Anopin käytös mietityttää
Anopilla on vaikeita sairauksia, jotka ovat entistä enemmän alkaneet rasittamaan psyykettä. Vaikka aviomies on apuna, niin perheemme on alkanut saamaan katkeria viestejä siitä, kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena, kun emme vieraile tai soita, vaikka itse eivät vieraile meillä ja muutoinkin yhteydenpito on yksipuolista ja keskittyy aina enemmän ja vähemmän anopin sairauksiin ja kurjuuteen. Tapaamiset eivät ole siis koskaan kovin hilpeitä ja varsinkaan kevyitä, jonka vuoksi etäisyyttä on jouduttu ottamaan. Saimme nyt joulukortin, joka oli osoitettu pelkästään lapsellemme, ei siis aikuisille ollenkaan. Tämä kortti tuli sen jälkeen, kun olimme kertoneet viettävämme aaton keskenämme, mutta vierailevamme myöhemmin joulun aikaan. Joulut olleet aina yhtä taistelua ja pettymystä, jos emme ole olleet aattona anopin luona.
Mitä olette mieltä tästä käytöksestä? Miten siihen pitäisi suhtautua?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos kortti on aina ennen tullut koko perheelle ja nyt pelkästään lapselle niin onhan se passiivisagressiivista. Mun äiti sen sijaan on aina lähettänyt omat joulukortit mun molemmille lapsille (mutta ei mulle). Ollaan kuitenkin tosi hyvissä väleissä eikä siinä ole mitään pahaa. Haluaa vaan ilahduttaa mun lapsia. Mutta kyllähän sen eron huomaa jos joku haluaa ilahduttaa tai näpäyttää.
Oma äitikulta saa lähettää lapsenlapsilleen kortit vaan ei puolison äiti saa tehdä. Miniä halkeaa raivosta kun MINÄ EN OLE SE TÄRKEIN. Anopin pitää muistaa panostaa minun hyvällä tuulella olemiseen.
Miksi ette halua tietää mummin terveydestä? Tärkeempää se oma migreeni, väsymys, flunssa, naisten vaivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laitan joulukortit vain lapsenlapsille.
Koska eivät heidän vanhempansa laittele kortteja ollenkaan, siis eivät kenellekään, lasten iloksi laitan kauniin ja iloisen kortin heille.
Hyvin tuntuu riittävän suusanallinen hyvän joulun toivotus puhelimessa.
Jos äiti ei saa lapselleen kertoa voinnistaan onkohan miniä siinä asiassa ihan oikeassa?
Sit tulee kuolema yllätyksenä kun miniä vaatii anoppia leikkimään tervettä ja vaikenemaan sairauksistaan.
Lapset ei välitä korteista, tiesitkö sitäkään? Meillä saattoivat vain vilkaista kun saivat joulu- tai synttäri kortin. Oikeasti ketään ei kiinnosta jouluna eikä muulloin valitus vaivoista ja oloista. Mikä siinä on niin vaikeaa puhua muista asioista ? Melko itsekeskeistä tuollainen että aina kun nähdään tai puhutaan puhelimessa niin se valitusvirsi alkaa. Miksi luu
Nion mitäpä ne mummon asiat kiinnostaa ketään kun o.at jutut ja sairaudet on paljon tärkeämpiä ja trendikkäämpiä.
Se on osa kasvatusta opettaa lapset ilahtumaan kun joku muistaa heitä.
Ja siköli hassua kun lasten äiti vaatii että häntä sen mummon pitäisi kortilla muistaa eikä lapsenlapsiaan. Hihhhii
Vierailija kirjoitti:
..kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena...
Onko tuo lupaus? Koska kuolee? Kysy!
On sanonut tätä jo monta vuotta, että x vuosi on hänen viimeinen joulunsa. Siksi joka joulu pitäisi olla hänen luonaan.
t. AP
Arvaus, miehen äiti? Vaimon äidin kanssa ei ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä provo 🤮🤮
En usko. Nuo sivistyneet ja herttaiset miniät muuttuvat kuin hyde ja jekyll kun puolison äidistä puhe. Oma äiti on hyvä ja oikea mummo lapsille, terve, iloinen, jaksava, antaa hyvät rahalahjat, on kuin lasten kirjan pollyanna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama miten toimitte, niin aina on jotain sanomista. Me olemme olleet jouluja anopilla, oltu kotona, oltu omilla vanhemmillani ja aina anopilla on jostain jotain sanottavaa. Ihan niinkuin kaikista muistakin meidän perheen asioista. Parempi vaan elää omaa elämää ja tehdä asiat oman perheen tavalla. Jos se ei anopille käy, niin minkäpä sille mahtaa.
Näinhän se on lopulta nähtävä asia. Inhottaa vain tämä ilkeily (kortti vain lapselle, vihaiset ja syyllistävät viestit, ei tulla vierailemaan, naureskellaan kutsuillemme, jne), joka on ihan turhaa. Entistä enemmän vain valitettavasti etäännyttää.
