Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Hemmetin rikinäiset lainaukset. Vastaus ylle:
Todennäköisesti ovat joskus itsekin syytelleet, vaikka juuri tänään eivät. Itsehän olin suuri positiivisen ajattelun kannattaja ja tuputtaja kunnes ymmärsin miten pitkään sillä voi viivästyttää aitoa paranemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli mä en hyödy mitään, kun koko ajan on ollut selvää että perhe on oikeasti huono, ja että siitä on ollut haittaa, ja omalla tavallaan on yhä.
Jotenkin ihmettelen, että oikeasti huonossa perheessä kasvanut ei ole huomannut mitään ihan itse, minä huomasin jo iässä 6v että muita lapsia ei lyöty, muiden kotona oli aina ruokaa ja heillä oli puhtaat vaatteet.
Ja tämä ei ole itsekehu, vaan ajatus että jos ei aikuisenakaan itse tajua että oma perhe on kamala, niin onko se todella ollut huono, vai vainko epätäydellinen (eli aika normaali)."
Et ehkä hyötyisikään, jos pystyt elämään sen kanssa, miten huono perheesi sinuun vaikutti. En minäkään tarvinnut terapiaa kertomaan, ettei perheessäni ollut kaikki kunnossa. Tuossa erikseen jo kommentoin, että tämä ajatus mulle tuli
Minäkään en tajunnut ettei se perheen meno ollut normaalia. Opin monia huonoja käyttäytymismalleja kotoa, osan tajuamiseen ja purkamiseen kesti pitkälle aikuisuuteen. Kyllä siihen epänormaaliin menoon tottuu mutta sitä ajatusmaailmaa on vaikeaa tajuta ellei sitä ole itse kokenut. Muistan ihmetelleeni sitä että joissain kodeissa laitettiin ruokaa päivittäin mutta samaan syssyyn puskin tuon ajatuksen pois, "olen liian vaativa lapsi jos haluan samaa vanhemmiltani, tämä on extraa, ei normi". Sama muiden asioiden kanssa, tottakai tajuan että väkivalta tai hyväksikäyttö sukulaiselta ei ole normaalia, mutta toisaalta joku pieni ääni minussa sanoo yhä että "äh kyllä tuota vaan sattuu, muut ei vaan ole kokeneet sitä oikeaa elämää pahuuksineen, siis kyllähän tällaisia käy, olen hankala kun koen sen olleen traumatisoivaa".
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Tuskin. Mutta jos normaalisti on ihan ok mutta vanhempien kanssa tekemisissä olon jälkeen paha olo velloo, niin ketjussa on kyse mm siitä mitä silloin pitäisi tehdä. Vanhemman mielestä ei tyypillisesti ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Suurinosa ihmisistä hakee syyllistä ulkopuoleltaan. Vastaukset löytyy kuitenkin vaan sieltä omasta itsestä. Kukaan muu ei sua tuu pelastaa ja tekee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on vanhempia jotka on omalla toiminnallaan aiheuttanut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia lapselleen, mutta sitten on myös niitä perheitä joissa ollaan eletty ihan tavallista perhe-elämää ja silti joku kokee että vanhemmat on pilannut sut ja sun koko elämän.
Siitäkin huolimatta että olet menestynyt ja pärjännyt elämässäsi hyvin.
Tottakai kaikki ymmärtää että jos sun vanhempasi on pahoinpidellyt sua, jättänyt yksin kotiin ilman ruokaa ja vaikka mitä , niin se on ihan ymmärrettävää että et liene halua olla vanhempiesi kanssa tekemisissä?!
Jankkaat niin paljon tosta menestymisestä, että taisit itse olla se, joka ei niin hyvin menestynyt
Menestymistä on monenlaista. Ulkoista ja sisäistä. Jokainen määrittelee sen oman
Jos olet itse joutunut läpikäymään suhdetta vanhempiin, niin miten voit syyllistää muita samasta? Vai olitko itse 100% ajasta täysin sivistynyt näin tehdessäsi?
Lainaus:
Joillakin täällä tuntuu olevan vain tarkoitus ilkeillä ja nälviä toisia, tahallaan käsitetään väärin. Ei kaikilla terapiassa käyneistä ole noin pahaa kaltoinkohtelua mitä itse olet kokenut ei kaikki vanhemmat ole hirviöitä.
Muutenkin peräänkuuluttaisin asiallista keskustelua, (mitä paljon on ollutkin) on täällä meitäkin ketkä haluaa ottaa opikseen. Turha meille on kostaa mitä itse on kokenut.
Vastaus: No en ajattelekaan, että kaikilla olisi samanlaisia kokemuksia. Miksi sinä niin luulet? Monella varmasti on ja jotkut ovat saaneet sellaista kieltävää, vähättelevää ja uhriutuvaa asennoitumista vanhemmaltaan jos asioista on yrittänyt puhua. Minä en ole, koska tiedän että tuo ihminen ei kykene minkäänlaiseen itsekritiikkiin joten hän saa olla rauhassa ja minä saan olla rauhassa.
