Eikö sinfoniaorkesteri muka osaa soittaa yhteen nuoteista ilman sitä edessä tikkuaan heiluttelevaa pelleä?

Eikös tämä ole käsitelty palstalla jo vuosia sitten?

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ole käsitelty palstalla jo vuosia sitten?

Sinfoniamusiikki, kuten ooppera ja balettikin ovat maamme köyhälistölle niin rakkaita kulttuurimuotoja, että tätä ongelmaa kannattaa käsitellä palstalla vaikka kerran viikossa.

Kapellimestari on ainoa, joka kuulee kaikki soittimet: soittajat eivät kuule toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman ohjaajaa hommasta ei vain tule mitään. Kas kun ohjaajalla on näkemys siitä, miten kappale soitetaan, missä tempossa, millaisia asioita korostetaan jne. Ilman kapellimestaria orkesterissa melkeinpä 100 soittajaa, joilla kaikilla on oma näkemyksensä. Ilman kapellimestaria homma ei vain ota onnistuakseen.

 

En vieläkään ymmärtänyt. Eivät ne soittajat päätä, miten se kappale soitetaan vaan sen on päättänyt kappaleen säveltäjä. Jos paperilla lukee "Moderato tempo 110" , niin silloin se on nopeus. Jos paperilla lukee forte tai pianissimo tai allegretto, niin sen mukaan mennään.

Jos joku nyt vielä voisi avata, että miten niitä kädenliikkeitä sitten luetaan? Entä jos se kapellimestari on kaukana, niin miten ne näkee? Tiedän kyllä, että nuotit ovat vain tukena, kyllä ne kaikki tulevat lihasmuistista ja soittajat kyllä seuraavat nuotteja, mutta käyt

Voisin avata asiaa laajemmin, mutta en jaksa vääntää tollolle. Terv ison orkesterin ykkösviulisti486

Vierailija kirjoitti:

Olen tosissani ihmetellyt samaa

Eihän sitä kapellimestaria tarvita enää konsertissa kuin aloituksessa, että kaikki aloittavat samaan aikaan. Harjoituksissa on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman ohjaajaa hommasta ei vain tule mitään. Kas kun ohjaajalla on näkemys siitä, miten kappale soitetaan, missä tempossa, millaisia asioita korostetaan jne. Ilman kapellimestaria orkesterissa melkeinpä 100 soittajaa, joilla kaikilla on oma näkemyksensä. Ilman kapellimestaria homma ei vain ota onnistuakseen.

 

En vieläkään ymmärtänyt. Eivät ne soittajat päätä, miten se kappale soitetaan vaan sen on päättänyt kappaleen säveltäjä. Jos paperilla lukee "Moderato tempo 110" , niin silloin se on nopeus. Jos paperilla lukee forte tai pianissimo tai allegretto, niin sen mukaan mennään.

Jos joku nyt vielä voisi avata, että miten niitä kädenliikkeitä sitten luetaan? Entä jos se kapellimestari on kaukana, niin miten ne näkee? Tiedän kyllä, että nuotit ovat vain tukena, kyllä ne kaikki tulevat lihasmuistista

Pienen orkesterin (Rane, Jokke ja minä) kakkosbasistina huomauttaisin ettei se basistin työkään herkkua ole, mutta pienessä tuubassa tätäkin työtä tekee vajoamatta suurten orkesterien ykkösviulistien vastausten ylimielisyyteen.

Kaikki viulistit ovat ........, mutta kaikki ........eivät soita viulua.

Kapellimestari tulkitsee kappaleen kuulovammaisille.

Kapellimestarilla on aikalailla sama homma kuin valmentajalla urheilussa. Se työ on tehty jo kauan sitten ennen kuin istutaan siellä vaihtopenkillä. Tietty sillä valmentajalla hieman vaikutusta on.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nykypäivän trendi tehdä tahallaan itsestään täysi toope ja esittää tyhmää?

Kapellimestaria voit pitää ikäänkuin ohjaajana. Esimerkiksi elokuvaa tehdessä kuvaaja osaa kuvata, näyttelijä näytellä, äänisuunnittelija hoitaa oman tonttinsa ja leikkaaja omansa.

