Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Yli 70 sivua eikä kukaan ole vielä antanut nitä syvällisiä ohjeita, miten ne välit rakennetaan siihen jälkeläiseen, joka on pannut välit poikki? Miten otetaan yhteyttä kun on kaikki estetty?
Postistakaan ei tiedä meneekö kirje yleensä perille vai onko se poltettu lukematta.
Jankutetaan sivutolkulla mitä pitää sanoa ja miten kuunnella, miten puhua ja ottaa opiksi. Kun niin pitkälle ei edes pääse. Jos pääsee ei koskaan tiedä milloin se loppuu ja mistä syystä.
Eiköhän sullekin ole sanottu lapses toimesta, että mistä kiikastaa. Mutta sulla kun on kiire kirkua (haukuttuasi ja alennettuasi lastas), että "nyt kyllä loukkaannuin, olet kyllä sairas, olet aivan päästäsi sekaisin, voit kyllä selvästi todella huonosti, minä en tuommoista kuuntele" niin eihän se voi perille mennä.
Eiköhän tietyn ikäluokan ihmiset vois jo pistää teuraaksi kalkkunasavustamolle. Ootte menetettyä kamaa, ihan täsmänarsisteja luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.
Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.
Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen.
Jos perheessä nauretaan yhdessä, vietetään mielellään aikaa toisten seurassa ja pystytään kiukuttelemaan ilman että joku heti häpäisee hiljaiseksi niin minun mittapuullani terve perhe.
Kyllä ne terapiassa kävijät lähes poikkeuksetta (ainakin KELA-korvaamat) ovat jääneet isosti vanhemmuutta ja kasvattajia vaille. Tai on voinut olla mallikkaat puitteet, mutta aito kohtaaminen ja kiintyminen on tehty vaikeaksi, mahdottomaksi. Lapsi voi ikäänkuin paljastaa terapiallaan tuollaiset kulissivalheet, oli perheen status mikä hyvänsä.
Ja montaa asiaa voi helpottaa perheen sisällä, jos kyetään puhumaan, halutaan ymmärtää toisen persoonaa. Mihin sitä terapeuttia silloin enää tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt joku jänkkääjä mikä toistaa kuin mantraa sitä, että terapeutit ryöstää lapset vanhemmiltaan aivopesten ne, vanhempia ei saa kritisoida ja lasten kasvu yli vanhemmastaan on heille shokki.
No ei ole muissa kuin näissä sinun harhoissasi.
Kyllä on. Joku jankkaa, kuinka terapeutit myrkyttää aikuisten lasten mielet kääntymään viattomia vanhempiaan vastaan. Myös aloituksessa puhutaan, kuinka pitää saada "puoskarit vastuuseen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.
Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.
Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen.
Jos perheessä nauretaan yhdessä, vietetään mielellään aikaa toisten seurassa ja pystytään kiukuttelemaan ilman että joku heti häpäisee hiljaiseksi niin minun mittapuullani terve perhe.
Kyllä niillä kela terapiassa käyvillä on mt diagnoosi eikä se synny noin yksioikoisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 70 sivua eikä kukaan ole vielä antanut nitä syvällisiä ohjeita, miten ne välit rakennetaan siihen jälkeläiseen, joka on pannut välit poikki? Miten otetaan yhteyttä kun on kaikki estetty?
Postistakaan ei tiedä meneekö kirje yleensä perille vai onko se poltettu lukematta.
Jankutetaan sivutolkulla mitä pitää sanoa ja miten kuunnella, miten puhua ja ottaa opiksi. Kun niin pitkälle ei edes pääse. Jos pääsee ei koskaan tiedä milloin se loppuu ja mistä syystä.
Eiköhän sullekin ole sanottu lapses toimesta, että mistä kiikastaa. Mutta sulla kun on kiire kirkua (haukuttuasi ja alennettuasi lastas), että "nyt kyllä loukkaannuin, olet kyllä sairas, olet aivan päästäsi sekaisin, voit kyllä selvästi todella huonosti, minä en tuommoista kuuntele" niin eihän se voi perille mennä.
Eiköhän tietyn ikäluokan ihmiset v
Niin ja hei, mä kuuntelin tota kuraa koko elämäni ja ihan asianmukaisesti yritin kommunikoida, mutta kun ei mene perille niin jossain vaiheessa loppuu. Olet selvästi tietyltä vuosikymmeneltä sinäkin, ties vaikka olisit äitini. No mukavia käristelyhetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. En ole onneton.
