Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.

Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.

Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen. 

Haloo ei kukaan täällä ole väittänyt että kasvattaminen sujuisi keneltäkään täydellisesti. Aiheena on terapia ja ehkä jopa traumat, joita lapsi on saanut mahdollisesta kaltoinkohtelusta. Ehkä vanhemman pitäisi harkita omaa terapiaa jos pitää aina piiloutua jonkun kliseen taakse kun ei pysty itsekritiikkiin. 

Äitini piti minua nälässä viikottain, pahoinpiteli ja heitti ulos jos en tehnyt tarpeeksi nopeasti tai tarpeeksi hyvin jotain. Kukaan ei ole täydellinen? Olisi nyt vähän edes voinut yrittää. Totta kai hän on oman menneisyytensä tuotos, mutta ei sillä pyyhitä pois laiminlyöntiä. Et sinä vankilaa vältä sillä että lässytät olevasi vain ihminen. 

Minulla oli hyvä lapsuudenperhe. Ei alkoholia, ei mt-ongelmia, keskusteltiin paljon, joka sunnuntai harrastettiin perheenä, paljon ystäviä, kotiperheisänmaa-arvot, korkeastikoulutettuja, yms. 

 

Silti veljeni kanssa pidämme hajurakoa vanhempiini ja me molemmat hyötyisimme terapiasta. Hän ei kestä isäni opettajamaista tapaa pitää monologia. Minä en kestä sitä, että äitini arvioi koko ajan kaikkea ja kaikkia. Olen monesti ihmetellyt, miksi nämä asiat ärsyttävät meitä niin paljon. Kyse ei ole siitä, että olisivat vaikeita ihmisiä.

Tämä vastaus siis heille, jotka väittävät, että kaikki on vanhempien syytä tai ansiota. 

Kyllä, sanan narsisti käyttö todellakin pitäisi kieltää, jos aikoo käyttää sitä muussa kontekstissa kuin puhuttaessa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai muusta vastaavasta ja yhtä vakavasta luonnehäiriöstä.

Jaa, lainaus ei taas toimi... 

Kyllä minulla on useampi lapsi ja kyllä kaikki on pyritty kasvattamaan terveeseen käsitykseen itestään ja kyvyistään. On kerrottu että on itsessään arvokas. Ei tule mieleen yhtään asiaa, jossa se ei olisi ollut hyvä. Hervottoman hauskaa seuraakin oli. Mutta hyvin lahjakas lapsi saa sitä suitsutusta koko ajan myös kodin ulkopuolelta: koulusta, harrastuksista, suvulta ja jopa ystäviltä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, lainaus ei taas toimi... 

Kyllä minulla on useampi lapsi ja kyllä kaikki on pyritty kasvattamaan terveeseen käsitykseen itestään ja kyvyistään. On kerrottu että on itsessään arvokas. Ei tule mieleen yhtään asiaa, jossa se ei olisi ollut hyvä. Hervottoman hauskaa seuraakin oli. Mutta hyvin lahjakas lapsi saa sitä suitsutusta koko ajan myös kodin ulkopuolelta: koulusta, harrastuksista, suvulta ja jopa ystäviltä.

Ja mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.

Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.

Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen. 

Haloo ei kukaan täällä ole väittänyt että kasvattaminen sujuisi keneltäkään täydellisesti. Aiheena on terapia ja ehkä jopa traumat, joita lapsi on saanut mahdollisesta kaltoinkohtelusta. Ehkä vanhemm

Joillakin täällä tuntuu olevan vain tarkoitus ilkeillä ja nälviä toisia, tahallaan käsitetään väärin. Ei kaikilla terapiassa käyneistä ole noin pahaa kaltoinkohtelua mitä itse olet kokenut ei kaikki vanhemmat ole hirviöitä.

Muutenkin peräänkuuluttaisin asiallista keskustelua, (mitä paljon on ollutkin) on täällä meitäkin ketkä haluaa ottaa opikseen. Turha meille on kostaa mitä itse on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sanan narsisti käyttö todellakin pitäisi kieltää, jos aikoo käyttää sitä muussa kontekstissa kuin puhuttaessa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai muusta vastaavasta ja yhtä vakavasta luonnehäiriöstä.

Miksi ihmeessä? Alunperin narsistilla tarkoitettiin nimenomaan itserakasta ihmistä, sana tulee Narkissos-myytistä.

Tämä "narskudiagnoosien" viljely netissä on alkanut vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen sillä oli vuosisatoja vakiintunut merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.

Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.

Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen. 

