Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Tottakai tupakoijan aina haistaa jos ei itse tupakoi. Sen verran meilläkin lapset teininä kokeilivat että heti jo naulakolla sen huomasi.
Lapsihan on voinut sanoa mummolleen , äiskä möi sen kun oli rahat lopussa ettei voinut tupakka-askia ostaa kun vasta viimonen päivä tili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli järkevää myydä itselle tarpeeton lelu pois, jolloin sen sai lapsi, jolle lelu on mieluinen. Ap:n oma lapsi sai mallin, että tarpeettoman tavaran voi myydä, eikä heittää roskiin, eikä sitä tarvitse säilyttää siksi, ettei lahjan antajalle tule paha mieli. Vanhemmilla ikäluokilla on jotenkin epäterve suhde materiaan; sen avulla jopa pyritään hallitsemaan toisia ihmisiä.
Niin, miten me päättelemme tarpeettoman milloinkin? Jos lahjan saajalla on oikeus sanoa, mikä kelpaa lahjaksi ja mikä ei, niin kannattaako lapselle lainkaan antaa joululahjoja?
Tietenkään kenenkään ei pidä säilyttää kodissaan asioita, joita ei tarvitse tai ei arvosta. Mutta silloin olisi aikuisempaa (myös lapsen vanhemmalle) palauttaa tarpeeton lahja, ei myydä sitä eteenpäin. Tällöin lahjan antaja saisi selkeästi vinkin siitä, että älä osta lahjoja, ne eivät ole meille mieleen. Samalla voisi keskustella koko lahjapolitiikan uusiksi eli kiitos ei, meille ei tavaraa, digikortti riittää.
No niin, jankkaaja heräsi ketjuun ja näkökulmien pohtiminen muuttui mahdottomaksi. Joka tapauksessa sanon vaan että lapsi aina peilaa vanhemman reaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vasta ap uliseekin, kun anoppi pitää lupauksensa eikä osta enää mitään.
Ei, vaan se on helpotus! Ei tarvitse enää keksiä jatkosijoituspaikkaa isolle kasalle turhaa roinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vasta ap uliseekin, kun anoppi pitää lupauksensa eikä osta enää mitään.
Ei, vaan se on helpotus! Ei tarvitse enää keksiä jatkosijoituspaikkaa isolle kasalle turhaa roinaa.
Tämä! Ettekö tajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevät anopit pysyy kaukana lastensa perheistä ja lastenlapsistaan. Tämä on fakta. Niin on hyvä molemmin puolin
Ehkä sille pimeille tytölle tuli hyvä mieli. Hän sai toivomansa pehmon? Aapeen perhe teki hyvän teon.
Ikävää se oli sille mummolle. Ehkä olisi voineet jutella, että se pehmo vaan on aika pöhkö tähän perheeseen. Että mitä sille tekis. Mutta siitäkin olis loukkaannuttu. Takuulla.
Meidänkin varastossa pölyttyy yksi jättipehmo. Lahjaksi saatu. Onhan se hieno, mutta ei sillä mitään tee. Oikeesti.
Joku lapsi voisi siitä olla onnellinen. Ehkäpä vien kierrätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap konmaritti ihan tuskaisena caikkei ollut edes oma pehmo.
Anna, kun arvaan:D Eli lapsi piti oikeasti lahjastaan, mutta tarvitsit sen kympin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se Squishmallow? Nehän on tämän hetken trendituote, niitä näkyy olevan teineilläkin, joten tuskin se liian "lapsellinen" oli lapsellesi. Ehkä lapsi ei vaan tajunnut sen pointtia.
Eikun lapsi ei siitä tykännyt. Niinhän siinä aloituksessa lukee Ihan sama mikä point.
Aloituksessa lukee "Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan"
Onhan asunnot pieniksi menneet kun ei niihin sovi enää kuin rahalahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tuntuu omituiselle ajatukselle myydä lasten joululahjat eteenpäin. Ilmeisesti tuo ei ollut ensimmäinen kerta.
Olisiko se mieluummin pitänyt antaa ilmaiseksi? Nythän lapsi saa esineestä edes jotain iloa.
Meillä vei lapset pehmolelunsa mukanaan kun muuttivat kotoa pois. Niin pojat kuin tytötkin. Nykykodeissa ne kai hävitetään kiireesti pois kun äiti päättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sille pimeille tytölle tuli hyvä mieli. Hän sai toivomansa pehmon? Aapeen perhe teki hyvän teon.
