HS: Kaupan henkilökunnan pitää puhua omat asiansa takahuoneessa

Vierailija kirjoitti:

Ei se varsinaisesti ihan älyttömästi häiritse, mutta ehkä vähän ihmetyttää. Nykyään käynkin lähinnä ip-kassoilla. Viimeksi kun jouduin käymään tavallisella kassalla, tilanne oli sellainen, että kassalla istui kyllä nuorimies, mutta oli selin ja huutojutteli toiselle työntekijälle niitä henkilökohtaisia asioita. 

Mietin hetken onko kassa auki, mutta menin sitten latomaan ostoksiani hihnalle. Kassa sitten kääntyi ja alkoi "piippaan" tuotteita, mutta huuteli samalla juttujaan tälle toiselle työntekijälle.

Näytin kortin lukijalle ja maksu onnistui ja samassa kassa jo pyörähti taas selin minuun ja jatkoi juttua toisen työntekijän kanssa. Katselin hieman hölmistyneenä ja kurotin sitten repimään kuitin tulostimesta, tarkastin, että alennus oli huomioitu ja pakkailin kamojani. 

Ei kiitosta, ei hyvää päivänjatkoa tms. Ei sillä, että minä niitä tarvitsisin, mutta kiinnitin vaan huomiota, että onpas ajat muu

jonkun tytönkö kanssa se jutteli hihihi

Tämäkin kommentti mahdollinen vain Suomessa .. ei ihme että masennus ja itsemurhat/ väkivalta huippuluokkaa kun on tällainen kansa

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tuollaisesta asiasta valittaja pitää siellä omalla työpaikallaan sitten turpansa kiinni, ettei vahingossakaan keskustele mitään muuta kuin työasiaa työkaverinsa kanssa. Tosin taitaa istua kotitoimistolla yksin kuulokkeet päässä, joten ei pääse kommunikoimaan työkavereiden kanssa naamatusten. 

Taitaa olla joku eläkeläinen tuon kirjottanut. Ei ne kaikki noin ankeita ole

Johtuisikohan huono palvelukulttuuri siitä etteivät kaupat enää panosta myyntityöhön ja osaavaan henkilöstöön vaan palkataan halvalla opiskelijoita. Tämä ahneus kalahtaa yrittäjien omaan nilkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin kommentti mahdollinen vain Suomessa .. ei ihme että masennus ja itsemurhat/ väkivalta huippuluokkaa kun on tällainen kansa

Kannattaa vilkaista Redditin Antiwork-palstalta miten kummallisia sääntöjä esimerkiksi amerikkalaisissa työpaikoissa, erityisesti matalapalkka-aloilla, on työntekijöille. Juttelusta voi tulla suoraan potkut eikä pelkästään jonkun yrmeän asiakkaan yleisluontoista pohdiskelua mielipidepalstalla. Tulisi nopeasti kiire takaisin Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Moni on aivan muun alan opiskelijoita eivätkä ole mitenkään sitoutuneet tilapäiseen myyntityöhön.

Itse asiassa en ole itsekään kaupan alalla enkä sille opiskellut, mutta tiedän, että sisäinen yrittäjyys kuuluu kaikkien ammattialojen perusopintojen opetussuunnitelmaan. En tiedä puhutaanko tällaisesta korkeammilla asteilla yhtään mitään.

Sikäli on kyllä surullista, jos inhoaa työtään niin paljon, että tekee sen tarkoituksella huonosti. Olipa työ kuinka väliaikaista vain. 

Juu ja maisterina tiedän, että kyseessä on alasta riippumatta höynäytys. Yrittäjyys tarkoittaa riskin kantamista voittojen toiveessa. "Sisäinen yrittäjyys" on lähtökohtaisesti oksymoroni, jolla tarkoitetaan perustelematonta sitoutumista ilman osuutta voittoihin. Hyvä vaan etteivät tuollaiseen lähde mukaan.

Työt kannattaa tehdä, mutta jos firma ei ole oma, ei kukaan ole yrittäjä. Ei muuten edes se toimari vaikka muuta yrittäisi uskotella, erottamisen jälkeenkään taloudelliset seuraukset ei kerran kirpaise.  

Kaikesta sitä jaksetaan vaahdota. Mun mielestä on ihan sama mistä ne keskustelee jos saa siitä työstä mieluisampaa sillälailla. Olin nuorempana kaupassa töissä enkä menisi kuin nälkäkuoleman uhalla takaisin. Se on niin tylsää. Oli vielä niin pieni kauppa että sain olla monesti yksin siellä tun siwassa.

