Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko sanoa muutama sana tohon kärsimys jalostaa aloitukseen
30.12.2024 |
Se on totta suurimmaks osaks, mut täytyy muistaa myös se että jos ihmisen elämä on jatkuvaa selviytymistä niin se voi myös tappaa henkisen kasvun ja kehityksen.
Ihmiset on väärässä jos ne kuvittelee että vaikeudet ei kasvata tai että helppo elämä kannattaa aina, se on ihan valetta, helppo elämä ei vie mihinkään muuhun ku turhautumiseen ja sitä kautta kehityksen kuolemiseen. Siinä on oltava vaikeutta myös mukana, tuskaa
Ne asiat hyväilee aina toisiaan, ei oo elämää ilman kuolemaa, eikä oo kuolemaa ilman elämää. Ei siinä voi vaan turvautua toiseen vaan se on kohdattava ne molemmat
Koko henkinen herääminen ja kasvaminen perustuu sille että ensiksi kuolee. Sen vanhan on kuoltava pois jotta siihen tilalle pääsee kasvamaan uutta.
Mitä rahaan tulee, älkää vältelkö sitä koska me tarvitaan rahaa tässä yhteiskunnassa missä me eletään. Se on myös asia missä moni henkinen ihminen menee vikaan, ajatellaan että raha on pahasta, ei se oikeasti ole sitä vaan se käyttäjä on. Jos sulla on raha ja sisäinen viisaus, mieti mitä sä voit saavuttaa sillä.
<3
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi oli hyvin sanottu, että ensin pitää kuolla. Tarkentaisin, että egon pitää kuolla. Kun vihdoin luopuu kontrollin illuusiosta ja tajuaa miten sattumanvaraista kaikki on, niin alkaa herätä.
Kärsimys on jalostanut minusta kovan, kyynisen, katkeran, kateellisen ja vihamielisen. Kannattiko? No, ap:n mielestä näköjään kannatti. 🙄
No entäpä sitten oppiminen tuon kärsimyksen alla?
Muistetaanko niitä aiempia virheitä, mitä ollaan tehty jokaisessa kohtaa elämää...vai olemmeko tuomittuja toistamaan niitä, koska valintatilanteet eivät yksinkertaisesti ole samoja, kuin ne mistä opittiin aiemmilla kerroilla?
Ja auta armias kun ikä painaa päälle - muistin reistailu ja kokemuksen liian paksu nahka takaa sen, ettei niitä elämän opetuksia enää oteta vastaan t. niitä ei yksinkertaisesti pysty ottamaan vastaan, koska on joko liian turtunut/tottunut niihin. Kaikkea vastaan taisteleminen on kuin polttaisi kynttilää sen molemmista päistä...
Minua itseänihän kärsimyson kovastsikin jalostanut ja olen nykyään jotakuinkin täydelinen. Valitettavasti tunnen paljon sellaisia ihmisiä, joita vaikeudet ovat kasvattaneet ihan toiseen suuntaan. He ovat katkeroituneet, tulleet pikkusieluisiksi, kateellisiksi ja petollisiksi selkäänpuukottajiksi, jotka jostain syystä kuvittelevat, että ilkeys on älykkyyden osoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autuas se, joka kärsii vanhurskauden tähden. Mitä kiitettävää siinä on, jos teitä syntienne tähden piestään?
Vierailija kirjoitti:
Autuas se, joka kärsii vanhurskauden tähden. Mitä kiitettävää siinä on, jos teitä syntienne tähden piestään?
Niin. Pitää vain tehdä se Oikea Valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys on jalostanut minusta kovan, kyynisen, katkeran, kateellisen ja vihamielisen. Kannattiko? No, ap:n mielestä näköjään kannatti. 🙄
Kärsimys ei varsinaisesti jalosta, mutta se nostaa esille sellaisia piirteitä, jotka ovat olleet olemassa koko ajan, tosin pinnanalaisesti. Kun ne "nostetaan pöydälle" ja tunnistetaan, olet tilaisuudessa lyömään ne pöydältä, lopullisesti. Tavallaan kyseessä on siis jopa edullinen tilanne.
