Minä väitän että yksi suuri syy nykypäivänä lasten pahoinvointiin on vanhempien avioerot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni eroaa, aivan liian moni pelkää edelleen sitä eroa. Lasten takia pysytään tässä yhdessä. Miten jaloa. 

Joskus on parempi ajatella lasten etua.

Ja monesti ero on lasten etu.

Yksi minun lapsistani masentui pahasti ja yritti itsemurhaa. Vaikea sanoa, mistä alamäki tarkalleen alkoi, ehkä erosta, koska ennen eroa hän oli ok.

 

Tai ehkä hän olisi masentunut muutenkin teini-iässä. Mistäs sitä tietää, kun samaa elämää ei voi elää kahdesti.

Entä jos me emme olisi eronneet? Mies ei suostunut pariterapiaan, eikä suostunut luopumaan toisesta naisesta, eli olisimme jääneet avioliittoon, jossa meitä olisi ollut kolme. Olisko lapsi sitten jäänyt masentumatta?

Avioerot ja uusperheet. Miksi erotaan kun on luvattu että kunnes kuolema erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Avioerot ja uusperheet. Miksi erotaan kun on luvattu että kunnes kuolema erottaa?

IL: avioeroon johtavat syyt

Alkoholi. Kaikista yleisin syy naiselle erota oli puolison alkoholinkäyttö. Alkoholinkäyttö saattoi olla esimerkiksi päivittäistä tissuttelua tai sitten toistuvasti ikävää humalakäyttäytymistä, johon saattoi yhdistyä henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä turhia lupauksia paremmasta.

Uskottomuus. Toiseksi yleisin syy vain yhden vastauksen erolla oli puolison uskottomuus. Syynä saattoi olla niin toistuva kuin kertaluontoinen pettäminen, joka oli tullut vastaajalle yllätyksenä.

Jaetulla sijalla: Epätasa-arvo kotitöissä ja seksiongelmat. Näitä vastauksia tuli yhtä paljon. Epätasa-arvo ilmeni niin, että puoliso ei tehnyt esimerkiksi kotitöitä tai osallistunut lastenhoitoon ollenkaan tai riittävästi. Seksiongelmat olivat esimerkiksi seksin puutetta tai haasteita seksitarpeissa ja -haluissa.

Eriävät arvot ja tulevaisuuden visiot. Pariskunnan elämänarvot tai näkemykset yhteisestä tulevaisuudesta eivät kohdanneet. Erityisesti se, että kumppani ei osannut sanoa, haluaako perustaa perheen, häiritsi kyselyn joitakin naisvastaajia.

Tarpeet eivät täyty. Puolisonsa jättänyt koki, että ei saanut suhteesta tarpeeksi esimerkiksi virikkeitä tai huomiota. Suhde tuntui kuivuneen kasaan ja toinen saattoi tuntua passiiviselta.

Henkinen väkivalta. Suhteessa ilmeni erilaisia henkisen väkivallan muotoja, kuten toisen mitätöintiä, haukkumista, alistamista, kontrollointia, sairaalloista mustasukkaisuutta tai muuta vastaavaa.

Muut syyt: Aineiston vastauksissa yleisyysjärjestyksessä ilmeni myös seuraavia syitä jättämiselle: fyysinen väkivalta, psyykkiset paineet, toimimaton kommunikaatio, raha-ongelmat tai erilaiset näkemykset talousasioissa, eri elämäntavat, yhteisen ajan puute, muu addiktio: pelaaminen, oma uskottomuus, puolison mielenterveysongelmat ja puolison tekemät rikokset.

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun lapsistani masentui pahasti ja yritti itsemurhaa. Vaikea sanoa, mistä alamäki tarkalleen alkoi, ehkä erosta, koska ennen eroa hän oli ok.

 

Tai ehkä hän olisi masentunut muutenkin teini-iässä. Mistäs sitä tietää, kun samaa elämää ei voi elää kahdesti.

Entä jos me emme olisi eronneet? Mies ei suostunut pariterapiaan, eikä suostunut luopumaan toisesta naisesta, eli olisimme jääneet avioliittoon, jossa meitä olisi ollut kolme. Olisko lapsi sitten jäänyt masentumatta?

