Kertokaa kokeneemmat naiset, onko hyviä miehiä oikeasti olemassa?

Ei kukaan ole täydellinen. Ei edes ap ole oikeasti tuollainen kuin väittää, vaan jotain vikoja hänessäkin on.

Rakkauden ensihuumassa tuntuu juuri tuolta kuin ap kuvaa, mutta ei kenenkään rakkaus pysy samanlaisena vuosikymmeniä. Se laimenee ja muuttaa muotoaan, myös ap:n rakkaus. Välillä saattaa ihastua johonkin toiseen. 

 

Sanoisin, että löytyy paljon miehiä, jotka ovat hyviä puolisoita ja isiä lapsilleen (tai naisen aiemmille lapsille). Täydellisiä ei ole, mutta kun itsekin joskus mokaa, osaa olla armollisempi myös toisen puutteiden suhteen.

Löytyy kyllä. Hyvän ja sopivan löytäminen on kuitenkin haastavaa, koska pelkkä hyvyys ei riitä sopivuuteen ja suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen vaikka kuinka hyviä olisivatkin.

Onneksi näyttää siltä, että tämä monet nykyajan nuoret miehet on monesti kasvatettu kohteliaammiksi ja muut paremmin huomioonottaviksi kuin menneiden aikojen jäärät. Joten toivoa on, ap.

Pettäjä Paula Miettinen (ent. Kylä-Harakka) koki oikeudessa historiallisen tappion. Tuomioistuimen päätös voi merkitä loppua laillistetulle ryöstölle, jonka kohteena on ollut hänen pettämänsä ex-mies.

Miettinen petti silloista miestään Jani Kylä-Harakkaa tullen raskaaksi. Miettinen eli aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja uskotteli miehelleen lapsen kuuluvan tälle. Myöhemmin selvisi, että lapsen isä on kuitenkin toinen mies.

Jani Kylä-Harakka pyrki purkamaan isyyden tunnustuksen, mutta hän oli muutaman viikon myöhässä asian kanssa, mistä johtuen hän on joutunut maksamaan lapsesta elatusmaksuja tämän täysi-ikäistymiseen saakka. Jotta Kylä-Harakka voisi saada juridisen isyyden purettua, vaatisi se yhteistyötä lapsen äidin ja biologisen isän kanssa.

Paula Miettinen ei kuitenkaan ole halunnut tehdä yhteistyötä, sillä hän haluaa saada helpot elatustuet sekä nöyryyttää ex-miestään oman maineensa ja myös oman lapsensa kustannuksella. Miettinen ei suostunut siihen, että lapsen oikea isä olisi juridisesti vastuussa lapsesta. Oikea isä on Jani Kylä-Harakan mukaan Sami Jokelainen, joka on pettänyt vaimoaan Miettisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I want to believe.

N53

Tarkoittaako tämä, että vielä ei ole tullut tämmöisiä miehiä vastaan? 😬

 

Kyllä se minun kohdallani tarkoittaa. En todellakaan tiedä onko sellainen ihan ufoon verrattavissa...

Sama juttu. Olen kokeillut lyhyitä, pitkiä, vaaleita, tummia, koulutettuja, duunareita, suomalaisia ja ulkkiksia. Varsinkin kohdat 1 ja 2 ovat haasteellisia. Jos nyt edes ne täyttyisi. N40

Kiitos tästä. Minulla on mies, jonka löysin jo nuorena, ja hän täyttää erinomaisesti kohdat 1-2. Oltuamme yhdessä kymmenisen vuotta avasimme suhteemme hänen aloitteestaan. Mietin asiaa pitkään, ja aluksi olinkin vastahakoinen.

 

Sitten tulin tulokseen, että hän on mitä on, ja koska kohdat 1-2 toteutuvat, pystyn antamaan hänelle tämän mahdollisuuden. Hän oli kuitenkin jo vuosikausia ollut mitä mahtavin ja epäitsekkäin kumppani. Eipä hän ole juuri sivusuhteita harrastanut, koska ajattelee kuitenkin kaikkien osapuolien tunteita, eikä halua loukata ketään. Luulenkin, että tärkeintä hänelle on tunne vapaudesta. 

