Mitä te ootte oivaltanu itsestänne tai elämästä yleensä? sanotaan nyt vaikka 5 vuoden sisällä? saa olla kauemminkin

Elämän pienet asiat tuottavat pysyvää tyytyväisyyttä ja jopa onnea, kun niistä muistaa olla kiitollinen. 

Itsestäni olen oivaltanut, etten jaksa enää kaikkea. Kun täytin 42 vuotta, alkoi jollain tavalla voimat vähentyä. Siis 5 vuotta sitten. Polvi kipeytyy helposti, jos uurastan liikaa. Nytkin se kolottaa, tämän päivän lumityöurakan ja siivouksen jäljiltä. Kulumaa on, en pääse tekonivelleikkaukseen. Alun perin kaaduin sillä jäätikölle ja olisi pitänyt leikata silloin, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kyllä se siitä.

 

Tarvitsen nyt 47-vuotiaana myös unta enemmän. Minulla on 10-vuotias lapsi, ja kun hän oli vauva, kevyesti pärjäsin muutaman tunnin yöunilla. Ei tulisi nyt kuuloonkaan. Jos valvon puolille öin ja herään klo 07, olen koko päivän väsyksissä. Arkena menen nukkumaan viimeistään klo 23. Jos on juhlat ja juon alkoholia, esimerkiksi pikkujouluissa viimeksi, niin siitä toipuminen nornaalitilaan vie monta päivää. 

 

Olen oivaltanut, että ikä syö ihmistä.

Että älä ota itseäsi laiskempaa ja tyhmempää puolisoa. Turha kivireki perässä vedettäväksi. 

Elämä on hauras. Olen menettänyt läheisiäni. Mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Kannattaa tehdä niitä asioita, joista pitää silloin kun vielä pystyy.