Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on sinulla peiliin katsomisen paikka.

Kanna vastuu teoistasi ja tekemättä jättämisistäsi. Pyydä anteeksi. Voit sanoa, että yritit parhaasi, olet pahoillasi, että toimintasi on aiheuttanut lapsellesi surua. Että teet kaikkesi auttaaksesi häntä ja toivot, että hän kertoo sinulle, miten voit toimia jatkossa paremmin. Kerro, että haluaisit kovasti olla osa lapsesi elämää, mutta ymmärrät, jos hän tarvitsee aikaa ja tilaa käsitellä tunteitaan erillään sinusta.

Minä olen tehnyt noin ja se on kannattanut. Niele ylpeytesi ja ymmärrä, että ainoa tapa säilyttää suhde lapseesi on se, että annat hänen kokea asiat juuri niin kuin hän ne kokee, arvostelematta ja tuomitsematta. Jokainen vanhempi on loppujen lopuksi huono vanhempi. Jokainen aiheuttaa tahtomattaan lapsilleen myös traumoja. Se, selviääkö suhteenne siitä yli, on sinun käsissäsi.

Vanhemman ja lapsen suhde on nimittäin täysin yksipuolinen yhdessä asiassa:

Kylläpä olet pyhä ja täydellinen niin että koet voivasi ylhäisyydestäsi antaa neuvoja muille maan matosille.

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

https://youtube.com/shorts/-5oaNJjLjIg?si=aCAIPwjgC2jklk8B

Uhrimammat täällä itkee, että terapeutti aivopesee heidän jälkikasvuaan 😂 kaikkea sitä joutuu lukemaan. Kyllähän se harmittaa, kun oma lapsi alkaa parantua ja huomata kaikki toksiset perhekuviot ja käyttäytymiskaavat, eikä enää hyväksykään entisenlaista (siis yleensä todella paskaa) kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

Tuo on terapiaa tarvitsevan henkisesti häiriintyneen vanhemman näkemys. 

Oikeasti:

Terapeutti: "Sinulla on tarpeita, joihin ei ole vastattu. Sinä saat alkaa tunnistaa ne ja etsiä niihin tyydytystä. Sinulla on tunteita, jotka sinulta on kielletty. Sinulla on lupa alkaa tutustua niihin ja alkaa tuntea koko tunneskaalaa. Mikäli jatkat aiemmalla tiellä, olet masentunut/ ahdistunut/ päihdeongelmainen/ tunnesyöjä/ burnoutissa jne. etkä osaa myöskään kasvattaa terveesti omia lapsiasi. Sinun täytyy opetella hahmottamaan terveiden rajojen olemassaolo ja sitten myös puolustamaan niitä rajoja. Opetellaan tätä yhdessä askel kerrallaan, kasvat aikuiseksi ja terveeksi ja tasapainoiseksi. "

Toksinen vanhempi: "Ihme hölinää. Lapsi on muuttunut terapiassa. Siellä syyllistetään vanhemmat. Terapeutti on paska. Lapsi on hukassa. Miksei lapsi vaan asetu osaansa kuten itsekin olen tehnyt."

Se ei kerro vielä mitään, että tällä hetkellä yksi lapsi vasta oireilee. Yleensä se on vanhin, joka tajuaa ensimmäisenä myrkylliset kuviot ja nuoremmat tulee perästä ennemmin tai myöhemmin.

Meilläkin vahvoja herkkänahkaisen narsistin piirteitä omaava uhrimami on saanut lapsuudenperheen hajotettua. Puolet lapsista ei ole vielä herännyt tajuamaan hänen manipulointi ja kaasuvalotustaktiikoitaan, mutta puolet on katkaissut häneen välit em syystä.

On vain ajan kysymys milloin silmät aukeavat lopuillakin. Jos ei muuten, niin sen takia, että se syntipukkilapsi eikä se terapeutti ja tukikeppilapsi ole enää kuvioissa. En tiedä keneen nyt puretaan se kaikki myrkyllinen paska, mutta eiköhän se räjähdä lopun porukan silmille ennen pitkää.

