Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat olisivat voineet vaihtaa sen. Nuo jättipehmot maksaa jotain 50 €.
E pidä antaa jättikokoisia pehmoleluja kenellekään. Poikkeuksena on tilanne, jossa joku on nimenomaan toivonut sellaista ja lapsen vanhemmat hyväksyvät, että tulee lelu, joka vie todella paljon tilaa. Kuinka isossa asunnossa ap:n perhe asuu? Vastavetona voi yrittää hankkia jonkun jättiesineen, joka viedään "lahjaksi" lapsen isovanhemmille. Esimerkiksi joku keittiöväline, jota appivanhemmat eivät tarvitse eivätkä halua, mutta joka näkyy ja valloittaa keittiötilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myisi lapsen lahjoja, enkä ottaisi niitä itselle, oli ne kuinka typeriä vaan. Eri asia on, jos lapsi itse myisi kaverilleen lahjaksi saamansa tavaran (salaa antajalta). En myöskään koskoaan lainaa lapsen tililtä rahaa, vaikka omat olisivat loppu ennen kuun vaihdetta, vaikka hänen tilillään olisikin tuhansia vain makaamassa. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta.
Olen myös aina ajatellut, lapsen tavarat on lapsen. Lahjaksi saadut ja itse ostetut.
Vain lapsi päättää tavaroistaan, niistä keskustellaan jos pakataan varastoon tai ylähyllylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se Squishmallow? Nehän on tämän hetken trendituote, niitä näkyy olevan teineilläkin, joten tuskin se liian "lapsellinen" oli lapsellesi. Ehkä lapsi ei vaan tajunnut sen pointtia.
Eikun lapsi ei siitä tykännyt. Niinhän siinä aloituksessa lukee Ihan sama mikä point.
Aloituksessa lukee "Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan"
Niin? Osaatko lukea- tai ymmärrätkö lukemaasi?
Voin tulkita sinulle.
Lapsi ei tykännyt esineestä. Äiti tulkitsee syyksi, että se esine on lapsellinen iso lelu.
Syy voi olla jokin muukin kuin tuo äidin tulkitsema syy. Pointti on, että lapsi ei tykännyt esineestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toimi väärin ja hätäisesti, pehmolelun olisi varmasti voinut vaihtaa muuhun tuotteeseen.
Ap vaihtoi rahaan. Olisiko lahjan antaja onnellinen, jos pehmo olisi viety kuitin kanssa kauppaan ja ostettu legopaketti?
Lahjan antaja voi itse miettiä miten ei osannut ostaa lahjaa. Ei kysellyt ja kuunnellut lasta. Kyllä lapset leikeissään kertoo mistä tykkää, vaikka ei suoraan häneltä kysyisikään.
Jos antaisi pehmon kököttää nurkassa kohteliaasti puoli vuotta -vuoden. Aika halpa temppu vaihtaa välittämisen osoitus kymppiin. Parempi lahjoittaa vähävaraisten lasten keräykseen.
Mutta kun perheessä oli kova kympin tarve.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka oikeesti.
Nyt on ap niin että olisit voinut saada paljon karmeammankin mummon kuin tuollaisen pehmo-ostelijan!
Mummon reaktio tilanteeseen ei ollut kovin aikuismainen. Luulisi, että mummoksi ehtinyt ihminen osaa käsitellä pettymyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joulu on pelkkä riesa kuten muutkin uskonnon jämät.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten mitään mutta ihan törkeä alihinta lelulla 😢
Hienosti arvostettu 🙄
Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kovinkaan paljoa käytetyistä leluista. Pehmoleluja on pilvin pimein kirppareilla ja second hand -myymälöissä. Niitä myydään joskus ihan eurolla. Yleensä lapset leikkivät niillä vain vähän. Oma nalle tai leikkikoira tms voi olla rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka oikeesti.
Nyt on ap niin että olisit voinut saada paljon karmeammankin mummon kuin tuollaisen pehmo-ostelijan!Mummon reaktio tilanteeseen ei ollut kovin aikuismainen. Luulisi, että mummoksi ehtinyt ihminen osaa käsitellä pettymyksen.
Aikuinen mummo sietää miniöiden ilkeyden ja kohta taas kolkuttaa ovella lahja tai raha kourassa. Niihin ei tepsi mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vasta ap uliseekin, kun anoppi pitää lupauksensa eikä osta enää mitään.
Ei, vaan se on helpotus! Ei tarvitse enää keksiä jatkosijoituspaikkaa isolle kasalle turhaa roinaa.
Tämä! Ettekö tajua!
