Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.
02.01.2024 |
Lahjan hankki lapseni isovanhempi, joka ilmoitti nyt joulun pyhinä, että hän ei osta enää yhtään ainutta lahjaa meidän perheeseen. Hän oli sanonut sukulaiselle, että me myydään lasten kalliit lahjat ja tupakkaan käytetään rahat. Kumpikaan meistä ei kylläkään polta. Minulla on välillä ääni käheänä pakkasilla, mistä on voinut syntyä väärä kuva. Mietin, miten tällaisessa pääsee eteenpäin. Minusta se jättipehmolelu oli aika lapsellinen ja luulen, että lapsi ei sen takia tykännyt ollenkaan. Onko tässä ihan turha alkaa selittää, että mieluummin varmaan lapsi haluaa leffaan tai ostaa jotain mieluista edes sillä kympillä, jolla myin eteenpäin.
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 10€ möit, 50€ euron pehmon. Ei ihme suututtiin ja nehän kivoja muksun sängyn päällä päivisin.
Joku aika sitten näin uutisen, että pehmolelut ovat tavattoman epähygieenisiä ja oikeita bakteeripesiä. Että jos joku nyt leikkii sillä tai perheen lemmikki riepottee sitä suussaan, niin miten se saadaan pestyä?
Niin miten ihmeessä me ollaankaan vielä hengissä, me, joiden silmät todellakin pyöristyivät onnesta, kun joulupaketista tuli iso pehmolelu, oikea unelmien täyttymys?
Varmaan sillä tavalla kuin olemme selvinneet siitä pettymyksestä, että joulupaketista ei kuoritunut seä idin tarkasti valitsema ainut oikea lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella isot pehmolelut vaikka sellaiset jätti nallet on hankalia lahjoja kun vievät asunnossa todella paljon tilaa, meillä tyttö joskus sai sellaisen lahjaksi ja se oli hänellä ehkä vuoden ja sitten hän ei halunnut pitää sitä enää huoneessaan kun se vei niin paljon tilaa, toki me asutaan omakotitalossa ja tytölläkin on iso huone joten ei siten tilan puutetta ole mutta kalliissa neliöissä sellaiset isot pehmolelut on todella tilaa vieviä.
Ei täällä kukaan katselisi mitään jättipehmoa omassa kodissaan kus ipäi sen isovanhemman mieliksi. Jos ap olisi mies niin kommentit olisivat ylistäviä. Nyt kun on nuori nainen kyseessä niin kauhea lynkkaus meneillään.
Olette te sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkääpä ite myydä jotain jättipehmoa vaikka torissa... Kymppi on siitä todella hyvin. Luultavimmin menee ilmaiseksi jossain roskalavaryhmässä JOS laput on vielä kiinni. Ihan sama mitä se kaupassa on maksanut, kassan jälkeen ne on ongelmajätettä.
Jep. Ja mä ostin lapselleni Tokmannilta viime syksynä tarjouksesta ( lapsi itse halusi just sen nallen ) jättinallen joka maksoi 19,90e. Vähän pienempi todella iso nalle oli 9,90e. Jos hän joskus haluaa luopua niin ei noista kehtaa mitään pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton 56 v ihminen, mutta olen samaa mieltä, että on nuo lapsiperheen miellyttämiset menneet vaikeiksi, en enää pärjäisi kummina tai tätinä.
Käväisin juuri kummipojalla kylässä pitkästä aikaa (32v), kun hän oli muuttanut. Hämmästyin, kun lipaston päällä nökötti iso pehmo, kysyin, että oletko tuonut tuon mukanasi kaikissa muutoissa? Hän sai sen meiltä 5 v lahjaksi jouluna. Kuulemma on ja kulkee vastakin mukana. Olin kai nuorena, alle parikymppisenä kummina sitten itsekin niin lapsellinen, että iso pehmo kiinnosti ja ostin sen pojalle. Silloin lapset olivat vielä lapsia, eikä heistä lelut ja pehmot olleet lapsellisia. Toki varmaan niiden saatavuuskin oli eri tasolla, todellakaan sitä pehmoa ei mistään olisi ostettu kympillä.