Toivotan silloin loput sisarukset mukaan hylkiökerhoon ja tarjoan tukeni heille.

"Ongelma on siinä, että toisen kokemusta voi pyytää anteeksi, mutta silloin pyytää anteeksi jotain sellaista, mihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Sinä koet, että sinua on kohdeltu huonosti, koska äiti ei ostanut sinulle omaa hevosta, joten äidin tulee pyytää anteeksi sitä, että sinulla oli lapsena kohtuuttomia vaatimuksia?

Entä jos äiti toivoisi, että aikuinen lapsi ottaisi vastuuta omasta elämästään ja lopettaisi vanhempien syyttelemisen eikä vetoaisi siihen, että syksyinen sade on vanhempien vika, koska he pitävät sateesta."

Täysin turhaa keskustella aiheesta kaltaistesi kanssa, joiden ennakko-oletus on, että ihmiset traumatisoituvat ja päätyvät terapiaan tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

"Ongelma on siinä, että toisen kokemusta voi pyytää anteeksi, mutta silloin pyytää anteeksi jotain sellaista, mihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Sinä koet, että sinua on kohdeltu huonosti, koska äiti ei ostanut sinulle omaa hevosta, joten äidin tulee pyytää anteeksi sitä, että sinulla oli lapsena kohtuuttomia vaatimuksia?

Entä jos äiti toivoisi, että aikuinen lapsi ottaisi vastuuta omasta elämästään ja lopettaisi vanhempien syyttelemisen eikä vetoaisi siihen, että syksyinen sade on vanhempien vika, koska he pitävät sateesta."

 

Täysin turhaa keskustella aiheesta kaltaistesi kanssa, joiden ennakko-oletus on, että ihmiset traumatisoituvat ja päätyvät terapiaan tyhjästä.

Tuohan on ihan oppikirjaesimerkki blame shiftingistä (vastuunsiirto) ja sanasalaatista, jolla pyritään vain hämmentämään soppaa, eikä mitään saada koskaan ratkaistua. Lapsi joutuu tuollaisen vanhemman jäljiltä opettelemaan normaalit ja toimivat ihmissuhdetaidot muualta, monesti juuri sieltä terapiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Se ei kerro vielä mitään, että tällä hetkellä yksi lapsi vasta oireilee. Yleensä se on vanhin, joka tajuaa ensimmäisenä myrkylliset kuviot ja nuoremmat tulee perästä ennemmin tai myöhemmin.

Meilläkin vahvoja herkkänahkaisen narsistin piirteitä omaava uhrimami on saanut lapsuudenperheen hajotettua. Puolet lapsista ei ole vielä herännyt tajuamaan hänen manipulointi ja kaasuvalotustaktiikoitaan, mutta puolet on katkaissut häneen välit em syystä.

On vain ajan kysymys milloin silmät aukeavat lopuillakin. Jos ei muuten, niin sen takia, että se syntipukkilapsi eikä se terapeutti ja tukikeppilapsi ole enää kuvioissa. En tiedä keneen nyt puretaan se kaikki myrkyllinen paska, mutta eiköhän se räjähdä lopun porukan silmille ennen pitkää.

Toivotan silloin loput sisarukset mukaan hylkiökerhoon ja tarjoan tukeni heille.

Siellä voi olla kultalapsesta muotoutunut narsisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi..... mitä paskaa suurin osa. Suosittelen menemään elämässä eteenpäin. Miten jaksatte jauhaa?

Tämä. Ihan kuin kaikki ketkä on käyneet läpi pitkän terapian olis jotain ylempiä ja viisaampia. Muut on jossain kaukana alempana. Samaa mieltä eletään eteenpäin eikä jauheta jotain menneitä. 

Annetaanpa kaikkien tehdä omat ratkaisunsa ja huolehditaan ihan vain siitä omasta elämästä. Te voitte jatkaa eteenpäin ihan niin paljon kuin haluatte. Muiden ratkaisuihin puuttuminen sen sijaan...sehän on rajattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

Tuo on terapiaa tarvitsevan henkisesti häiriintyneen vanhemman näkemys. 

