Lue keskustelun säännöt.
Mies priorisoi kesämökin oman lapsensa edelle
07.01.2024 |
Alan olla tosi turhautunut. Tavattiin miehen kanssa vähän vanhempina ja hänellä oli kesämökki lähellä, missä tykkää viettää kevät-syksy kaudella melkein kaiken vapaa-aikansa. Mökissä on ollut todella paljon työtä ja laittamista, joten aikaa siellä on luonnollisesti kulunut. Olen itse ollut myös auttelemassa siinä missä voin ja mies "on saanut" mennä ja olla siellä myös itsekseen ihan niin paljon kuin tykkää. Lainausmerkit siksi kun enhän minä nyt aikuista miestä ala määräillä missä aikansa viettää, mutta olen kyllä tuonut esiin, että toivoisin että minäkin olisin ollut edes joskus se prioriteetti numero yksi, enkä vain varavaihtoehto, eli seurani kelpaa, kun keli on huono mökkitöille tai on talvi.
Meillä on alle kaksivuotias lapsi, mies on hyvin kiintynyt tähän ja viettää paljon vapaa-aikaansa pikkuisen kanssa, kunhan ei ole mökkikausi. Viime kesänä lapsi oli vielä pieni ja minä sain hoitaa häntä yksin koko miehen loman ja vapaapäivät. Mies oli lisäksi ainakin noin parikymmentä yötä yksin siellä mökillään. Minä olen hoitanut lasta myös kipeänä ollessani, vaikka mies oli kesälomalla, kun hänen oli pakko mennä mökille sovittujen työmiesten vuoksi. Olen siis tehnyt enemmän kuin kuin vain vähän joustanut. Minulla ei ollut yhtään kokonaista tai edes puolikasta vapaapäivää lapsen ensimmäisen vuoden aikana.
Nyt ollaan miettimässä, että lapsi aloittaisi päiväkodissa tässä jossain vaiheessa ja keskustelimme siitä. Mies suorastaan pöyristyi ajatuksesta, että kun hänellä on arkena vapaata (on joka viikko yksi päivä), niin hänen pitäisi olla lapsen kanssa eikä pääse mökille hommiin. Itse teen ma-pe työaikaa, mies on joka viikko yhden päivän viikonlopusta töissä. Alkoi latelemaan ehtoja ja vaatimuksia siitä miten hänen pitää päästä niin ja niin monta kertaa sinne käymään viikossa ja yhdessä reissussa menee aina useita tunteja. Vetosi siihen, että "onhan sinullakin harrastus". Joo, liikuntaa, johon menee matkoineen 2* 1,5h viikossa ja sekin vain jos tilanne on sellainen että voin mennä. Mies liikkuu myös arki-iltaisin 4-7 krt viikossa, toki vain puolisen tuntia kerrallaan, mutta kuitenkin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? En minä voi miehen prioriteetteja muuttaa väkisin, mutta on tämä kyllä kuluttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että mökki on ykkönen. Sitä kohtaan on velvollisuuksia, mutta en ole koskaan kuullut hänen puhuvan samalla intohimolla perheestään ja velvollisuuksista meitä kohtaan. Sen sijaan saan jatkuvasti kuulla miten minun pitää joustaa ja ymmärtää. Ilmeisesti hänen ei tarvitse joustaa missään koskaan.
Ja kyllä, lapsi oli yhteisesti kovasti haluttu ja toivottu. Mökkivuosia ja hommia siellä oli takana tuossa kohtaa jo sen verran paljon, että kuvittelin suurimpien ja aikaavievien projektien olevan jo voiton puolella. Näin myös mies minulle lupaili sekä sinä kesänä kun odotin lastamme että sinä kesänä kun lapsi oli pieni ja hoidin hänet käytännössä yksin.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sinä tuolta parisuhteelta saat? Mies ei arvosta sinua, ei kuuntele sinua eikä halua viettää kanssasi aikaa. Et myöskään hyödy rahallisesti tai ajallisesti. Rakastat miestäsi niin paljon ettei sinua haittaa ettei miehesi rakasta sinua?
Ilmeisesti et lukenut niitä kohtia missä kerroin millä eri tavoin olen ottanut tämän asian puheeksi miehen kanssa, suorastaan raivostunut useita kertoja. Ja mitä saan vastaukseksi häneltä. Kirjallinen antini on kyllä sitten surkeaa, jos saatte sen kuvan, että minä vaan tarinoin hyväntuulisena tässä elämästäni eikä tilanne haittaa ollenkaan.