Se mikä minua tässä keskustelussa tökkii on se, että selvästi jotkut kasvattajat eivät kykene millään tavalla ottamaan mitään kritiikkiä vastaan. Jankataan vaan että kukaan ei ole täydellinen. Miksi se on niin vaikeaa pyytää anteeksi jotain tilannetta, jonka oma lapsi on kokenut eri tavoin? Eikä mentäisi heti perään vouhottamaan että eihän kukaan ole täydellinen ja vikaa on kuule sinussakin. Ota vastaan toisen tunteet, pahoittele ja menkää eteenpäin. Oma iso ego voi vähän säroillä,mutta aikuinen kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on vaikeeta ja per*eestä!! Pääskää yli tissiposket! Antakaa äidille hali ja iskälle kans. Ei ne oo tiennyt mitä ne on tehnyt.
Ja jos kerran tiedät että käsiteltävää on, niin tuleeko sisaruksen paha olo oikeasti noin isona yllätyksenä? Mikset ole tukena? Vanhempien kuuluisi kasvattaa lapset pitämään huolta toisistaan, eikä puolustelemaan vanhempia kuin jotkut pikkukakarat. Tosta kyllä tunnistaa jo päävikaiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Suurinosa ihmisistä hakee syyllistä ulkopuoleltaan. Vastaukset löytyy kuitenkin vaan sieltä omasta itsestä. Kukaan muu ei sua tuu pelastaa ja tekee onnelliseksi.
Nimenomaan. Jos vanhempien kanssa tekemisissä oleminen tuottaa sellaista pahaa oloa että elämänlaatu laskee, kukaan muu ei pelasta kuin oma itse joka laittaa toiminnalle rajat. Harvempi vanhempi tuntuu kuitenkaan olevan tässä samaa mieltä.
Yhyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Suurinosa ihmisistä hakee syyllistä ulkopuoleltaan. Vastaukset löytyy kuitenkin vaan sieltä omasta itsestä. Kukaan muu ei sua tuu pelastaa ja tekee onnelliseksi.
Nimenomaan. Jos vanhempien kanssa tekemisissä oleminen tuottaa sellaista pahaa oloa että elämänlaatu laskee, kukaan muu ei pelasta kuin oma itse joka laittaa toiminnalle rajat. Harvempi vanhempi tuntuu kuitenkaan olevan tässä samaa mieltä.
Entäs nää, joiden vanhemmat stalkkaa? Oma vika, että kirjettä pukkaa ja mamma kyttää pusikossa ja kurkkii ikkunoista sisään? Voiko joka kertaa ennakoida ja estää? Muutto ulkomaille, nimenvaihto varmaan jää näillä vaihtoehdoksi sitten, muuten ahdistus on omAa sYytÄ
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on vanhempia jotka on omalla toiminnallaan aiheuttanut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia lapselleen, mutta sitten on myös niitä perheitä joissa ollaan eletty ihan tavallista perhe-elämää ja silti joku kokee että vanhemmat on pilannut sut ja sun koko elämän.
Siitäkin huolimatta että olet menestynyt ja pärjännyt elämässäsi hyvin.
Tottakai kaikki ymmärtää että jos sun vanhempasi on pahoinpidellyt sua, jättänyt yksin kotiin ilman ruokaa ja vaikka mitä , niin se on ihan ymmärrettävää että et liene halua olla vanhempiesi kanssa tekemisissä?!
Ja näitä ihan vaan päästään lapsuuteensa ongelmia "keksineitä" on varmasti tosi paljon?Älä viitsi. Voi olla että tämä on ongelma joidenkin harvojen kohdalla, mutta ennemmin syy on siinä, että vanhemmalla on hirveä torjunta päällä, eikä mitään halua vastaanottaa realiteetteja. Tiedän eräänkin, jonka lasta hyväksikäytettiin ja äiti oli tästä kyllä tietoinen. Kielsi sen loppuun asti, koska kaikki oli onnellista ja ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Voi voi etkö saanu huomioo traumatisoituneilta. Ei hätää mee saalistaa joku traumamuikkeli itelles.
Vierailija kirjoitti:
Se mätämöykky nousee sieltä aina uudestaan. Aikuista ihmistä EI pysty kasvattamaan varsinkaan hänen oma lapsensa. Sitähän se vaatisi.