 

Näin se on. Ei ole olemassa hyviä ratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Avioerot pitäisi kieltää lailla.

Tai nostaa ikää, jolloin saa mennä avioliittoon, olisi järkevämpää ensin asua vaikka 5 vuotta yhdessä ja katsoa jatkuuko yhteiselo, ennen kuin tehdään lapsia ja mennään naimisiin ja todetaan "hitto, olisi pitänyt vähän odottaa, pieleen meni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot ja uusperheet. Miksi erotaan kun on luvattu että kunnes kuolema erottaa?

IL: avioeroon johtavat syyt

Alkoholi. Kaikista yleisin syy naiselle erota oli puolison alkoholinkäyttö. Alkoholinkäyttö saattoi olla esimerkiksi päivittäistä tissuttelua tai sitten toistuvasti ikävää humalakäyttäytymistä, johon saattoi yhdistyä henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä turhia lupauksia paremmasta.

Uskottomuus. Toiseksi yleisin syy vain yhden vastauksen erolla oli puolison uskottomuus. Syynä saattoi olla niin toistuva kuin kertaluontoinen pettäminen, joka oli tullut vastaajalle yllätyksenä.

Jaetulla sijalla: Epätasa-arvo kotitöissä ja seksiongelmat. Näitä vastauksia tuli yhtä paljon. Epätasa-arvo ilmeni niin, että puoliso ei tehnyt esimerkiksi kotitöitä tai osallistunut lastenhoito

KUNNES KUOLEMA EROTTAA!!!

Meillä ero teki kodista fyysisesti ja henkisesti turvallisen paikan elää. Mies oli kiltti ja ihana työssäkäyvä, kun aloimme seurustelemaan. Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Mies menetti työpaikan, kun tehdas ja koko alan tuotanto suljettiin käytännössä koko Suomesta. Hän sulkeutui, alkoi pelaamaan. Ystäväpiiri muuttui. Kotona oli pelottavaa. Lapsia ei voinut jättää kotiin, kun menin töihin. Vein heidät mummille (Sipilän hallitus aikanaan rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta mm. jos toinen vanhempi työtön, niin päiväkotiin pääsi vain tiettyyn aikaan rajatun tuntimäärän ja minä teen hoitajana vuorotyötä). Lopulta mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon ja silloin otin lapset ja lähdin. Eniten pahoinvointia lapsille tuottaa pakkotapaamiset isänsä kanssa. Rikosilmoituksia pahoinpitelyistä on tehnyt koulu ja jopa lastensuojelu, mutta asiatodisteiden puuttuessa juttu ei etene mihinkään. Lapset kertoo kokemastaan ja pelkää isää. Isä osaa satuttaa jälkiä jättämättä ja kiistää kuulusteluissa kaiken. 

En tiedä miksi ex miehestäni tuli niin pahansuopa ja ilkeä. Mutta sen tiedän, että avioliiton jatkaminen olisi ollut sama kuin hyväksyisi koko ajan jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan osaksi elämää. Se olisi ollut hirveä malli lapsille.

Minulla ei ole ollut muita suhteita, koska pelkään isän kostavan lapsille, jos alan seurustelemaan. Silti olen onnellinen nyt ja osaan arvostaa elämää. Ero oli paras tekemäni päätös.

Älkää tuhotko lastenne mielenterveyttä pysymällä huonossa avioliitossa. Se oikeasti tuhoaa paljon enemmän ja pidempiaikaisesti, kuin jos vanhemmat eroavat. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun lapsistani masentui pahasti ja yritti itsemurhaa. Vaikea sanoa, mistä alamäki tarkalleen alkoi, ehkä erosta, koska ennen eroa hän oli ok.

 

Tai ehkä hän olisi masentunut muutenkin teini-iässä. Mistäs sitä tietää, kun samaa elämää ei voi elää kahdesti.

Entä jos me emme olisi eronneet? Mies ei suostunut pariterapiaan, eikä suostunut luopumaan toisesta naisesta, eli olisimme jääneet avioliittoon, jossa meitä olisi ollut kolme. Olisko lapsi sitten jäänyt masentumatta?