Aiheesta voisi kirjoittaa pidemminkin, kuten esimerkiksi pohtia sitä, voiko työmarkkinoilta olettaa ns. ammattiylpeyttä tai asiakkaan vuoksi uhrautumista.

Kuitenkin tyydyn ehkä tässä toteamaan, että noista asioista joustetaan työnantajan taholta varmaankin siksi, että asiakkaat eivät ole valmiit maksamaan noista asioista. Tavarat siis ehkä yleensä ostetaan sieltä, mistä parhaat tuotteet saa halvimmalla ja kätevimmin, eikä esimerkiksi henkilökohtaisella palvelulla tai hyllyttäjien stoalaisuudella ehkä ole niin suurta vaikutusta siihen, mistä jengi pöperönsä hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos myyjät puhuvat mukavia työkaverin kanssa, muttei asiakkaan kanssa vai negaavatko vain, mikä on tuuli. Mutta asiakas ei ehkä haluakaan puhua koska ei luota myyjään ja osa ei halua puhua, jos ei ole tarvetta. Osa haluaisi puhua. Myyjillä on oma show usein menossa?

Mikä tässä on vaikeaa. Joskus kassalla on puhelias ihminen joka hölöttää edellä menevän kanssa, minua vaan tervehtii ja kiittää, ja seuraavan kanssa taas hölöttää. Kai tollaset sosiaaliset ihmiset osaa lukea ketä kiinnostaa jutella ja ketä ei

Hyvä jos edes tervehtii ja kiittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Moni on aivan muun alan opiskelijoita eivätkä ole mitenkään sitoutuneet tilapäiseen myyntityöhön.

Itse asiassa en ole itsekään kaupan alalla enkä sille opiskellut, mutta tiedän, että sisäinen yrittäjyys kuuluu kaikkien ammattialojen perusopintojen opetussuunnitelmaan. En tiedä puhutaanko tällaisesta korkeammilla asteilla yhtään mitään.

Sikäli on kyllä surullista, jos inhoaa työtään niin paljon, että tekee sen tarkoituksella huonosti. Olipa työ kuinka väliaikaista vain. 

Juu ja maisterina tiedän, että kyseessä on alasta riippumatta höynäytys. Yrittäjyys tarkoittaa riskin kantamista voittojen toiveessa. "Sisäinen yrittäjyys" on lähtökohtaisesti oksymoroni, jolla tarkoitetaan perustelematonta sitoutumista ilman osuutta voittoihin. Hyvä vaan etteivät tuollaiseen lähde mukaan.

Luulisi ettei ole liikaa vaadittu lähteä mukaan sellaiseen vastuunkantoon, että ollaan perusmukavia asiakkaille. Vai pitäisikö siitä maksaa enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaa työtä paskalla palkalla eikä saisi edes jutella työkavereiden kanssa silloin kun siihen on tilaisuus... Pitäisikö asiakkaidenkin olla kaupassa hiljaa, jotta kirjoittaja saisi tehdä ostoksensa rauhassa? Sitä paitsi osa asiakkaista kuuntelee mielellään ja myös kommentoi. 

 

Yleensä työpaikalla keskitytään työhön, ei työkavereitten kanssa jutteluun. Miltä tuntuisi olla vaikka hammaslääkärin vastaanotolla, jos hl juttelisi läpi vastaanoton hammashoitajan kanssa omista asioistaan?

Saahan hammaslääkäri jutella hammashoitajan kanssa silloin kun potilas ei ole huoneessa. Mielestäni myös työntekijät saavat kaupassa jutella töissä keskenään silloin kun ei ole asiakkaita. Jos asiakas pyytää apua, niin silloin täytyy keskittyä auttamaan asiakasta. Pitäisikö työntekijän olla koko työvuoron ajan tuppisuuna? Jutelkoot mun puolestani keskenään kunhan saan asiakkaana apua jos sitä pyydän, aina olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Paskaa työtä paskalla palkalla eikä saisi edes jutella työkavereiden kanssa silloin kun siihen on tilaisuus... Pitäisikö asiakkaidenkin olla kaupassa hiljaa, jotta kirjoittaja saisi tehdä ostoksensa rauhassa? Sitä paitsi osa asiakkaista kuuntelee mielellään ja myös kommentoi. 

Paskalla palkalla teen minäkin työtä koulunkäynninohjaajana. Olisiko ok, että tunneilla juttelisin opettajan kanssa niitä näitä mukavia ja viittaisin vain kintaalla oppilaille? Vai kuuluukohan se työhön mitenkään liittymätön juttelu työkavereiden kanssa tauolle? Mitäpä mieltä olet? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä jaksetaan vaahdota. Mun mielestä on ihan sama mistä ne keskustelee jos saa siitä työstä mieluisampaa sillälailla. Olin nuorempana kaupassa töissä enkä menisi kuin nälkäkuoleman uhalla takaisin. Se on niin tylsää. Oli vielä niin pieni kauppa että sain olla monesti yksin siellä tun siwassa.