Ilmeisesti kaikille ohjeistaville olisi niin helppoa vaan kävellä ulos pieni lapsi kainalossa vastaavassa tilanteessa, minä myönsin jo aiemmin etten ole ihan VIELÄ siinä pisteessä, mutta että ajatus on alkanut kutkuttamaan kyllä.
Ap.
Olet kaukana rajan yli siinä vaiheessa kun alat haukkumaan miestäsi julkisesti netissä, varsinkin tällä miesvihapalstalla.
Ole ystävällinen ja painu helvettiin siitä suhteesta, ihan jo senkin vuoksi ettei meidän tarvitse lukea ulínaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni olisi tuollainen ääliö niin ottaisin avioeron. Puolisolla on oikeus puoleen KAIKESTA. Vaatisin kiusallanikin puolet mökistä niin se olisi pakko myydä.
Vaatisit kiusallasi... tuo kertoo sinusta kaiken tarpeellisen. Tuollaisia nuo naiset on. Katsokaas miehet ja pojat tarkkaan. Siinä syy miksi parisuhde naisen kanssa on aina tappiollinen miehelle. He tekevät elämästänne mahdollisimman vaikeaa ihan vain kiusallaan. Luuletteko ettei se sama päde avioliiton aikanakin? Haluatte jotain? Kiusallaan ovat asiaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tosiaan lukea tämä suositeltu kirja Why does he do that. Pätkä siitä:
"The abusive mans high entitlement leads him to have unfair and unreasonable expectations, so that the relationship revolves around his demands. His attitude is: You owe me. For each ounce he gives, he wants a pound in return. He wants his partner to devote herself fully to catering to him, even if it means that her own needsor her childrensget neglected. You can pour all your energy into keeping your partner content, but if he has this mind-set, hell never be satisfied for long. And he will keep feeling that you are controlling him, because he doesnt believe that you should set any limits on his conduct or insist that he meet his responsibilities."
Lundy Bancroft, Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men
Minäkin suosittelen miehiä lukemaan kirjoja naisista:
Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesv iha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.
Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."
Voi olla että miehiin on sisäänrakennettuna malli jossa miehen pitää lasten hoidon sijaan rakentaa ja fiksata. Nykypäivänä se vaan ei käytännön tasolla ole enää perusteltua jos fiksailu kohdistuu vapaa-ajan asuntoon maatalon talousrakennusten sijaan.
Itse lähtisin siitä ajatuksesta puhumaan että näistä taipumuksista huolimatta elämässä kaikkea ei voi saada samaan aikaan. Nyt on aika priorisoida perhettä ja lasta. Toisaalta ei sitä mökkiä tarvitse unohtaakaan, mutta realistinen totuus vain on että ihan samalla tavalla ei voi enää olla ja mennä kuin ennen. Mitä aikaisemmin tämän tajuaa, sen helpommalla henkisesti pääsee.
Lapset on pieniä vain muutaman vuoden isossa kuvassa ja vähitellen kaikkea sitä mistä vähäksi aikaa (näin kannattaa ajatella) luopui, alkaa saamaan pala palalta takaisin.
M47
En lukenut koko ketjua, mutta mieleen tulee, että se mökki on vain pakopaikka perhearjesta, jota hän ei osaa elää. Jotta saa "oikeutuksen" käydä mökillä, keksii vain lisää ja lisää tehtävää siellä. Olisi paljon nolompaa sanoa, että menen lepäämään, kun en jaksa teitä. Ja tuo selittäisi sen, miksi on niin stressaantunut, jos ap on lapsen kanssa mukana siellä. Tuskin siellä yksinään vaahtoaa ja hössöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kun aloittaa päiväkodin ei kesälomatkaan ole enää miehellesi samalla tavalla vapaata aikaa kuin aikaisemmin. Tämäkin kannattaa keskustella hyvissä ajoin. Päiväkodit ovat yleensä kiinni juhannuksesta heinäkuun loppuun ja päivähoitoa välttämättä tarvitseville on varahoitopaikka muussa päiväkodissa. Varahoito ei ole kovin toimiva pienille lapsille kun siellä ei välttämättä ole yhtään tuttua aikuista. Vieras paikka ja vieraat hoitajat ei ole hyvä ratkaisu. Tästä johtuen vanhemmat pitävät yleensä kesälomat eri aikaan ettei varahoitoa tarvita. Silloin miehesi pitäisi omalla lomallaan mökkeilyn sijasta tai sen ohessa hoitaa myös päivisin lasta kun olet töissä.