 

Eiköhän tuollainen ole pidemmän aikavälin tuotosta. Lapsi on kärsinyt teidän huonosta avioliitosta ja kerännyt sisälleen pahaa oloa. Kuten minä teininä. En yrittänyt itsemurhaa, mutta haudoin sitä jonkun aikaa ja voin muutenkin tosi huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ero teki kodista fyysisesti ja henkisesti turvallisen paikan elää. Mies oli kiltti ja ihana työssäkäyvä, kun aloimme seurustelemaan. Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Mies menetti työpaikan, kun tehdas ja koko alan tuotanto suljettiin käytännössä koko Suomesta. Hän sulkeutui, alkoi pelaamaan. Ystäväpiiri muuttui. Kotona oli pelottavaa. Lapsia ei voinut jättää kotiin, kun menin töihin. Vein heidät mummille (Sipilän hallitus aikanaan rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta mm. jos toinen vanhempi työtön, niin päiväkotiin pääsi vain tiettyyn aikaan rajatun tuntimäärän ja minä teen hoitajana vuorotyötä). Lopulta mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon ja silloin otin lapset ja lähdin. Eniten pahoinvointia lapsille tuottaa pakkotapaamiset isänsä kanssa. Rikosilmoituksia pahoinpitelyistä on tehnyt koulu ja jopa lastensuojelu, mutta asiatodisteiden puuttuessa juttu ei etene mihinkään. Lapset kertoo kokemastaan ja pelkää isää. Isä osa

Miksi pakotat lapset tapaamaan tuollaista hirviötä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun lapsistani masentui pahasti ja yritti itsemurhaa. Vaikea sanoa, mistä alamäki tarkalleen alkoi, ehkä erosta, koska ennen eroa hän oli ok.

 

Tai ehkä hän olisi masentunut muutenkin teini-iässä. Mistäs sitä tietää, kun samaa elämää ei voi elää kahdesti.

Entä jos me emme olisi eronneet? Mies ei suostunut pariterapiaan, eikä suostunut luopumaan toisesta naisesta, eli olisimme jääneet avioliittoon, jossa meitä olisi ollut kolme. Olisko lapsi sitten jäänyt masentumatta?

 

Eiköhän tuollainen ole pidemmän aikavälin tuotosta. Lapsi on kärsinyt teidän huonosta avioliitosta ja kerännyt sisälleen pahaa oloa. Kuten minä teininä. En yrittänyt itsemurhaa, mutta haudoin sitä jonkun aikaa ja voin muutenkin tosi huonosti. 

Ehkä kehitys oli pidempi. Minä itse en kyllä huomannut avioliiton olevan huono ennen sen viimeisiä kuukausia. Ehkä lapseni tiesi enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun lapsistani masentui pahasti ja yritti itsemurhaa. Vaikea sanoa, mistä alamäki tarkalleen alkoi, ehkä erosta, koska ennen eroa hän oli ok.

 

Tai ehkä hän olisi masentunut muutenkin teini-iässä. Mistäs sitä tietää, kun samaa elämää ei voi elää kahdesti.

Entä jos me emme olisi eronneet? Mies ei suostunut pariterapiaan, eikä suostunut luopumaan toisesta naisesta, eli olisimme jääneet avioliittoon, jossa meitä olisi ollut kolme. Olisko lapsi sitten jäänyt masentumatta?

 

Eiköhän tuollainen ole pidemmän aikavälin tuotosta. Lapsi on kärsinyt teidän huonosta avioliitosta ja kerännyt sisälleen pahaa oloa. Kuten minä teininä. En yrittänyt itsemurhaa, mutta haudoin sitä jonkun aikaa ja voin muutenkin tosi huonosti. 

Ehkä kehitys oli pid

Ehkä ilmaisin asian huonosti. Ihan jo tympeä tai painostava ilmapiiri kotona altistaa masennukselle. Rakkaudeton ilmapiiri. Ei tarvitse olla mitään huutotappelua ja lautasten paiskomista. 

Ei ole erot syynä lasten ja nuorten pahoinvointiin vaan älylaitteet. Niiden avulla kiusataan 24/7 muita, otetaan noloja kuvia, koulussa ei pärjätä ja jos et omista jo ekaluokalla kallista älylaitetta, joudut kiusatuksi pelkästään sen takia.