Aika moni juuttuu kuitenkin yrittämään. Sama ansa kaikissa epäterveissä suhteissa: tarraudutaan toivoon saada toinen ymmärtämään. Saada toinen käsittämään jotakin. Haluaa uskoa että vanhemman voisi korjata jotenkin rakastavaksi, ymmärtäväksi, sellaiseksi jonka kanssa päästään yhteisymmärrykseen jostakin. Tuo ei nimenomaan ole syyttelyä vaan sitä, että haluaisi korjata perheen joka oli ehkä pahastikin rikki. Koska rakastava perhe, lapsuuden tai oma, ON valtava voimavara ja periaatteessa sen eteen haluaa taistella.
Paitsi että muut eivät välttämättä pysty tulemaan tuumaakaan sinua vastaan. Kelpaat vain tottelevaisena, nöyränä, alistuvana ja palvelualttiina - eli sellaisena, kuin olit lapsena. Silloinhan kaikki oli niin hyvin! Niin oli, kun sinut oli nujerrettu liki minättömäksi ja vihasit /osasit syyttää vain itseäsi. Silloin asiat olivat heidän kannaltaan todella hyvin. Eivätkä ymmärrä miten sinä myöhemmin sillä lailla sekosit ja käännyit heidän erinomaisuuttaan vastaan. Ovat ihan kauhuissaan vieläkin siitä!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että on hirveitä vanhempia mutta on myös hirveitä lapsia.
Olen lähipiirissä törmännyt tapaukseen missä yksi lapsista suurentelee, väärentelee ja jopa valehtelee vanhemmistaan. Hän tuntuu itse uskovan näihin.
Muut perheenjäsenet kyllä tunnistaa osan syytöksistä , eli eivät varsinaisesti kiellä vaaleanpunaiset lasit silmillä näitä syytöksiä.
Mutta vain tämä yksi perheenjäsen on loputtoman katkera. Vaikka hänkin tosiaan hyvin pärjännyt elämässään.
Hänen oma perhe-elämäkään ei täydellistä ole. Mutta mielellään luo ulkopuolelle kuvan täydellisyydestä. Elää kulissielämää. Odotan mitä tapahtuu kun hänen lapsensa ovat aikuisia?
Odotat mitä tapahtuu kun hänen lapsensa ovat aikuisia, miksi ihmeessä? Mä en odottais :(
Mut outo ajatus, et yksi ihminen/lapsista nyt vaan on hirveä. Ihan jokaisessa meissä on ainekset aika moneen. Riippuu sitten ihan tosi monesta asiasta et minkälainen ihmisestä tulee, mut ei se ole niin, että joku vain syntyy kauheana eikä mitään olisi tehtävissä. Kyllä psykopatiaankin tarvitaan muutakin kuin synnynnäinen taipumus.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Varmasti, koska tuohan on yksi helpoimmista defensseistä ja coping-keinoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko jotkut että kaikki niiden sisällä vellova pahaolo on niiden vanhempien syy?
Suurinosa ihmisistä hakee syyllistä ulkopuoleltaan. Vastaukset löytyy kuitenkin vaan sieltä omasta itsestä. Kukaan muu ei sua tuu pelastaa ja tekee onnelliseksi.
Nimenomaan. Jos vanhempien kanssa tekemisissä oleminen tuottaa sellaista pahaa oloa että elämänlaatu laskee, kukaan muu ei pelasta kuin oma itse joka laittaa toiminnalle rajat. Harvempi vanhempi tuntuu kuitenkaan olevan tässä samaa mieltä.
Tämä koko ketju on vanhemman aloittama, kommentoiden toista vääryyttä kokenutta vanhempaa. Vanhemmat voivat laittaa itse rajat jos lapsen toiminta kohtuutonta, miksi tehtailla esseitä ja aloituksia vertaistukea hakien? Jos lapsi laittaa rajat ja kokemuksista ollaan eri mieltä, voi vanhempi käsitellä asian keskenään. Nyt meni näin. Ratkaisua kuitenkin haetaan itsen ulkopuolelta, ja asian hyväksymisen sijaan pohditaan mm. terapioiden kieltämistä.
Entä jos vaan neutraalisti hyväksytään, ettei terapeutitkaan oo täydellisiä, varmasti parhaansa yrittävät.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on vanhempia jotka on omalla toiminnallaan aiheuttanut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia lapselleen, mutta sitten on myös niitä perheitä joissa ollaan eletty ihan tavallista perhe-elämää ja silti joku kokee että vanhemmat on pilannut sut ja sun koko elämän.
Siitäkin huolimatta että olet menestynyt ja pärjännyt elämässäsi hyvin.
Tottakai kaikki ymmärtää että jos sun vanhempasi on pahoinpidellyt sua, jättänyt yksin kotiin ilman ruokaa ja vaikka mitä , niin se on ihan ymmärrettävää että et liene halua olla vanhempiesi kanssa tekemisissä?!
Nämäkin vanhemmat pitävät itseään monesti ihan hyvinä ja parhaansa tehneinä.
Ja osa terapeuttien syyttelyyn. Sellaista se on.