Kertokaa kokeneemmat naiset, onko hyviä miehiä oikeasti olemassa?

Tässä on nyt semmonen homma että nainen ei todellisuudessa halua epäitsekästä miestä. Hän voi kuvitella haluavansa, mutta näin ei ole todellisuudessa. Naisen ei kannata valita lapsilleen sellaista hyväntekijä isää koska tämä on todennäköisesti ns luuseri. Hän on heikko. Muut miehet jyräävät hänet. Nainen kiihottuu siitä kun mies on häikäilemätön narsistinen itsekäs kusipää, koska se kertoo myös vahvuudesta ja selviytymiskyvyistä. Nainen yrittää järkeillä itsensä tuntemaan "kemiaa" hyväntekijä miehen kanssa mutta se ei onnistu, liskoaivot ovat liian vahvat. Mitä enemmän mies tekee ns palveluksia naiselle, sitä vähemmän nainen kiihottuu tästä seksuaalisesti. Fakta.

Vierailija kirjoitti:

"Onko olemassa epäitsekkäitä miehiä, jotka pistävät muiden tarpeet omiensa edelle aidosta rakkaudesta ja sydämensä hyvyydestä? Itse pistän läheisteni tarpeet omieni edelle ja olisi sitten kiva, jos joku ajattelisi myös minun tarpeitani. Pieni epäilys on herännyt, että monet miehet ovat oikein tyytyväisiä, jos kaikki keskittyvät ainoastaan heidän tarpeisiinsa."

Tämä on aika ristiriitaisesti esitetty. Väität olevasi itse epäitsekäs mutta haluat että mies olisi epäitsekäs ja ajattelisi sinun tarpeitasi. Aika itsekkäästi ajateltu että toisen pitää ajatella sinun tarpeitasi omien sijasta?

Olen huomannut tämän monissa naisissa. Naiset kuvittelevat olevansa jotenkin hyveellisiä mutta ovat todellisuudessa jopa itsekkäämpiä kuin miehet. Esim nainen "hyvyyttään ja epäitsekkyyttään" antaa miehelle hieronnan, mutta kuitenkin odottaa tästä vastapalvelukseksi sitten hierontaa itselleen. Nainen sitten jotenkin järkeilee tämän pä

Mies epäitsekkäästi antaa hieronnan saadakseen pillua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas jälleen yksi mies jolle ainoa kokemus naisista on of, poke ja some. Kommentti sen mukainen.

Hämmentää kuinka pahasti ihmisen elämä voi mennä pieleen, että jopa nelikymppisenä on vielä näin pihalla arkitodellisuudesta?

Minua hämmentää, miten vihamielisiä ihmisiä te oikeasti olette. Koette kaiken mahdollisen hyökkäyksenä teitä kohtaan ja reagoitte sen mukaisesti. 

Hämmennys lakkaa kun tajuat että naiset vihaavat miehiä. Eivät siis ainoastaan inhoa, vaan aidosti vihaavat. Se on voima joka ajaa heitä palstalle päivästä toiseen.

Suurin osa miehistä on hyviä, samassa suhteessa kuin naisiakin.

Miehet saavat myös vastata, jos ovat rehellisiä.

Naiset ilmeisesti jo oletusarvoisesti ovat aina rehellisiä. 

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeastaan ainoa keino varmistaa että rakkaus kohdistuu minuun ihmisenä eikä automaattisesti pääty vanhenemiseeni.

"Olen kohtien 1 ja 3 mukainen mies, mutta kohta 2 ei osu. Pidän ulkokuorestani eli kunnostani ja hygieniastani niin hyvää huolta kuin mahdollista, koska osoitan sillä arvostusta tulevalle kumppanilleni. Se on ikään kuin lahja, jonka antamista ei lopeteta. Hyväksyn sen, että voi tulla ero, jos joskus lakkaan osoittamasta arvostustani tällä tavalla."