Jos perheessä nauretaan yhdessä, vietetään mielellään aikaa toisten seurassa ja pystytään kiukuttel

"Nimenomaan syntyy noin yksioikoisista syistä. Jos jokainen olisi hyvä vanhempi, 95 prosenttia terapeuteista jäisi ilman töitä. "

Mitä ihmettä nyt taas. Moni ongelma tosiaan syntyy lapsuudesta ja etenkin varhaislapsuudesta, mutta moni myös ei.

Tässä ketjussa on jo ehditty väittää, että persoonallisuushäiriöt syntyvät yksinomaan p*skasta lapsuudesta - oikeasti persoonallisuushäiriöiden synnystä on vain teorioita, ja nykyinen teoria on, että se on vaihtelevissa määrin sekoitus geneettisiä ja ympäristötekijöitä (eikä se ympäristötekijä välttämättä ole nimenomaan p*ska lapsuus). Joku toinen väitti, että C-PTSD tulee ainoastaan lapsuuden huonoista kokemuksista - todellisuudessa C-PTSD voi tulla pitkään jatkuneesta kuormituksesta vaikka viisikymppisellä.

Ahdistuneisuushäiriö tai masennus voi puhjeta vaikka koulukiusaamisesta, avioerosta tai työuupumuksesta. Päihdeongelmiin voi olla geneettinen taipumus, vaikka olisi kasvanut absolutistiperheessä (jonka vanhemmat eivät uskaltaneet käyttää alkoholia ollenkaan sukutaustansa vuoksi). Ja niin edelleen...

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt joku jänkkääjä mikä toistaa kuin mantraa sitä, että terapeutit ryöstää lapset vanhemmiltaan aivopesten ne, vanhempia ei saa kritisoida ja lasten kasvu yli vanhemmastaan on heille shokki. 

Eikös koko keskustelun keskiössä ole ap:n ja hesarin kirjoitukset joissa kärjistäen näin on äidin näkökulmasta käynyt? Yritätkö mitätöidä näiden kokemukset?

Empatia ja vastuu ovat eri asioita. Vaikka aikuiset ovat vastuussa omasta elämästään, ei se tarkoita sitä, että ei vanhemmat tuntisi empatiaa ja auttaisi tarvittaessa. 

Aika harva niitä pissavaippoja vanhemmiltaan vaihtaa. Mutta hienoa jos käyvät katsomassa ja pitävät yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt joku jänkkääjä mikä toistaa kuin mantraa sitä, että terapeutit ryöstää lapset vanhemmiltaan aivopesten ne, vanhempia ei saa kritisoida ja lasten kasvu yli vanhemmastaan on heille shokki. 

Eikös koko keskustelun keskiössä ole ap:n ja hesarin kirjoitukset joissa kärjistäen näin on äidin näkökulmasta käynyt? Yritätkö mitätöidä näiden kokemukset?

Jep. Miksen mitätöisi ihan paskoja näkemyksiä? Ei ihmisten kanssa tarvitse olla samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.

Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.

Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen. 

Haloo ei kukaan täällä ole väittänyt että kasvattaminen sujuisi keneltäkään täydellisesti. Aiheena on terapia ja ehkä jopa traumat, joita lapsi on saanut mahdollisesta kaltoinkohtelusta. Ehkä vanhemman pitäisi harkita omaa terapiaa jos pitää aina piiloutua jonkun kliseen taakse kun ei pysty itsekritiikkiin. 

Äitini piti minua nälässä viikottain, pahoinpiteli ja heitti ulos jos en tehnyt tarpeeksi nopeasti tai tarpeeksi hyvin jotain. Kukaan ei ole täydellinen? Olisi nyt vähän edes voinut yrittää. Totta kai hän on oman menneisyytensä tuotos, mutta ei sillä pyyhitä pois laiminlyöntiä. Et sinä vankilaa vältä sillä että lässytät olevasi vain ihminen. 

Jos kuvaamasi pitää paikkansa niin silloin sinun tapauksesi rajautuu kyllä tämän keskustelun ulkopuolelle. Minusta nyt ei keskustella siitä että ollaan pahoinpidelty lasta ja sitä pitäisi ymmärtää. Minusta tässä keskustellaan siitä että ollaan eletty ns. normaali lapsuus haasteineen joihin voi kuulua vaikka avioero tai taloudellista haastetta ja tästä huolimatta ollaan yritetty, mutta epätäydellisinä ei kaikissa tilanteissa olla ehkä jaksettu tai osattu toimia lapsen kannalta oikein. Tai siitä että äidin ja lapsen luonteenpiirteet eivät ole osuneet yhteen. Mutta että pidetään nälässä tai hakataan, niin ei kai kukaan oikeasti tässä keskustelussa ajattele että sellaista pitäisi vain ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sanan narsisti käyttö todellakin pitäisi kieltää, jos aikoo käyttää sitä muussa kontekstissa kuin puhuttaessa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai muusta vastaavasta ja yhtä vakavasta luonnehäiriöstä.

