkkaan laskettu, että pystymme sen talon maksamaan ihan hyvin. Eikä olla koko loppuelämää veloissa ;)

Ihan tavallisia tallaajia ollaan, tavallisissa töissä, minä akateeminen, mutta matalapalkkainen, mies opistoinsinööri. Palkat mulla n. 2200 ¿/kk, mies 2500 ¿/kk. Asuttiin vuosia kaksiossa isossa kaupungissa, saatiin se maksettua, kun molemmat käytiin töissä ja mies siinä ohessa myös sijoitti osakkeisiin pieniä summia. Saatiin vauva ja uudet työpaikat kotiseudulta, jonne muutettiin. Rakennettiin talo, asuntolainaa otettiin hurjat 20 000 ¿. Säästetty ollaan aina, ajetaan esim. vanhalla autolla ja pyörillä jne. Minkäikäisiä olette, miten teillä ei ole mitään säästössä? Meillä on silti vielä säästöjäkin.



Talomme maksoi tontteineen n. 180 000, keskisuuren kaupungin keskustaan matkaa 1 km. Että näin.

Ja päälle venäläisen sun muut ulkomaiset bisnestyypit, jotka jostain syystä haluavat asua täällä. Saa nähdä riittääkö heitä noihin Eiranrannan uusiin ökykerrostaloihin, vai tapahtuuko niidenkin kohdalla Kauklahti-ilmiö (=ylihinnoittelu), varsinkin kun ne ei edes sijaitse Eirassa vaan Munkkisaaressa.

Toisen palkka säästöön, toisen palkalla eletään ja loput lainaa. Sitä paitsi, sen vuokralla asumisesi hinnalla maksat hyvin lyhennyksiä. Et älä tukehdu katkeruuteesi. Toiset uskaltaa, toiset ei. Niin se vaan on.

Me olemme tosiaan katselleet noita 70-luvun rivareita ja omakotitaloja. Täällä meillä päin ne lähtisi tuolla 150 000 eurolla. Ollaan kuitenkin mietitty kaikkia putkiremontteja, talon perustassa muhivia kosteusongelmia ym. Mitä tarkoitat sillä että teidän talo rakennettu ennen " energiakriisiä" . Kiitollisena tietoja vastaanottaa...



ap

Laina-ajat saattavat nykyään olla jopa 60v eikä niitä ole tarkoituskaan ehtiä maksamaan elinaikanaan, outoa kyllä. Nykypäivänä ihmisten varallisuus taidetaan mitata velkojen määrässä, velkaantuminen on trendi ja käteisen käyttäjiä pidetään köyhinä niin hullua kuin se onkin.



Älä siis harmittele sitä että joku näyttää ulospäin rikkaalta vaan muista että sen hienon talon keittiössä istuu äiti yökaudet taskulaskimen kanssa itkemässä ja miettimässä millä ihmeellä kaikki lainat ja laskut maksetaan.



Ei 250 000e ole mikään välttämättömyys kun taloa aletaan hankkia, meillä on lainaa alle 80 000 ja ihmeesti olemme tyytyväisiä taloomme. Eihän tämä kovin kaksinen ollut ostettaessa mutta rakenteet olivat terveet ja remontoimalla tästä on tullut ainakin minulle mieleinen talo. Se erkkerikin rakennettiin ;)

Naapurilla on Älväri, eikä se ole vielä puolentoista vuoden asumisen jälkeen valmis... oikea valmistalo siis??? Ja kun sisällä kävelee, niin tuntuisi kuin olisi asuntovaunussa. Mieluummin siis 70-luvulla kunnolla rakennettu, kuin tuommoinen halpistalo.



Meidän uudella asuinalueella suuri osa on nuoria lapsiperheitä ja aika monella mies tai molemmat it (tms.)-alalla. Itse olen tehnyt semmoisen huomion, että monella kolmikymppisellä on ostettu jo 10 vuotta sitten pikkuinen ensiasunto, joka on nyt sitten myyty tosi hyvällä voitolla pois ja siitä sitten on saatu hyvä pesämuna ok-taloon. Kun siis se lainakin on usein jo 10:ssä vuodessa maksettu pois.

Täällä on tosiaan sellainen käsitys, että rahallisesti tiukilla oleva ei voi viettää onnellista elämää! Me kun on tähänkin asti eletty alle köyhyysrajan, enkä tämän makeammasta elämästä haaveile, niin kuvittelen kyllä olevani yhtä onnellinen, kun pääsen maksamaan pois isoa talolainaani.



Ei raha tee elämästä sen makeampaa, vaan se miten sen käyttää. Ja toisten makea elämä tulee just siitä että saa asua mieleisessään talossa! En siis kaipaa etelänmatkoja ja yletöntä tuhlausta.

Meillä nettotulot yhteensä 6000 e/kk (olemme käsittääkseni tilastollisesti hyvätuloisia) mutta emme todellakaan haluaisi ottaa jotain 300 000 lainaa, jotta saisimme asuinalueeltamme kolmion. Ongelma ei niinkään ole lainan saanti ja lainanhoitokyky, vaan lähinnä se vitutus siitä, että saman kolmion olisi 5 vuotta sitten saanut puolet halvemmalla. Kiva maksella kuplahintoja joo.



Mutta monet (pienituloisemmatkin) eivät pelkää ostaa näillä hinnoilla. Juu, eihän kaikkien tarvitse ottaa lainaa, monilla on pääomaa takana, mutta silti luulisi ihmisten ärsyttävän nämä nykyiset hinnat. Puhumattakaan myyjistä, jotka rehentelevät myyntivoitoillaan. Sääliksi käy esim niitä raukkoja, jotka ovat ostaneet Pientä pintaremonttia-ohjelmassa stailattuja kämppiä ja maksaneet jonkun kymppitonnin ylimääräistä siitä, että myyjä oli tehnyt parilla tonnilla pintaremppaa.

