Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Minusta ihan hirveää jos lapsikle ei anneta oikeaa kirjaa käteen vaan pienestä pitäen kuuntelee vain äänikirjoja tai tihrustaa kännykältään tekstejä. Minä en ruudulta jaksaisi lukea yhtään kirjaa, käy silmiin, se ei ome lukemista . Luen noin 100 kirjaa vuodessa .
Ja äänikirjatko ne on pilanneet lukemisen ymmärtämisen? Sen huomaa näillä keskustelusivuilla. Oikeasta kirjasta lapsikin oppii sanojen kirjoitusasun, pisteet, pilkut, isot kirjaimet .
Miksi pilaatte antamalla lapsille äänikirjan heidän kielensö kehittymisen? Ovatko tenttikirjatkin lapsillenne oltava jo ääninirjoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin, lapseni juuri jouluna muistelivat, luit äiti paljon, aina oli kirjoja (kirjastosta) , ne oli kivoja hetkiä ja myöhemmin on huomannut miten on ollut hyötyä kun lapsuudesta asti on luettu.
Köllittelin lasten kanssa sängyssä ja luettiin. Ja kyllä, kävin töissä, silti oli iltasaduille aikaa.
Nyt siis lapselle kuulokkeet korviin , kännykkä viereen ja vieraan ihmisen lukema satu, ei vanhemmat ole vanhanaikaisia ja kuva/satukirjojs vilautakaan lapselle.
Isompi seurustelkoon tablettinsa kanssa lukien jos lukee tai katsellen videoita.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan hirveää jos lapsikle ei anneta oikeaa kirjaa käteen vaan pienestä pitäen kuuntelee vain äänikirjoja tai tihrustaa kännykältään tekstejä. Minä en ruudulta jaksaisi lukea yhtään kirjaa, käy silmiin, se ei ome lukemista . Luen noin 100 kirjaa vuodessa .
Ja äänikirjatko ne on pilanneet lukemisen ymmärtämisen? Sen huomaa näillä keskustelusivuilla. Oikeasta kirjasta lapsikin oppii sanojen kirjoitusasun, pisteet, pilkut, isot kirjaimet .
Miksi pilaatte antamalla lapsille äänikirjan heidän kielensö kehittymisen? Ovatko tenttikirjatkin lapsillenne oltava jo ääninirjoina?
Kolmikymppisellä nuorella parilla on ainakin bookbeat ja luullakseni jokin toinenkin äänikirja käytössään. Ja joululahjoiksi toisilleen ostivat kirjan. Kyllä äänikirjoja kuuntelevat, lukevat itsekin. Ei kuuntelemalla pääse samaan kokemukseen.
Oppikirjoista sanoisin, että ainakin osa lapsista kaipaa oikeaa kirjaa lukuoikeuden sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin, lapseni juuri jouluna muistelivat, luit äiti paljon, aina oli kirjoja (kirjastosta) , ne oli kivoja hetkiä ja myöhemmin on huomannut miten on ollut hyötyä kun lapsuudesta asti on luettu.
Köllittelin lasten kanssa sängyssä ja luettiin. Ja kyllä, kävin töissä, silti oli iltasaduille aikaa.
Nyt siis lapselle kuulokkeet korviin , kännykkä viereen ja vieraan ihmisen lukema satu, ei vanhemmat ole vanhanaikaisia ja kuva/satukirjojs vilautakaan lapselle.
Isompi seurustelkoon tablettinsa kanssa lukien jos lukee tai katsellen videoita.
Aika monet lainaa nykyisin kirjastosta kirjoja. Toista se oli ennen minun lapsuudessa kun oli lähimpään kirjastoon matkaa 24 km. Ei puhettakaan, että isä olisi nuukana miehenä lähtenyt ns. turhan päiten kirjastoon ajamaan. Korkeintaan kesälomaksi ja joululomaksi saatiin käydä lainaamassa kirjoja. Onneksi nykyisin on paljon enemmän kirjastoja ja on sivutoimipisteitä. Lasten kirjojen määräkin näkyy olevan erilainen kuun minun lapsuudessa, jolloin ei ollut niin runsasta tarjontaa. Ilolla olen katsonut, miten paljon lapsia ja nuoria on kirjastoissa nykyisin. Olen itsekin kirjaston suurkuluttaja. Kun asuu pienessä yksiössä, ei tee mieli ostella omaksi ja säilytellä hyllyissä. Minulla on vain alle 100 kirjaa, lähinnä klassikkoteoksia ja lahjaksi saatuja ja sitten niitä omia ikisuosikkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan hirveää jos lapsikle ei anneta oikeaa kirjaa käteen vaan pienestä pitäen kuuntelee vain äänikirjoja tai tihrustaa kännykältään tekstejä. Minä en ruudulta jaksaisi lukea yhtään kirjaa, käy silmiin, se ei ome lukemista . Luen noin 100 kirjaa vuodessa .