Ihmisessä nousee esille kuvailemiesi kaltaisia piirteitä, kun hän ymmärtää olemassaolonsa, toimintansa tai kokemuksensa minä-keskeisestä näkökulmasta, ei tunnista syy-seuraus suhteita tai ei tunnista kokemustensa tarjoamaa sisäistä opetusta.
Jos tällaisiin kokemuksiin osaa tai tahtoo yhdistää karman lain sekä jälleensyntymisopin, käy vaikeidenkin elämänkokemusten hyväksyminen entistä helpommaksi. Ne ymmärtää velan takaisinmaksuksi ja opetuksiksi.
Mitä aloittajan mainintaan rahasta tulee, niin sitä tarvitaan välttämättä jossain määrin arkisten perustarpeiden tyydyttämiseen eli elämän ylläpitoon, mutta kukaan ei pakota hankkimaan omistusasuntoa, pukeutumaan kalliisti, sijoittamaan, syömään ulkona, omistamaan kallista autoa, tekemään luksusmatkoja ja niin edelleen. Henkisesti heränneen ihmisen ei tulisi kokea tällaisia asioita tärkeiksi. Hyvätuloinen tai omaisuutta jo omaava joutuukin tässä kohdin valintatilanteeseen; käytänkö ylimääräistä rahaa itseeni vai muiden hyväksi? Osaanko luopua "omastani" ? Köyhälle ei tällaista valintatilannetta samalla tavoin synny, ei ainakaan rahankäytön osalta, ajankäytön osalta kenties kylläkin. Omastaan luopuminen muiden hyväksi on useimmille yllättävän vaikeaa, sitä täytyy harjoitella pienin askelin.
Henkiseen kehitysprosessiin kuitenkin kuuluu irrottautuminen henkilökohtaisista riippuvuussuhteista, kaikenlaisesta persoonallisesta "omistamisesta" irtipäästäminen. Tämä ei tietenkään tarkoita esimerkiksi lähimmäistensä hylkäämistä, mutta tulemista heidänkin olemassaolostaan riippumattomaksi. Tärkeintä onkin irrottautuminen asioista henkisellä tasolla, sydämessään.
Tämä on hyvää koetusta sen suhteen, osaako ihminen jo ajatella hyvän jakautumista epäpersoonallisesta näkökulmasta, osaako hän ajatella ihmisenä oloaan epäpersoonallisesta näkökulmasta, siis nähdä yhtäläistä arvoa muissakin kuin persoonallisesti itselle läheisissä tai hyödyllisissä asioissa ja ihmisissä. Tämä ei tietenkään ole helppoa pitkälle vietynä, meidäthän on pienestä pitäen kasvatettu ajattelemaan lähes päinvastoin, omaa, omia ja omistamista. Onkin ymmärrettävä ettei ihminen muutu yhdessä yössä, jos usein yhdessä elämässäkään. Jokainen ponnistus parempaan päin on kuitenkin mittaamattomaksi hyödyksi ja suuri kehitysaskel.
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys on jalostanut minusta kovan, kyynisen, katkeran, kateellisen ja vihamielisen. Kannattiko? No, ap:n mielestä näköjään kannatti. 🙄
Et ole siis oppinut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsimys saattaa jalostaa siten, etteivät pikkuasiat enää hetkauta. Toisaalta kärsimys saattaa turruttaa, kaikki muuttuu mitäänsanomattomaksi, elämä pelkkien irrallisten hetkien ohikuluksi.
Kärsimys saattaa myös muuttaa luonnetta. Kärsimys saattaa tehdä syrjäytyneen, omiin oloihinsa vetäytyneen, eristäytyneen.
Kärsimyksessä ihmisestä ei aina jalostu parempaa versiota. Vaan väsyneempi, kyynisempi ja luovuttaneempi. Jopa vihamielinen ja katkera.
Niin tuoreita ajatuksia aloittajalla, että kannattaa ilman muuta kirjoittaa kirja.
Alue: Aihe vapaa
Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.