Lapsi sai lahjaksi ison pehmolelun, jota ei halunnut. Möin sen uutena 10 eurolla tutulle, pienen tytön lahjaksi. Nyt on draamaa.

Minä en kyllä kehtais soittaa/valittaa sukulaisille liian halvasta/huonosta lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni saivat pieninä jonkun lautapelin siskoltani. En tiedä miksi, mutta se peli oli käytössä teininä synttäreillä useinkin, nähtävästi yleisön pyynnöstä. En minä lasten lahjoihin kehtaisi koskea, vaikka omistani voisinkin luopua rahalla. Tosin en saa, mutta kuitenkin. En silti menisi 50e tavaraa kympillä myymään.

 

Onko sinun kotiisi koskaan tuotu tarpeettomia esineitä? Montako lasta sinulla on? Saavatko he joka joulu ja monta kertaa vuodessa paljon isokokoisia leluja ja muita esineitä? Kerrot yhdestä pelistä, joka on ollut paljon käytössä. Kiva. Mutta joku toinen joutuu kokemaan, että hänen kotiinsa rahdataan yhtä mittaa uusia tai käytettyjä tavaroita, joita kukaan ei tarvitse. Silloin on enemmän kyseessä "lahjoittajan"   maaninen ostovimma.

Niin onkin. Ja se on aivan eri keskustelu kuin se, jossa keskustellaan siitä, että isovanhempi on kuvitellut ostaneensa lapsenlapselleen mieluisan joululahjan. Kun yleensä on tapana odottaakin isovanhemmilta jouluna lahjoja lapsille.

Tähän ei mitenkään liity muutoin rajattomat ihmiset, jotka roudaavat tavaraa muulloinkin kuin lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!  Mulla on sängyn alla sellainen iso laatikko, missä on tärkeitä tavaroita, mutta harvemmin käytettäviä.

Aina kun imuroin, vedän sen laatikon sieltä pois.

Ihan vaan vihjeeksi...

Mä luulen, et pehmolelu olisi ihan yhtä helposti sieltä pois vedettävissä.  Jos sitä siellä haluaisi säilyttää.  Sit vaan tuuppaa sinne takas.  Vaikeeta?  

 

Sinulla on tärkeitä tavaroita sängyn alla, mutta tässä oli kyseessä liian iso pehmolelu, josta lapsi ei pitänyt. Miksi se pitäisi säilöä sängyn alle laatikkoon? En käsitä, mitä arvoa jollain ei-toivotulla lahjalla on sängyn alla. Meillä muuten on sängyn alla laatikot, joissa säilytetään peittoja ja tyynyjä. Neljälle hengelle löytyy nukkumisvarusteet, kun sattuu käymään vieraitakin. Jos minun pitäisi sulloa jokin jättikokoinen pehmolelu jonnekin, niin se

Ei, älä missään tapauksessa kerro tuota, nyt tuli virhe!

Nyt alkaa kuoro huutaa, että parvekkeellekko se iso pehmo pitää laittaa!  Siellähän se on koko ajan tiellä kun sitä ja tätä!

Etkö ymmärrä, että sanot mitä vaan, siihen tartutaan pieteetillä, se on ikään kuin pakolliseksi tarkoitettu määräys.

Sinäkin oletit, että sinun nyt PITÄISI laittaa se pehmolelu sängyn alle, kun se oli vain tavallinen ehdotus, että vaikka sinne.

Ei kai satasta pienemmällä edes kiitosta saa?   Annoin kummilapselle 50 euroa kirjekuoressa joulun alla.   Nyt on 4. tammikuuta eikä kiitosviestiä ole tullut.   

Katsastin kesällä toisen autoni, se on yleensä pojallani käytössä. Siivoilin etukonsolin avolokeroa. Siinä oli koikoita ja rullattuja ja rytättyjä setelejä, viisikymppinenkin joukossa. Kysyin rahoista, niin aina kun joku maksaa käteisellä, heittää kuulemma siihen. No jos ne kerran on saatu maksuna, eikö ne voisi käyttää pois. Ilmeisesti viiskymppiä ei ole nuorille tarpeeksi, kun siitä ei kiitetä, eikä sitä käytetä kaupassakaan. Jos olisi tonnin seteli, sen pitäisi olla varmaan A-nelosen kokoinen, että ei menisi vahingossa roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä kehtais soittaa/valittaa sukulaisille liian halvasta/huonosta lahjasta.

