Kertokaa kokeneemmat naiset, onko hyviä miehiä oikeasti olemassa?
Olen vielä melko nuori ja ehkä aika naiivi myös miesten suhteen, mutta epäilykseni ovat alkaneet herätä. Tässä pari kysymystä, joihin toivoisin perspektiiviä vanhemmilta ja viisaammilta:
1) Onko olemassa epäitsekkäitä miehiä, jotka pistävät muiden tarpeet omiensa edelle aidosta rakkaudesta ja sydämensä hyvyydestä? Itse pistän läheisteni tarpeet omieni edelle ja olisi sitten kiva, jos joku ajattelisi myös minun tarpeitani. Pieni epäilys on herännyt, että monet miehet ovat oikein tyytyväisiä, jos kaikki keskittyvät ainoastaan heidän tarpeisiinsa.
2) Onko olemassa miehiä, jotka rakastuvat sisäiseen ihmiseen, eivätkä ulkokuoreen niin, että rakkaus säilyy muuttumattomana vielä vuosikymmenien jälkeenkin, kun nainen ei ole enää yhtä kaunis ja hoikka.
3) Onko olemassa miehiä, jotka aidosti tahtovat vain yhden naisen? Vaikuttaa siltä, että ideaali tilanne monille (jopa sitoutumishaluisille) miehille olisi, että heillä olisi vaimon lisäksi lukuisia sivusuhteita, jos tämä vain olisi täysin ok kaikille osapuolille. Tämä on minulle vaikea ymmärtää, koska jos olen itse rakastunut, niin en voisi kuvitellakaan tahtovani ketään muuta kuin rakkaani.
Miehet saavat myös vastata, jos olette rehellisiä.
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
I want to believe.
N53
Tarkoittaako tämä, että vielä ei ole tullut tämmöisiä miehiä vastaan? 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I want to believe.
N53
Tarkoittaako tämä, että vielä ei ole tullut tämmöisiä miehiä vastaan? 😬
Kyllä se minun kohdallani tarkoittaa. En todellakaan tiedä onko sellainen ihan ufoon verrattavissa...
Kyllähän se yhteispeliä on jos homman halutaan kestävän pidemmän päälle ja toisen tarpeet tulee tapauskohtaisesti asettaa edelle. Esimerkiksi jos toinen opiskelee tai sairastaa, ei voida vaatia samanlaista järjestelyä kuin kummankin ollessa työelämässä. Vanhemmiten olen yhä enemmän kiinnittänyt huomiota mitä naisen pään sisällä liikkuu. En ole hakemassa vaaleaa bikinimallia, vaan täysipäistä normaalinaista. Voin sanoa että en pidä sivusuhdetta ideaalisena, jos ajatellaan tuota ykköskohtaa. Se tuskin palvelisi yhteisiä tarpeita. M-56
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se yhteispeliä on jos homman halutaan kestävän pidemmän päälle ja toisen tarpeet tulee tapauskohtaisesti asettaa edelle. Esimerkiksi jos toinen opiskelee tai sairastaa, ei voida vaatia samanlaista järjestelyä kuin kummankin ollessa työelämässä. Vanhemmiten olen yhä enemmän kiinnittänyt huomiota mitä naisen pään sisällä liikkuu. En ole hakemassa vaaleaa bikinimallia, vaan täysipäistä normaalinaista. Voin sanoa että en pidä sivusuhdetta ideaalisena, jos ajatellaan tuota ykköskohtaa. Se tuskin palvelisi yhteisiä tarpeita. M-56
Mutta palvelisiko sivusuhde sinun tarpeitasi? Jos vaimosi oikein kannustaisi semmoiseen, niin ilahtuisitko syvällä sydämessäsi?
Haetko tässä nyt hyvää miestä vai täydellistä enkeliä? Ihminen on inhimillinen. Eli löytyy hyvyyttä mutta myös itsekkyyttä samasta ihmisestä. Monella miehellä ja naisella on myös ongelmia henkisen kypsyyden tai mielenterveyden kanssa, jotka voivat oireilla parisuhdeongelmina.
Kohdan 1 täyttävää miestä en ole vielä koskaan tavannut. Kohdista 2 ja 3 en osaa sanoa onko sellaisia miehiä jotka täyttävät kriteerit myös hyvin pitkällä aikavälillä, sillä kohta 1 on kaatanut omat parisuhteeni alle 10 vuodessa.
N43
Onhan niitä. Mulla on yksi, hän on minun kuninkaani ja minä hänen kuningattarensa vielä perhe-elämän jälkeenkin. Onnellisen liiton salaisuus on äärettömän yksinkertainen: "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". Kumppanissa etsin ensisijaisesti hyvää sydäntä, löysin.
