Minä väitän että yksi suuri syy nykypäivänä lasten pahoinvointiin on vanhempien avioerot

Minusta oli kiva, että vanhemmat erosivat. Ei olisi kestänyt sitä riitelyä ja eripuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsilla on tapaamisoikeus käytännössä tarkoittaa, että vanhemmalla on oikeus tapaamisiin. Isä tehtailee minusta lastensuojelu ja rikosilmoituksia. Osa on selvästi psykoottisia, niin harhaisia ne on. Silti niitä tutkitaan. Minulla on yksinhuoltajuus, mutta se ei estä tapaamisia. Lastensuojelukaan ei voi tapaamisia estää,  valvottuihin isä ei suostu. Se, että minut on pahoinpidelty sairaalakuntoon ja siitä saanut tuomion ei riitä todistamaan, että voisi tehdä pahaa lapsille. Isä ei juo eikä käytä huumeita. Hänen lähisuvussaan on skitsofreniaa ja joskus mietin, että onko se tällaista?

Eikö tuota voi viedä korkeammalle oikeusasteelle ja hakea isälle vaikka lähestymiskieltoa? 

Se ei ole niin suoraviivaista ja helppoa kuin luulisi. Todellisuudessa näiden asioiden kanssa saa olla aika yksin ja avuton. Prosessit on pitkiä kestoltaan. Esim. nyt on tutkinnassa yksi pahoinpitelyepäily, joka ollut poliisilla 1,5-vuotta ja kuulin, että se ei etene syyteharkintaan eikä lapsia kuulustella. Rikosilmoituksen teki lastensuojelu, kun lapset kertoivat yhtenevästi kokemastaan väkivallasta mm. tukistaminen, nälässä pitäminen, eriarvoinen kohtelu ja henkinen väkivalta (haukkuminen läskiksi, tyhmäksi jne). Koska isä ei ole huoltaja, hän voi kieltäytyä lastensuojelun käynneistä kotonaan. Siitä ei seuraa yhtään mitään. Isä myös kiistää kaiken ja väittää, että olen saanut lapset käännytettyä häntä vastaan ja kertomaan yhtenevästi kokemuksistaan kuvaillen tilanteita hyvinkin tarkasti ja uskottavasti. Ja lapsia on kuulusteltu tosiaan niin, että esim. muut aikuiset ja sisaret eivät ole voineet näihin kertomuksiin vaikuttaa. Isä oli alunperin se, joka ilmoituksen lastensuojelulle teki. Meille tuli työntekijät täysin yllättäen ja kun lapsia jututettiin yksittäin, niin lapset kertoivatkin kaltoinkohtelusta isän luona ja, että eivät halua sinne mennä (isä teki lasun, kun lapset eivät olleet pitkään aikaan käyneet hänen luonaan eli estin tapaamisia ja hän myös väitti minusta hirveitä asioita, joissa ei ollut mitään totta). Koska todisteet pohjautuvat vain lasten kertomaan eikä silminnäkijöitä ole, niin koko juttu kuihtuu kasaan. Minulle myös soitettiin, että minun on itse arvioitava onko isälle turvallista mennä ja, että tapaamiset isän kanssa on lasten oikeus, josta minun huoltajana täytyy huolehtia, että se toteutuu tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ero teki kodista fyysisesti ja henkisesti turvallisen paikan elää. Mies oli kiltti ja ihana työssäkäyvä, kun aloimme seurustelemaan. Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Mies menetti työpaikan, kun tehdas ja koko alan tuotanto suljettiin käytännössä koko Suomesta. Hän sulkeutui, alkoi pelaamaan. Ystäväpiiri muuttui. Kotona oli pelottavaa. Lapsia ei voinut jättää kotiin, kun menin töihin. Vein heidät mummille (Sipilän hallitus aikanaan rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta mm. jos toinen vanhempi työtön, niin päiväkotiin pääsi vain tiettyyn aikaan rajatun tuntimäärän ja minä teen hoitajana vuorotyötä). Lopulta mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon ja silloin otin lapset ja lähdin. Eniten pahoinvointia lapsille tuottaa pakkotapaamiset isänsä kanssa. Rikosilmoituksia pahoinpitelyistä on tehnyt koulu ja jopa lastensuojelu, mutta asiatodisteiden puuttuessa juttu ei etene mihinkään. La

 

Suomessa jostain syystä ajatellaan, että yhteys biologiseen vanhempaan, vaikka olisi heikkokin, on lapsen etu ja paras. Joka ikinen neuvolatäti ja sossutäti koulutetaan toistelemaan lapselle mantraa: kannattaa pitää kiinni siitä omasta isästä, niitä ei ole kuin yksi. Ja hymy perään. Tämä kaikki tietämättä mitään taustoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Monet naiset kääntävät tätä niin että lapsetkin muka voivat paremmin, kun äiti ei ole tyytyväinen ja rikkoo perheen. Lapset haluavat pitää perheen koossa. Tietysti se on asia erikseen jos on valinnut puolison joka ei sovellu vanhemmaksi. Eli pitää valita kunnollinen eikä jotain ihmeen seikkailijaa joka sekoilee. Kunnolliset on leimattu tylsiksi, vaikka ovat parhaita vanhempia.

