Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minä väitän että yksi suuri syy nykypäivänä lasten pahoinvointiin on vanhempien avioerot
21.12.2023 |
Sen mitä minä olen pannut merkille, niin käytännössä kaikki perheet ovat nykyään eroperheitä, joissa lapset oireilevat. Samaa oli jo minun lapsuudessa havaittavissa 80 -ja 90-luvuilla. Vaikka avioeroja oli silloin suhteellisen vähän nykypäivään verrattuna, niin juuri näillä eroperheiden lapsilla oli pääsääntöjään muita vaikeampaa.
Kommentit (116)
Väittäisin, että syy on siinä että meillä on huutava pula välittävistä aikuisista. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa riippuu varmaan avioeron syystä. Isäni oli ilkeä narsku ja äitini uskalsi vihdoin erota hänestä kun olin 13v. Ihana rauha ja vapaus. Itse en ole eronnut ja lapsetkin ovat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on parempi: Kaksi turvallista kotia vai yksi koti, jossa aikuiset jatkuvasti huutavat, kyräilevät, syyttelevät toisiaan kaikesta ja lopulta pahaa oloa aletaan purkaa myös lapseen? Kyllä sellaisella "lasten takia pysytään yhdessä" -asenteella saadaan aika mojovat traumat aikaiseksi. Eroperheiden lapsilla on haasteensa, mutta niin on niilläkin, jotka joutuvat monen vuoden ajan elämään räjähdysherkässä kodissa.
Olisikin nimenomaan kaksi turvallista kotia. Mutta kun vanhemmilla alkaa heti eron jälkeen se että muutetaan sen Pepen/Pirjon kanssa asumaan ja puolen vuoden päästä kierroksessa onkin jo Oskari/Marja jne...
Se on mielenkiintoinen kysymys kuinka monta eroa se lapsi kokee ennen kuin on edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä?
Tilastokeskuksen avioerotilasto kertoo, että viimeisten 30 vuoden aikana vuosittaisten avioerojen määrä on pysynyt melko vakiona.
Vaikka moni eroaa, aivan liian moni pelkää edelleen sitä eroa. Lasten takia pysytään tässä yhdessä. Miten jaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erojen haittapuolien esiin nosto saa täällä aina ihan hirveän sontamyrskyn aikaan. Ihmekös tuo, kun yli puolet avioliitoista päättyy eroon + avosuhteet siihen päälle, joten eronneita on varmasti enemmistö. Kukapa sitä nyt omia valintojaan haitallisena haluaisi nähdä.
Silti erot aiheuttavat lapsille haittaa, joka kerta ja 100% varmuudella. Haitan aste vaihtelee, mutta perheen rikkoutuminen, asumiskuvioiden muuttuminen ja vanhempien välien tulehtuminen jättää aina jälkensä. Tätä on ihan turha kiistää.
Joskus harvoin ero voi olla oikeasti helpotus. Näin on oikeastaan vain silloin, kun vanhempi on väkivaltainen tai alkoholisoitunut. Silloin ongelmia kuitenkin on jo, ja lapsi tarvitsee joka tapauksessa apua.
Nämä "onnellinen äiti = onnellinen lapsi" -perustelut taas ovat ihan höpö höpöä. Lapsi on onnellinen, kun koti on ehjä, eikä aikuinen vie häntä omien mielihalujensa viemänä pois rakkaiden luota. Mantra pitäisi mielestäni olla ennemminkin "onnellinen lapsi = onnellinen äiti". Aikuisten itsekkyys ja tyytymättömyys on kamalaa katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei selvästi ole koskaan ollut parisuhteessa, eikä tule olemaankaan. Mutta kovasti on huolissaan siitä, ettei huonoilla miehillä ole ikuista nautintaoikeutta toiseen ihmiseen.
Menepä vaikka Hurstin jouluaterialle, ettei tartte koko joulua yksin kotona runkata.
Kenellä eronneella kolahti näin pahasti tunteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "onnellinen äiti = onnellinen lapsi" -perustelut taas ovat ihan höpö höpöä. Lapsi on onnellinen, kun koti on ehjä, eikä aikuinen vie häntä omien mielihalujensa viemänä pois rakkaiden luota. Mantra pitäisi miel
Tämä on täysin totta ja tästä on puhunut myös introverttien puolestapuhujana tunnettu Liisa Keltikangas-Järvinen. Myös masentunut äiti voi olla lapselle yhtä hyvä äiti kuin terve äiti. Tärkeintä on aina ajatella kaikessa lapsen parasta, ei omaansa.
Isoisäni oli tuurijuoppo, oli siinä mummollani kestämistä. Teki kaikki kujeet mitä tälläseltä voi odottaa, sen ajan parit eivät eronneet. Syntyneet 1900 luvun alussa. Uhkaili ja varmasti mukiloikin lapsiaan kun oikern v.tutti. onneksi tajus kuolla suht aikasern 73 veenä.
Nyt eletään vuotta 2023, naiset ja miehet pärjäävät omillaan jos ero tulee. Ei tartte pakolla katsella ihmistä mikä ei halua muuttua, on päihtyneenä, tai selvänä ilkeä.
Itse erosin 33 vuoden jälkeen kun minulle selvisi että exäni oli selän takanani harrastanut kivaa muitten kanssa ja peräti ihastunut toiseen.
Ulkopuolisten mielestä varmasti erosimme ilman syytä.
Koska totuuden tietävät vain jotkut, esm minulla siskoni ja joitakin ystävistäni.