Jotain äänikirjoja kai vois kuunnella. Jos sitäkään sallittais.

Ei kai työn ikävyys kuuluis olla itsearvo

"Luulisi ettei ole liikaa vaadittu lähteä mukaan sellaiseen vastuunkantoon, että ollaan perusmukavia asiakkaille. Vai pitäisikö siitä maksaa enemmän?"

Omien havaintojen mukaan 99% työntekijöistä tämmöisiä on. Missä ongelma

Perusmukavuus asiakkaille on nimenomaan työn tekemistä eikä mitään höpsöä sisäistä yrittäjyyttä.

Sitten taas sellainen, ettei hiljaisena hetkenäkään vaihdeta sanoja kollegan kanssa ihan vaan siltä varalta, että asiakas tuleekin paikalle, on asia erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä jaksetaan vaahdota. Mun mielestä on ihan sama mistä ne keskustelee jos saa siitä työstä mieluisampaa sillälailla. Olin nuorempana kaupassa töissä enkä menisi kuin nälkäkuoleman uhalla takaisin. Se on niin tylsää. Oli vielä niin pieni kauppa että sain olla monesti yksin siellä tun siwassa.

Jotain äänikirjoja kai vois kuunnella. Jos sitäkään sallittais.

Ei kai työn ikävyys kuuluis olla itsearvo

Joo mulla oli viihdykkeenä vaan radio nova jossa soi niin lyhyt biisilista että kuuntelin varmaan 10 kertaa päivässä vadelmaveneen työpäivän aikana ja muut sen ajan hitit.

t. tuo jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaa työtä paskalla palkalla eikä saisi edes jutella työkavereiden kanssa silloin kun siihen on tilaisuus... Pitäisikö asiakkaidenkin olla kaupassa hiljaa, jotta kirjoittaja saisi tehdä ostoksensa rauhassa? Sitä paitsi osa asiakkaista kuuntelee mielellään ja myös kommentoi. 

 

Yleensä työpaikalla keskitytään työhön, ei työkavereitten kanssa jutteluun. Miltä tuntuisi olla vaikka hammaslääkärin vastaanotolla, jos hl juttelisi läpi vastaanoton hammashoitajan kanssa omista asioistaan?

Niinhän ne monesti tekevätkin ja osin syynä on asiakkaan rauhoittaminen. Ongelmana vain on, ettei asiakas tiedä, osallistuuko keskusteluun vai ei.

Minä olin papakokeessa, ja siinä lääkäri ja hoitaja pääsivät juttelussaan siihen että ne kertakäyttövehkeet ovat niin huonoja että katkeavat sisälle. Rauhoittavaa oli ;D

Vierailija kirjoitti:

Perusmukavuus asiakkaille on nimenomaan työn tekemistä eikä mitään höpsöä sisäistä yrittäjyyttä.

Sitten taas sellainen, ettei hiljaisena hetkenäkään vaihdeta sanoja kollegan kanssa ihan vaan siltä varalta, että asiakas tuleekin paikalle, on asia erikseen. 

Se höpsö hieno sana, sisäinen yrittäjyys, on käytännössä juuri näitä pieniä asioita. Esim. pyrkimys siihen, että asiakkaalla on tervetullut olo ja että hän löytää haluamansa tuotteen tai palvelun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusmukavuus asiakkaille on nimenomaan työn tekemistä eikä mitään höpsöä sisäistä yrittäjyyttä.

Sitten taas sellainen, ettei hiljaisena hetkenäkään vaihdeta sanoja kollegan kanssa ihan vaan siltä varalta, että asiakas tuleekin paikalle, on asia erikseen. 

Se höpsö hieno sana, sisäinen yrittäjyys, on käytännössä juuri näitä pieniä asioita. Esim. pyrkimys siihen, että asiakkaalla on tervetullut olo ja että hän löytää haluamansa tuotteen tai palvelun. 

 

Lähtökohtaisesti ja suomeksi sanottuna se on kuitenkin työnsä tekemistä kuten kuuluukin. 

Persuja harmittaa että kaupan työntekijöillä on oma elämä. Persupirkko kuuntelee kateellisena ja ihmettelee miten voi tehdä työtä ja puhua samaan aikaan. Itse luultavasti istuu yksin kotona lokkina työttömänä, mutta näin voi nostaa itsensä toisen yläpuolelle.