Monesti miehet ovat itse syypäitä tälläisiin tilanteisiin. Turha syyttää naisia perheiden rikkomisesta

Kun ex-vaimolleni paljastui sivusuhteeni, hän halusi eron. Itse olisin halunnut jatkaa avioliittoa. Eli kyllä syytän naista perheemme rikkomisesta, hänhän sen päätöksen teki.

Siis olit pitänyt sivusuhteen salaisena - vain salainen paljastuu. Miksi salasit toisen suhteen vaimoltasi? Entä jos vaimollasi olisi ollut toinen suhde teidän liittonne lisäksi - olisitko silti halunnut jatkaa yhdessä (tai kolmisin)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot ja uusperheet. Miksi erotaan kun on luvattu että kunnes kuolema erottaa?

IL: avioeroon johtavat syyt

Alkoholi. Kaikista yleisin syy naiselle erota oli puolison alkoholinkäyttö. Alkoholinkäyttö saattoi olla esimerkiksi päivittäistä tissuttelua tai sitten toistuvasti ikävää humalakäyttäytymistä, johon saattoi yhdistyä henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä turhia lupauksia paremmasta.

Uskottomuus. Toiseksi yleisin syy vain yhden vastauksen erolla oli puolison uskottomuus. Syynä saattoi olla niin toistuva kuin kertaluontoinen pettäminen, joka oli tullut vastaajalle yllätyksenä.

Jaetulla sijalla: Epätasa-arvo kotitöissä ja seksiongelmat. Näitä vastauksia tuli yhtä paljon. Epätasa-arvo ilmeni niin, että puoliso ei tehnyt

 

Okei, okei! Jäitä hattuun. Jatka sinä kuolemaan saakka, mutta kaikki eivät voi tai edes halua kitkuttaa sinne asti, vaan haluavat onnea jo täällä maan päällä. 

Sun ei kannattaisi miettiä näin suuria asioita kun selvästikkään sun aivokapasiteetti ei siihen riitä:)

Mitä jos mies haluaa eron ja uuden naisen? Onko se silloinkin  äipän syy? 

Kas kun ei kännykkä.

Vähäjärkisellä on helpot ja vähäiset näkemykset.

"Sen mitä minä olen pannut merkille, niin käytännössä kaikki perheet ovat nykyään eroperheitä, joissa lapset oireilevat. Samaa oli jo minun lapsuudessa havaittavissa 80 -ja 90-luvuilla. Vaikka avioeroja oli silloin suhteellisen vähän nykypäivään verrattuna, niin juuri näillä eroperheiden lapsilla oli pääsääntöjään muita vaikeampaa."

Muuten hyvä teoria mutta avioerojen määrä on pysynyt lähes täysin vakiona 1990-luvun alusta nykypäivään.

Ihmiset tekevät virheitä, kuten tekevät lapsia väärän ihmisen kanssa, pettävät puolisoaan, alkoholisoituvat ym ym. 

Mutta näin vain käy. Siksi mielestäni olennaisin kysymys onkin: miten parhaiten edistää lasten hyvinvointia näissä tilanteissa? Ihmiset siis eroavat joskus ehkä heppoisin perustein, mutta eroavat kuitenkin. Miten taataan lasten hyvinvointi näissä tilanteissa mahdollisimman hyvin?

Syyllistämällä vanhempia ei auteta lapsia, joidenka parasta kaikki kuitenkin toivoo.

Minä toivoin viimeiseen asti, että vanhemmat olisivat pysyneet yhdessä, vaikka riitelivätkin. Olisi ollut koti, jossa on äiti, isä ja sisarukset. He erosivat ja jatkoivat riitelyä ihan samalla tavalla, mikään ei siltä osin parantunut. Elämä vain paheni. Talo myytiin, sisarukset jaettiin kaksi isälle, kaksi äidille. Tapaamisen eivät toimineet. Äiti jäi työttömäksi. Isä alkoi juoda. Äidillä oli vaihtuvia miesystäviä, joista yksi kosketteli minua ja traumatisoiduin siitä. Kenellekään ei uskaltanut kertoa. Me lapset jäimme täysin jalkoihin, kaksi meistä on mielenterveys- ja päihdesyistä eläkkeellä alle 30-vuotiaana. Kolmas huostaanotettiin, pystyi käymään koulut loppuun ja on nyt töissä. Itse täytän 40, eikä mulla ole ammattiakaan vielä, en pysty traumojen takia opiskelemaan saati tekemään töitä.

