Lue keskustelun säännöt.
Mies priorisoi kesämökin oman lapsensa edelle
07.01.2024 |
Alan olla tosi turhautunut. Tavattiin miehen kanssa vähän vanhempina ja hänellä oli kesämökki lähellä, missä tykkää viettää kevät-syksy kaudella melkein kaiken vapaa-aikansa. Mökissä on ollut todella paljon työtä ja laittamista, joten aikaa siellä on luonnollisesti kulunut. Olen itse ollut myös auttelemassa siinä missä voin ja mies "on saanut" mennä ja olla siellä myös itsekseen ihan niin paljon kuin tykkää. Lainausmerkit siksi kun enhän minä nyt aikuista miestä ala määräillä missä aikansa viettää, mutta olen kyllä tuonut esiin, että toivoisin että minäkin olisin ollut edes joskus se prioriteetti numero yksi, enkä vain varavaihtoehto, eli seurani kelpaa, kun keli on huono mökkitöille tai on talvi.
Meillä on alle kaksivuotias lapsi, mies on hyvin kiintynyt tähän ja viettää paljon vapaa-aikaansa pikkuisen kanssa, kunhan ei ole mökkikausi. Viime kesänä lapsi oli vielä pieni ja minä sain hoitaa häntä yksin koko miehen loman ja vapaapäivät. Mies oli lisäksi ainakin noin parikymmentä yötä yksin siellä mökillään. Minä olen hoitanut lasta myös kipeänä ollessani, vaikka mies oli kesälomalla, kun hänen oli pakko mennä mökille sovittujen työmiesten vuoksi. Olen siis tehnyt enemmän kuin kuin vain vähän joustanut. Minulla ei ollut yhtään kokonaista tai edes puolikasta vapaapäivää lapsen ensimmäisen vuoden aikana.
Nyt ollaan miettimässä, että lapsi aloittaisi päiväkodissa tässä jossain vaiheessa ja keskustelimme siitä. Mies suorastaan pöyristyi ajatuksesta, että kun hänellä on arkena vapaata (on joka viikko yksi päivä), niin hänen pitäisi olla lapsen kanssa eikä pääse mökille hommiin. Itse teen ma-pe työaikaa, mies on joka viikko yhden päivän viikonlopusta töissä. Alkoi latelemaan ehtoja ja vaatimuksia siitä miten hänen pitää päästä niin ja niin monta kertaa sinne käymään viikossa ja yhdessä reissussa menee aina useita tunteja. Vetosi siihen, että "onhan sinullakin harrastus". Joo, liikuntaa, johon menee matkoineen 2* 1,5h viikossa ja sekin vain jos tilanne on sellainen että voin mennä. Mies liikkuu myös arki-iltaisin 4-7 krt viikossa, toki vain puolisen tuntia kerrallaan, mutta kuitenkin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? En minä voi miehen prioriteetteja muuttaa väkisin, mutta on tämä kyllä kuluttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että mökki on ykkönen. Sitä kohtaan on velvollisuuksia, mutta en ole koskaan kuullut hänen puhuvan samalla intohimolla perheestään ja velvollisuuksista meitä kohtaan. Sen sijaan saan jatkuvasti kuulla miten minun pitää joustaa ja ymmärtää. Ilmeisesti hänen ei tarvitse joustaa missään koskaan.
Ja kyllä, lapsi oli yhteisesti kovasti haluttu ja toivottu. Mökkivuosia ja hommia siellä oli takana tuossa kohtaa jo sen verran paljon, että kuvittelin suurimpien ja aikaavievien projektien olevan jo voiton puolella. Näin myös mies minulle lupaili sekä sinä kesänä kun odotin lastamme että sinä kesänä kun lapsi oli pieni ja hoidin hänet käytännössä yksin.
Kommentit (154)
Mistä tiedät onko mies siellä mökillä ollenkaan? Ja jos onkin niin kenen kanssa? Olisi ihan tyypillinen lapsiperheen kuvio, että miehellä on uusi nainen, jonka kanssa viettää aikaa ja pakenee lapsiperheen arkea sanoen kotona että menee harrastuksiin. Muita tarkoitukseen sopivia aikaavieviä harrastuksia ovat esim. pyöräily ja kalastus, mutta tämä mökkiprojekti on kyllä kuulemistani ylivoimaisesti paras. Siellähän voi tosiaan olla päiväkausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken tässä kerrotunkin jälkeen kuulostaa epäuskottavalta, että yhdessä mökissä olisi noin paljon tekemistä vuosienkin jälkeen. Siis oikeasti. Ainahan sitä voi keksiä kaikenlaista ja tehdä uudestaan jo tehtyä. Tai olla vaan tekevinään.