Sama juttu anopin villasukkien ja lapasten kanssa: mies niille virnisteli ja minä sanoin, että kuule odotas vaan. Säilöin kaikki huolellisesti sa
Niin, jokainen saa yökötellä oman mielensä mukaan, mutta noin minä oikeasti ajattelen. Että takuulla en pärjäisi tässä nykymaailmassa enää kenenkään tukijoukkona, kun mikään muu kuin raha tai lapsien vahtiminen ei kelpaa. Enkä ole varma siitäkään, kelpaisinko edes lapsenvahdiksi, siinäkin hommassa on varmaan niin monta sääntöä, jota ei ikäiseni tajua.
Ymmärrän oikeasti, että säännöt ovat muuttuneet, mutta tuumatkaa tekin tätä, ketkä niitä sääntöjä nykyään laaditte, että ne todellakaan eivät ole itsestään selvyyksiä meille vanhemmille. Kertokaa suoraan vaan, että tänne ei tarvitse mitään kantaa. Helpotushan se tosiaan lopulta on. Ollaan tekemisissä vain pinnallisesti, ohimennen, kummankaan ei tarvitse aikaa tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niin, että annan hyvissä ajoin ennen joulua miniälle hyvän summan rahaa (400 e), että voi ostaa kolmelle lapselleen lahjan. Aina on kelvannut. Kerran annoin miniälle jouluvalmisteluihin 700. Heillä oli silloin tiukka rahatilanne. Olivat tyytyväisiä.
Tiesivätkö lapset mummon antaneen mitään?
Minä annan ystävälleni rahan kummilapseni lahjaa varten, koska asun ulkomailla enkä ala lähetellä täältä mitään. Kerron, mitä haluaisin kummipojalle ostettavan ("kirja", "jotain harrastukseen liittyvää" jne.), mutta äitinsä tekee tietysti päätöksen, mitä lopulta ostaa ja minkälaisen, vaikka pyrkii toteuttamaan alustavan määritelmäni. Hän paketoi lahjan ja kertoo sen olevan minulta. Systeemi on myös lapsella tiedossa, joten hän aina haluaa itse soittaa minulle ja kertoa, mitä kummitäti tällä kertaa hänelle osti ja oliko mieluinen :D Aina on ollut mieluinen lahja - en tosin tiedä, onko lapsi vain kohtelias vai onko hänen äitinsä osannut aina valita oikein :D Asia on joka tapauksessa hoidettu ja kaikilla on hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, en ymmärrä tätä jättipehmovihaa. Meillä on sellanen ollut muutaman vuoden. Isot lapset, jotka vielä joskus kuitenkin leikkivät, vievät sitä mukanaan leikeissä. Ja muulloin se on loikoilukaverina sängyn päällä. Sudin sen välillä tarrrarullalla. Musta se on ihan kiva ja käyttöarvoa omaava. Se on vähän kuin pereheenjäsen. Ei liittynyt aloitukseen mut halusin tän jakaa : )
Tietysti, jos on tilaa ja se mahtuu kotiin, niin on varmasti kiva. Mutta ymmärrät varmaan, että jos suurperhe asuu vaikkapa kaksiossa, niin hyvin tarkkaan pitää aina miettiä, mitä sinne mahtuu. Silloin tuollainen jättipehmo tuntuu lähinnä kiusanteolta ja oikeastaan kaikki suuret lelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tavaran kaupitsee. Nyt vaan on niin että pehmo lähti ap:n puuskassa aivan liian nopeasti ja ilman sanoja. Olisi varmaan kelvannut mummolle itselleen tai kapselle jokusen päivn päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap:n toiminnan. Epäilen myös, että jos ap olisi aloituksessa pohtinut, mitä tehdä, kun isovanhempi osti lapselle jättipehmon, jota lapsi ei halua, niin aika moni olisi ehdottanut lelun myymistä.
Kyse ei varmastikaan ollut niinkään siitä kympistä kuin siitä, että pääsi tuosta tilaavievästä lelusta eroon. Jos isovanhempi olisi ostanut tavallisen kokoisen lahjan, sitä ei varmaankaan olisi myyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, en ymmärrä tätä jättipehmovihaa. Meillä on sellanen ollut muutaman vuoden. Isot lapset, jotka vielä joskus kuitenkin leikkivät, vievät sitä mukanaan leikeissä. Ja muulloin se on loikoilukaverina sängyn päällä. Sudin sen välillä tarrrarullalla. Musta se on ihan kiva ja käyttöarvoa omaava. Se on vähän kuin pereheenjäsen. Ei liittynyt aloitukseen mut halusin tän jakaa : )
Tietysti, jos on tilaa ja se mahtuu kotiin, niin on varmasti kiva. Mutta ymmärrät varmaan, että jos suurperhe asuu vaikkapa kaksiossa, niin hyvin tarkkaan pitää aina miettiä, mitä sinne mahtuu. Silloin tuollainen jättipehmo tuntuu lähinnä kiusanteolta ja oikeastaan kaikki suuret lelut.
