Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.

Meilläpäin pari naista tienaa tupakkarahoja ottamalla kaupungin roskalavaryhmästä kaiken tarjotun isoja huonekaluja lukuun ottamatta.    Ilmeisesti kirpparipöytiä pitävät, joskus näyttävät jotain myyvän  kirpputoriryhmissä. On

Kai aloittaja antoi sen 10 euroa lapselleen. Pehmohan oli annettu lapselle eikä hänen vanhemmilleen, joten myynnissä saatu raha kuuluu lapselle.

Minä olen myynyt eteenpäin. Sehän kuuluu meille kun se on kerran annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Saati sitten jos on muuta aivopesua niin ettei lapsi ole ehkä uskaltanut edes tykätä kun vanhempi nyrpistellyt.

 

Kyllä vanhemmalla on jonkinasteinen päätösvalta myös lapsen tavaroista. Meille mun äitini kiikutti sekä lasten keinutuolin että keinuhepan, lisäksi 120 cm korkean nuken.  

Meille tuotiin pyytämättä muun muassa vaunut vauvalle, vaikka meillä sellaiset jo oli. Sitä tavaraa tuotiin pahimmillaan useamman kerran viikossa, 90% ihan käyttökelvotonta roskaa. Oli omista jemmoista "aarteita", kirppislöytöjä, jotain osti uutenakin. Vaatteissa koko vaihteli 3 numeroa liian pieni / pari vuotta kasvuvaraa. Harvoin kuitenkaan sopiva. Oikeesti mun kotia järjestelllisesti täytettiin lumpulla ja romulla, hyvää hyvyyttään, tietysti. Jos en olisi pahoittanut mummon mieltä kieltäytymällä vastaanottamasta yhtään mitään ja rikkonut pienen lapsen oikeutta omiin tavaroihinsa viemällä paljon tavaraa ihan roskikseen, koti olisi kirjaimellisesti kuin himohamstraajissa, kun mummon tuomissa tavaroissa on ikuinen säilytysvastuu. Tämä on toki ihan eri kategorian ongelma kuin yksittäinen pehmo. Pointti kuitenkin, että ei sitä ei-ilahduttavaa lelua tarvitse säilyttää kotonaan, vaikka se olisi lahjaksi tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin pari naista tienaa tupakkarahoja ottamalla kaupungin roskalavaryhmästä kaiken tarjotun isoja huonekaluja lukuun ottamatta.    Ilmeisesti kirpparipöytiä pitävät, joskus näyttävät jotain myyvän  kirpputoriryhmissä. On

Ei se väärin ole. Joku haluaa päästä romusta eroon. Jos nämä naiset jonkun euron tienaavat, niin mitä sitten? Ei ole keneltäkään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman muutahan tämä on anoppikeskustelu, turha teeskennellä muuta.

Ei, vaan isovanhemman vallankäytöstä ha epäterveestä suhteesta materiaan, sekä kyvyttömyydestä ymmärtää ja hyväksyä lapsen perheen päätöksiä, jotka ovat hänen näkemyksiään vastaan.

 

 

 

Mutta rahan antaminen, jota kaikki odottavat, ei ole vallankäyttöä?  Mielellään näyttävät alistuvan siihen kun isovanhempi antaa arvopaoereita, maksaa matkoja, autoja, silkkaa rahaa?

Nuoremmat naiset eivät käytä valtaansa miestään ja lapsiaan kohtaan, esim pitämällä miehen tärkeitä tavaroita romuina ja krääsänä  ,  samoin lasten tavarat pilaavat kodin ulkonäön.

Kyllä tämä on anoppikeskustelu,  nime

Ex.mieheni sanoi ostaneensa 12 muumimukia ja -pyyhettä. Ja jos muistan oikein vuosi sitten osti Finlaysonin muumipussilakanasettejä.

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äiti tahtoo itse laittaa lapsilleen anteeksi nyt nuorilleen, joulun. Eikä ole edes kummoinen kokki. Pois ei ole saanut olla, herranjesta, joulu on perhejuhla ja äitikin tulee miehineen ja mitä teillä lapsettomilla on muka menoa, lapsetkin odottaa teitä!

Minä jo odotan ensi joulua, jonka aion viettää aamusta alkaen yöpuvussa ja villasukissa.

Minun lapseni saivat pieninä jonkun lautapelin siskoltani. En tiedä miksi, mutta se peli oli käytössä teininä synttäreillä useinkin, nähtävästi yleisön pyynnöstä. En minä lasten lahjoihin kehtaisi koskea, vaikka omistani voisinkin luopua rahalla. Tosin en saa, mutta kuitenkin. En silti menisi 50e tavaraa kympillä myymään.