Monista vanhoista ihmisistä tulee häijyjä ja ilkeitä, mikä on tietenkin todella ikävää... Kannattaa muistaa, että tämä ei ole henkilökohtaista teitä kohtaan.
Se on totta ja kiitos. Välillä kyllä tuntuu kovin henkilökohtaiselta, kun näitä todella syyllistäviä viestejä tulee.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Arvaus, miehen äiti? Vaimon äidin kanssa ei ongelmia.
Kyllä vaan. Harmittaa miehen puolesta, joka joutuu eniten käytöstä vastaanottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä provo 🤮🤮
Valitettavasti ihan toden totta.
t. AP
Ap haluaa laittaa pään pensaaseen. Hänellä ehkä jotain traumaattisia kokemuksia sairauksista, omat isovanhemmat vaikka?
Kyllä normaalisti aikuistunut ihminen kysyy sairaalta miten olet voinut ja onko lääkkeet sopivia jne eikä mene perheineen kiukuttelemaan, suvi-janille laitoit kortin etkä minulle.
Käyttäjä44279 kirjoitti:
Jos olette lyhyen (päättäkää itse, mikä on lyhyt) matkan päässä, niin näin: aatto oman perheen kesken kotona. Joulupäivänä lounas toisessa anoppilassa ja kahvit toisessa. Tapanina saa kukin tehdä, mitä haluaa. Mutta perheissä on niin monia variaatioita, että on täysin mahdotonta antaa yksinkertaista ratkaisua. Esimerkiksi lapsiperhe asuu Jyväskylässä, toiset appivanhemmat Vaasassa ja toiset Lappeenrannassa. Siinäpä ne pyhät menee autossa sen asemesta, että saisi olla kotona omassa rauhassa. Mutta kaikesta huolimatta joulurauhaa kaikille 🎄🎅
Ollaan reilu kolmen tunnin ajomatkan päässä. Näin ollaan myös ajateltu, kuten ehdotat. Ja ollaan myös sanottu, että meille saa tulla.
Yritetty siis olla kaikkia osallisia kohtaan reiluja, myös itseämme kohtaan. Se ei tunnu kuitenkaan sopivan. Kiitos toivotuksista, hyvää ja rauhallista joulua myös teille! 🎄🎅
t. AP
Joskus voi olla niinkin päin että se miniä on sairaampi ja vaatii sitä huomioimista vaikka syöpähoitojen jaksamisesta. Meillä on koettu sekin kun yö valvottiin näkeekö miniä aamua. Kuitenkin hätäleikkaus pelasti syövän kriittisessä vaiheessa.
Mielenterveys on pahempi juttu, nuorikin nainen voi olla epävakaa, kiukutteleva, huomionkipeä, kadehtia joulukorttia lapseltaankin, vainoharhainen, tulkita kaiken harhaisesti, täysin kykenemätön vuorovaikutukseen ja toisten, vakavasti sairaidenkin, huomioimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laitan joulukortit vain lapsenlapsille.
Koska eivät heidän vanhempansa laittele kortteja ollenkaan, siis eivät kenellekään, lasten iloksi laitan kauniin ja iloisen kortin heille.
Hyvin tuntuu riittävän suusanallinen hyvän joulun toivotus puhelimessa.
Jos äiti ei saa lapselleen kertoa voinnistaan onkohan miniä siinä asiassa ihan oikeassa?
Sit tulee kuolema yllätyksenä kun miniä vaatii anoppia leikkimään tervettä ja vaikenemaan sairauksistaan.
Me kyllä laitamme aina koko perheenä. Lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa arvostaa korttia. Kortin lähettäminen vain lapselle poikkeaa aiemmista muistamisista, niin siksi aloitus.
Tietenkin saa kertoa, mutta toin esille, että se on yksipuolista ja kuluttavaa. Se on syyllistävää ja lyttävää. Se vaikuttaa mieheeni ja siten koko perheeseemme.
t. AP
Mä oon tehnyt jo useamman vuoden niin, että lähettänyt joulukortin veljeni perheeseen vain heidän 11v. tyttönsä nimellä, joka on meidän kummityttömme. Ollaan todella läheisiä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa, eikä hridän nimiensä puuttuminen kortista sitä miksikään muuta. Tytöstä on ollut kiva saada kortti omalla nimellään, koska silloin sen saa omaan huoneeseen. Ja kiva ollut kavereillekin näyttää kummeilta saatua omaa joulukorttia.
Onpas naurettavaa ja lapsellista. Ja kovin tuttua, anoppini käyttäytyi ihan samaan tyyliin. Esimerkiksi hän halusi tuoda itse tekemiään homeisia mehuja, jotka osoitti miehelleni ja lapsillemme, siis korosti, etteivät ne ole minulle :) Hän kieltäytyi aikoinaan tulemasta häihin, koska minä en ole mieluinen miniä ja painosti miestäni tekemään avioehdon uhkailemalla eri asioilla (mies ei tehnyt avioehtoa). Anoppi puhui lapsille minusta ja sukulaisistani pahaa ja muutenkin käyttäytyi aivan järkyttävällä tavalla.