Hei haloo ihmiset. Kuka ostaa kiusalla lapselle lahjaksi pehmolelun? Onko teillä ollut noin helppo elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkääpä ite myydä jotain jättipehmoa vaikka torissa... Kymppi on siitä todella hyvin. Luultavimmin menee ilmaiseksi jossain roskalavaryhmässä JOS laput on vielä kiinni. Ihan sama mitä se kaupassa on maksanut, kassan jälkeen ne on ongelmajätettä.
Näin juuri joulun jälkeen kaupassa, kun tyttö raahasi itsensä kokoista pehmoa autoon. Olisi tehnyt mieli mennä sanomaan vanhemmille, että ette tiedä, minkä virheen teitte.
No tuossa tilanteessa lapsi on sen jätin halunnut.
Itsellä on 16-vuotias, muutama lelu on säästetty, suurimman osan olemme saaneet myytyä tai lahjoitettua, jotain legoja vielä on joista en ole saanut haluamaani hintaa. Mutta niitä pehmoja.... okt:ssa asumme ja täysi jäteastia tyhjennetään 8 viikon välein. Meillä on vielä niitä pehmoja koko jäteastiallinen, joitain loppuunkulutettuja muumeja vain sain lannettua eteenpäin haluavalle... Varmaan roudaan loput yön pimeydessä jonkun taloyhtiön roskikseen. Tai kippaan uffin keräyslaatikkoon vaikkeivat niitä haluakaan.
Vauva sai tädiltään nallen. Kohtuukokoinen ja ihan söpö. 3 ekaa vuotta se oli lelyhyllyssä ja imuroin sitä silloin tällöin. Lapsi ei siitä koskaan kiinnostunut. Sittemmin pistin pussiin ja kaappiin keräämästä pölyä. Kun leluja yhdessä siivoiltiin pois, se tuli taas vastaan vuosikymmenen jälkeen. Teini sitä vilkaisi että ai tämmönenkin, mitä tälläkin tekisi... Mä olen nyt 16 vuotta säilönyt meille aikoinaan ilmestynyttä nallea, josta ei ole ollut mitään iloa kenellekään. Kieltämättä tunnen oloni vähän tyhmäksi näin tehtyäni.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on nykylasten (ja vanhempien) kanssa. Mikään ei kelpaa ja tahallaan loukataan toisia. Sitten ihmetellään, kun koko kylä ei kasvatakaan ja tukiverkostot on ohuet.
Ihmisillä on nykyään paljon tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ajatella lahjan saajaa, ostos voi silti mennä pieleen. Miksei vain voi kysyä mitä toivotaan. Säästyy turhaa vaivaa ja mieipahaa kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka oikeesti.
Nyt on ap niin että olisit voinut saada paljon karmeammankin mummon kuin tuollaisen pehmo-ostelijan!Mummon reaktio tilanteeseen ei ollut kovin aikuismainen. Luulisi, että mummoksi ehtinyt ihminen osaa käsitellä pettymyksen.
Kyllä ap ehti reagoida ensin hävittämällä pikaisesti lapselliseksi arvioimansa lapsen lahjan. Niin hän juuri kirjoitti. Lapsen silmien alla ei vanhempi noin toimi heti jouluna.
Jos hän ei olisi sitä myynyt, voi olla että siitä ei olisi saatu edes sitä kymppiä. Roskikseen tai lahjoituskirppikselle olisi mennyt, sekö olisi anopille ollut parempi ratkaisu? Kuten sanottu, pehmoilla ei juuri ole jälleenmyyntiarvoa. Itsekään en osta käytettynä pehmoleluja, hygieniasyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myynti-idea tuli suoraan lapselta, niin hyvää business henkisyyttä. Hyvä. Mitä tästä opimme, lapsille kannattaa antaa lahja pelkästään käteisenä vaikka se tylsää onkin. Meillä nuoriso myi avoimesti 50 euron vaatelahjakortteja 30 eurolla ja lahjanantaja oli vieressä. Ainakin oppi meni perille. Sitäpaitsi noita jättipehmoja saa nyt joulun jälkeen puoleen hintaan eli sillä rahalla sais pehmon halvemmalla ku ostaiskin aina joulun jälkeen.