2. Äiti on kuollut, joten en odota häneltä mitään.
3. Lapsuus oli mikä oli, eikä se muuksi muutu.
4. Elän lopun elämäni sen kanssa, että lapsuus oli mikä oli - en muistele sitä mitenkään jatkuvasti, mutta psyyke ja keho muistaa kyllä, valitettavasti.
5. Olisi todella vapauttavaa joskus olla se ihminen, jota joskus joku tukee, kun lapsesta asti on itse ollut se, joka tukee muita eikä itse saa tukea mistään.
Mikset voisi olla se ihminen jota joku tukee? Minusta kuulostaa siltä että ystävät ovat juuri sitä varten elämässä.
No ihan siksi, etten ole löytänyt sellaista ihmistä vielä tähän päivään mennessä. Ilmeisesti lapsuuteni on muovannut minusta niin vahvan pärjääjän, että kaikki nojaavat minuun ja ystävällisenä ja hyväntahtoisena ihmisenä olen antanut sen tapahtua, samalla toivoen sen olevan vastavuoroista, mutta ei se ole. Minä hoidan omat asiani ja muiden asioita, ei ole apua minulle omissa asioissani, pyynnöstä huolimatta. Nyt vanhempana olen oppinut katkaisemaan tuollaiseksi osoittautuneet ihmissuhteet heti, kun tilanne valkenee.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en olisi ratkaisukeskeinen, niin aika heikolla tolalla olisi perheemme asiat. Olen hoitanut meille perheneuvolan asiakkuuden, kun lapset olivat pienempiä, puolisolle hyvän hoitopaikan, toiselle lapselle psykiatrin, perheterapiaa, toimintaterapiaa, taloudellista tukea, kaikkea tarpeellista. Olen tukenut lasten koulunkäyntiä, ollut lukemattomissa palavereissa kymmenien ihmisten kanssa. Olisin tietysti voinut tyytyä vain odottamaan, että josko ongelmamme ratkeaisivat itsestään. Siinä sivussa olisin voinut syytellä omia vanhempiani heidän puutteistaan, syyttää heitä kaikesta ja valittaa valittamasta päästyäni.
Tiedostan kyllä ratkaisukeskeisyyden ongelmat, mutta ei ratkaisukeskeisyys ole yksinomaan huono asia. Tytär, jonka kanssa käymme terapiassa ei haluaisi terapiaa. Niin, koska siellä joutuu menemään itseensä. Minun kuitenkin pitäisi ammattikoulupohjalta pystyä ratkaisemaan kaikki hänen ongelmansa, tai olen huono vanhempi, mutta ku
Voi minä komppaan sinua! Erilaiset on meillä asiat olleet, mutta ratkojaa on tarvittu. Ja samaan sarjaan kuuluu miehenikin, välillä elämä on ollut kuin agilityrata. Läpi on menty ja ratkottu pulmat.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.
Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.
Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen.
Jos perheessä nauretaan yhdessä, vietetään mielellään aikaa toisten seurassa ja pystytään kiukuttelemaan ilman että joku heti häpäisee hiljaiseksi n
Lapsuus on yksi suurimmista yksittäisistä vaikuttavista tekijöistä. Tutkittua tietoa, eikä mikään mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.
Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.
Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen.
Jos perheessä nauretaan yhdessä, vietetään mielellään aikaa toisten seurassa ja pystytään kiukuttelemaan ilman että joku heti häpäisee hiljaiseksi n
Niin että mitäs meni syntymään hulluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.
Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.
Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen.
Jos perheessä nauretaan yhdessä, vietetään mielellään aikaa toisten seurassa ja pystytään kiukuttelemaan ilman että joku heti häpäisee hiljaiseksi n
Kyllä niillä kela terapiassa käyvillä on mt diagnoosi eikä se synny noin yksioikoisista syistä.
Nimenomaan syntyy noin yksioikoisista syistä. Jos jokainen olisi hyvä vanhempi, 95 prosenttia terapeuteista jäisi ilman töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella hyvä video tähän keskusteluketjuun liittyen.
Hyvä video. Tosin jäin miettimään sitä, että entäpä oman lapsen narsismi? Äiti voi saada narsistisella persoonallisuudella varustetun lapsen. Sellaisen kanssa se vasta kivaa onkin. Persoonallisuus on syntymässä saatu, varsin pysyvä ominaisuus. Silloin empatia on lapselle polttoainetta niistää ja kiristää omaa vanhempaa omien tarkoitusten mukaisesti.