Ap kuulostaan niin tympiintyneeltä mieheensä, että ihmettelen miksi edes on tällaisessa suhteessa enää.
Eipä hyvältä kuulostanut Ap:n tilanne avioliiton ja perhe-elämän kannalta. Jos ei kumpikin ala joustaa, tulee varmaan ero ennen pitkää.
Laita kädet risktiin ja pyydä apua.
Minä otin aikoinaan meidän taaperoikäisen pikkuneidin aina mukaan kun menin mökille puuhastelemaan. Äidillä oli silloin säännöllisemmät työajat, minä pystyin helposti viettämään pidempiä aikoja mökillä. Järjestin lapsen leikit niin, että oli valvonnan alla kun itse tein jotain. Päiväunet terassilla, illalla käytiin vähän uimassa... Leppoisaa ja mukavaa. Siinä sivussa kunnostin perikunnalta lunastetun vanhan kesämökin ja pihasaunan. Lopputuloksena meillä on ympäri vuoden käytössä oleva mökki, ja esiteini, joka on kaikista innokkain mökille lähtijä.
AP:n mies kuulostaa lähinnä pakko-oireiselta suorittajalta. Ihan sama millainen se mökki on, mies tulee keksimään ikuisesti tekemistä ja tekemättömiä asioita.
Mun lapsuudessa tilanne oli vähän sama, paitsi että isäni aikaavievä juttu ei ollut mökki, vaan työ eli oli työnarkomaani ja työ oli tärkeintä hänelle elämässä (on edelleen, ei vain pysty jäämään eläkkeelle, on yrittäjä). Äitini kanssa olimme sitten kaksistaan ja lopulta äiti erosi isästäni, pääsi kuulemma näin paljon helpommalla, kun oli vain lapsi hoidettavana, ei miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä mökkimiehiä näyttää olevan. Meillä ei sentään ole lasta, mutta mökille (mieluiten yksin) meneminen on miehelle kaiken muun yli menevä asia. Sinällään hyvä, että on iloa tuottava juttu, ja kaipa se on myös pakopaikka siitä, että pitäisi olla muiden ihmisten kanssa tai ottaa muita huomioon. Mutta mietin vähän samaa kuin toinen kirjoittaja edellä, että mikäli tuleva eläkkeellä olo menee niin että mies on kaiken ajan mökillä pääosin yksinään (minäkin voin siellä kyllä käydä) , niin aika yksinäistä saattaa itselläni olla. Pitää kai keksiä muuta seuraa.
Luin alun ja vähän loppua, joten voin olla vähän sivussa asiasta mutta ongelma jäi vieraaksi.
Meillä on yhden huoneen 25 neliön mökki. Sähkö tulee, vesi viedään kotoa. Ei saunaa eikä järveä. Mies innokas puutarhuri, joten kaikki liikenevä aika vietettiin mökillä lasten (2) syntymänkin jälkeen. Koko perheenä tietysti.
Ainoa ongelma oli, etten itse niin innostu kasvimaista ja kitkemisestä ja välillä kuulin siitä. Minulle se oli kesäpaikka ei työleiri.
Ja siis mökki oli minulla jo ennen miestä ja on edelleen. Lapset jo aikuisia ja kaikilla on hyviä muistoja sieltä. Edelleen käydään siellä mutta vähän miehelläkin jo into hiipunut ja tullut muuta tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä mökkimiehiä näyttää olevan. Meillä ei sentään ole lasta, mutta mökille (mieluiten yksin) meneminen on miehelle kaiken muun yli menevä asia. Sinällään hyvä, että on iloa tuottava juttu, ja kaipa se on myös pakopaikka siitä, että pitäisi olla muiden ihmisten kanssa tai ottaa muita huomioon. Mutta mietin vähän samaa kuin toinen kirjoittaja edellä, että mikäli tuleva eläkkeellä olo menee niin että mies on kaiken ajan mökillä pääosin yksinään (minäkin voin siellä kyllä käydä) , niin aika yksinäistä saattaa itselläni olla. Pitää kai keksiä muuta seuraa.
Ehkä olisi esittää kysymys, että haluaako toinen oikeasti olla parisuhteessa?
Parisuhdetta tunnutaan edelleen pitävän sinä ainoana oikeana tapana elää, jolloin ainakin itse en tunnistanut pitkään aikaan, miksi ahdistaa ja haluaisin paeta puolisoa olemaan jossakin yksin. Lopulta aloin tajuta, että taidan olla yksineläjä.