Kannattaisi opettaa nuorisolle käytöstapoja.
Tässä tapauksessa nuorten olisi pitänyt ymmärtää odottaa kunnes lahjoittaja on lähtenyt pois. Sitten sopii alkaa kaupantekoon. Kommentissa puhutaan nuorista, joten oletan heidän olevan teini-ikäisiä. Silloin pitää jo olla niitä käytöstapoja.
Ap, nyt katse kauas välillä niistä sun pikkuruisista ympyröistä. Ei se pehmo varmaan ihan noin kauhea ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on nykylasten (ja vanhempien) kanssa. Mikään ei kelpaa ja tahallaan loukataan toisia. Sitten ihmetellään, kun koko kylä ei kasvatakaan ja tukiverkostot on ohuet.
Ihmisillä on nykyään paljon tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ajatella lahjan saajaa, ostos voi silti mennä pieleen. Miksei vain voi kysyä mitä toivotaan. Säästyy turhaa vaivaa ja mieipahaa kaikilta.
Miksei vaan rahaa? Ihan tyhmää tuo joulun lahjaruljanssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, en ymmärrä tätä jättipehmovihaa. Meillä on sellanen ollut muutaman vuoden. Isot lapset, jotka vielä joskus kuitenkin leikkivät, vievät sitä mukanaan leikeissä. Ja muulloin se on loikoilukaverina sängyn päällä. Sudin sen välillä tarrrarullalla. Musta se on ihan kiva ja käyttöarvoa omaava. Se on vähän kuin pereheenjäsen. Ei liittynyt aloitukseen mut halusin tän jakaa : )
Tietysti, jos on tilaa ja se mahtuu kotiin, niin on varmasti kiva. Mutta ymmärrät varmaan, että jos suurperhe asuu vaikkapa kaksiossa, niin hyvin tarkkaan pitää aina miettiä, mitä sinne mahtuu. Silloin tuollainen jättipehmo tuntuu lähinnä kiusanteolta ja oikeastaan kaikki suuret lelut.
Hei haloo ihmiset. Kuka ostaa kiusalla lapselle lahjaksi pehmolelun? Onko teillä ollut noin helppo elämä.
Ja ap ei todellakaan maininnut tilankäytön olevan ongelma, vaan lapsi nyt vaan ei tykännyt, joten myydään pois heti parin päivän päästä lahjan saamisesta.
Tätäkö todellakin halutaan nykyään lapsille opettaa? Olen samaa mieltä tuon yhden kirjoittajan kanssa, että ei nykyperheissä ole tilaa kenellekään ulkopuolisille kuin tarkkoja sääntöjä noudattaen, joten ei tosiaankaan pidä ihmetellä, miksi kukaan ei halua "tukijoukoiksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos myynti-idea tuli suoraan lapselta, niin hyvää business henkisyyttä. Hyvä. Mitä tästä opimme, lapsille kannattaa antaa lahja pelkästään käteisenä vaikka se tylsää onkin. Meillä nuoriso myi avoimesti 50 euron vaatelahjakortteja 30 eurolla ja lahjanantaja oli vieressä. Ainakin oppi meni perille. Sitäpaitsi noita jättipehmoja saa nyt joulun jälkeen puoleen hintaan eli sillä rahalla sais pehmon halvemmalla ku ostaiskin aina joulun jälkeen.
Miten joku on noin tyhmä, että myy 50 euron lahjakortin 30 eurolla? Kyllä siitä pitäisi enemmän saada. Lahjan antaja tosiaan oppii olemaan antamatta lahjoja. Win-win.
Mihin hintaan itse ostaisit? Kyllähän ostajankin joku hyöty pitää saada, muuten voi viedä sen viiskymppisen suoraan kauppaan.
Hyvien käytöstapojen mukaan kun jotain annetaan lahjaksi, sen perään ei kysellä. Se on annettu pois ja on lahjan saajan asia, että mitä sillä tekee.
Lahjasta kiitetään ja sen jälkeen sille voi tehdä mitä haluaa.
Lasten piirustukset ovat aivan eri asia kuin aikuisen antamat lahjat.