Ymmärrän tämän, että tahtoo, että molemmat pitävät itsestään huolta. Tätä toivoisin itsekin. Tarkoitin lähinnä, että onko 50 v. miehen unelmanainen 50 v. nainen, joka pitää huolta itsestään, vai 25 v. nainen. Tästä on herännyt epäilys. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas jälleen yksi mies jolle ainoa kokemus naisista on of, poke ja some. Kommentti sen mukainen.

Hämmentää kuinka pahasti ihmisen elämä voi mennä pieleen, että jopa nelikymppisenä on vielä näin pihalla arkitodellisuudesta?

Minua hämmentää, miten vihamielisiä ihmisiä te oikeasti olette. Koette kaiken mahdollisen hyökkäyksenä teitä kohtaan ja reagoitte sen mukaisesti. 

Hämmennys lakkaa kun tajuat että naiset vihaavat miehiä. Eivät siis ainoastaan inhoa, vaan aidosti vihaavat. Se on voima joka ajaa heitä palstalle päivästä toiseen.

Puhuin ihmisistä yleensäkin. Mikä saa täysin tuntemattoman ihmisen sylkemään päälle keskellä katua? Tai luokan jäsenet surmaamaan koulukaverin? Tai haukkumaan tuntemattoman ihmisen pystyyn siksi, että sanoi nettifoorumilla mielipiteen, jota itse ei jaa? Mitä enemmän ihmisistä olen oppinut, sitä vähemmän heistä pidän - ja turhemmaksi koen minkäänlaisen kanssakäymisen. Jos ei olisi pakko arkiasioita hoitaa, olisin mielelläni omassa rauhassa, kaukana kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ja kun opit tunnistamaan oman arvosi, etkä suostu hyväksymään mitään vähempää sellaisen myös lopulta saat.

Tunnistamaan oman arvosi...

Jokainen vastentahtoisesti sinkku on tunnistanut oman arvonsa pahasti yläkanttiin. Muistakaa se sama mitä sanotte miehille jotka puhuu tasoteoriasta: tasosi on se jonka saat. Siinä sun arvo.

Käsitit arvon nyt tässä väärin. Arvon käsite tässä yhteydessä liittyy enemmän siihen, miten sallimme itsellemme tulla kohdelluiksi ihmissuhteissa. Arvokkuus merkitsee sitä, että asetamme rajat emmekä suostu hyväksymään epäkunnioittavaa kohtelua. Tällä ei ole mitään tekemistä tasoteorioiden kanssa.

Henkilö, joka tuntee arvonsa, tekee tietoisen päätöksen olla suhteessa, joka kunnioittaa häntä ja tarjoaa vastavuoroista kunnioitusta. Arvonsa tunteva yksilö asettaa terveet rajat ja valitsee suhteet, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan ja kunnioittavat hänen arvojaan. Hän ei asetu huonoon suhteeseen vain siksi, että hänellä on paineita olla parisuhteessa. Päinvastoin, hän arvostaa itseään tarpeeksi pysyäkseen mieluummin sinkkuna kuin sallii itsensä joutua epäterveeseen tai epäkunnioittavaan tilanteeseen.

Miehistä, jotka jankkaavat tasoteorioista, kannattaa pysyä kaukana. Tämä viittaa mahdollisesti ihmisiin, jotka korostavat valtasuhteita ja hierarkioita ihmissuhteissa. Nainen, joka tuntee arvonsa, ymmärtää pitää etäisyyttä tällaisista miehistä, jotka eivät välttämättä arvosta vastavuoroista kunnioitusta ja tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeastaan ainoa keino varmistaa että rakkaus kohdistuu mi

Jep. Tuskinpa on sattumaa että siinä kun nainen lähenee 40 vuotta,lisääntyy erot...