Nyt elän ilman parisuhdetta, ja elämä on hyvää näin.
Mökkimiehet on yksi iso punainen varoituslippu deittimarkkinoilla. Heillä on vain yksi prioriteetti ja se ei ole oma perhe. Kokemusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on selvästikin yksineläjä, pidemmän päälle ei parisuhde onnistu, eri asia tietysti jos vaimokin viihtyy hyvin yksinään. Itse olen asunut sellaisessa molemmilla omat asunnot aikuisessa suhteessa, korkeintaan pari päivää viikossa jaksoi toista katsella. Mutta se riitti molemmille. Lapsiperheessä ei kovin hyvä malli , etenkin jos toinen osapuoli on tyytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sinä tuolta parisuhteelta saat? Mies ei arvosta sinua, ei kuuntele sinua eikä halua viettää kanssasi aikaa. Et myöskään hyödy rahallisesti tai ajallisesti. Rakastat miestäsi niin paljon ettei sinua haittaa ettei miehesi rakasta sinua?
Ilmeisesti et lukenut niitä kohtia missä kerroin millä eri tavoin olen ottanut tämän asian puheeksi miehen kanssa, suorastaan raivostunut useita kertoja. Ja mitä saan vastaukseksi häneltä. Kirjallinen antini on kyllä sitten surkeaa, jos saatte sen kuvan, että minä vaan tarinoin hyväntuulisena tässä elämästäni eikä tilanne haittaa ollenkaan.
Ilmeisesti kaikille ohjeistaville olisi niin helppoa vaan kävellä ulos pieni lapsi kainalossa vastaavassa tilanteessa, minä myönsin jo aiemmin etten ole ihan VIELÄ siinä pisteessä, mutta että ajatus on alkanut kutkuttamaan kyllä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on selvästi kyse siitä, että kiinnostukset ja tarpeet eivät kohtaa, ei niinkään pelkästä mökistä. Ensinnäkin voi miettiä että tulevatko koskaan kohtaamaankaan ja toiseksi että kuinka paljon se haittaa.
Jotkut elävät koko ikänsä noin, toiset lähtevät. Se on oma valinta sitten mitkä asiat priorisoi.
Joku kysyi, että mikä pitää minut parisuhteessa.
Luultavasti se, että lapsen ja miehen vuorovaikutus on lämmintä ja rakastavaa, silloin kun hän on kotona siis. Ja se, että näin ei-mökkikaudella hän on tietysti vapaa-ajan kotona. Olen kuitenkin sanonut useasti, että ei ole häneltä reilua olettaa, että minun kuuluu jotenkin vaan tyytyä näihin 3-4 kuukauteen vuodessa ja että hän saa sitten itsevaltiaana päättää kaikesta omasta vapaa-ajastaan koko loppuvuoden. Tai saa toki päättää, mutta silloin hänen tulee kävellä ulos elämästämme ensin.
On minulla tunteitakin häntä kohtaan, mutta huomaan, että pyrin laittamaan ne taka-alalle, koska en jaksa aina pettyä niin kovaa. Hän tunnustaa rakkauttaan päivittäin, mutta olen sanonut ettei se tunnu miltään, kun teot ovat niin kovassa ristiriidassa sen kanssa mitä sanoo. Ehkä hokee sitä vaan tavan vuoksi? Tai saadakseen synninpäästön? En tiedä.
Sekin pitää minut tässä, että kuten sanottu, ne isot hommat ja remontit pitäisi olla nyt tehty. Haluan nähdä lunastetaanko ne lupaukset ei niin kiireisestä kesästä ja yhdessäolosta. Odotukset eivät ole korkealla, mutta koska olen näin kauan jaksanut katsella tätä, niin otetaan nyt tuo loppunäytös vielä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sinä tuolta parisuhteelta saat? Mies ei arvosta sinua, ei kuuntele sinua eikä halua viettää kanssasi aikaa. Et myöskään hyödy rahallisesti tai ajallisesti. Rakastat miestäsi niin paljon ettei sinua haittaa ettei miehesi rakasta sinua?
Ilmeisesti et lukenut niitä kohtia missä kerroin millä eri tavoin olen ottanut tämän asian puheeksi miehen kanssa, suorastaan raivostunut useita kertoja. Ja mitä saan vastaukseksi häneltä. Kirjallinen antini on kyllä sitten surkeaa, jos saatte sen kuvan, että minä vaan tarinoin hyväntuulisena tässä elämästäni eikä tilanne haittaa ollenkaan.
