Mitä te ootte oivaltanu itsestänne tai elämästä yleensä? sanotaan nyt vaikka 5 vuoden sisällä? saa olla kauemminkin
Miettikää syvällisesti vastaus. Mä en halua kuulla mitään "mäkkärissä maksoi 5.50 bicmac luulin että se on 10e"
Mä haluan kuulla sieltä syvältä jotain
Sana on "vapaa"
Kommentit (84)
Sen että sitä elämää lienee muuallakin kuin pelkästään tällä pallolla.
Silloin kun on tarve shoppailla sisäiseen tyhjyyteen ja levottomuuteen se on oikeasti merkki karsia elämässään kaikkea turhaa.
Että ei mun mitään kannata yrittää, ei varsinkaan parisuhdetta.
Menee kai se elämä näinkin, kuolemaa odotellessa.
Kun ihmiset häipyvät huonojen aikojen koittaessa, heitä ei lopulta enää kaipaa takaisin. Ja takaisinhan heistä monet olisivat tulossa muina miehinä.
Oon oivaltanut, et elämä alkaa siitä hetkestä kun alkaa oivaltamaan miten paljon itsessään ja elämässä on oivallettavaa.
Mä olen sisäistänyt sen että voin olla onnellinen myös ylipainoisena. Mun ei tarvitse laihduttaa ollakseni onnistunut elämässäni.
Toinen oivallus on että harkitsen jokaista vaate/tavara ostosta tarvitseeko mä sellaisen vai haluanko vaan. Jos haluan niin harkitsen vielä pidempään ja lopulta se halu menee yleensä ohi.
Ihan sama loppupeleissä, mitä sinulle oikeastaan merkityksettömät ihmiset ajattelevat tekemisistäsi, pääasia että itse löydät rauhan ja onnen. Ihmiset, jotka sinusta ajattelevat huonoa, eivät ole arvoisiasi.
Kun et käytä sosiaalista mediaa, ihmiset pitävät aivan helvetin vähän yhteyttä.
Kuunnelkaapa tai lukekaapa sellainen kirja kuin life's golden ticket. Koskettava kirja ja siinä voi oivaltaa elämästä asian jos toisenkin.
Rehellisesti... en keksi tähän vastausta, jos aikajänne on 5 vuotta. En ole mielestäni oivaltanut mitään uutta tänä aikana.
Ulkonäkö kuvaa minusta (ja muista ihmisistä) korkeintaan murusen verran, loput on materiatonta, kokemuksella havaittava ilmiö
Harmaa kivi vihreässä metsässä, tuki monen sokeankin askeleelle. Nyt, jostain syystä sammaleen alle peittynyt, liukas ja vaarallinen selvännäkijällekin.
Oman elämän päätökset tehdään yksin.
Täydellistä hetkeä ei tule. Elämä on tässä.
Vanhempani ovat kiusaajia ja ikäviä ihmisiä, jotka eivät ikinä eläneet omaa elämäänsä.
No sen tarinan: vuosikymmenien ajalta, seuraaminen, maalittaminen, salakuuntelu, salakatselu, manipulointi, valheet, huhut, rikokset, lääketieteelliset outoudet, teknologiset outoudet, tiede, psykologia, viihde, ihmisiä vuosien varrelta sieltä täältä, kansainvälisyys, politiikka, uskonto, ihmeelliset "piirit", vähemmistöt, vaikutusvalta, raha. Rasi.. mi, sosioekonominen asema.
Ai niin ja tietenkin seksi!
Kun tajuaa yli 35- vuotiaana olevansa sittenkin monessa asiassa todella lahjakas, älykäs ja ihan nättikin. Se, kuinka vasta tuossa iässä tajusin etten ansaitse paskaa kohtelua ja aloin pitää rajoistani kiinni ja tavoitella unelmiani. Opiskelin ylemmän korkeakoulututkinnon, hankkiuduin eroon paskaduuneista ja sivistin itseäni.
Voisin haistattaa huvikseni pitkät niille jotka ovat kävelleet aiemmin ylitseni, sille alakoulun opettajalle joka ei ikinä sanonut minusta mitään hyvää, sille pomolle joka antoi parhaat työtehtävät muille ja sille työkaverille jonka mielestä hänelle kuului kaikki juhlapyhävapaat, sille entiselle kaverille joka pyysi ainoastaan ilmaiseksi kuskiksi tai auttamaan jossain ilman vastavuoroisuutta, sille entiselle kaverille joka pyysi rahaa lainaan eikä maksanut ikinä...
Noh, tajusin arvoni ja ystäviä on vähän mutta laatu korvaa määrän. Minusta pidetään ja minua arvostetaan nykyisessä työssäni ja jopa vastakkainen sukupuoli flirttailee- aiemmin olin niin epävarma hiirulainen että tätä ei tapahtunut.
Ihmiskunnan sivistys on hyvin ohutta, se katoaa yllättävän nopeasti...
Jokaisella on oma elämän tarkoitus ja se ei ole rahan tai mammonan kasaaminen. Silloin kun viihtyy siinä mitä tekee ja on onnellinen, ehkä tekee elämänsä tarkoitusta.
Mikäli kokee elämänsä tyhjäksi ei ole löytänyt vielä yhteyttä jumalaan. Tuntuu kliseeltä mutta ei ole. Meillä on tehokkaampi keino kuin älypuhelin ottaa yhteys jumalaan ja se on rukous. Se ei kuitenkaan tarkoita varallisuuden kinuamista itselle. Tekeekö rahoilla ja omaisuudella syntiä vaiko hyvää siinä on se ero.
Irtipäästäminen tuo onnen, mitä vähemmän, sitä enemmän
Vanha klisee mutta pitää paikkansa.