Lue keskustelun säännöt.
Mies priorisoi kesämökin oman lapsensa edelle
07.01.2024 |
Alan olla tosi turhautunut. Tavattiin miehen kanssa vähän vanhempina ja hänellä oli kesämökki lähellä, missä tykkää viettää kevät-syksy kaudella melkein kaiken vapaa-aikansa. Mökissä on ollut todella paljon työtä ja laittamista, joten aikaa siellä on luonnollisesti kulunut. Olen itse ollut myös auttelemassa siinä missä voin ja mies "on saanut" mennä ja olla siellä myös itsekseen ihan niin paljon kuin tykkää. Lainausmerkit siksi kun enhän minä nyt aikuista miestä ala määräillä missä aikansa viettää, mutta olen kyllä tuonut esiin, että toivoisin että minäkin olisin ollut edes joskus se prioriteetti numero yksi, enkä vain varavaihtoehto, eli seurani kelpaa, kun keli on huono mökkitöille tai on talvi.
Meillä on alle kaksivuotias lapsi, mies on hyvin kiintynyt tähän ja viettää paljon vapaa-aikaansa pikkuisen kanssa, kunhan ei ole mökkikausi. Viime kesänä lapsi oli vielä pieni ja minä sain hoitaa häntä yksin koko miehen loman ja vapaapäivät. Mies oli lisäksi ainakin noin parikymmentä yötä yksin siellä mökillään. Minä olen hoitanut lasta myös kipeänä ollessani, vaikka mies oli kesälomalla, kun hänen oli pakko mennä mökille sovittujen työmiesten vuoksi. Olen siis tehnyt enemmän kuin kuin vain vähän joustanut. Minulla ei ollut yhtään kokonaista tai edes puolikasta vapaapäivää lapsen ensimmäisen vuoden aikana.
Nyt ollaan miettimässä, että lapsi aloittaisi päiväkodissa tässä jossain vaiheessa ja keskustelimme siitä. Mies suorastaan pöyristyi ajatuksesta, että kun hänellä on arkena vapaata (on joka viikko yksi päivä), niin hänen pitäisi olla lapsen kanssa eikä pääse mökille hommiin. Itse teen ma-pe työaikaa, mies on joka viikko yhden päivän viikonlopusta töissä. Alkoi latelemaan ehtoja ja vaatimuksia siitä miten hänen pitää päästä niin ja niin monta kertaa sinne käymään viikossa ja yhdessä reissussa menee aina useita tunteja. Vetosi siihen, että "onhan sinullakin harrastus". Joo, liikuntaa, johon menee matkoineen 2* 1,5h viikossa ja sekin vain jos tilanne on sellainen että voin mennä. Mies liikkuu myös arki-iltaisin 4-7 krt viikossa, toki vain puolisen tuntia kerrallaan, mutta kuitenkin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? En minä voi miehen prioriteetteja muuttaa väkisin, mutta on tämä kyllä kuluttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että mökki on ykkönen. Sitä kohtaan on velvollisuuksia, mutta en ole koskaan kuullut hänen puhuvan samalla intohimolla perheestään ja velvollisuuksista meitä kohtaan. Sen sijaan saan jatkuvasti kuulla miten minun pitää joustaa ja ymmärtää. Ilmeisesti hänen ei tarvitse joustaa missään koskaan.
Ja kyllä, lapsi oli yhteisesti kovasti haluttu ja toivottu. Mökkivuosia ja hommia siellä oli takana tuossa kohtaa jo sen verran paljon, että kuvittelin suurimpien ja aikaavievien projektien olevan jo voiton puolella. Näin myös mies minulle lupaili sekä sinä kesänä kun odotin lastamme että sinä kesänä kun lapsi oli pieni ja hoidin hänet käytännössä yksin.
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä helvetin takia kun menee suhteeseen, pitää hankkia HETI se lapsi?
Eikö pitäisi ensin oppia tuntemaan toista puolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mieheni olisi tuollainen ääliö niin ottaisin avioeron. Puolisolla on oikeus puoleen KAIKESTA. Vaatisin kiusallanikin puolet mökistä niin se olisi pakko myydä.
Emme ole naimisissa, mutta vaikka olisimmekin, niin ei ole ollenkaan minun tyyliäni vaatia kiusallani jotain toiselle tärkeää. Ei se paranna vuosien aikana syntyneitä haavoja. Korkeintaan toivoisin salaa, että joku tuleva kumppani kohtelisi miestä yhtä surkeasti kuin mitä hän on tehnyt minulle ajoittain. Siinä olisi sentään jotain syy-seuraussuhdetta.