Kuka niin on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äiti tahtoo itse laittaa lapsilleen anteeksi nyt nuori

No, en ole ikinä nähnyt, että kummipoikani (ei-sukulainen) kauppaisi mun antamaa lahjakorttia puolesta arvosta. Päin vastoin, on lähettänyt viestin ja kertonut, mitä on hankkinut. Emme ole edes erityisen läheisiä, mutta joku on pojalle opettanut käytöstapoja. 

Jos ongelma on siskosi, haluatko myös kostaa hänen lapsilleen? Jos kyllä niin miksi? He kai eivät ole muroihisi pissineet, vaan sisko. Onko lapsille myös käsikirjoitettu roolit joulunäytelmään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äi

Ei kenelläkään ole velvollisuutta ilahduttaa naapurin, sisarusten, lasten tai edes omia lapsiaan lahjalla. Ja jos lahjaan suhtautuu niskojaan nakellen, valikoiden tai kiittämättä, muistaminen jää helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia pienituloisille kannattaa ostaa aina halpoja lahjoja tai itse tehtyjä. En ikinä ostaisi köyhille mitään kunnollista koska eivät kuitenkaan osaa arvostaa. 

Ei köyhäkään tee mitään turhalkeilla. 

Ei teekään.  Mutta ei ne niillä kunnollisillakaan mitään tee.  

Minä vein nuorehkolle sukulaisperheelle vierailulle tuliaiseksi kukkakimpun ja kahvipaketin.  Niillä ei ollut minkäänlaista maljakkoa niille kukille.

Ne tökättiin sitten sellaiseen korkeaan olutlasiin, jonka kyljessä luki Olvi tai jotain sellaista.  Ja jätettiin siihen tiskipöydälle sitten, vaikka tilaa olisi ollut sille muuallakin.  

Eli epäonnistunut vieminen sekin.  En nyt arvannut ostaa maljakkoa mukaan.  Eikä tuntuneet asiaa arvostavan, joten ei kannata viedä myöhemminkään.  

Eli mistä sitä tietää, mikä lahja tai tuominen on tervetullut, ei sitä voi tietää mistään.  

Kaikki on jotenkin muuttumassa, oikein mikään ei enää kelpaa.  Lapsille ja nuorille voi kenties ilman nurisemista antaa silkkaa rahaa, mutta mitä viedään aikuisille vaikka syntymäpäivälahjaksi tai tupaantuliaislahjaksi ymv.?

Jos käteinen rahakin vielä katoaa, niin kuin niin monet nuoremmat haluaa, niin miten sille lapselle tai nuorelle se rahakaan enää annetaan?  Lahjakorttikaan jos ei käy?

Rahaa vanhempien tilille?

Henkistä väkivaltaa, lahjan antaminen? Kyllä tulee mieleen ihan fyysinen väkivalta, kun typerän kommenttisi lukee. Esim. tarttuisin tukasta ja pyörittäisin. Jos tulisi edes vähän järkeä päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin itse samassa tilanteessa kuin moni täällä, sisko vetäisi jouluna syrjään ja sanoi, että seuraavana vuonna voin sitten siirtyä rahalahjoihin, kun niistä on "nuorille" enemmän iloa. Penskat on nyt 9 ja 12.

Tosiasia lienee, että nuo tosiaan nykyään ovat nuoria, ei lapsia. Mutta minä en aio alkaa heidän ostarikierroksiaan ja notkumisiaan maksamaan, vaan ensi vuonna ilmoitan, että yhteiset joulut on nyt juhlittu, koska jouluhan on lasten juhla ja semmoisia ei enää lähipiirissä ole.

Muutenkin hemmetin rasittavaa on ollut joka joulu ajoittaa sinne meno täsmällisesti komennettuun aikaan, koska silloin on ruoka, joka kuitenkaan ei koskaan ole, vaan siellä notkutaan pari tuntia kuuntelemassa sitä ärinää ja rähinää. Missään kuitenkaan ei saa auttaa, viedä esim. jotain, koska äi

Tästä ketjusta ihan luin, miten ylpeä äippä kertoi lastensa kaupanneen lahjakortteja antajan edessä, oli vielä iloinen, että siitähän lahjan antaja oppii.