Minä en voi ymmärtää sitä että sääntöjen luvatussa maassa ei saada jokaikiseen ala- ja yläkouluun järjestyssääntöä, mikä kieltää puhelinten käytön koko koulupäivän aikana, myös välitunneilla ja lounasaikaan. Jos se kapistus on pakko ottaa mukaan kouluun, on sille oma parkki, mistä voi noutaa päivän päätyttyä. Tämä käytäntö auttaisi myös opettajia keskittymään opetukseen ainaisen vahtimisen sijasta.

Se, että lapsilla on tapaamisoikeus käytännössä tarkoittaa, että vanhemmalla on oikeus tapaamisiin. Isä tehtailee minusta lastensuojelu ja rikosilmoituksia. Osa on selvästi psykoottisia, niin harhaisia ne on. Silti niitä tutkitaan. Minulla on yksinhuoltajuus, mutta se ei estä tapaamisia. Lastensuojelukaan ei voi tapaamisia estää,  valvottuihin isä ei suostu. Se, että minut on pahoinpidelty sairaalakuntoon ja siitä saanut tuomion ei riitä todistamaan, että voisi tehdä pahaa lapsille. Isä ei juo eikä käytä huumeita. Hänen lähisuvussaan on skitsofreniaa ja joskus mietin, että onko se tällaista?

93- 

ei meillä ollut tympeää tai painostavaa ilmapiiriäkään ennen pari viimeistä kuukautta ennen eroa. Ihan perusarkea elettiin perheenä, yhteisiä lomia ja viikonloppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on parempi: Kaksi turvallista kotia vai yksi koti, jossa aikuiset jatkuvasti huutavat, kyräilevät, syyttelevät toisiaan kaikesta ja lopulta pahaa oloa aletaan purkaa myös lapseen? Kyllä sellaisella "lasten takia pysytään yhdessä" -asenteella saadaan aika mojovat traumat aikaiseksi. Eroperheiden lapsilla on haasteensa, mutta niin on niilläkin, jotka joutuvat monen vuoden ajan elämään räjähdysherkässä kodissa. 

Miten olisi lasten takia pistetään suhde kuntoon -asenne?

Kaikkia suhteita ei vaan saa kuntoon vaikka miten haluaisi.

Kunnes kuolema erottaa, niinhän tuli luvattua Jumalan, papin ja seurakunnan edessä vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on parempi: Kaksi turvallista kotia vai yksi koti, jossa aikuiset jatkuvasti huutavat, kyräilevät, syyttelevät toisiaan kaikesta ja lopulta pahaa oloa aletaan purkaa myös lapseen? Kyllä sellaisella "lasten takia pysytään yhdessä" -asenteella saadaan aika mojovat traumat aikaiseksi. Eroperheiden lapsilla on haasteensa, mutta niin on niilläkin, jotka joutuvat monen vuoden ajan elämään räjähdysherkässä kodissa. 

Miten olisi lasten takia pistetään suhde kuntoon -asenne?

Kaikkia suhteita ei vaan saa kuntoon vaikka miten haluaisi.

 

Miten suhde laitetaan kuntoon, jos toinen kieltäytyy tekemästä muutoksia tai pariterapiasta?

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsilla on tapaamisoikeus käytännössä tarkoittaa, että vanhemmalla on oikeus tapaamisiin. Isä tehtailee minusta lastensuojelu ja rikosilmoituksia. Osa on selvästi psykoottisia, niin harhaisia ne on. Silti niitä tutkitaan. Minulla on yksinhuoltajuus, mutta se ei estä tapaamisia. Lastensuojelukaan ei voi tapaamisia estää,  valvottuihin isä ei suostu. Se, että minut on pahoinpidelty sairaalakuntoon ja siitä saanut tuomion ei riitä todistamaan, että voisi tehdä pahaa lapsille. Isä ei juo eikä käytä huumeita. Hänen lähisuvussaan on skitsofreniaa ja joskus mietin, että onko se tällaista?

Eikö tuota voi viedä korkeammalle oikeusasteelle ja hakea isälle vaikka lähestymiskieltoa?