Sitäpaitsi ei kai avioerossa jaeta ennen avioliittoa hankittua henkilökohtaista omaisuutta? Ehkä mökin arvo laskettaisiin hänen omaisuudekseen ja siten vaikuttaisi laskelmiin, en tiedä, eikä nyt onneksi tarvitsekaan miettiä sitä.
Ap.
Jos ei tee avioehtoa, niin kaikki omaisuus riippumatta siitä, milloin sen on hankkinut, kuuluu avio-oikeuden piiriin ja enemmän omistava maksaa tasinkoa vähemmän omistavalle niin että ollaan sujut eli omaisuus menee 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, jos perheessä olisi 2-vuotias taapero ja perheen isä sitten joutuisi lapsen äidille selittämään ja perustelemaan pitkästi ja riidan kanssa, että "ymmärräthän, Marjatta, että nyt sinun täytyy osallistua tämän meidän lapsemme hoitoon etkä voi enää lähteä mökille pariksi päiväksi viikossa yksinäsi..." :-D
Pääsyy siihen, miksi olen vapaaehtoisesti lapseton nainen, on juuri tuo että nainen sen vastuun lapsista loppupeleissä kuitenkin kantaa. (Olen tosin naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsia, joten olen sittenkin onnistunut päätymään lapsiperheeseen, missä mies kantaa lapsista päävastuun :))
Vierailija kirjoitti:
Minkä helvetin takia kun menee suhteeseen, pitää hankkia HETI se lapsi?
Eikö pitäisi ensin oppia tuntemaan toista puolta?
Itsellä meni ohi, jos jossain oli kerrottu missä vaiheessa suhdetta lapsi oli saatu?
Montako vuotta olisi tähän yleispätevä sääntö kaikkitietävän kirjoittajan mielestä? Tiedän parin joka oli teinistä saakka yhdessä ja onnellisia. Saivat lapsia noin 15 vuoden suhteen jälkeen, mies muuttui yhdeksi lapsista ja alkoi olla itsekäs omaa etuaan ajava ja vastuuta pakoileva kakara. Montako vuotta lisää tuntemista olisi mielestäsi ennustanut tämän?
Entä jos löytää kumppanin vähän vanhemmalla iällä, sanotaan vaikka 35+ vuotiaana. Montako vuotta suosittelisit odottelemaan ennen perheen perustamista?
Entä ne, jotka ovat raskautuneet heti suhteen alkumetreillä ja ovat pysyneet yhdessä, käytkö heillekin moralisoimassa, että olisi pitänyt oppia tuntemaan paremmin? Vai ovatko he toimineet mielestäsi kuitenkin jotenkin hyvin ja vastuullisesti, vaikka perustivat perheen tuntemattoman kanssa ja heillä kävi vaan käytännössä hyvä tuuri, että toinen ei ollutkaan k-pää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvästi mies ei halua vaimoa ja lasta mökilleen eikä vapaa-aikaansa häiritsemään. Ja jos mökki tontteineen on miehen nimissä tai perintönä saatu vanhemmilta ja siitä tehneet testamenttiehdon pojalleen niin sinä vaimo saat jatkossakin katsella miehesi yksin (tai kenenkä kanssa lie..) oleilua siellä. Sano kylmästi tässä vaiheessa hänelle että jos yksinhuoltajuus kiinnostaa niin siitä vaan. Kasvata lapsi siellä mökkiprojektisi mukana. Sinä itse saat nyt panna aikuisen miehen ruotuun.
Tuo ikuisuus remppa on hyvä pakokeino
Ei tule valmista koskaan
Mee mukaan sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, jos perheessä olisi 2-vuotias taapero ja perheen isä sitten joutuisi lapsen äidille selittämään ja perustelemaan pitkästi ja riidan kanssa, että "ymmärräthän, Marjatta, että nyt sinun täytyy osallistua tämän meidän lapsemme hoitoon etkä voi enää lähteä mökille pariksi päiväksi viikossa yksinäsi..." :-D
Ei isät selittäisi, ne hoitaisi ihan ilolla sitä ainokaistaan ja tarvittaessa hankkisi lapselle hoitopaikan. Vain nainen näkee miehen samaan aikaan oman elämäntapansa maksajana ja kotipiikana, jolla ei ole oikeutta omiin ajatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, jos perheessä olisi 2-vuotias taapero ja perheen isä sitten joutuisi lapsen äidille selittämään ja perustelemaan pitkästi ja riidan kanssa, että "ymmärräthän, Marjatta, että nyt sinun täytyy osallistua tämän meidän lapsemme hoitoon etkä voi enää lähteä mökille pariksi päiväksi viikossa yksinäsi..." :-D
Ei isät selittäisi, ne hoitaisi ihan ilolla sitä ainokaistaan ja tarvittaessa hankkisi lapselle hoitopaikan. Vain nainen näkee miehen samaan aikaan oman elämäntapansa maksajana ja kotipiikana, jolla ei ole oikeutta omiin ajatuksiin.