Tähän mennessä kerrotun perusteella sanoisin, että mökki tai ajankäyttö ovat vain sivuseikkoja. Ts. ongelma ei ratkea sopimalla näistä. Ytimessä on pakonomainen suorittaminen, projektien päättymisen ja tekemisen loppumisen kammo. Näihin pitäisi saada helpotusta, mikä voi olla pitkän tien takana. Suosittelisin miehelle ammattiapua näiden kysymysten käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että miehiin on sisäänrakennettuna malli jossa miehen pitää lasten hoidon sijaan rakentaa ja fiksata. Nykypäivänä se vaan ei käytännön tasolla ole enää perusteltua jos fiksailu kohdistuu vapaa-ajan asuntoon maatalon talousrakennusten sijaan.
Itse lähtisin siitä ajatuksesta puhumaan että näistä taipumuksista huolimatta elämässä kaikkea ei voi saada samaan aikaan. Nyt on aika priorisoida perhettä ja lasta. Toisaalta ei sitä mökkiä tarvitse unohtaakaan, mutta realistinen totuus vain on että ihan samalla tavalla ei voi enää olla ja mennä kuin ennen. Mitä aikaisemmin tämän tajuaa, sen helpommalla henkisesti pääsee.
Lapset on pieniä vain muutaman vuoden isossa kuvassa ja vähitellen kaikkea sitä mistä vähäksi aikaa (näin kannattaa ajatella) luopui, alkaa saamaan pala palalta takaisin.
M47
Tämä on jännä miksi niin monelle miehelle pitää erikseen selittää kuin lapselle että kun vauva syntyy niin elämä muuttuu etkä voi enää touhuta mitä haluat milloin haluat vaan sinun pitää osallistua lapsen ja kodin hoitoon. Vaikea kuvitella asiaa toisin päin. Miehen pitäisi vauvan äidille selittää että et voi nyt enää lähteä aina vapaa-ajalla mökille yksinäsi ja käydä harrastamassa joka ilta kun meillä on nyt tämä vauva. Sinunkin pitäisi hoitaa välillä tätä meidän vauvaa ja osallistua kotitöihin. En tiedä onko miehet tyhmiä vai täysin itsekkäitä kun eivät vain itse tajua tai halua tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa tilanne oli vähän sama, paitsi että isäni aikaavievä juttu ei ollut mökki, vaan työ eli oli työnarkomaani ja työ oli tärkeintä hänelle elämässä (on edelleen, ei vain pysty jäämään eläkkeelle, on yrittäjä). Äitini kanssa olimme sitten kaksistaan ja lopulta äiti erosi isästäni, pääsi kuulemma näin paljon helpommalla, kun oli vain lapsi hoidettavana, ei miestä.
Mitä hoitoa mies oikein vaatii jos se on aina tekemässä töitä?
Mä oon joskus ihmetellyt miten koti on kaaoksessa kun palaan työmatkalta, ja se on jotenkin minun siivottava. Luulisi että se joka sotkee saa tavarat myös paikalleen mutta ei...
Niin, aina töissä oleva mies ei syö mitään, ei tarvitse puhtaita vaatteita, pyyhkeitä eikä lakanoita. Jos mies on aina töissä niin hänenhän ei myöskään tarvitse ikinä imuroida kun hän voi asua pölyn keskellä ja käydä likaisessa kylpyhuoneessa. Eihän hän myöskään tee tiskiä eikä roskaa. Kun hän avioeron jälkeen muuttaa omilleen niin hänen elämä ei muutu mitenkään. Mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Oma 80v isäni ajaa noin 6kk vuodesta päivittäin tunnin suuntaansa pikkumökille ihan vaan metsätöihin. Toki kesällä viettävät siellä suuren osan ajasta äitini kanssa kahden (noin 3kk), mutta muunkin kelvollisen ajan vuodesta haluaa ajaa sinne lähes päivittäin. Hän on sitä tyyppiä, joka tulee kerrostalossa mökkihöperöksi.