Ilman ohjaajaa hommasta ei vain tule mitään. Kas kun ohjaajalla on näkemys siitä, miten kappale soitetaan, missä tempossa, millaisia asioita korostetaan jne. Ilman kapellimestaria orkesterissa melkeinpä 100 soittajaa, joilla kaikilla on oma näkemyksensä. Ilman kapellimestaria homma ei vain ota onnistuakseen.

Suosittelen lämpmästi ottamaan asioista ensin selvää, ennenkuin nolaat itsesi muuallakin kuin vauva-palstalla.

Eli kapellimestari on hyödyksi kun "bändi" harjoittelee kappaleet. Sitten kun ne osataan niin mitä hyötyä siitä huitomisesta esityksessä on kun jokainen soittaja sinfoniaorkesterissa taatusti osaa soittaa kappaleen sitä harjoiteltuaan riittävästi ilman ohjaustakin?

Eihän rokkibändit vaikka isommalla kokoonpanolla tarvitse kapellimestaria huitomaan konsertteihinsa. Esim. ultra bralla taisi olla parhaimmillaan parikymmentä soittajaa ja laulajaa yhtäaikaa lavalla ja homma toimii koska muusikot osaa asiansa.

Muutenkin tuo muiden solvaaminen kommentissa antaa sinusta todella lapsellisen kuvan ja sen kuvan ettet itsekään tajua mistä puhut. -eri

Pari vuotta sitten telkkarista tuli Radion sinfoniaorkesterin konsertti, jossa kapellimestari ei johtanut soittoa perinteiseen tapaan, vaan soitti itse klarinetilla sooloa. Silloin selitettiin, että hyvä orkesteri pystyy kyllä soittamaan ilman kapellimestaria, jos sitä on harjoiteltu. Tämä klarinetisti-kapellimestari oli joku vieraileva ulkomainen tähti, en muista enää nimeä. 

Ihan turhan sohijoita nuo kapellit. Mistä niille orkestin soittajille oikein maksetaan palkkaa?

Kapellimestarin pitänee hallita koko kappale nuotti nuotilta. Hän kuulee jos joku soittaa liian kovaa tai eritahtiin. Seuraa joskus kapellimestarin työtä. Usein hän osoittaa jonnekkin voimistaen ääntä, tai ehkä toruen, ei noin. Menen huomenna oopperaan. Taidanpa katsoa myös kapellimestaria. Ei ihan huru-ukko.

Eniten hommia kapulla taitaa olla harjoituksissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten soittajat pystyy katsomaan sitä heilujaa, kun niillä on nuotit seurattavana ja sitä soitintakin pitää käsitellä. 

En ole koskaan ymmärtänyt. 

No, sehän on heidän ammattitaitoaan. 

Olin kerran häissä, joissa oli seremoniamestari. Hän kertoi juhlaväelle, mitä oli tapahtumassa ja milloin. Ihan turha tyyppi. Vieraat olisi nähneet, kun porukka menee syömään ja häävalssin alun olisi kuullut. Hääkakun leikkaaminen ei kiinnosta ketään, siitäkin saatiin informaatio.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkkää v i t t u i l u a vastaukseksi?

 

Ettekö vaan osaa selittää, vai vastaatteko vittuillen, vaikkette itsekään tiedä? Tästä oli muistaakseni joskus jossain klassisen musiikin aihepiiriä käsittelevässä lehtijutussa, mutta en muista enää mikä se selitys tarkalleen oli. 

Asialliseen kysymykseen vastataan asiallisesti. Aloitus ei ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten telkkarista tuli Radion sinfoniaorkesterin konsertti, jossa kapellimestari ei johtanut soittoa perinteiseen tapaan, vaan soitti itse klarinetilla sooloa. Silloin selitettiin, että hyvä orkesteri pystyy kyllä soittamaan ilman kapellimestaria, jos sitä on harjoiteltu. Tämä klarinetisti-kapellimestari oli joku vieraileva ulkomainen tähti, en muista enää nimeä. 

Ei tuo uutta ole. Muistaakseni Mozart tai Beethoven. Soitti itse cembaloa ja johti samalla orkesteria. Erillistä kapellimestaria ei alkuun edes ollut.