 

En olisi ikinä nuorena uskonut, että lähden avoimeen suhteeseen. Se tuntui väärältä ja likaiselta. Elämä on kuitenkin opettanut, että kukaan ei ole täydellinen, mutta jos löytää ihmisen, jolta saa ja jolle antaa ehdotonta rakkautta, ei kannata ihan kevyesti päästää menemään. 

 

Tiedän myös miehiä, joiden puolisot kuvittelevat heidän olevan täydellisiä ja täyttävän kohdat 1-3, mutta kyse onkin esittämisestä ja siellä on taustalla valehtelua yms. Rehellisyys on itselleni kaikki kaikessa. 

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen nainen täällä. C kohtaan vastaan, että on sellaisia miehiä paljonkin! B kohtaan sanoisin, että ihan nuorissa miehissä ei yleistä, mutta iän myötä useimmat alkavat arvostaa muutakin kuin ulkonäköä. A kohtaan sanoisin, että toisten huomioiminen on naiseksi kasvatetuille varmasti luontevampaa, mutta kunhan suhde etenee ja tunteet syvenee, niin miehetkin kyllä alkaa skarpata tässä asiassa, ovathan hekin ihmisiä. Ehkä ihan nuoret miehet ei ole tässäkään parhaita. 

Ehkä kannattaa siis pitää nuorena vain hauskaa ja sitten kolme-nelikymppisenä vasta hommata joku jo kypsynyt ja valmis hyvä mies :) 

Hyvät viedään jo opiskeluiässä. Kolme-nelikymppisenä on vain jämät jäljellä.

Mulla on hyvä mies. Hänellä on hyvä sydän ja kohta 1 kuvaa häntä täydellisesti. Onneksi hänellä on minut ajattelemassa, auttamassa ja huomioimassa häntä. Kohta 3 on hänelle itsestäänselvyys. Olemme molemmat yhden ihmisen ihmisiä. Tunnen joka solullani että voin luottaa mieheeni eikä hän tekisi koskaan mitään sellaista joka loukkaisi minua. Mielestäni hän täyttää myös kohdan 2. Olen jo 50, silti mieheni sanoo minua kauniiksi joka päivä. Ja minä uskon :) Toisaalta mun mielestä on osa sitä toisen (omasta itsestään puhumattakaan) että pitää huolta itsestään myös ulkoisesti siinä missä muutenkin. 

Osa toisen ihmisen huomioimista ja kunnioittamista, että huolehtii itsestään, siis. 

Vierailija kirjoitti:

Löytyy kyllä. Hyvän ja sopivan löytäminen on kuitenkin haastavaa, koska pelkkä hyvyys ei riitä sopivuuteen ja suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen vaikka kuinka hyviä olisivatkin.

Juuri näin. Tunnen monia naisia, jotka ovat epäluotettavien pelureiden jälkeen päätyneet hyvään ja turvalliseen mieheen. Ja sitten pian ovat tajunneet, että tästä puuttuu jännite ja kemia. Osa jatkanut silti suhdetta, koska tämä riittää heille kertomansa mukaan. Turvallisuus on heille tärkeintä.

 

Mutta romantikon ei kannata ikinä jäädä suhteeseen, joka tuntuu jo alkuvaiheessa tylsältä (kyllästyminen pitkässä suhteessa aivan eri asia). Koskee niin miehiä kuin naisia. On mahtavaa olla suhteessa, jossa on sekä luottamus että jännite. Ja oikeasti hauskaa yhdessä. 

Vastaukset kohtaan 1 ja 2 on. Kohtaan 3 ei taida olla varmaa vastausta. Eiköhän se riipu siitä, kuinka paljon kotona on intiimiä kanssakäymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen nainen täällä. C kohtaan vastaan, että on sellaisia miehiä paljonkin! B kohtaan sanoisin, että ihan nuorissa miehissä ei yleistä, mutta iän myötä useimmat alkavat arvostaa muutakin kuin ulkonäköä. A kohtaan sanoisin, että toisten huomioiminen on naiseksi kasvatetuille varmasti luontevampaa, mutta kunhan suhde etenee ja tunteet syvenee, niin miehetkin kyllä alkaa skarpata tässä asiassa, ovathan hekin ihmisiä. Ehkä ihan nuoret miehet ei ole tässäkään parhaita. 