Oletteko keskustelleet miehen arvoista? Mikä hänelle on tärkeää? Onko ajankäyttö sen mukaista? Herättäisikö miestä ajattelemaan, tai sitten valaisevaa sinulle, jos hän pystyisi näistä puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jännä miksi niin monelle miehelle pitää erikseen selittää kuin lapselle että kun vauva syntyy niin elämä muuttuu etkä voi enää touhuta mitä haluat milloin haluat vaan sinun pitää osallistua lapsen ja kodin hoitoon. Vaikea kuvitella asiaa toisin päin. Miehen pitäisi vauvan äidille selittää että et voi nyt enää lähteä aina vapaa-ajalla mökille yksinäsi ja käydä harrastamassa joka ilta kun meillä on nyt tämä vauva. Sinunkin pitäisi hoitaa välillä tätä meidän vauvaa ja osallistua kotitöihin. En tiedä onko miehet tyhmiä vai täysin itsekkäitä kun eivät vain itse tajua tai halua tajuta.
On se jännä mutta taitaa olla ohjelmoitu geeneihin. Se vaan ei välttämättä ole miehen vaistoissa koodattuna. Vasta ihan vuosikymmenien aikana ollaan tultu tilanteeseen jossa käytännön tasolla mies ja nainen voivat periaatteessa toimia tasaveroisesti. Minusta olisi aika kummallista jos miehet yhtäkkiä toimisivat täysin automaattisesti samalla tavalla kuin naiset, näin yleistyksenä.
Joka päivä oon aina vaan onnellisempi ja onnellisempi kun hoidan lapset täysin yksin eikä ole miestä. Ei tarvitse katsella vastuutonta karvapercttä talossa. Oikeastaan vastakkainen sukupuoli on alkanut herättämään suoranaista ällötystä. En olisi yhtään onnellinen miehen kanssa.
Oma mielipiteeni: Elä ilman sitä miestä. Mihin nainen ylipäätään miestä tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tosiaan lukea tämä suositeltu kirja Why does he do that. Pätkä siitä:
"The abusive mans high entitlement leads him to have unfair and unreasonable expectations, so that the relationship revolves around his demands. His attitude is: You owe me. For each ounce he gives, he wants a pound in return. He wants his partner to devote herself fully to catering to him, even if it means that her own needsor her childrensget neglected. You can pour all your energy into keeping your partner content, but if he has this mind-set, hell never be satisfied for long. And he will keep feeling that you are controlling him, because he doesnt believe that you should set any limits on his conduct or insist that he meet his responsibilities."
Lundy Bancroft, Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men
Olen lukenut, tai siis kuunnellut sen, kuten monta muutakin henkisestä (ja fyysisestä) väkivallasta ja kontrolloinnista kertovaa kirjaa. Joku haisu siis on, että mihin suuntaan tässä ollaan menty. Toki nuo aiheet kiinnostavat muutenkin minua, mutta en olisi uskonut, että itse hairahdun moisen ihmisen kumppaniksi.
Ap.
Ex miehellä oli saman ongelma, paitsi että minun piti olla siellä remontin keskellä auttamassa lasten kanssa. Sitten mies häipyi rautakauppaan ja viipyi 3-4h.... eikä ollut edes nälkä palatessa. Kun oma mökki oli lähes valmis, tuli vanhempien mökki ja sitten vanhempien toinen mökki, .... Hänen kaikki rahansa tietenkin menivät näiden remonttien rahoittamiseen. Kun hänen isänsä sitten kerran puhui sijoituksistaan, aloin painostaa miestäni siihen, että hänen pitää maksaa osansa... Siitä seurasi väkivaltaa minua kohtaan. Sitten hän laati minulle työlistoja mitä omalla mökillä pitää olla tehty, kun hän palaa. Jos en ollut tehnyt, hän hakkasi vatsaan ja selkään yms. Kun hain eron hänellä oli velkoja yli 250 000€ arvopaperikauppaan, autoon (jonka minä olin ostanut käteisellä, hän ei koskaan ollut omistanut autoa), mökin remontteihin..... Nyt olen nähnyt 10 viimeisen vuoden aikana hänen vuokraavat 4 eri asuntoa, vuokraavat asuntoautoa, myyvän venettä, myyvän asuntovaunua.... Minä tietenkin sain erossa maksettavakseni vain puolet veloista.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni olisi tuollainen ääliö niin ottaisin avioeron. Puolisolla on oikeus puoleen KAIKESTA. Vaatisin kiusallanikin puolet mökistä niin se olisi pakko myydä.