Joo, isät hankkisi lapselleen hoitopaikan eli veisi sen oman äitinsä hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monille mökki on stressin purkupaikka ja joidenkin henkiselle ja fyysiselle terveydelle ihan elintärkeitä, mutta monet rakentavat esimerkiksi omakotitalon itse ja mies on 3-5 vuotta vielä vähemmän läsnä kotona ja monet myös eroavat taloprojekti aikana. Lapsi alkaa olla jo riittävän vanha, että pärjää isän ja äidin kanssa mökillä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi mies ei halua vaimoa ja lasta mökilleen eikä vapaa-aikaansa häiritsemään. Ja jos mökki tontteineen on miehen nimissä tai perintönä saatu vanhemmilta ja siitä tehneet testamenttiehdon pojalleen niin sinä vaimo saat jatkossakin katsella miehesi yksin (tai kenenkä kanssa lie..) oleilua siellä. Sano kylmästi tässä vaiheessa hänelle että jos yksinhuoltajuus kiinnostaa niin siitä vaan. Kasvata lapsi siellä mökkiprojektisi mukana. Sinä itse saat nyt panna aikuisen miehen ruotuun.
Naisen homma on laittaa mies ruotuun? Naisen vastuulla on opettaa miehelle vastuunottoa? Naisen kuuluu kertoa aikuiselle miehelle, että mitä perheelliseltä ihmiseltä odotetaan?
Miehet ovat siis ihan yleisen tiedon mukaan jotain holhottavia i di ootteja kaikki? Juu ei, ap pärjäät paremmin yksin. Tommoset hiirulaiset on paras jättää vanhenemaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi mies ei halua vaimoa ja lasta mökilleen eikä vapaa-aikaansa häiritsemään. Ja jos mökki tontteineen on miehen nimissä tai perintönä saatu vanhemmilta ja siitä tehneet testamenttiehdon pojalleen niin sinä vaimo saat jatkossakin katsella miehesi yksin (tai kenenkä kanssa lie..) oleilua siellä. Sano kylmästi tässä vaiheessa hänelle että jos yksinhuoltajuus kiinnostaa niin siitä vaan. Kasvata lapsi siellä mökkiprojektisi mukana. Sinä itse saat nyt panna aikuisen miehen ruotuun.
Naisen homma on laittaa mies ruotuun? Naisen vastuulla on opettaa miehelle vastuunottoa? Naisen kuuluu kertoa aikuiselle miehelle, että mitä perheelliseltä ihmiseltä odotetaan?
Miehet ovat siis ihan yleisen tiedon mukaan jotain holhottavia i di ootteja kaikki? Juu ei, ap pärjäät paremmin yksin. Tommoset hiirulaiset on paras jättää vanhenemaan keskenään.
On ne holhottavia i d i ootteja, mutta minäkin yllätyin nyt mihin niitä työmiehiä tarvitaan kun on huoneen kokoinen mökki kantovedellä ja vuodesta toiseen siellä puuhailla? Ukko elää joko kaksoiselämää tai on hullu.
Luin koko höskän läpi ja olen sitä mieltä että joko mies muuttuu ja muuttaa prioriteettejaan tai eroatte. Miksi sinun pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki? Toki teet niin kuin itse haluat ja tämä on vain jonkun randomin mielipide. Tosiasia on se, että ketään ei voi muuttaa ja ihmisten on tosi vaikea muuttua. Jos mies on ollut jo ennen lasta omissa menoissaan juokseva niin ei se muutu lapsen saamisen jälkeen (paitsi joskus). Minä en kestäisi hetkeäkään tuollaista parisuhdetta enkä voisi kunnioittaa isänä tuollaista miestä. Miehessäsi on varmasti hyviä piirteitä, joiden takia hänet valitsitkin, mutta näköjään on niitä ratkaisevan huonoja piirteitä. Todennäköisesti elämäsi olisi helpompaa yksin lapsen kanssa, jos miehesi ei aio muuttua. Kaikilla on oikeus järjestää elämänsä itselleen hyväksi. Mieti mikä sinulle on sitä hyvää elämää ja onnistuuko se paremmin miehesi kanssa vai yksin.
Ajatelkaa, jos perheessä olisi 2-vuotias taapero ja perheen isä sitten joutuisi lapsen äidille selittämään ja perustelemaan pitkästi ja riidan kanssa, että "ymmärräthän, Marjatta, että nyt sinun täytyy osallistua tämän meidän lapsemme hoitoon etkä voi enää lähteä mökille pariksi päiväksi viikossa yksinäsi..." :-D