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeastaan ainoa keino varmistaa että rakkaus kohdistuu mi

 

Mutta eikö sitten yhä herää epäilys, että rakastaako mies sinua aidosti, vai tyytyikö hän sinuun, koska tietää, ettei hänellä olisi mahdollisuutta saada unelmiensa 25 v. mallia? Ap

Miehenä ja lähes kaiken nähneenä, niin on niitä joitakin kaikin puolin hyviä miehiä. Jos miehen pitää olla lisäksi komeahko ja hyvätuloinen niin sellaisiakin on olemassa ja muutaman sellaisen tiedänkin. Yleensä nuo jälkimmäiset tekijät vaan korreloivat ikävämpien käytösmallien kanssa ja naiset haksahtelevat viettiensä vieminä tunnekarikoille. Ja oikein hyvillä miehillä on tietenkin korkea rima naisille ja naisten enemmistön on turha haaveilla sellaisista. Rujommista ja köyhemmistä löytyy melko helposti kuvailemiasi miehiä, koska elämällä on taipumus koulia ja opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeast

Mutta eikö sitten yhä herää epäilys, että rakastaako mies sinua aidosti, vai tyytyikö hän sinuun, koska tietää, ettei hänellä olisi mahdollisuutta saada unelmiensa 25 v. mallia? Ap

Olet oikeassa, tämä on kyllä edelleen sitten vaarana. Kaipa toivon, että osaan erottaa rakkauden ja tyytymisen toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

"En tunnista omaa isääni tuosta kuvauksesta. Oliko sinun isäsi tuollainen?"

Ei ainakaan minun isäni. Aina oli auttamassa jos tarvittiin. Kuskasi, kustansi ja kuunteli. En tiedä miten jaksoikin sen kaiken meidän kanssamme.

Tuntuu että kun tälläkin palstalla puhutaan miehistä niin se on joku ihan eri laji kuin oma isäni on.

Sama juttu meillä. Isä teki tosi pitkää päivää töissä, ja illat ja viikonloput kuskasi meitä lapsia harrastuksiin, vei leffaan yms. 

Samalla tavalla aviomieheni tekee töitä perheemme elannon eteen (kuten minäkin), ja on ihana isä kahdelle tytöllemme. 

Kun luen vauvaa ja tämän tyylisiä ketjuja, niin en voi kuin ihmetellä mistä nämä naiset oikein miehensä löytävät. Vankiloista ja alkoholistien yömajoistako?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeastaan ainoa keino varmistaa että rakkaus kohdistuu minuun ihmisenä eikä automaattisesti pääty vanhenemiseeni.

Keski-iän eropiikki:

1. se on edelleen yleensä nainen joka ottaa eron

2. nainen joka menettää ulkonäkönsä muuttuu myös luonteeltaan. Hänestä tulee katkera, itseinho paistaa läpi, entinen nauru on muisto vain. Ei mies rakastuisi sen luenteiseen naiseen vaikka nainen olisi kauniskin.

Ja mitä taas tulee väitteeseen että kauniin naisen on vaikea tietää kohdistuuko rakkaus vain ulkonäköön... sama ongelma on miehillä... vaikuttaa siltä että naiset rakastuvat vain miehen rahoihin tai muuhun mitä mies pystyy tarjoamaan naiselle. Miehellä itsellään ei ole naisille väliä. 

Olemme siis samalla viivalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeast

"Mutta eikö sitten yhä herää epäilys, että rakastaako mies sinua aidosti, vai tyytyikö hän sinuun, koska tietää, ettei hänellä olisi mahdollisuutta saada unelmiensa 25 v. mallia?"

Hyvin harva ihminen kykenee oikeasti näyttelemään rakastunutta. Lähtökohtaisesti, jos kumppanisi on oikeasti rakastunut sinuun, niin sinä kyllä näet sen hänen eleistään ja käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeast

"kauniin naisen on vaikea tietää kohdistuuko rakkaus vain ulkonäköön"

Melkein kaikilla ihmisillä ulkonäkö on yksi keskeisiä tekijöitä (ei kuitenkaan ainoa) siihen, miksi he ihastuvat johonkin tiettyyn ihmiseen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä kun se kukkein kauneus on kadonnut. Tämä on oikeast

Keski-iän eropiikki:

1. se on edelleen yleensä nainen joka ottaa eron

2. nainen joka menettää ulkonäkönsä muuttuu myös luonteeltaan. Hänestä tulee katkera, itseinho paistaa läpi, entinen nauru on muisto vain. Ei mies rakastuisi sen luenteiseen naiseen vaikka nainen olisi kauniskin.