Siskoni on kyllä kirjoittanut lapsilleen roolit heillekin, mutta tosiaan, minun roolini siinä näytelmässä loppui tähän jouluun. On ikävää, että siskonlapset ovat sijaiskärsijöinä, eli eivät nyt saa äitinsä vaatimaa rahalahjaa, mutta emme me erityisen läheisiä ole muutenkaan, esim. jos siellä käyn, ei lapset yleensä tule edes huoneistaan moikkaamaan.

Tuskin siis minua kaipaavat ja toivottavasti äitinsä paikkaa heille tehdyn taloudellisen vahingon.

Lainaus viestistä 390 :

Tästä ketjusta ihan luin, miten ylpeä äippä kertoi lastensa kaupanneen lahjakortteja antajan edessä, oli vielä iloinen, että siitähän lahjan antaja oppii.

En uskonut, että olit ymmärtänyt viestiä oikein, mutta niinhän se oli. Äiti leuhki, lastensa käytöksellä. Käytöstä useimmat häpeäisivät ja itse äitinä olisin pitänyt melkoisen saarnan jälkikäteen. 

Toivottavasti lahjanantaja todellakin oppii. Kahden euron kolikko maksimissaan seuraavaksi lahjaksi.

Muistuu ihan mieleen, kun annoin sukulaistytölle lahjaksi Suomalaisen kirjakaupan lahjakortin. Ihan oli ajatuksena, että sieltä löytyisi lapselle jotain hyödyllistä esimerkiksi kirja tai opettavaista askartelutarviketta. Myöhemmin kuulin, että äitinsä oli myynyt 30 euron lahjakortin 15 eurolla ja oli ostanut rahalla omasta mielestään paremman lahjan lapselle.

Eikö kukaan osaa enää s a a t a n a keskustella? 

 

Sanot AP sille lapsen mummolle, että anteeksi, mutta se oli lapsen mielestä liian lapsellinen, eikä lapsi pitänyt siitä. Nyt lapsi sai vähän rahaa ja toinen lapsi sai iloita lelusta. 

 

Jatkossa se isovanhempi voi sitten kysellä vinkkejä lahjoihin vanhemmilta. 

 

Ihanan helppoa, mutta toki ei pääse kukaan oikein pätemään eikä tule draamailua. 

Mä aina lunastin lasten saamat stockan lahjakortit antamalla heille vastaavan määrän rahaa säästöön, että voivat ostaa sitten, kun löytyy jotain mieleistä. Itse sitten käytin noi lahjakortit, ettei mene ihan hukkaan.

Lapsenlapsen toivoessa pankkikorttia, ostin k-lahjakortin, kun sekä koulun että urheiluhallin lähellä oli k-market. Ajatuksena oli, että halutessaan voi käydä ostoksilla ja samalla oppii huolehtimaan kortista. Vanhemmat käyttivät kortin, tallettivat kyllä rahan lapsen tilille. Koko lahja-ajatuksen vesittyi.

Vierailija kirjoitti:

Mä aina lunastin lasten saamat stockan lahjakortit antamalla heille vastaavan määrän rahaa säästöön, että voivat ostaa sitten, kun löytyy jotain mieleistä. Itse sitten käytin noi lahjakortit, ettei mene ihan hukkaan.

Näin minäkin olen tehnyt, kun on tullut huteja. 100 € lahjakortista 100€ rahaa. Tiedoksi vain anopille, että en ole päässyt "tienaamaan" ja vaihto tehtiin lapsen aloitteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsen toivoessa pankkikorttia, ostin k-lahjakortin, kun sekä koulun että urheiluhallin lähellä oli k-market. Ajatuksena oli, että halutessaan voi käydä ostoksilla ja samalla oppii huolehtimaan kortista. Vanhemmat käyttivät kortin, tallettivat kyllä rahan lapsen tilille. Koko lahja-ajatuksen vesittyi.

Ajatuksena ehkä kiva, mutta se on vanhempien vastuulla opettaa lapsilleen rahan käyttöä. Olivatko he tietoisia tästä taka-ajatuksesta?

Mun lapsille on tullut s-ryhmän lahjakortteja, täällä kaverisynttäreiden vakiolahja on kympin kortti ässään. Ihan saavat pitää ne ja käyttää itselleen parhaalla tavalla. Ainoa huono puoli on, että eivät muista paljonko saldoa niissä on jäljellä. Lompakossa on sitten läjä kortteja, joissa kaikissa jokunen sentti rahaa. No, ehkä oppivat siitäkin jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin pari naista tienaa tupakkarahoja ottamalla kaupungin roskalavaryhmästä kaiken tarjotun isoja huonekaluja lukuun ottamatta.    Ilmeisesti kirpparipöytiä pitävät, joskus näyttävät jotain myyvän  kirpputoriryhmissä. On

Ei se väärin ole. Joku haluaa päästä romusta eroon. Jos nämä naiset jonkun euron tienaavat, niin mitä sitten? Ei ole keneltäkään pois.