Ikävää se oli sille mummolle. Ehkä olisi voineet jutella, että se pehmo vaan on aika pöhkö tähän perheeseen. Että mitä sille tekis. Mutta siitäkin olis loukkaannuttu. Takuulla.Meidänkin varastossa pölyttyy yksi jättipehmo. Lahjaksi saatu. Onhan se hieno, mutta ei sillä mitään tee. Oikeesti.
Joku lapsi voisi siitä olla onnellinen. Ehkäpä vien kierrätykseen.
Minulla on iso pehmo vartalotyynynä - saan sen avulla hyvän nukkumisasennon, vaikka lonkkaa särkee.
Lasten lahjat kuuluukin olla lapsellisua ja lapsuuden vaaliminen ois yksi ukkienkin tehtävä. Jos mummolle tulee huti niin so what. Miksi lahjan pitäisi olla aikuiselle mieleen?
Vierailija kirjoitti:
On vinksahtanutta että myy pehmon pois noin nopeasti. Kyllä kirraa ja pahasti.
Ai säilyttää sitä kuukausi-vuosi nurkassa? Sekö on parempi? Jos se ei ole mieluisa tälle, mutta jollekin muulle on, niin miksi sitä ei voi laittaa heti kiertoon? Antaa hyvän kiertää. Parempi ennen antaa se käyttöön kuin vasta sitten, kun se on homehtunut omissa varastoissa.
En myisi lapsen lahjoja, enkä ottaisi niitä itselle, oli ne kuinka typeriä vaan. Eri asia on, jos lapsi itse myisi kaverilleen lahjaksi saamansa tavaran (salaa antajalta). En myöskään koskoaan lainaa lapsen tililtä rahaa, vaikka omat olisivat loppu ennen kuun vaihdetta, vaikka hänen tilillään olisikin tuhansia vain makaamassa. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos myynti-idea tuli suoraan lapselta, niin hyvää business henkisyyttä. Hyvä. Mitä tästä opimme, lapsille kannattaa antaa lahja pelkästään käteisenä vaikka se tylsää onkin. Meillä nuoriso myi avoimesti 50 euron vaatelahjakortteja 30 eurolla ja lahjanantaja oli vieressä. Ainakin oppi meni perille. Sitäpaitsi noita jättipehmoja saa nyt joulun jälkeen puoleen hintaan eli sillä rahalla sais pehmon halvemmalla ku ostaiskin aina joulun jälkeen.
Miten joku on noin tyhmä, että myy 50 euron lahjakortin 30 eurolla? Kyllä siitä pitäisi enemmän saada. Lahjan antaja tosiaan oppii olemaan antamatta lahjoja. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toimi väärin ja hätäisesti, pehmolelun olisi varmasti voinut vaihtaa muuhun tuotteeseen.
Ap vaihtoi rahaan. Olisiko lahjan antaja onnellinen, jos pehmo olisi viety kuitin kanssa kauppaan ja ostettu legopaketti?
Lahjan antaja voi itse miettiä miten ei osannut ostaa lahjaa. Ei kysellyt ja kuunnellut lasta. Kyllä lapset leikeissään kertoo mistä tykkää, vaikka ei suoraan häneltä kysyisikään.
Jos antaisi pehmon kököttää nurkassa kohteliaasti puoli vuotta -vuoden. Aika halpa temppu vaihtaa välittämisen osoitus kymppiin. Parempi lahjoittaa vähävaraisten lasten keräykseen.
Alue: Aihe vapaa
Mä kerran pyysin anopilta kuittia, kun oli ostanut lapselle aivan liian pienen paidan lahjaksi. Kauhea huuto, kuinka häntä nyt pilkataan, hän kysyi kaupassa myyjältä oikeaa kokoa ja mä kehtaan väittää vaatetta pieneksi. Mun lapsi siis kasvaa +2 käyrällä ja on mallia roteva. Meni lapsen kaverille se paita, kun kuittia ei saatu. Seuraavalla kerralla kun taas tuli liian pieni vaate (kun se myyjä tietää koon paremmin kuin lapsen äiti), niin en edes pyytänyt kuittia, ja lapsen kaveri sai taas uuden vaatteen.