Ja äänikirjatko ne on pilanneet lukemisen ymmärtämisen? Sen huomaa näillä keskustelusivuilla. Oikeasta kirjasta lapsikin oppii sanojen kirjoitusasun, pisteet, pilkut, isot kirjaimet .
Miksi pilaatte antamalla lapsille äänikirjan heidän kielensö kehittymisen? Ovatko tenttikirjatkin lapsillenne oltava jo ääninirjoina?
Kolmikymppisellä nuorella parilla on ainakin bookbeat ja luullakseni jokin toinenkin äänikirja käytössään. Ja joululahjoiksi toisilleen ostivat kirjan. Kyllä äänikirjoja kuuntelevat, lukevat itsekin. Ei kuuntelemalla pääse s
Se on nykyaikana säästömeininki kouluissa. Annetaan digi-kirjoihin käyttöoikeuksia. Lapsenlapsellani on 3 koulukirjaa. Muiden oppiaineiden on sähköisessä muodossa. Jopa tehtävät tehdään naputtelemalla. Ei ihme, että kynän käyttö ja kirjoittaminen paperille alkaa olla vaikeaa. Niinpä se on toisaalta työelämässäkin. Enhän minäkään enää toimistossa kynää käytä mihinkään. Allekirjoituksetkin sähköisesti ja tietokoneruutua tuijottelen 8 tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä asioissa pitäisi olla avoin.
Annoin muutamia vuosia sitten silloin n. 10 v. kummilapselle lahjaksi hupparin. Kun olin lapsen äidin kanssa seuraavan kerran yhteyksissä hieman joulun jälkeen, kysyin oliko lahja ollut mieluinen. Lapsen äiti kehui vuolaasti, ja hehkutti kuinka lapsi pitää hupparia päällään koko ajan.
Ei kulunut kuin kuukausi, kun näin paidan myynnissä nettikirpparilla nimikkeellä UUSI. Eikä kyse voinut mitenkään olla siitä, että se olisi jäänyt niin lyhyessä ajassa pieneksi.
Jos paita oli väärää mallia/kokoa/väriä, lapsen äiti olisi voinut vain laittaa viestiä asiasta. En minä olisi pillastunut, jos minulle olisi sanottu, että nyt on niin, ettei kummityttö koe punaista väriä omakseen. Eivät kaikki lahjat aina osu kerrasta nappiin. Paita olisi voitu vaihtaa toiseen ja that's it. Mutta että ensin valehdellaan päin naamaa, ja si
Jos kysytään oliko lahja mieluinen, ja jos vastaa, totuudenmukaisesti, että tällä kertaa ei ollut lahjansaajaalle miuluinen niin ei se ole töksäyttämistä. Jos lahjoja annetaan niin sitten tulisi olla sen verran läheisiä, että asiat voi sanoa kuten ovat. Ei valehtelukaan ole kohteliasta. Joskus lahjat menevät maaliin, joskus ei. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.
Jos ostan lahjan, ja en ole varma että on saajalle miuluinen tai onko lapselle sopivaa kokoa, niin annan kuitin mukaan vaihtoa varten. Ja olen saanut tiedonkin, että lahja on vaihdettu mieluisaan. Tämä on tietenkin suotavaa sillä lahjan on tarkoitus ilahduttaa lahjansaajaa, ei antajaa.
Täällä ole puhetta lahjojen tärkeydestä, ja siitä kuinka joku oli saanut posliinisen koiran tms. Sehän on hyvä tilanne, jos on vain yksi lahja, josta tulee erityinen. Mutta mitä jos niitä tuleekin enempi? Jos joka vuosi tulee synttäreinä tai jouluna tai vaikka tuliaisena joku erityinen posliininen koira, niin onko velvollisuus lahjansaajan pitää ne kaikki? Ja kun mummon kuolinpesästä tulee 20 posliinista koiraa lisää? Montako posliinista koiraa tulee säilyttää, jottei vaan pahoittaisi lahjanantajan mieltä?