Miksi ihmeessä? Alunperin narsistilla tarkoitettiin nimenomaan itserakasta ihmistä, sana tulee Narkissos-myytistä.

Tämä "narskudiagnoosien" viljely netissä on alkanut vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen sillä oli vuosisatoja vakiintunut merkitys.

Terminä narsismi on kärsinyt saman inflaation kuin rasismi. Kaikki jotka eivät ole minun kanssani samaa mieltä ovat rasisteja ja narsisteja. Nykyään on vaikea ottaa tosissaan ihmistä joka käyttää näitä sanoja säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt joku jänkkääjä mikä toistaa kuin mantraa sitä, että terapeutit ryöstää lapset vanhemmiltaan aivopesten ne, vanhempia ei saa kritisoida ja lasten kasvu yli vanhemmastaan on heille shokki. 

Eikös koko keskustelun keskiössä ole ap:n ja hesarin kirjoitukset joissa kärjistäen näin on äidin näkökulmasta käynyt? Yritätkö mitätöidä näiden kokemukset?

Jep. Miksen mitätöisi ihan paskoja näkemyksiä? Ei ihmisten kanssa tarvitse olla samaa mieltä.

Eli mikä se ongelma nyt sinulla on sitten siinä jos vanhempi mitätöi lapsensa ihan paskat näkemykset??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.

Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.

Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen. 

Haloo ei kukaan täällä ole väittänyt että kasvattaminen sujuisi keneltäkään täydellisesti. Aiheena on terapia ja ehkä jopa traumat, joita lapsi on s

Onko sinulla käsitystä siitä, että lähes kaikki vanhemmat pitävät itseään normaaleina ja parhaansa tehneinä, ja siksi me lapset suhtaudumme skeptisesti näihin omiin arvioihinne siitä, että olette tarjonneet lapselle normaalin lapsuuden?

Olen eri. Myös minun äitini pitää itseään normaalina keskiluokkaisen elintason tarjonneena äitinä, joka on aina antanut minulle tarvitsemani ja enemmän. Kuitenkin toinen todellisuus on se, että olen ammattilaisten (ja nykyään omankin ymmärryksen) mukaan vakavasti laiminlyöty ja traumatisoitu. 

Toki minulla on ollut perheestä aiheutuvia terveysongelmia läpi elämäni. Ne kuitattiin lapsesta asti sillä, että olen vaan niin outo, viallinen, maanantaikappale, hankala. Muuthan ne ovat terveitä ja kestäviä. 

""Nimenomaan syntyy noin yksioikoisista syistä. Jos jokainen olisi hyvä vanhempi, 95 prosenttia terapeuteista jäisi ilman töitä. "

Mitä ihmettä nyt taas. Moni ongelma tosiaan syntyy lapsuudesta ja etenkin varhaislapsuudesta, mutta moni myös ei.

Tässä ketjussa on jo ehditty väittää, että persoonallisuushäiriöt syntyvät yksinomaan p*skasta lapsuudesta - oikeasti persoonallisuushäiriöiden synnystä on vain teorioita, ja nykyinen teoria on, että se on vaihtelevissa määrin sekoitus geneettisiä ja ympäristötekijöitä (eikä se ympäristötekijä välttämättä ole nimenomaan p*ska lapsuus). Joku toinen väitti, että C-PTSD tulee ainoastaan lapsuuden huonoista kokemuksista - todellisuudessa C-PTSD voi tulla pitkään jatkuneesta kuormituksesta vaikka viisikymppisellä.

Ahdistuneisuushäiriö tai masennus voi puhjeta vaikka koulukiusaamisesta, avioerosta tai työuupumuksesta. Päihdeongelmiin voi olla geneettinen taipumus, vaikka olisi kasvanut absolutistiperheessä (jonka vanhemmat eivät uskaltaneet käyttää alkoholia ollenkaan sukutaustansa vuoksi). Ja niin edelleen..."

Kiitos tästä asiantuntevasta viestistä. Ketjussa on kuin historian havinaa, kun kaikki maailman murheet ratkotaan syyllistämällä äiti. Tällainen toimintatapa oli joskus aikoja sitten. Nykyään tiedetään paljon laajemmin. Selitysmalleja on paljon.

Mahtaako syy tähän yksipuoliseen käsitykseen olla joidenkin kirjoittajien oma viha äitiään kohtaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että syyllistäminen täytyy vaan käydä läpi. Se on osa asioiden käsittelyä. Sitten voi päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

Miksi ihmeessä ketään pitäisi syyllistää? 