Ei ne tajua, kun on kiire miettiä mummon pahoittunutt mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sille pimeille tytölle tuli hyvä mieli. Hän sai toivomansa pehmon? Aapeen perhe teki hyvän teon.
Ikävää se oli sille mummolle. Ehkä olisi voineet jutella, että se pehmo vaan on aika pöhkö tähän perheeseen. Että mitä sille tekis. Mutta siitäkin olis loukkaannuttu. Takuulla.Meidänkin varastossa pölyttyy yksi jättipehmo. Lahjaksi saatu. Onhan se hieno, mutta ei sillä mitään tee. Oikeesti.
Joku lapsi voisi siitä olla onnellinen. Ehkäpä vien kierrätykseen.Minulla on iso pehmo vartalotyynynä - saan sen avulla hyvän nukkumisasennon, vaikka lonkkaa särkee.
Hmm. Riippuu pehmon muodosta. Sä et ton istuvan jättinallen syliin mahtuisi. Se on ryhdikäs. Se oikeesti on vaan koriste-esine. Karvainen noin puoli metriä kanttiinsa- ja se on meidän varastossa.
Ihan turhake.
Onhan noita erilaisia.
Olen lapseton 56 v ihminen, mutta olen samaa mieltä, että on nuo lapsiperheen miellyttämiset menneet vaikeiksi, en enää pärjäisi kummina tai tätinä.
Käväisin juuri kummipojalla kylässä pitkästä aikaa (32v), kun hän oli muuttanut. Hämmästyin, kun lipaston päällä nökötti iso pehmo, kysyin, että oletko tuonut tuon mukanasi kaikissa muutoissa? Hän sai sen meiltä 5 v lahjaksi jouluna. Kuulemma on ja kulkee vastakin mukana. Olin kai nuorena, alle parikymppisenä kummina sitten itsekin niin lapsellinen, että iso pehmo kiinnosti ja ostin sen pojalle. Silloin lapset olivat vielä lapsia, eikä heistä lelut ja pehmot olleet lapsellisia. Toki varmaan niiden saatavuuskin oli eri tasolla, todellakaan sitä pehmoa ei mistään olisi ostettu kympillä.
Sama juttu anopin villasukkien ja lapasten kanssa: mies niille virnisteli ja minä sanoin, että kuule odotas vaan. Säilöin kaikki huolellisesti samaan laatikkoon ja nyt vuosikymmenien päästä, kun anoppi ei enää kudo, laatikon ovi käy tiuhaan, kun kuuskymppisen miehen jalkoja palelee. Itse olen rakastanut sukkia ja etenkin lapasia aina, joten joudun jo säästelemään omiani.
Samaa mieltä siitäkin, että näitä juttuja lueskella olen alkanut ymmärtää sitä valitusta, että kun ei ole tukijoukkoja. Ei kai tosiaan ole, kun tukijoukoilla tarkoitetaan maksajia ja ilmaisia lapsenvahteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka oikeesti.
Nyt on ap niin että olisit voinut saada paljon karmeammankin mummon kuin tuollaisen pehmo-ostelijan!Mummon reaktio tilanteeseen ei ollut kovin aikuismainen. Luulisi, että mummoksi ehtinyt ihminen osaa käsitellä pettymyksen.
Kyllä ap ehti reagoida ensin hävittämällä pikaisesti lapselliseksi arvioimansa lapsen lahjan. Niin hän juuri kirjoitti. Lapsen silmien alla ei vanhempi noin toimi heti jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Joku aika sitten näin uutisen, että pehmolelut ovat tavattoman epähygieenisiä ja oikeita bakteeripesiä. Että jos joku nyt leikkii sillä tai perheen lemmikki riepottee sitä suussaan, niin miten se saadaan pestyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tuntuu omituiselle ajatukselle myydä lasten joululahjat eteenpäin. Ilmeisesti tuo ei ollut ensimmäinen kerta.
On me myyty, jos on tullut selvästi epäsopivaa tai tarpeetonta ja on mennyt kaupaksi. Sitten lapsi on saanut ostaa myyntirahoilla jotain pientä mieluisempaa. Esim. talouden kolmas Kimble, meiltä jo löytyvä kirja ja 11-vuotiaan saamat Frozen-barbiet on myyty. Miksei?
Jos ei mene kaupaksi niin lahjoitetaan, mut saahan niitä yrittää myydä.
Kannattaisi sopia sukulaisten kanssa, että ei osteta lahjoja jouluna ollenkaan. Meilläkin on pieni koti, niin en todellakaan edes halua mitään tarpeetonta tavaraa. Ostan mieluummin itse lapsille, mitä he toivovat ja mitä he tarvitsevat.