Sehän tässä on pointtina, kun ainakin lapsiperheessä sitä tavaraa vaan tulee, ei sellaista kannata säilyttää jos ei ole lahjansaajalla mieluinen. Ajattelen että lelutkin halutaan, että niillä leikitään. Luulen, että aloituksessa mainittu pehmokin on mielummin kodissa, jossa sitä rakastetaan, kuin sellaisessa, jossa pidettäisiin kaapin perällä tai varastossa, koska se van täytyy pitää jonkun periaatteen mukaan, että lahjoja ei voi laittaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä asioissa pitäisi olla avoin.
Annoin muutamia vuosia sitten silloin n. 10 v. kummilapselle lahjaksi hupparin. Kun olin lapsen äidin kanssa seuraavan kerran yhteyksissä hieman joulun jälkeen, kysyin oliko lahja ollut mieluinen. Lapsen äiti kehui vuolaasti, ja hehkutti kuinka lapsi pitää hupparia päällään koko ajan.
Ei kulunut kuin kuukausi, kun näin paidan myynnissä nettikirpparilla nimikkeellä UUSI. Eikä kyse voinut mitenkään olla siitä, että se olisi jäänyt niin lyhyessä ajassa pieneksi.
Jos paita oli väärää mallia/kokoa/väriä, lapsen äiti olisi voinut vain laittaa viestiä asiasta. En minä olisi pillastunut, jos minulle olisi sanottu, että nyt on niin, ettei kummityttö koe punaista väriä omakseen. Eivät kaikki lahjat aina osu kerrasta nappiin. Paita olisi voitu vaihtaa toiseen ja that's it
Tähän vielä sellainen pointti, että usein uusissa taloissa/asunnoissa on tosi pienet makuuhuoneet. En mä ainakaan halua, että lapsen huone on niin täynnä ettei lapsi itse mahdu sinne enkä myöskään levittää leluja ympäri kämppää. Varsinkaan mitään jättipehmoa, joka on jopa sille lapselle yhdentekevä kapistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin pari naista tienaa tupakkarahoja ottamalla kaupungin roskalavaryhmästä kaiken tarjotun isoja huonekaluja lukuun ottamatta. Ilmeisesti kirpparipöytiä pitävät, joskus näyttävät jotain myyvän kirpputoriryhmissä. On
Ei se väärin ole. Joku haluaa päästä romusta eroon. Jos nämä naiset jonkun euron tienaavat, niin mitä sitten? Ei ole keneltäkään pois.
Nimenomaan. Harrastin nuorempana tätä kirpputori ja fb-myyntiä ja siinä on ihan tolkuton työ. Vanhan tavaran, varsinkin sellaisen mitä tarjoillaan roskalavoilla, arvo on siinä työssä ja ajassa mitä saa tehdä myymisen eteen, ei itse tavarassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin pari naista tienaa tupakkarahoja ottamalla kaupungin roskalavaryhmästä kaiken tarjotun isoja huonekaluja lukuun ottamatta. Ilmeisesti kirpparipöytiä pitävät, joskus näyttävät jotain myyvän kirpputoriryhmissä. On
Ei se väärin ole. Joku haluaa päästä romusta eroon. Jos nämä naiset jonkun euron tienaavat, niin mitä sitten? Ei ole keneltäkään pois.
Nimenomaan. Harrastin nuorempana tätä kirpputori ja fb-myyntiä ja siinä on ihan tolkuton työ. Vanhan tavaran, varsinkin sellaisen mitä tarjoillaan roskalavoilla, arvo on siinä työssä ja ajassa mitä saa tehdä myymisen eteen, ei itse tavarassa.
Ja täällä jengi kitisee, että 10€ jättipehmosta on vähän. Ihan käypä hinta 30-50€ tuotteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä löytyi jostain selaimen muistista. Aloin tässä pohtia, mistä on lähtenyt ajatus, että lahjaksi saatua esinettä ei saa antaa eteenpäin tai myydä.
Jokainen pistää rahansa mihin tahtoo, mutta mä suutun jos mun nimissä laitetaan "hyväntekeväisyyteen" rahaa. Ei se lahja nyt niin pakollinen ole, että ihan väkisin on pakko jotain antaa.