Kyllä minä ainakin kypsähtäisin, jos lapselle antamani lahjan menisi hänen äitinsä myymään murto-osahintaan samantien.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin kypsähtäisin, jos lapselle antamani lahjan menisi hänen äitinsä myymään murto-osahintaan samantien.

Miksi? Siis olettaen, että se lahja on lapselle epämieluinen. 

Kypsähtäminen on oikeutettua, jos vanhempi myy lapselle mieluisan lelun. Tätä kuulemma harrastaa huolestuttavan yleisesti ihmiset, jotka kerjäävät joulun alla lapsille leluja hyväntekeväisyysjärjestöiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äiti tahtoo itse laittaa lapsilleen anteeksi nyt nuorilleen, joulun. Eikä ole edes kummoinen kokki. Pois ei ole saanut olla, herranjesta, joulu on perhejuhla

Miksi se lahjakortti on niin vastenmielinen ajatuksena? Tai seteli kirjekuoressa? Eihän siihen tarvitse tonneja pistää kiinni. 

Tuolla asenteella varmaan teet kaikille palveluksen, että pysyt villasukkinesi kotona!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äiti tahtoo itse laittaa lapsilleen anteeksi nyt nuorilleen, joulun. Eikä ole edes kummoinen kokki. Pois

Ei kai satasta pienemmällä edes kiitosta saa?   Annoin kummilapselle 50 euroa kirjekuoressa joulun alla.   Nyt on 4. tammikuuta eikä kiitosviestiä ole tullut.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äiti tahtoo itse laittaa lapsilleen anteeksi nyt nuorilleen, joulun. Eikä ole edes kummoinen kokki. Pois

Ihan sen vuoksi, että yhä enemmän huomaan olevani rekvisiittaa sisareni täydelliselle joululle. Minun tunteeni eivät ole tärkeitä, vaan hän sanoittaa ja kuvittaa sen joulun, jota vietetään.

Lahjakorttia tuskin osaisin ostaa, olemmehan täältä jo kuulleet, miten niitä kaupiteltaisiin puolella arvosta eteenpäin minun istuessani vieressä. Setelin olisi parasta olla iso, että se ei tuota pettymystä.

Selitäpä sinä, miksi minun pitäisi tähän vaivautua, kun tosiaan mieluummin olen villasukkineni omassa kodissani?

Vierailija kirjoitti:

Jos myynti-idea tuli suoraan lapselta, niin hyvää business henkisyyttä. Hyvä. Mitä tästä opimme, lapsille kannattaa antaa lahja pelkästään käteisenä vaikka se tylsää onkin. Meillä nuoriso myi avoimesti 50 euron vaatelahjakortteja 30 eurolla ja lahjanantaja oli vieressä. Ainakin oppi meni perille. Sitäpaitsi noita jättipehmoja saa nyt joulun jälkeen puoleen hintaan eli sillä rahalla sais pehmon halvemmalla ku ostaiskin aina joulun jälkeen.

Teillä nuorisolla ei ole opetettu mitään käytöstapoja. Jos itse antaisin lahjakortin jota oman nokan edessä aletaan alennuksella kauppaamaan, niin ottaisin kortin pois ja antaisin lahjaksi rahaa sen verran, kun oli kortista pyytämässä ja sanoisin ihan suoraan, että tulevina jouluina ei sitten tule mitään lahjaa kaupattavaksi jos ei lahjakortti kelpaa. Tuollainen "oppi meni perille" ajattelu johtaa nimenomaan siihen, että ei saa sitä vähääkään kun ei osaa edes lahjaa saadessa hillitä itseään. Jos sen kortin haluaa myydä halvalla, niin oma on menetyksensä, mutta myynnit hoidetaan silloin kun lahjan antaja ei ole läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myynyt eteenpäin. Sehän kuuluu meille kun se on kerran annettu.

Ei teille, vaan lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni saivat pieninä jonkun lautapelin siskoltani. En tiedä miksi, mutta se peli oli käytössä teininä synttäreillä useinkin, nähtävästi yleisön pyynnöstä. En minä lasten lahjoihin kehtaisi koskea, vaikka omistani voisinkin luopua rahalla. Tosin en saa, mutta kuitenkin. En silti menisi 50e tavaraa kympillä myymään.

Onko sinun kotiisi koskaan tuotu tarpeettomia esineitä? Montako lasta sinulla on? Saavatko he joka joulu ja monta kertaa vuodessa paljon isokokoisia leluja ja muita esineitä? Kerrot yhdestä pelistä, joka on ollut paljon käytössä. Kiva. Mutta joku toinen joutuu kokemaan, että hänen kotiinsa rahdataan yhtä mittaa uusia tai käytettyjä tavaroita, joita kukaan ei tarvitse. Silloin on enemmän kyseessä "lahjoittajan"   maaninen ostovimma.