Oikeasti:

Terapeutti: "Sinulla on tarpeita, joihin ei ole vastattu. Sinä saat alkaa tunnistaa ne ja etsiä niihin tyydytystä. Sinulla on tunteita, jotka sinulta on kielletty. Sinulla on lupa alkaa tutustua niihin ja alkaa tuntea koko tunneskaalaa. Mikäli jatkat aiemmalla tiellä, olet masentunut/ ahdistunut/ päihdeongelmainen/ tunnesyöjä/ burnoutissa jne. etkä osaa myöskään kasvattaa terveesti omia lapsiasi. Sinun täytyy opetella hahmottamaan terveiden rajojen olemassaolo ja sitten myös puolustamaan niitä rajoja. Opetellaan tätä yhdessä askel ker

Tämä. Minunkin äiti perustelee perseilyään mm sillä, että kyllä hänkin joutui omalta äidiltään kestämään vaikka ja mitä. Ja jos hän olisi sanonut omalle äidille noin, niin ei tiedä mitä olisi tapahtunut.

Niin? Ensinnäkin, haluatko olla samanlainen, kun oma äitisi, joka kohteli sua kamalasti? Toisekseen, se että sä valitsit kestää äidiltäsi kamalaa kohtaloa, ei tarkoita sitä, että se oli hyvä tai oikea valinta tai että muiden pitäisi tehdä samanlainen valinta.

Kolmanneksi. Voisitko tunnistaa, että tässäkin on kyse omasta valinnasta? Et ole mikään uhri, jolle aina vain elämässä tapahtuu asioita. Voi valita toisinkin. Minä valitsen ja siksi ei olla yhteydessä enää. Minä haluan parantua ja se on mahdotonta jos ollaan tekemisissä. Kokemusta on jo kymmeniltä vuosilta siitä asiasta.

Jos valitsisit itse vihdoin parantua omista traumoistasi asiat voisi olla toisin. Mutta et valitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten olisi tärkeää pahan olon vimmassaan ottaa huomioon sellainenkin seikka, että kaikki vanhemmat eivät välttämättä kestä sitä henkistä kuormaa, jonka tällainen syyttely voi saada aikaan. Jos nyt siis puhutaan siitä tavallisesta mammasta, joka on aamupalat tehnyt ja kouluun laittanut, pyykit pessyt ja joululahjat kuusen alla paketoinut. Itselläni meni aikuisen lapsen hyökkäyksen jälkeen monta yötä itkiessä ja olin viittä vaille sellaisessa tilanteessa, että en olisi voinut työhön mennä. Sekö on vastuullista toimintaa?

Kannattelin vanhempaani emotionaalisesti 20 vuotta oman kasvuni ja hyvinvointini kustannuksella. Sori, mutta se ei ole lapsen tehtävä. Vanhempi voi itse mennä terapiaan, jos ei selviä tunteidensa kanssa.

Minulla sama. Jatkossa jos haluaa terapeutin, niin saa maksaa sellaises

Minunkin sympatiani ovat nykyään sen lapsen puolella, joka itse olin kuunnellessani jo alle kouluikäisenä jatkuvaa tilitystä vanhemman väkivaltaisesta vanhemmasta ja paskasta elämästään sekä avioliitosta yrittäen lapsen mielessäni ymmärtää ja osata tukea onnistumatta kuitenkaan koskaan korjaamaan vanhemman pahaa oloa. Ja mikä raivo syntyi, kun parikymppisenä vihdoin lopetin hänen terapioimisensa. Sori, mutta oli korkea aika alkaa huolehtia itsestäni.

Ennen terapiaa olin pakottanut itseni muottiin jonka suku oli asettanut. Olin huono lapsi jota sai pilkata, väheksyä ja kaltoinkohdella. Terapian jälkeen olen laittanut rajat. Tämä tottakai on saanut suvun muuttumaan minua kohtaan vielä ilkeämmäksi kun olen nyt muka niin negatiivinen enkä ymmärrä leikkiä. Olen hyvin lähellä etten katkaise välejä. 