 

Eikö terapian tulisi ennemminkin tarjota positiivisia keinoja ratkaista mahdollisia ongelmia sen sijaan, että haetaan niihin jotain syyllistä?

 

Tätäkin palstaa kun lukee, niin osa ihmisistä tuntuu jääneen täysin jumiin siihen ajatukseen, että heidän vanhempansa on syyllisiä kaikkeen ja elämä onkin sitten pelkkää katkeruutta heitä ja jo elettyä elämää kohtaan sen sijaan, että elettäisiin tätä hetkeä ja kyettäisiin suuntautumaan tulevaisuuteen ymmärtäen että jokainen aikuinen on lopulta kuitenkin ihan itse vastuussa omista tunteistaan ja elämästään.

Niin no se vastuullinen ratkaisu voi aivan hyvin olla se, että pistää välit poikki vanhempaansa. Aikuisen ihmisen ei ole pakko olla tekemisissä vanhempansa kanssa vaikka tämä kuinka ruikuttaisi.

Aivan järkyttävä työmaa oli päästä irti haitallisesta ihmissuhteesta ja hankkia yksityisyys. Alkoi vainoamaan. Kaiken muun kiireen päälle piti vielä miettiä ja järjestellä asioitaan niin ettei vainoaja pääse niihin käsiksi.

En yhtään ihmettele että on lisääntynyt. Ei hänen seuraansa kukaan vapaaehtoisesti halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sanan narsisti käyttö todellakin pitäisi kieltää, jos aikoo käyttää sitä muussa kontekstissa kuin puhuttaessa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai muusta vastaavasta ja yhtä vakavasta luonnehäiriöstä.

Miksi ihmeessä? Alunperin narsistilla tarkoitettiin nimenomaan itserakasta ihmistä, sana tulee Narkissos-myytistä.

Tämä "narskudiagnoosien" viljely netissä on alkanut vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen sillä oli vuosisatoja vakiintunut merkitys.

Terminä narsismi on kärsinyt saman inflaation kuin rasismi. Kaikki jotka eivät ole minun kanssani samaa mieltä ovat rasisteja ja narsisteja. Nykyään on vaikea ottaa tosissaan ihmistä joka käyttää näitä sanoja säännöllisesti.

Narsistisen persoonallisuushäiriöisen lapsena ja eksänä on ihan sama, mitä muut minusta tai asiasta ajattelevat. Yleensä käytän kyllä sanaa luonnehäiriö tai henkisiä ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen tämä ketju. Eilen aloin äitinä tätä lukea silmät kyynelissä. Tunsin kaikki virheet mistä en taas kerran tiedä, miten ja milloin voin päästä korjaamaan, ne estot, estot. 

 

Tänään olen jatkanut lukemista ja kommentoinutkin moneen ja yleisesti ottaen olen saanut vastauksiksi viisaita  vastauksia. Ymmärrystä. Tämä on auttanut löytämään omia virheitäni ja olen huomannut ja oppinut virheistäni. 

 

Kiitos teille kilteille, aikaa tarvitaan että yhteys palaa (toivon sitä!) mutta tänä iltana en käy nukkumaan itku silmissä. Kirjeen kirjoitin jo, mutta onneksi en sitä postiin vienyt.  Empäs hoputa!

Mitäpä jos kunnioittaisit lastasi, etkä yrittäisi tunkea hänen asettamiensa estojen läpi kyyneltesi ja korjausyritystesi kanssa? Epäilen, että estojen syy on aiempi ja kertautunut kunnioituksen puutteesi. Kunnioita lapsesi halua elää erossa sunusta, äläkä pakota itseäsi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat opettelevat koko lapsensa lapsuusajan vanhempana olemista. Lisäksi he ovat ihmisiä muutenkin. Ja heillä on velvollisuuksia ja vastuita muuallekin kuin lapsilleen. Tasapainoillaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin palikoilla.

Näinollen minusta on jopa melko luonnollista että lapsuuden jäljiltä jää jotain merkittävääkin korjattavaa ihmiseen. Tuntuu kuin tämä tulisi nyt aikuistuvalle porukalle ihan shokkina.

Tämä on hyvin sanottu. Ei kukaan ole valmis ja täydellinen eikä kenestäkään täällä ajassa sellaista tule. Ei vaan voi tulla. Ihminen on epätäydellinen ja rikkinäinen. 

Haloo ei kukaan täällä ole väittänyt että kasvattaminen sujuisi keneltäkään täydellisesti. Aiheen

Me lapset?

jokainen ihminen on joskus ollut lapsi.