Narsisti terapiassa on aika villi kokemus. Hän saa sieltä omalle tavalleen toimia vieläpä luvan. Narsistin kyky puhua juuri niitä asioita, mitä terapeutti haluaa kuulla, on loistava. Siihen empatiaa ja ymmärrystä vastineeksi, niin lopputulos on järkyttävä. Kaikki on vanhempien vikaa.
Vanhempien tehtävä ei ole olla lasten kynnysmattona tai palveluskuntana - kuten kovin moni nuori kuvittelee. Esim. vanhemman pankkitili ei ole nuoren pankkitili. Vaikka rahaa olisi vanhemmalla, ei hänellä ole velvoitetta kustantaa nuoren kulutusjuhlaa. Mieluummin opettaa luopumaan tyhmistä tavoista esim. 8€ latte kahvilassa koulun jälkeen, koska kaikki muutkin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella hyvä video tähän keskusteluketjuun liittyen.
Hyvä video. Tosin jäin miettimään sitä, että entäpä oman lapsen narsismi? Äiti voi saada narsistisella persoonallisuudella varustetun lapsen. Sellaisen kanssa se vasta kivaa onkin. Persoonallisuus on syntymässä saatu, varsin pysyvä ominaisuus. Silloin empatia on lapselle polttoainetta niistää ja kiristää omaa vanhempaa omien tarkoitusten mukaisesti.
Narsisti terapiassa on aika villi kokemus. Hän saa sieltä omalle tavalleen toimia vieläpä luvan. Narsistin kyky puhua juuri niitä asioita, mitä terapeutti haluaa kuulla, on loistava. Siihen empatiaa ja ymmärrystä vastineeksi, niin lopputulos on järkyttävä. Kaikki on vanhempien vikaa.
Vanhempien tehtävä ei ole olla
Narsismi on persoonallisuushäiriö, joka syntyy lapsuuden kaltoinkohtelusta.
Narsistin kanssa ei kannata olla tekemisissä pakollista enempää, on suhde häneen mikä tahansa.
Narsistin narsismiin on syypää hänen ensisijainen huolenpitäjänsä, yleensä äiti, jonka suhde narsistiin on ollut "kuollut" narsistin ollessa lapsi. Eli narsisti ei ole tullut tunnetasolla kohdatuksi. Usein on myös kokenut vakavaa kaltoinkohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistien käytös voi syntyä myös siitä, että kehutaan ja kannustetaan lasta syystä tai syyttä. Onko se sitten kaltoinkohtelua? Pitäisikö jättää huomiotta kymppirivi, jonka lapsi kantaa kotiin, vaikka ei näytä koskaan tekevän läksyjään? Estää pääsy harrastuksiin, joissa menestyy? Mitätöidä kilpailuviettiä, joka lapsella on ollut syntymästä saakka? Ampua alas suuruuskuvitelmat, jota lapsi kehittää itsestään. Ei lahjakkaan lapsen mukana tule käyttöohjekirjaa.
Kaikki ei ole kasvatuksen tulosta, lapsilla on jo syntyessään erilaiset luonteet ja lahjakkuudet.
Vierailija kirjoitti:
Narsistien käytös voi syntyä myös siitä, että kehutaan ja kannustetaan lasta syystä tai syyttä. Onko se sitten kaltoinkohtelua? Pitäisikö jättää huomiotta kymppirivi, jonka lapsi kantaa kotiin, vaikka ei näytä koskaan tekevän läksyjään? Estää pääsy harrastuksiin, joissa menestyy? Mitätöidä kilpailuviettiä, joka lapsella on ollut syntymästä saakka? Ampua alas suuruuskuvitelmat, jota lapsi kehittää itsestään. Ei lahjakkaan lapsen mukana tule käyttöohjekirjaa.
Kaikki ei ole kasvatuksen tulosta, lapsilla on jo syntyessään erilaiset luonteet ja lahjakkuudet.
"Yhden teorian mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö olisi aivojen limbisen järjestelmän häiriö, mutta geeneissä periytyvää luonnehäiriötä ei ole kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Henkinen perimä on sitä vastoin mahdollinen, mikäli kodissa vallitsee narsistiset arvot. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin yksiselitteistä. Narsistien lapsista voi tulla yhtä hyvin alistuvia narsistien uhreja uusissa vuorovaikutussuhteissaan.