Ja omat vanhempani kohtelivat paskasti koko lapsuuteni. Sitä on vaikea unohtaa vaikka olisi aikuinen. Itse en suostu enää kiillottamaan vanhempien kuvaa ja uskotella itselleni miten heidän mukaan mulla oli hyvä lapsuus. Kun oli kuitenkin ihan hirveä.

Ottamatta kantaa, kuka on alempana ja ylempänä (outo tapa arvottaa ihmisiä) niin toimivan terapian jälkeen ihminen kokee olevansa onnellisempi ja vähintään tasapainoisempi ja vähemmän masentunut. Totta kai se nostaa elämänlaatua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

Tuo on terapiaa tarvitsevan henkisesti häiriintyneen vanhemman näkemys. 

Oikeasti:

Terapeutti: "Sinulla on tarpeita, joihin ei ole vastattu. Sinä saat alkaa tunnistaa ne ja etsiä niihin tyydytystä. Sinulla on tunteita, jotka sinulta on kielletty. Sinulla on lupa alkaa tutustua niihin ja alkaa tuntea koko tunneskaalaa. Mikäli jatkat aiemmalla tiellä, olet masentunut/ ahdistunut/ päihdeongelmainen/ tunnesyöjä/ burnoutissa jne. etkä osaa myöskään kasvattaa terveesti omia lapsiasi. Sinun täytyy opetella hahmottamaan terveiden rajojen olemassaolo ja sitten myös puolustamaan niitä rajoja. Opetellaan tätä yhdessä askel kerrallaan, kasvat aikuiseksi ja terveeksi ja tasapainoiseksi. "

No, tuossahan se juuri on, että niitä keinoja ja voimavaroja käsitellä omia tunteita ja päästä eteenpäin omien ongelmien käsittelyssä etsitään sieltä omasta itsestä. Se omien vanhempien syyttely tuskin auttaa mitään, ja ehkä olisi vain parempi oppia hyväksymään ja koittaa päästä yli siitä, että omat vanhemmat ovat tehneet virheitä kun eivät ole -syystä tai toisesta- osanneet toimia paremmin.  (Poislukien toki tapaukset, joissa vanhemmat ovat tietoisesti halunneet toimia väärin omaa lastaan kohtaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

Tuo on terapiaa tarvitsevan henkisesti häiriintyneen vanhemman näkemys. 

Oikeasti:

Terapeutti: "Sinulla on tarpeita, joihin ei ole vastattu. Sinä saat alkaa tunnistaa ne ja etsiä niihin tyydytystä. Sinulla on tunteita, jotka sinulta on kielletty. Sinulla on lupa alkaa tutustua niihin ja alkaa tuntea koko tunneskaalaa. Mikäli jatkat aiemmalla tiellä, olet masentunut/ ahdistunut/ päihdeongelmainen/ tunnesyöjä/ burnoutissa jne. etkä osaa myöskään kasvattaa terveesti omia lapsiasi. Sinun täytyy opetella hahmottamaan terveiden rajojen olemassaolo ja sitten myös puolustamaan

Tämä. Minunkin äiti perustelee perseilyään mm sillä, että kyllä hänkin joutui omalta äidiltään kestämään vaikka ja mitä. Ja jos hän olisi sanonut omalle äidille noin, niin ei tiedä mitä olisi tapahtunut.

Niin? Ensinnäkin, haluatko olla samanlainen, kun oma äitisi, joka kohteli sua kamalasti? Toisekseen, se että sä valitsit kestää äidiltäsi kamalaa kohtaloa, ei tarkoita sitä, että se oli hyvä tai oikea valinta tai että muiden pitäisi tehdä samanlainen valinta.