Ja mitä taas tulee väitteeseen että kauniin naisen on vaikea tietää kohdistuuko rakkaus vain ulkonäköön... sama ongelma on miehillä... vaikuttaa siltä että naiset rakastuvat vain miehen rahoihin tai muuhun mitä mies pystyy tarjoamaan naiselle. Miehellä itsellään ei ole naisille väliä. 

Olemme siis samalla viivalla.

Nainen ottaa yleensä eron, mutta mistä syystä? Vaikuttaa siltä, että usein nainen ottaa eron siksi koska mies on lakannut rakastamasta häntä, ja vaikuttaa myös siltä että usein tuo tapahtuu siksi että mies on rakastanut ensisijaisesti ulkonäköä ja rakkaus loppuu naisen vanhenemiseen. 

Kakkoskohtaan en usko. Jokainen nainen "menettää ulkonäkönsä" jossain vaiheessa, eli teoriasi mukaan jokainen keski-ikäinen ja sitä vanhempi nainen olisi katkera, itseinhoinen ja nauramaton. Näin ei kuitenkaan ole. Tunnen paljon iloisia, ihania keski-ikäisiä ja vanhempia naisia. Ennemmin luulen, että ilkeät, katkerat keski-ikäiset ovat sekä miehissä että naisissa niitä entisiä pissiksiä ja koviksia, jotka ovat keränneet nuorina suosiota ulkonäöllään ja kehittäneet ilkeät käytöstavat jo silloin.

Sen puolestaan ymmärrän hyvin, että miehillä on sama ongelma varallisuuden ym. suhteen. Monelle rikkaalle tuntuu olevan vaikea löytää aitoa rakkautta koska ikinä ei tiedä onko toinen kiinnostunut vain rahoistasi. Moni päätyykin salaamaan vaurautensa. Se onkin helpompaa, kuin ulkonäön salaaminen joten sikäli miehillä on tässä pieni etu. En silti heitäkään kadehdi.

Minulla on kaikki nämä kohdat täyttävä mies. Me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja hän edelleen rakastaa minua vaikka olen lihonnut vähintään yhden kilon vuotta kohden. Hänkin on lihonnut ja tukka harventunut mutta minäkin edelleen rakastan häntä. Me olemme vuosien varrella kasvaneet niin yhteen ettei ulkoisilla asioilla ole merkitystä.

Jos haluaa tällaisen miehen pitää unohtaa kaikki pahat pojat ja keskenkasvuiset ääliöt eikä voi olla ulkonäön suhteen liian kriittinen. Kannattaa katsoa hyvin koulutettuja, fiksuja miehiä joilla on hyvät arvot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin miehiä, jotka täyttävät kohdat 1. ja 3. Mutta 2. on haastava, ja siinä on ikävä puoli se että se tavallaan vesittää parisuhteessa myös kohdat 1. ja 3. Jos mies on epäitsekäs ja uskollinen, mutta rakastaa vain ulkokuorta, ei se oikeastaan ole romanttista rakkautta ollenkaan. Tällaisen miehen kanssa on paras olla vain ystävä.

Tuossa on vielä hankalaa se, että varsinkin kauniin naisen on vaikea tietää, kohdistuuko miehen rakkaus ensisijaisesti ulkonäköön. Mies voi vaikuttaa rakastavalta kun nainen on vielä nuori, mutta kuten palstalla miehet ovat usein todenneet, keski-iässä on eropiikki kun naiset menettävät sen mistä mies on ollut heissä kiinnostunut. 

Tämä on tosi raakaa, sillä jokainen vanhenee. Itse olen ratkaissut asian niin, että aion alkaa etsiä miestä vasta vanhemmalla iällä k

Älähän nyt, kyllä kaikki naiset antavat mahdollisuuden sille miehelle joka näyttää siltä että se on asunut siltojen alla 15 vuotta. Sillähän voi kuitenkin olla ihana luonne, eikä ulkonäöllä ole mitään väliä.