"Miksi se lahjakortti on niin vastenmielinen ajatuksena? Tai seteli kirjekuoressa? Eihän siihen tarvitse tonneja pistää kiinni."

Eiköhän tämä ole asia, jonka pitäisi lahjan antajan saada itse päättää, eikä sinun tai muiden määräillä, että näin toimitaan?

Miten täällä ei ihmisten päähän mene, että niitä lahjoja ei tosiaan ole pakko antaa eikä saada. Tässäkin olisi ollut vaihtoehtona kertoa sisarelle, että ensi vuonna ajattelimme alkaa vähentää tavaran määrää, joten annamme lahjoja vain oman perheen kesken, joten teiltä emme odota mitään.

Varmaan olisi kelvannut, mutta ei, sen sijaan alettiin määräilemään, että ensi vuonna tuot rahaa meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni saivat pieninä jonkun lautapelin siskoltani. En tiedä miksi, mutta se peli oli käytössä teininä synttäreillä useinkin, nähtävästi yleisön pyynnöstä. En minä lasten lahjoihin kehtaisi koskea, vaikka omistani voisinkin luopua rahalla. Tosin en saa, mutta kuitenkin. En silti menisi 50e tavaraa kympillä myymään.

 

Onko sinun kotiisi koskaan tuotu tarpeettomia esineitä? Montako lasta sinulla on? Saavatko he joka joulu ja monta kertaa vuodessa paljon isokokoisia leluja ja muita esineitä? Kerrot yhdestä pelistä, joka on ollut paljon käytössä. Kiva. Mutta joku toinen joutuu kokemaan, että hänen kotiinsa rahdataan yhtä mittaa uusia tai käytettyjä tavaroita, joita kukaan ei tarvitse. Silloin on enemmän kyseessä "lahjoittajan"   maaninen ostovimma.

Elätte kummallisissa suvuissa kun lahjoja tulee ovien täydeltä niin aikuisille kuin lapsille.   Varakkaita ihmisiä kai kaikki,  köyhillä hyvä kun rahat riittää omasn elämiseen,  mummoillakin.   Vaikka se asunto on, ei eläkkeet ole isoja.   Ruotsinkielisiä degeneroituja vanhan rajan  sukuja,?

Onkohan vähän liioiittelua noin anteliaat suvut?   Omat lapseni ei ole koskaan saaneet kuin kummeiltaan pienet synttärilahjat, ei isovanhemmilta (olivat vanhoja)  eikä sediltä, tädeiltä.    Emmekä itse jaelleet lahjoja kuin heikkomieliset maanisessa vaiheessa olevat.  Kuitenkin olemme kaikki taloudellisesti hyvin voivia.

No, ihmiset on suurimman osan ajasta ihan suoraan sanottuna tyhmiä. Niin lahojen antajat kuin saajatkin, myös tässä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni siinä on oikein toimittu, jos epämieluisasta lahjasta on hankkiuduttu eroon vähin äänin.

Olen kertonut suvulleni, että meillä on pieni asunto eikä säilytystilaa ole yhtään ylimääräistä. Jos siitä huolimatta lapsi saisi lahjaksi jotain ylisuurta krääsää, pitäisin sitä suorana vittuiluna.

 

 

Miksi ette sovi ettette suvun kanssa vaihda lahjoja?   Ei,  ei semmosta tehdä kun kiva saada just ne täsmälahjat.   

Aatelkaas jos neljä isovanhempaa, sedät, tädit, kummit kantavat teille lahjoja ja TE ostaisitte heille myös jotain, vaikka pientä,  mikä menoerä se olisi.   Mutta koska kukaan lapsiperhe ei tee niin, odottaa  vain muilta just oikeita lahjoja.

Sinulla lähti nyt mopo keulimaan. Me ostamme sukulaisille sellaisia lahjoja, jotka yleensä eivät jää nurkkiin ikuisesti pyörimään eivätkä vie juurikaan tilaa, kuten kukkia ja viinipulloja. Ei minua kiinnosta, onko se viinipullo mennyt lahjan saajan kurkusta alas vai vaikka heidän vieraidensa kitusiin. Kukat nuupahtavat ja päätyvät sitten roskikseen. En käy niin usein kylässä, että tietäisin, ovatko ne päätyneet roskikseen ennen aikojaan. Joten ei ole liikaa vaadittu, että lapsen saamat lahjat ovat tyyliin kirja tai karkkipussi, eikä jokin valtava pinkki yksisarvispehmolelu pölyä keräämään.