Onko exäni, siis pettäjä, kertonut totuutta kenellekkään siihen en usko. Haluaa pitää yllä hyvää kuvaa itsestään tietysti.
Hänellehän todennäkösesti meidän ero on saattanut tulla puskista jos joku kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioerot pitäisi kieltää lailla.
Eikös se seurakunnan ja jumalan edessä se vala vannota "kunnen kuolema meidät erottaa", eikö aikuiset tällaista ymmärrä vai miksi lupailevat tyhjiä?
Vierailija kirjoitti:
Joo olihan se parempi aikaisemmin kun oli pakko elää ydinperheessä jossa vanhemmat vihaavat toisiaan ja hakkaavat sitten lopulta, lapsia kanssa.
Eroille on yleensä syy, eli perhe-elämä ei toimi.
Mutta nykyään olisi niin helppo valita se kumppani tarkasti eikä ole mitään pakkoa ottaa ketään vaikka kunnin takia, ja ensin tarkat tinder syynit ja sitten paljon treffejä ja vähintään 10 vuotta yhdessä asumista ennen avioliittoa niin tuolla kaavalla varmasti onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi avioliiton ikärajaa ei nosteta, kun juuri kukaan 20-25 vuotias ei vielä tiedä mikä on tai mikä tulee olemaan.
Erittäin moni ei tuossa iässä tiedä vielä edes poliittista suuntautumistaan, ei tiedä rupeaako kasvissyöjäksi tai eläinsuojelijaksi jne.
Hyvin harva mies on vielä 20-25 vuotiaana valmis perhe-elämään, vaikka osa saattaa vähän aikaa sellaista "leikkiä" ja se leikki kyllä loppuu lyhyeen, se on nähty, tuhansia kertoja.
Moni sanookin että "kasvoimme erilleen", uskon tämän, enkä ihmettele tätä lainkaan, mutta miksi ovat liian nuorena sitten vannoneet ikuista rakkautta, nämä virheet tulisi estää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanhempien ero ollut mikään järkytys mulle vaan nimenomaan sen jälkeinen uusperhesekoilu. Sellaisen pitäisi olla lailla kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Monet naiset kääntävät tätä niin että lapsetkin muka voivat paremmin, kun äiti ei ole tyytyväinen ja rikkoo perheen. Lapset haluavat pitää perheen koossa. Tietysti se on asia erikseen jos on valinnut puolison joka ei sovellu vanhemmaksi. Eli pitää valita kunnollinen eikä jotain ihmeen seikkailijaa joka sekoilee. Kunnolliset on leimattu tylsiksi, vaikka ovat parhaita vanhempia.
Monesti miehet ovat itse syypäitä tälläisiin tilanteisiin. Turha syyttää naisia perheiden rikkomisesta
Kun ex-vaimolleni paljastui sivusuhteeni, hän halusi eron. Itse olisin halunnut jatkaa avioliittoa. Eli kyllä syytän naista perheemme rikkomisesta, hänhän sen päätöksen teki.
Vierailija kirjoitti:
Tilastokeskuksen avioerotilasto kertoo, että viimeisten 30 vuoden aikana vuosittaisten avioerojen määrä on pysynyt melko vakiona.
Johtuu siitä että nykyään ei mennä enää naimisiin, joten ovat avoeroja ja niistä ei taida olla tilastoa?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka moni eroaa, aivan liian moni pelkää edelleen sitä eroa. Lasten takia pysytään tässä yhdessä. Miten jaloa.
Joskus on parempi ajatella lasten etua.
Ihmisiltä puuttuu sitkeys pitää perhe kasassa. Halutaan vain sitä omaa aikaa ja sitähän saa tietenkin helpoiten, kun eroaa, jolloin lapset ovat vain välillä riesana. Nykyään on tapana keksiä helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Tähän ne lapsetkin sitten kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on parempi: Kaksi turvallista kotia vai yksi koti, jossa aikuiset jatkuvasti huutavat, kyräilevät, syyttelevät toisiaan kaikesta ja lopulta pahaa oloa aletaan purkaa myös lapseen? Kyllä sellaisella "lasten takia pysytään yhdessä" -asenteella saadaan aika mojovat traumat aikaiseksi. Eroperheiden lapsilla on haasteensa, mutta niin on niilläkin, jotka joutuvat monen vuoden ajan elämään räjähdysherkässä kodissa.
Olisikin nimenomaan kaksi turvallista kotia. Mutta kun vanhemmilla alkaa heti eron jälkeen se että muutetaan sen Pepen/Pirjon kanssa asumaan ja puolen vuoden päästä kierroksessa onkin jo Oskari/Marja jne...
Mun tapauksessa asuimme vuosia samalla seudulla omissa kodeissamme, eikä kummallakaan ollut vakituista uutta suhdetta. Lasten koulumatkat pysyivät samoina ja kaikki toimi. Emme enää riidelleet, kotona oli rauhallinen ja normaali tunnelma. Ero oli hyvä ratkaisu.
Totta kai sellainen perhe, jossa on epävakaata jo ennen eroa sekä epävakaata eron jälkeen, niin niissä oireilee lapsetkin.
Alue: Aihe vapaa
Olisikin nimenomaan kaksi turvallista kotia. Mutta kun vanhemmilla alkaa heti eron jälkeen se että muutetaan sen Pepen/Pirjon kanssa asumaan ja puolen vuoden päästä kierroksessa onkin jo Oskari/Marja jne...