Meillä kului ennen valtava määrä aikaa, vaivaa ja rahaa sukulaisten joululahjoihin. Hirveä kiire ja stressi, ja tuntui, että kaikki rahatkin meni. Eikä varmaan aina onnistuttu itsekään ostamaan mieleistä lahjaa, vaikka tarkoitus oli. Sitten tuli myös sitä, että itse viet sukulaisille 100 e edestä lahjoja ja takaisin tulee 10 e paketti/suklaarasia. Lopulta itsekin ostin suklaarasiaa. Mutta onhan se aivan järjetöntä käydä vaihtelemassa samanlaisia konvehtirasioita keskenään. Lopults sovimme, että parempi on, että jokainen ostaa itse lahjansa. Tulee aina mieluisia ja tarpeeseen. Säästyy rahaa ja aikaa, eikä tarvitse stressata. Suosittelen kaikille!
Vähän ohi aiheen, en ymmärrä tätä jättipehmovihaa. Meillä on sellanen ollut muutaman vuoden. Isot lapset, jotka vielä joskus kuitenkin leikkivät, vievät sitä mukanaan leikeissä. Ja muulloin se on loikoilukaverina sängyn päällä. Sudin sen välillä tarrrarullalla. Musta se on ihan kiva ja käyttöarvoa omaava. Se on vähän kuin pereheenjäsen. Ei liittynyt aloitukseen mut halusin tän jakaa : )
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton 56 v ihminen, mutta olen samaa mieltä, että on nuo lapsiperheen miellyttämiset menneet vaikeiksi, en enää pärjäisi kummina tai tätinä.
Käväisin juuri kummipojalla kylässä pitkästä aikaa (32v), kun hän oli muuttanut. Hämmästyin, kun lipaston päällä nökötti iso pehmo, kysyin, että oletko tuonut tuon mukanasi kaikissa muutoissa? Hän sai sen meiltä 5 v lahjaksi jouluna. Kuulemma on ja kulkee vastakin mukana. Olin kai nuorena, alle parikymppisenä kummina sitten itsekin niin lapsellinen, että iso pehmo kiinnosti ja ostin sen pojalle. Silloin lapset olivat vielä lapsia, eikä heistä lelut ja pehmot olleet lapsellisia. Toki varmaan niiden saatavuuskin oli eri tasolla, todellakaan sitä pehmoa ei mistään olisi ostettu kympillä.
Sama juttu anopin villasukkien ja lapasten kanssa: mies niille virnisteli ja minä sanoin, että kuule odotas vaan. Säilöin kaikki huolellisesti samaan laatikkoon ja nyt vuosikymmenien päästä, kun
Huh, mikä hero!!
Loppukaneettisi lätisti koko jutun. 😲😲
Ajattelin, että hyvä. Nyt ajattelen, että asetetut muiden yläpuolelle- ja ajattelen, että yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isovanhempi väittää että tupakoidaan jos ei pidä paikkaansa? Kyse kuitenkin lähisukulaisesta...
En osaa tuohon vastata. Luultavasti hän on ollut niin vihainen, että liioitellut asioita. Ei ole varmasti nähnyt meistä kumpaakaan koskaan tupakalla, kun ei polteta. Silti väittänyt, että on pitänyt myydä lapsen lelu, että sain tupakkaan rahaa. Ei siis ole mitään todenperää tuossa väitteessä, kunhan kostaa puhumalla pahaa selän takana.
-ap
Sitähän se on, toksinen mummeli. Kyllä lahjan saaja saa päättää mitä lahjalla tekee. Ei sinun tarvitse katsella mitään tilaa vievää jättipehmoa omassa kodissasi jonkun narsistimummon mieliksi.
Mutta valitettavasti sinä ap olet alinta kastia täällä vauvapalstalla, koska olet äiti, nainen. Ironista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin kismittäisi. Miten isovanhempi sai tietää asiasta?
Kävi kylässä ja kysyi missäs se hänen ostamansa pehmolelu on. Lapsi vastasi totuudenmukaisesti.
-ap
Joo, nämä ovat ikäviä tapauksia. Itsellä on tuttava, joka kylään tullessaan alkaa tarkastaa kirjahyllyä ja ihmettelee miksei hänen antamansa teos ole esillä. Ei ole, koska annoin sen nopeasti pois tai heitin roskiin. Arvostan käytettyjä tavaroita, mutta en silloin, jos niissä on kellarinhaju. Jos antaa jollekin jotain, niin sen perään ei enää kysellä. Korkeintaan voi varmistaa oliko pikkulapselle ostetttu vaate sopiva.
Ota ap opiksi. Mummo saattaa olla ihan oikeassa tässä pehmeysasiassa.