Emme ole naimisissa, mutta vaikka olisimmekin, niin ei ole ollenkaan minun tyyliäni vaatia kiusallani jotain toiselle tärkeää. Ei se paranna vuosien aikana syntyneitä haavoja. Korkeintaan toivoisin salaa, että joku tuleva kumppani kohtelisi miestä yhtä surkeasti kuin mitä hän on tehnyt minulle ajoittain. Siinä olisi sentään jotain syy-seuraussuhdetta.
Sitäpaitsi ei kai avioerossa jaeta ennen avioliittoa hankittua henkilökohtaista omaisuutta? Ehkä mökin arvo laskettaisiin hänen omaisuudekseen ja siten vaikuttaisi laskelmiin, en tiedä, eikä nyt onneksi tarvitsekaan miettiä sitä.
Ap.
"Olet kaukana rajan yli siinä vaiheessa kun alat haukkumaan miestäsi julkisesti netissä, varsinkin tällä miesvihapalstalla.
Ole ystävällinen ja painu helvettiin siitä suhteesta, ihan jo senkin vuoksi ettei meidän tarvitse lukea ulínaasi."
Pikkujonnen voimafantasiaulvontaahan tämä on, mutta kysyn nyt kuitenkin, että miksi miehen ei tarvitse "painua h*lvettiin siitä suhteesta", kun häntä ei kerran perhe ja lapsi kiinnosta? Naisen tulee vaan hiljaa sietää kaikki mitä mies tekee, miten kontrolloi ja käyttää henkistä väkivaltaa, muuten nainen "ulisee"? Kävisikö roolit toisinpäin käännettynä myös, ai miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kun aloittaa päiväkodin ei kesälomatkaan ole enää miehellesi samalla tavalla vapaata aikaa kuin aikaisemmin. Tämäkin kannattaa keskustella hyvissä ajoin. Päiväkodit ovat yleensä kiinni juhannuksesta heinäkuun loppuun ja päivähoitoa välttämättä tarvitseville on varahoitopaikka muussa päiväkodissa. Varahoito ei ole kovin toimiva pienille lapsille kun siellä ei välttämättä ole yhtään tuttua aikuista. Vieras paikka ja vieraat hoitajat ei ole hyvä ratkaisu. Tästä johtuen vanhemmat pitävät yleensä kesälomat eri aikaan ettei varahoitoa tarvita. Silloin miehesi pitäisi omalla lomallaan mökkeilyn sijasta tai sen ohessa hoitaa myös päivisin lasta kun olet töissä.
Keskustelin jo viime kesänä.
Saa nähdä miten järkyttynyttä esittää tänä keväänä, kun asia muistuu mieleen.
Ap.
Miehet, myös aikuiset ja täysijärkiset miehet, osaavat olla kyllä todella itsekeskeisiä ja itsekkäitä pskiaisia, mitä tulee lapsiperhe-elämään. AP:n kuvailema tilanne on tuttu todella monessa lapsiperheessä ja "mökin" tilalle voisi hyvin vaihtaa esim. "golf", "moottoripyörä", "triathlon", "työ" tai "ihan mikä tahansa harrastus" ja valitettavasti monella varsinkin nuorella isällä myös "kapakka ja kaverit".
Koittakaa nyt hyvä miehet tajuta, että kun lapsia yhdessä tehdään ja saadaan, niin ne myös hoidetaan yhdessä ja tasapuolisesti. Et ole mikään äidin apulainen, joka jatkaa omia harrastuksiaan ja menojaan, ja silloin tällöin on "lapsenvahtina" tai joskus aina vaihtaa vaipan tai antaa iltapalan. Pieni lapsi muuttaa niin paljon perheen dynamiikkaa ja ajankäyttöä, että on aivan hullu kuvitelma, että pystyisi entiseen tapaan esimerkiksi jatkamaan kaikkia harrastuksiaan.
Mitä hoitoa mies oikein vaatii jos se on aina tekemässä töitä?
Mä oon joskus ihmetellyt miten koti on kaaoksessa kun palaan työmatkalta, ja se on jotenkin minun siivottava. Luulisi että se joka sotkee saa tavarat myös paikalleen mutta ei...