Mutta eihän tästä saa puhua. Ero on aina hyväksi lapsille! Kannattaa erota niin asiat paranevat!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vaikeaa koulukiusaamisen vuoksi. Vanhempien eron jälkeen kotona oli kivempi olla. Oli yksi turvallinen tila olla. 

Kuulut varmaan siihen vähemmistöön erolapsia joille ero oli helpotus kun isi heitteli äitiä pitkin seiniä riitojen aikana.

Vierailija kirjoitti:

"Sen mitä minä olen pannut merkille, niin käytännössä kaikki perheet ovat nykyään eroperheitä, joissa lapset oireilevat. Samaa oli jo minun lapsuudessa havaittavissa 80 -ja 90-luvuilla. Vaikka avioeroja oli silloin suhteellisen vähän nykypäivään verrattuna, niin juuri näillä eroperheiden lapsilla oli pääsääntöjään muita vaikeampaa."

Muuten hyvä teoria mutta avioerojen määrä on pysynyt lähes täysin vakiona 1990-luvun alusta nykypäivään.

Unohdat sen, että ikäluokat pienenevät (+muut syyt) joten avioliittoja solmitaan koko ajan vähemmän, joten jos erojen määrä pysyy samana niin niiden suhteellinen määrä kasvaa jatkuvasti. Ja tässä ei edes oteta huomioon avoeroja, jotka ovat vielä yleisempiä ja nykyään lapsetkin hankitaan siihen avoliittoon josta on helppo lähteä kävelemään.

- eri

Ei pelkästään avioero, mutta se jos hypätään uuteen suhteeseen ja siinä rakastumisen huumassa unohdetaan lasten olemassaolo. Voi avioeron hoitaa fiksustikin ja lapset voida siitä huolimatta aivan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot pitäisi kieltää lailla.

Tai nostaa ikää, jolloin saa mennä avioliittoon, olisi järkevämpää ensin asua vaikka 5 vuotta yhdessä ja katsoa jatkuuko yhteiselo, ennen kuin tehdään lapsia ja mennään naimisiin ja todetaan "hitto, olisi pitänyt vähän odottaa, pieleen meni".

Toisin kuin usein luullaan, niin kodin leikkiminen avoliitossa ei kerro parin dynamiikasta lapsiperheessä kovin paljoa. Jostain osviittaa kyllä, mutta muutokset ovat niin suuria ettei kumpikaan ole sellaisiin aiemmin törmännyt jos molemmat ovat lapsettomia. On paljon esimerkkejä avopareista, jotka menivät naimisiin ja/tai hankkivat lapsia ja sitten ero parin vuoden päästä.

Kyllä se rakastaminen ja yhdessä pysyminen on yhteinen päätös. Ja nimenomaan tahtopuolella, koska parisuhde vaatii ylläpitoa ja ihastuksia tulee ja menee kaikilla. Tietysti jos toinen osapuoli on jo henkisesti lähtenyt tai tekee jotain anteeksiantamatonta niin eipä sitä yksin tietysti pysty liittoa jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole erot syynä lasten ja nuorten pahoinvointiin vaan älylaitteet. Niiden avulla kiusataan 24/7 muita, otetaan noloja kuvia, koulussa ei pärjätä ja jos et omista jo ekaluokalla kallista älylaitetta, joudut kiusatuksi pelkästään sen takia.

Minä en voi ymmärtää sitä että sääntöjen luvatussa maassa ei saada jokaikiseen ala- ja yläkouluun järjestyssääntöä, mikä kieltää puhelinten käytön koko koulupäivän aikana, myös välitunneilla ja lounasaikaan. Jos se kapistus on pakko ottaa mukaan kouluun, on sille oma parkki, mistä voi noutaa päivän päätyttyä. Tämä käytäntö auttaisi myös opettajia keskittymään opetukseen ainaisen vahtimisen sijasta.

Sääntö-Suomi ei koske lapsia, se on huomattu. Lapsille pitää sallia kaikki jo ala-asteikäisestä saakka. Kaikki kurinpitokeinot on kielletty... minkä tahansa asian kieltäminen lapsosilta on vähintään henkistä väkivaltaa.