Juuri näin. Minä vien naapuriin kaiken lasten vanhan tavaran ja pieneksi jääneet lastenvaatteet. Heillä on 3 lapsenlasta, jotka elävät köyhyydessä. Olen ihan itse kehottanut, että jos eivät jotain tarvitse,voisi myydä eteenpäin. Todellakaan se ei ole minulta pois, jos muutaman euron tienaavat meidän vanhoilla vaatteilla ja tavaroilla. En ole kirppispöytiä varannut vuoden 2017 jälkeen. Silloin meidän pöydästä varastettiin mm. täysin uudet pienen lapsen Kavat-talvikengät, ensiluistimet, Marimekon vaatteet ja dvd-elokuvista oli viety levyt koteloiden sisältä. Kirppismyyjä ei ollut huomannut mitään. Kävi myös selväksi, että heillä tulee iso joukko ulkomaalaisia silloin tällöin, tahallaan levittäytyvät joka puolelle kirppistä ja käyntien jälkeen pöydän vuokraajat ilmoittavat tavaraa kadonneen. Lisäksi siellä on kameravalvonta, joka ei oikeasti tallenna mitään. Suututti niin paljon, että käytiin meidän pöydältä puolet tavaroista varastamassa, eikä mitään havaintoa syyllisistä. Mieluummin annan tavarat tarvitsevalle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsen toivoessa pankkikorttia, ostin k-lahjakortin, kun sekä koulun että urheiluhallin lähellä oli k-market. Ajatuksena oli, että halutessaan voi käydä ostoksilla ja samalla oppii huolehtimaan kortista. Vanhemmat käyttivät kortin, tallettivat kyllä rahan lapsen tilille. Koko lahja-ajatuksen vesittyi.

Noin meillekin kävi, että poika sai synttärilahjaksi lahjakortin Lidliin ja joululahjaksi K-kauppaan. Ihan reilut summat oli niihin ladattu rahaa. Hän kävi usein koulun jälkeen ostamassa limua ja karkkia. Keskusteltiin kotona, että toisi kuitit kotiin, että voidaan tarkastaa, mitä on ostanut. Hampaiden takia hänellä on lupa ostaa karkkia ja limua vain kerran viikossa. Aina se kuitti merkillisestä unohtui ottaa kassalta, pojan selityksen mukaan. Siihen loppui se touhu. Otettiin kortit pois ja loput saldot pojan tilille. Vanhemmalla on kuitenkin vastuu lapsensa terveydestä ja jos ei usko, ettei pullaa, limua, karkkia ostella jatkuvasti, niin kortit lähtee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsen toivoessa pankkikorttia, ostin k-lahjakortin, kun sekä koulun että urheiluhallin lähellä oli k-market. Ajatuksena oli, että halutessaan voi käydä ostoksilla ja samalla oppii huolehtimaan kortista. Vanhemmat käyttivät kortin, tallettivat kyllä rahan lapsen tilille. Koko lahja-ajatuksen vesittyi.

Ajatuksena ehkä kiva, mutta se on vanhempien vastuulla opettaa lapsilleen rahan käyttöä. Olivatko he tietoisia tästä taka-ajatuksesta?

Mun lapsille on tullut s-ryhmän lahjakortteja, täällä kaverisynttäreiden vakiolahja on kympin kortti ässään. Ihan saavat pitää ne ja käyttää itselleen parhaalla tavalla. Ainoa huono puoli on, että eivät muista paljonko saldoa niissä on jäljellä. Lompakossa on sitten läjä kortteja, joissa kaikissa jokunen sentti rahaa. No, ehkä oppivat siitäkin jotain?

Ei meillä taka-ajatuksesta ollut puhetta, lahjakortista kylläkin etukäteen. Olen ollut näköjään täysin vastuuton, kun olen puhunut rahasta lastenlasten kanssa. Syksyn aikaa olemme puhuneet aika lailla sijoittamisesta, rahastotyypeistä, palkoista ja esim. siitä, että nyt omia tuloja kevään mittaan tulee, miten niitä olisi järkevää käyttää ja osa kannattaisi aina sijoittaa.