Vierailija kirjoitti:
Haetko tässä nyt hyvää miestä vai täydellistä enkeliä? Ihminen on inhimillinen. Eli löytyy hyvyyttä mutta myös itsekkyyttä samasta ihmisestä. Monella miehellä ja naisella on myös ongelmia henkisen kypsyyden tai mielenterveyden kanssa, jotka voivat oireilla parisuhdeongelmina.
Hyvä riittää. Saa olla huonoja päiviä, tai kausia, kun painaa stressi, unettomuus, sairaus, tms. Tätä epäitsekkyyttä toivoisin erityisesti normaaliolosuhteissa, mutta myös vaikeissa tilanteissa niin, että edes vähän mietitään sitä toista.
Minä kyllä väitän haluavani vaimoni parasta kaikessa ja teen hänen eteensä tarvittaessa vaikka mitä. Todellisuudessa olen arjessa toisinaan laiska enkä aina huomioi häntä niin paljon kuin pitäisi, mutta rakastan kyllä häntä ja kohtelen kunnioittavasti. Sivusuhteista en ole kiinnostunut. Tässä vuosien aikana ulkonäkökeskeisyys on varmaan kummaltakin vähentynyt. Se on pakkokin sillä ihminen ei ole nuori ikuisesti. Olen aina ajatellut, että vanhenemme yhdessä, jos se vaan on ikinä mahdollista.
On. Minun veljeni. Hänen vaimonsakin on jaksanut tykätä jo yli 30 vuotta.
Mitäpä sillä on väliä, kun kuitenkin tulet valitsemaan tatuoidun ja alkoholisoituneen linnakundin lastesi isäksi. Kuvailemasi miehet ovat tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se yhteispeliä on jos homman halutaan kestävän pidemmän päälle ja toisen tarpeet tulee tapauskohtaisesti asettaa edelle. Esimerkiksi jos toinen opiskelee tai sairastaa, ei voida vaatia samanlaista järjestelyä kuin kummankin ollessa työelämässä. Vanhemmiten olen yhä enemmän kiinnittänyt huomiota mitä naisen pään sisällä liikkuu. En ole hakemassa vaaleaa bikinimallia, vaan täysipäistä normaalinaista. Voin sanoa että en pidä sivusuhdetta ideaalisena, jos ajatellaan tuota ykköskohtaa. Se tuskin palvelisi yhteisiä tarpeita. M-56
Mutta palvelisiko sivusuhde sinun tarpeitasi? Jos vaimosi oikein kannustaisi semmoiseen, niin ilahtuisitko syvällä sydämessäsi?
Olen luonteeltani sikäli suoraviivainen "mulkku", että jättäisin sellaisen vaimon. Se kertoisi riittävästi mitä pään sisällä liikkuu. Ei se ainakaan mitään kunnioitusta minua kohtaan olisi jos vaimo alkaisi kaupittelemaan minua. Kuka toisaalta on niin hullu että alkaisi myymään vaimoaan? Ymmärtääkseni se rikkoisi mainitsemani yhteispelin. M-56
Nelikymppinen nainen täällä. C kohtaan vastaan, että on sellaisia miehiä paljonkin! B kohtaan sanoisin, että ihan nuorissa miehissä ei yleistä, mutta iän myötä useimmat alkavat arvostaa muutakin kuin ulkonäköä. A kohtaan sanoisin, että toisten huomioiminen on naiseksi kasvatetuille varmasti luontevampaa, mutta kunhan suhde etenee ja tunteet syvenee, niin miehetkin kyllä alkaa skarpata tässä asiassa, ovathan hekin ihmisiä. Ehkä ihan nuoret miehet ei ole tässäkään parhaita.
Ehkä kannattaa siis pitää nuorena vain hauskaa ja sitten kolme-nelikymppisenä vasta hommata joku jo kypsynyt ja valmis hyvä mies :)
Onhan niitä samoin kuin hyvä naisiakin. Todella harvinaisia tosin ja harvemmin kohtaavat toisiaan vaan tuhoavat itsensä huonojen kumppaneiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä. Mulla on yksi, hän on minun kuninkaani ja minä hänen kuningattarensa vielä perhe-elämän jälkeenkin. Onnellisen liiton salaisuus on äärettömän yksinkertainen: "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". Kumppanissa etsin ensisijaisesti hyvää sydäntä, löysin.
Olen iloinen puolestasi, mutta tahdon vielä kysyä, että oletko keskivertonaista kauniimpi? Onko tavallisella naisella toivoa? Riittääkö hyviä sydämiä meillekin?
I want to believe.
N53