Ehkä kannattaa siis pitää nuorena vain hauskaa ja sitten kolme-nelikymppisenä vasta hommata joku jo kypsynyt ja valmis hyvä mies :) 

Hyvät viedään jo opiskeluiässä. Kolme-nelikymppisenä on vain jämät jäljellä.

Hyss... älä turhaan kerro asiasta koska joku reppana voisi luulla noita naisiakin hyviksi.

Niillä itsellään tuntuu ainakin olevan sellainen harha.

On. Itse en koskaan tajunnut valita hyvää. Aina vaan ongelmia, viehättäviä, mutta ongelmia. Oli silti hauskaakin, en koskaan oo edes uskonut koko elämän suhteisiin, omalla kohdallani 

N 60

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy kyllä. Hyvän ja sopivan löytäminen on kuitenkin haastavaa, koska pelkkä hyvyys ei riitä sopivuuteen ja suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen vaikka kuinka hyviä olisivatkin.

Juuri näin. Tunnen monia naisia, jotka ovat epäluotettavien pelureiden jälkeen päätyneet hyvään ja turvalliseen mieheen. Ja sitten pian ovat tajunneet, että tästä puuttuu jännite ja kemia. Osa jatkanut silti suhdetta, koska tämä riittää heille kertomansa mukaan. Turvallisuus on heille tärkeintä.

 

Mutta romantikon ei kannata ikinä jäädä suhteeseen, joka tuntuu jo alkuvaiheessa tylsältä (kyllästyminen pitkässä suhteessa aivan eri asia). Koskee niin miehiä kuin naisia. On mahtavaa olla suhteessa, jossa on sekä luottamus että jännite. Ja oikeasti hauskaa yhdessä. 

Naiset viihtyvät tuollaisten miesten kanssa vain sen lapsen kotonaolojan. Kun viimeinenkin lentää pesästä myös mies laitetaan vaihtoon. Syyksi on käytetty lehtijuttujen perusteella ihan vain "haluan testata markkina-arvoni"

Miettikää miehet tarkkaan haluatteko olla naiselle vain se joka mahdollistaa naisen lapset.

En ole sama, jolle vastasit, mutta... Jos rakas vaimoni alkaisi kannustaa minua sivusuhteeseen "täydestä sydämestään", murtaisi se sydämeni. Siitä lähtien, kun tutustuimme parikymppisinä opiskelijoina, hän on ollut minulle kaikki kaikessa. Hän on ollut elämäni valo ja onneni lähde. Ajattelisin, etteikö hän enää rakastakaa minua, halua pitää minua omanaan.

M55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy kyllä. Hyvän ja sopivan löytäminen on kuitenkin haastavaa, koska pelkkä hyvyys ei riitä sopivuuteen ja suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen vaikka kuinka hyviä olisivatkin.

Juuri näin. Tunnen monia naisia, jotka ovat epäluotettavien pelureiden jälkeen päätyneet hyvään ja turvalliseen mieheen. Ja sitten pian ovat tajunneet, että tästä puuttuu jännite ja kemia. Osa jatkanut silti suhdetta, koska tämä riittää heille kertomansa mukaan. Turvallisuus on heille tärkeintä.

 

Mutta romantikon ei kannata ikinä jäädä suhteeseen, joka tuntuu jo alkuvaiheessa tylsältä (kyllästyminen pitkässä suhteessa aivan eri asia). Koskee niin miehiä kuin naisia. On mahtavaa olla suhteessa, jossa on sekä luottamus että jännite. Ja oikeasti hauskaa yhdessä. 

Harva tarvitsee jännitettä, vaan nimenomaa sen hyvän ja sopivan. Jännitettä kaipaavat ovat ihan oma ryhmänsä, eikä siinäkään ole mitään vikaa kun homma on terveellä pohjalla. Tunnen itse tällaisen jännitepariskunnan, jossa tärkeä osa suhteen dynamiikkaa on sellainen jatkuva keskinäinen kilpailu ja pieni naljailu, mutta tästä huolimatta ovat myös yhtenäinen tiimi ja arvostavat toisiaan. He ovat esimerkki siitä kuinka kaksi toisilleen sopivaa ihmistä ovat onnistuneet löytämään toisensa.