Asutaan 84 valmistuneessa okt:ssa (miehen kotitalo), maksettiin tästä markka-aikaan rapiat 600 000. Ihan tyytyväisä ollaan vaikka tilaa sais olla vähän enemmän.

Heips

Ei meilläkään mitenkään pröystäillen eletä. Ollaan alle 30-v. Olen itse vähän aikaa sitten valmistunut, akateeminen, suht matalapalkkaista työtä teen nyt. Mies ollut myös vain muutaman vuoden töissä valmistumisen jälkeen. Kummallakin oli opintolainaa, sen verran että niitä makseltiin pois kun lapset syntyi ja olin kotona. Ei silloin oikein jäänyt säästöön mitään. Ei varmaan olisi pitänyt tuota opintolainaa silloin ottaa, mutta kun ei opinnot antanut periksi käydä töissä ja opintotuet ei riittänyt ihan kaikkeen elämiseen.

ap

Vierailija:

Ihan tavallisia tallaajia ollaan, tavallisissa töissä, minä akateeminen, mutta matalapalkkainen, mies opistoinsinööri. Palkat mulla n. 2200 ¿/kk, mies 2500 ¿/kk. Asuttiin vuosia kaksiossa isossa kaupungissa, saatiin se maksettua, kun molemmat käytiin töissä ja mies siinä ohessa myös sijoitti osakkeisiin pieniä summia. Saatiin vauva ja uudet työpaikat kotiseudulta, jonne muutettiin. Rakennettiin talo, asuntolainaa otettiin hurjat 20 000 ¿. Säästetty ollaan aina, ajetaan esim. vanhalla autolla ja pyörillä jne. Minkäikäisiä olette, miten teillä ei ole mitään säästössä? Meillä on silti vielä säästöjäkin.

Talomme maksoi tontteineen n. 180 000, keskisuuren kaupungin keskustaan matkaa 1 km. Että näin.

Pankin kanssa voi aina neuvotella lainan maksuista/ehdoista. Pankit kipailevat asiakkaistaan ja pankki tulisikin vaihtaa useammin kuin kerran elämänsä aikana. Elämä heittelee ja voi käydä niin että seuraavana vuonna et pysty maksamaan kuin pelkät lainan korot. Mikä se sellainen pankki on joka ei tässä tule vastaan?







On olemassa ihmisiä jotka uskaltavat ottaa riskejä, sillä elämä on riskejä täynnä.



Tulevasta et tiedä ja menneisyyteen et voi vaikuttaa.

Hesarissa oli jokin aika sitten juttu, että nuoret parit laskevat tulevat perintönsä jo nyt ikään kuin tuloikseen. Eli että saavat nuo isot lainat maksettua pois sitten kun vanhempansa jättävät omaisuutensa heille. Aika optimistista, sanoisin...

täällä päin näkyy olevan muotia, että nuoret perheet rakentaa niitä taloja ja ottaa n. 200 000 euron lainoja.

Eräskin perhe rakensi ison talon, vaikka toinen ei ole töissä, molemmat 20-vuotiaita ja lapsikin tulossa. mutta ki sillä toisella sitten on niin hyvät tulot.

meillä on kyllä ok-talo, mutta tämä maksoikin vain 86 000 euroa ja on meille jo nyt liian pieni. ei uskalleta enempää ottaa lainaa, tämäkin tuntuu jo hurjalta. vuokra-asuntoa ei löydetty sopivaa ja kohtuuhintaista, joten päädyttiin tähän ratkaisuun,e ttä asutaans itten vähän ahtaammin. Lainanlyhennys on melko pieni ja nyt kun korot ovat nousussa, joudumme sitä lainasummaa nostamaan korkeammaksi luultavasti ensi kesänä, mutta onneksi on varaa nostaa, vaikka korot nousisivat useammankin prosentin.

Vuokralainen maksaa vuokran ja thats it. Asuntovelallinen maksaa lainanlyhennystä, korkoa, vastiketta ja erinäisiä remppakuluja. Näillä hinnoilla ja tällä korkotasolla ainakin pk-seudulla tulee vuokralla asuminen halvemmaksi. Tätä ei vielä oikein tajuta, koska meihin on syvälle iskostettu ajatus siitä, että omistusasuminen kannattaa, koska laina on joskus maksettu pois. Mutta kun lainamäärät ovat jotain 200 000 ja yli, laina-aika jotain 20-30 v ja korot voivat teoriassa nousta ties kuinka paljon, niin ei ole enää saletti milloin pankin velkavankeudesta pääsee vapaaksi.

yli varojen ja ovat ottaneet aivat liikaa velkaa suhteessa tuloihin ja korkojen nousuun nähden. Eivät siis ole oikeasti " rikkaita" .



Me olemme onneksi niitä, joilla on oikeasti varaa siihen 200 000 euron lainaan (perheen nettotulot 5300 e/kk). Lyhennys on 1600 e/kk ja silti jää palkoista käteen 3700 e/kk eli sillä katetaan muu eläminen. Eli ei siis olla tiukoilla.



On meilläkin tuttuja, jotka molemmat duunareita, tienaavat 2000 e/kk BRUTTONA/henkilö ja velkaa vähintään 200 000. Eihän tuo matikka toimi pitkällä aikavälillä.



Viisas on se, joka osaa suhteuttaa lainansa tuloihinsa !!!