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt nähdään kuitenkin johtuvan suurimmalta osin kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsen varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää narsistisia loukkauksia, kuten esimerkiksi vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa.
Narsistinen persoonallisuushäiriö voi syntyä lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa ensimmäisinä ikävuosina. Häiriö syntyy siten, että lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta ja arvostusta. Yhtenä syynä voi olla se, ettei lapsella ole ollut aikuista, joka olisi antanut hänelle turvallisuuden tunnetta. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöönsä myöhemmässä elämässään. Kolmantena syynä voi olla liian vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Tämän vuoksi henkilö saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan.
Joidenkin käsitysten mukaan narsismi voi saada alkunsa varhaiskehityksen vaiheessa myös siten, että lapsen huoltaja toimii ylihuolehtivaisesti. On kuitenkin muistettava, että psyykkinen sairaus on aina monen eri tekijän summa. Ei voida olettaa automaattisesti, että kaikille, joilla on ollut lapsuudessaan ongelmia, tulisi vaikeuksia vanhempana."
https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleis…
Vierailija kirjoitti:
Narsistien käytös voi syntyä myös siitä, että kehutaan ja kannustetaan lasta syystä tai syyttä. Onko se sitten kaltoinkohtelua? Pitäisikö jättää huomiotta kymppirivi, jonka lapsi kantaa kotiin, vaikka ei näytä koskaan tekevän läksyjään? Estää pääsy harrastuksiin, joissa menestyy? Mitätöidä kilpailuviettiä, joka lapsella on ollut syntymästä saakka? Ampua alas suuruuskuvitelmat, jota lapsi kehittää itsestään. Ei lahjakkaan lapsen mukana tule käyttöohjekirjaa.
Kaikki ei ole kasvatuksen tulosta, lapsilla on jo syntyessään erilaiset luonteet ja lahjakkuudet.
Toivottavasti sinulla ei oikeasti ole jälkikasva kun et tuon vertaa ymmärrä. Lasta kuuluu kasvattaa tasapainoiseen ja terveeseen käsitykseen itsestään ja kyvyistään. Kehua saa ja pitää, mutta samalla pitää opettaa että ihmisen arvo ei tule mistään hyvistä suorituksista, vaan hän on itsessään arvokas. Varmaan on joitain asioita joissa hän ei ole paras, eikä elämää kannata perustaa sellaisille kuvitelmille.
Niinpä. Kaikista ei silti tule narsisteja samoilla virheillä ja kaltoinkohtelulla, onneksi.
Kyllä ne suuruuskuvitelmat kuuluu ampua alas. Sen voi tehdä ihan kauniisti, että palauttaa lapsen realiteetteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistien käytös voi syntyä myös siitä, että kehutaan ja kannustetaan lasta syystä tai syyttä. Onko se sitten kaltoinkohtelua? Pitäisikö jättää huomiotta kymppirivi, jonka lapsi kantaa kotiin, vaikka ei näytä koskaan tekevän läksyjään? Estää pääsy harrastuksiin, joissa menestyy? Mitätöidä kilpailuviettiä, joka lapsella on ollut syntymästä saakka? Ampua alas suuruuskuvitelmat, jota lapsi kehittää itsestään. Ei lahjakkaan lapsen mukana tule käyttöohjekirjaa.
Kaikki ei ole kasvatuksen tulosta, lapsilla on jo syntyessään erilaiset luonteet ja lahjakkuudet.
"Yhden teorian mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö olisi aivojen limbisen järjestelmän häiriö, mutta geeneissä periytyvää luonnehäiriötä ei ole kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Henkinen perimä on sitä vastoin mahdollinen, mikäli kodissa vallitsee narsistiset arvot. Tämä ei kui
Kirjoigin tuon ylemmän kommentin. Inhoan kyökkipsykologiaa, johon nyt itsekin sorrun, mutta narsistinen käytös ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat eri asioita. En siis puhunut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Käytösmallejaan voi muuttaa jos havahtuu asiaan ja kokee tarvetta muutokselle. Narsistinen persoonallisuushäiriö lienee melko pysyvä. Ja jokainen varmaan joskus käyttäytyy narsistisesti. Koko sanan käyttö pitäisi lopettaa.
No ei ole muissa kuin näissä sinun harhoissasi.