Oman miesystäväni kanssa meillä taas ei ole pienintäkään jännitettä, vaan kemiamme perustuu syvään henkiseen kohtaamiseen ja yhteisymmärrykseen. Meidän harvat "riidat" olisivat varmasti ulkopuolisten silmin puhdasta komediaa, kun erimielisyyttä läpikäydessä keskustelu on jatkuvaa toistemme tunteiden ja näkemysten validoimista. 

Avainasemassa hyvään suhteeseen on aina se sopivan löytäminen ja se, että oli se yhteinen rakkeudenkieli mitä tahansa lässytyksestä kaikella rakkaudella v*ttuiluun, sisältyy kaikkeen kuitenkin vilpitön toisen kunnioittaminen. Ja kyllä, kuten kirjoitat, on mahtavaa kun hauskaa yhdessä, samanhenkisen kumppanin kanssa jaettu ilo on moninkertainen ilo.

Mä olen elämäni aikana kohdannut lukuisia hyviä miehiä. Ihan alkaen isästäni ja veljestäni. 

Yleisesti kommentoisin elämää sen verran, että yleisesti ottaen hyvät tyypit tuppaa löytämään hyviä tyyppejä, ja k*sipäät usein houkuttelevat puoleensa k*sipäitä. 

N43

Löytyu varmastikin, kun itsekin olen löytänyt sellaisen, joka täyttää täysin kohdat 1-3. Lisäksi on todella huolehtiva ja rakastava "leijona-isä" pojallemme, jään kyllä kakkoseksi siinä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy kyllä. Hyvän ja sopivan löytäminen on kuitenkin haastavaa, koska pelkkä hyvyys ei riitä sopivuuteen ja suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen vaikka kuinka hyviä olisivatkin.

Juuri näin. Tunnen monia naisia, jotka ovat epäluotettavien pelureiden jälkeen päätyneet hyvään ja turvalliseen mieheen. Ja sitten pian ovat tajunneet, että tästä puuttuu jännite ja kemia. Osa jatkanut silti suhdetta, koska tämä riittää heille kertomansa mukaan. Turvallisuus on heille tärkeintä.

 

Mutta romantikon ei kannata ikinä jäädä suhteeseen, joka tuntuu jo alkuvaiheessa tylsältä (kyllästyminen pitkässä suhteessa aivan eri asia). Koskee niin miehiä kuin naisia. On mahtavaa olla suhteessa, jossa on sekä luottamus että jännite. Ja oikeasti hauskaa yhdessä. 

Harva tarvitsee jännitet

Olet ihan oikeassa. Valitsin sanani väärin, nimenomaan kemiaa tarkoitin. Ja henkistä kohtaamista, yhteisymmärrystä. Tästä seuraa vilpitön kunnioitus, joka on parisuhteen avain mielestäni. Uskon, että on paljon miehiä ja naisia, jotka epäsopivan kumppanin kanssa päätyvät pitämään itseään/kumppaniaan jotenkin viallisena. Kysehän on vain siitä, että nämä kaksi eivät sovi yhteen. 



Kokemusta on. Kun tapasin miehen, jolla on sekä arvot että verbaliikka samankaltaiset kuin itselläni, se oli menoa. Ja sittenhän ei voinut enää oikein käsittääkään, miksi oli aiemmin hakannut päätään seinään epäsopivan kanssa. 

On. Minua onnisti vuonna 1964. Naimisissa 55 vuotta. Olen kirjoittanut ennenkin tämän, mitä pappi sanoi vihkipuheessa, kilpailkaa toistenne palvelemisessa. Mies taitaa olla vähän voitolla. Johtotähti liitossamme on ollut toisen kunnioittaminen ja huomioon ottaminen molemmin puolin. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi näyttää siltä, että tämä monet nykyajan nuoret miehet on monesti kasvatettu kohteliaammiksi ja muut paremmin huomioonottaviksi kuin menneiden aikojen jäärät. Joten toivoa on, ap.

77-vuotiaan mummona olen täysin samaa mieltä.