Kolmanneksi. Voisitko tunnistaa, että tässäkin on kyse omasta valinnasta? Et ole mikään uhri, jolle aina vain elämässä tapahtuu asioita. Voi valita toisinkin. Minä valitsen ja siksi ei olla yhteydessä enää. Minä haluan parantua ja se on mahdotonta jos ollaan tekemisissä. Kokemusta on jo kymmeniltä vuosilta siitä asiasta.

Jos valitsisit itse vihdoin parantua omista traumoistasi asiat voisi olla toisin. Mutta et valitse. 

Tsemppiä! Minullakin on narsistivanhempi, joka toistaa aiempien sukupolvien virheitä. Minäkin valitsin toisin. Meillä on siihen vapaus, ei meidän tarvitse kärsiä, koska kaikki aiemmatkin ovat kärsineet, kun kerran on toinenkin tie valittavana. 

Tiedän äidin, jonka lapsilla on mt-ongelmia. Ulkopuolinen näkee, mitä perheessä tapahtuu. Äiti yrittää olla läheinen lastensa kanssa. Kun antaisikin lasten kasvaa. Jättäisi rauhaan. Kaiken ylireagoinnin takana on ongelmia, mutta lasten on annettava irtautua. Se osoittaa äidiltä rakkautta. Anna heidän mennä. Jos rakkautta on, se tuo lapset takaisin. Älä sido itseesi.

Joku väitti, että äidiksi tullessaan alkaa tuntea jotain ihmeellistä armoa omaa huonoa vanhempaa kohtaan. Itselle kävi kyllä aivan päin vastoin. Monet itkut joutui itkemään sen takia, että omaa lasta kasvattessa en vaan voi mitenkään ymmärtää miten yksikään vanhempi voi kohdella pientä lastaan siten, kun minua kohdeltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

Tuo on terapiaa tarvitsevan henkisesti häiriintyneen vanhemman näkemys. 

Oikeasti:

Terapeutti: "Sinulla on tarpeita, joihin ei ole vastattu. Sinä saat alkaa tunnistaa ne ja etsiä niihin tyydytystä. Sinulla on tunteita, jotka sinulta on kielletty. Sinulla on lupa alkaa tutustua niihin ja alkaa tuntea koko tunneskaalaa. Mikäli jatkat aiemmalla tiellä, olet masentunut/ ahdistunut/ päihdeongelmainen/ tunnesyöjä/ burnoutissa jne. etkä osaa myöskään kasvattaa terveesti omia lapsiasi. Sinun täytyy opetella hahmottamaan terveiden rajojen olemassaolo ja sitten myös puolustamaan

No, tuossahan se juuri on, että niitä keinoja ja voimavaroja käsitellä omia tunteita ja päästä eteenpäin omien ongelmien käsittelyssä etsitään sieltä omasta itsestä. Se omien vanhempien syyttely tuskin auttaa mitään, ja ehkä olisi vain parempi oppia hyväksymään ja koittaa päästä yli siitä, että omat vanhemmat ovat tehneet virheitä kun eivät ole -syystä tai toisesta- osanneet toimia paremmin.  (Poislukien toki tapaukset, joissa vanhemmat ovat tietoisesti halunneet toimia väärin omaa lastaan kohtaan)

Kun niitä etsitään omasta itsestä ja asetetaan niitä rajoja niin kyllä se toksinen perhesuhde pöllyää siinä väistämättä samalla, koska ET VOI PARANTUA SIELLÄ, MISSÄ SAIRASTUIT. Jonkin on muututtava eikä se ole vain sen terapiassa kävijän sisäinen maailma. Hän oppii millaisessa ulkoisessa maailmassa hänen on elettävä, jotta hän voisi myös sisäisesti hyvin JA LISÄKSI olisi traumatisoimatta muita ihmisiä omalla käytöksellään. 

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin viesti potilaalle: "Elämäsi on pilalla, koska vanhempasi eivät olleet virheettömiä".

Terapeutin viesti vanhemmille: "Vaadin teiltä täydellisyyttä lastenkasvattajina ja vanhempina, tai lapsenne elämä on ikuisesti pilalla"

Tässä ainakin on tyypillisen uhriutujan viesti.