Ultra Brassa tempo tuli rumpalilta, ja todennäköisesti lava oli myös täynnä mikkejä ja monnareita, joista soittajat kuulivat toisensa. Ei siis voi suoraan verrata klassiseen, akustisesti soittavaan orkesteriin.

Esim Bachia, Vivaldia ja Mozartia soitetaan isommallakin orkesterilla joskus ilman kapellimestaria, tai niin että kapellimestari soittaa myös soolosoitinta. Tällainen musiikki on monesti orkesterille melko suoraviivaista, eli temponvaihdoksia ei tule ja dynamiikat on selkeitä. Tässä tapauksessa kunkin sektion äänenjohtajalla on iso rooli, eli he kommunikoivat keskenään katsekontaktein, ilmein ja elein, ja muu sektio seuraa heitä. Tällöin myös orkesterin kokoonpano on monesti täysmittaista sinfoniaorkesteria pienempi, sillä isossa kokoonpanossa etäisyydet kasvavat sen verran suuriksi, että takarivissä soittavan pasunistin on hyvin vaikea nähdä edessä istuvan konserttimestarin eleitä.

Heti, kun orkesterin koko kasvaa, niin kapellimestaria tarvitaan siis ihan jo siihen, että orkesteri pystyy soittamaan yhteen. Aloitus ei ole se vaikein asia, mutta jos vaikka kesken kappaleen tulee hidastus tai kiihdytys, niin on melko mahdotonta että 100 soittajaa pitkien välimatkojen päässä toisistaan pystyvät tekemään sen täysin samaan aikaan. Tai kuunnelkaa vaikka Sibeliuksen 5. sinfonian kolmannen (viimeisen) osan kuusi viimeistä ääntä. Miten ajattelette että orkesteri pystyisi ne soittamaan, mikäli joku ei näytä?

Ultra Brassa tempo tuli rumpalilta, ja todennäköisesti lava oli myös täynnä mikkejä ja monnareita, joista soittajat kuulivat toisensa. Ei siis voi suoraan verrata klassiseen, akustisesti soittavaan orkesteriin.

Esim Bachia, Vivaldia ja Mozartia soitetaan isommallakin orkesterilla joskus ilman kapellimestaria, tai niin että kapellimestari soittaa myös soolosoitinta. Tällainen musiikki on monesti orkesterille melko suoraviivaista, eli temponvaihdoksia ei tule ja dynamiikat on selkeitä. Tässä tapauksessa kunkin sektion äänenjohtajalla on iso rooli, eli he kommunikoivat keskenään katsekontaktein, ilmein ja elein, ja muu sektio seuraa heitä. Tällöin myös orkesterin kokoonpano on monesti täysmittaista sinfoniaorkesteria pienempi, sillä isossa kokoonpanossa etäisyydet kasvavat sen verran suuriksi, että takarivissä soittavan pasunistin on hyvin vaikea nähdä edessä istuvan konserttimestarin eleitä.

Heti, kun orkesterin koko kasvaa, niin kapellimestaria tarvitaan siis ihan jo siihen, että orkesteri pystyy soittamaan yhteen. Aloitus ei ole se vaikein asia, mutta jos vaikka kesken kappaleen tulee hidastus tai kiihdytys, niin on melko mahdotonta että 100 soittajaa pitkien välimatkojen päässä toisistaan pystyvät tekemään sen täysin samaan aikaan. Tai kuunnelkaa vaikka Sibeliuksen 5. sinfonian kolmannen (viimeisen) osan kuusi viimeistä ääntä. Miten ajattelette että orkesteri pystyisi ne soittamaan, mikäli joku ei näytä?

Sinfiksessa on aivan mahdoton kuulla muuta kuin lähellä soittavien soitinten äänet. Edes omaansa ei kuule, sen vain tuntee. Jos kukaan ei anna tahtia, jossa koko sekin pitäisi soittaa, iso orkesteri soittaa yhtä tahtia ykkösviuluissa ja eri tahtia selloissa. Pienissä orkesterissa onnistuu, ei suuremmissa. Orkesteri nuotteineen on kuin robotti, tekoäly, jolle kapu antaa tunteet. Eli tulkinnan.