Ilmeisesti kaikille ohjeistaville olisi niin helppoa vaan kävellä ulos pieni lapsi kainalossa vastaavassa tilanteessa, minä myönsin jo aiemmin etten ole ihan VIELÄ siinä pisteessä, mutta että ajatus on alkanut kutkuttamaan kyllä.
Ap.
Ei kukaan ajattele että se olisi helppoa, mutta ehkä se olisi parempi kuin elää elämäänsä täysin toisen ehdoilla ja tossun alla. Miehellä on selvästi jokin fiksaatio siitä mökistä eikä hän pysty todennäköisesti ikinä luopumaan omasta ajastaan siellä. Ja jos saisit hänet pakotettua siihen niin hän purkisi harminsa sinuun jollakin tavalla. Kun pariskunnalla on noin eri intressit elämässä niin vaikea sitä on nähdä onnellista parisuhdetta ja yhteistä tulevaisuutta kovin pitkälle. Kuten joku sanoi, niin homma jatkuu todennäköisesti vielä eläkkeelläkin. Älä nyt ainakaan toista lasta tee tuohon tilanteeseen.
Jos minun mieheni olisi tuollainen ääliö niin ottaisin avioeron. Puolisolla on oikeus puoleen KAIKESTA. Vaatisin kiusallanikin puolet mökistä niin se olisi pakko myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi ei olisi päiväkodissa koko viikkoa? Ei ne tykkää siitä, että on vain 4-päiväisen viikon, tulee ongelmia hoitajamitoituksen kanssa (liikaa hoitajia yhtenä päivänä => vähennetään kaikista muistakin päivistä).
Muutenkin ihmettelen tätä, että et voi mennä lapsen kanssa mökille ja teillä olisi yhteistä aikaa. Näyttäisit miehelle, että sinä hoidat oman tonttisi eli lapsen ja mies saa rempata rauhassa. Vaikuttaa siltä, että makoilet auringossa ja mies joutuu koko ajan varomaan, ettei lapselle käy huonosti.
Joten mene töihin, lapsi hoitoon ja miehelle työpäivä mökillä kerran viikossa.
Lapsi ei ole mikään "äidin tontti".
No on se tuossa tapauksessa, jos mies siellä remppaa. Tai toki nainen voi nousta telineille ja ryhtyä laudoittamaan päätyä, mutta aika monelta se jää tekemättä.
Ap ei halua olla miehensä kanssa, hän haluaa, että mies hoitaa lapsen ja ap saa vapaata aikaa tuhlata miehen tienaamia rahoja. Lisäksi hänellä lienee Suomen ainoa lapsi, joka ei voi tepastella kuin vastaleikatulla nurmikolla, hiekka ja sora sa sammal on mahdotonta alustaa taaperolle.
Olen lukenut tätä koko päivän ja kiitän ap:ta, joka on jaksanut vastailla ja myös sujuvasta teksitistä.
Miehesi kyllä kuulostaa jotenkin aspergeriltä tai jotain outoa on persoonassa. Eikö hän esim koe, eikä tiedä, että on tökeröä käytöstä valittaa ja suorastaan harmitella sinulle että ei ehdi jotain muka-tärkeää remonttihommaansa tekemään kun te olette mökillä ja joutuu ihan teidän kans seurustelemaan ja aterioimaan?? Ottaisin rankasti nokkiini mm tuollaisesta.
Ehkä sinun tai jopa teidän yhdessä pitäisi mennä keskustelemaan jollekin , koko tästä teidän hommasta, perheestä ja kaikesta.
Kannattaisi tosiaan lukea tämä suositeltu kirja Why does he do that. Pätkä siitä:
"The abusive mans high entitlement leads him to have unfair and unreasonable expectations, so that the relationship revolves around his demands. His attitude is: You owe me. For each ounce he gives, he wants a pound in return. He wants his partner to devote herself fully to catering to him, even if it means that her own needsor her childrensget neglected. You can pour all your energy into keeping your partner content, but if he has this mind-set, hell never be satisfied for long. And he will keep feeling that you are controlling him, because he doesnt believe that you should set any limits on his conduct or insist that he meet his responsibilities."
Lundy Bancroft, Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men
Ehdota eroa ja lapsen huoltajuutta vuoroviikoin. Kerro perusteeksi että se näyttää olevan ainoa tapa jakaa vanhemmuus. Mökkeilee sitten vapaaviikoillaan ja et jousta yhtään niin että tunkee omalla vahtivuorollaan lasta sinulle.
Lapsi ei ole mikään "äidin tontti".