Valitettavasti tuollaisia ihmisiä ei voi saada muuttumaan. Jos olisin ollut järkevä, olisin hoitanut kaikki vierailut niin, että mies olisi mennyt lasten kanssa vierailulle, mutta odotin lasten murrosikään asti. Sitten en enää tuota käytöstä sietänyt eikä enää tarvitse olla missään tekemisissä, kun lapset ovat aikuisia ja pystyvät pitämään yhteyksiä itse (se on pakkopullaa, käyvät muutaman kerran vuodessa).
Ehkä sinunkin kannattaisi harkita, että mies menee tästä lähtien yksin vierailulle joulupäivänä. Jäät kotiin lepäämään ja nauttimaan levosta. Ei kannata lähteä mukaan draamoihin, jos mies haluaa puuttua äitinsä käytökseen, niin hän tekee sen. Mutta ei se välttämättä auta, ei ainakaan meidän tapauksessa.
Hankalat ihmiset ovat hankalia kaikille eli vanhemmiten heidän käytöksensä ikävä kyllä voi muuttua vielä pahemmaksi, jos rajoja ei aseteta, koska hankalalla ei ole ystäviä eikä ihmiskontakteja. Siksi hän yrittää noilla huonoilla keinoillaan saada huomiota ja myötätuntoa sukulaisilta. Sairastahan tuo on, on heikot ihmissuhdetaidot ja varmaan aika paljon muutakin häikkää. Ilmeisesti teilläkään ei ole appiukkoa, joka jollain tapaa voisi tasapainottaa tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa laittaa pään pensaaseen. Hänellä ehkä jotain traumaattisia kokemuksia sairauksista, omat isovanhemmat vaikka?
Kyllä normaalisti aikuistunut ihminen kysyy sairaalta miten olet voinut ja onko lääkkeet sopivia jne eikä mene perheineen kiukuttelemaan, suvi-janille laitoit kortin etkä minulle.
Siitä ei ole kyse. Aina voinnit ja kuulumiset kysellään. Välitetään. Sairaudet eivät pelota ja ovat normaaleja asioita. Psyykkeen heikkenemisen vaikutus vaan alkaa näkymään. Enkä kiukuttele, vaan menen jouluksi kylään normaalisti. Halusin käydä keskustelua ja kaipasin vertaistukea aloituksellani.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laitan joulukortit vain lapsenlapsille.
Koska eivät heidän vanhempansa laittele kortteja ollenkaan, siis eivät kenellekään, lasten iloksi laitan kauniin ja iloisen kortin heille.
Hyvin tuntuu riittävän suusanallinen hyvän joulun toivotus puhelimessa.
Jos äiti ei saa lapselleen kertoa voinnistaan onkohan miniä siinä asiassa ihan oikeassa?
Sit tulee kuolema yllätyksenä kun miniä vaatii anoppia leikkimään tervettä ja vaikenemaan sairauksistaan.
Me kyllä laitamme aina koko perheenä. Lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa arvostaa korttia. Kortin lähettäminen vain lapselle poikkeaa aiemmista muistamisista, niin siksi aloitus.
Tietenkin saa kertoa, mutta toin esille, että se on yksipuolista ja kuluttavaa. Se on syyllistävää ja lyttävää. Se vaikuttaa mieheeni ja siten koko perheeseemme.
t. AP
Nuorena tietysti kun elämänkokemus on puäientä ei jaksa sairauksia eikä niistä kuulla. Se on helpimpi sen pojankin laitttaa pää pensaaseen ja kieltää sairaudet ja äitinsä vanheneminen.minusta tuntuu että sille anopillekin parempi kun ette hänelle käy mieltä osoittamassakaan.
Minun aikuiset lapseni eivät laita joulukortteja, eivät koskaan. Viestitään muuten. Itsekään en laita kuin yli 80 v ja alle 10 v. Eli minunkin miniäni saa kadehtia 4-vuotiaaltaan soivaa joulukorttia.
Vierailija kirjoitti:
Lienenkö kovin erikoinen mummo kun olen oppinut luopumaan. Lapset viettää joulunsa missä tykkäävät. Yksi anoppinsa perheen kanssa jossain vaikka tuntureilla, toinen kaukana asuvalla anopillaan tai kotonaan. Nähdään joulun maissa jos nähdään.
En minä edes jaksaisi 10 vierasta ruokkia ja yövyttää.
Rakentava näkökulma. Uskon myös siihen, että paremmat välit säilyvät, kun ihmissuhteet eivät perustu pakkoon ja ovat vuorovaikutteisia.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Lienenkö kovin erikoinen mummo kun olen oppinut luopumaan. Lapset viettää joulunsa missä tykkäävät. Yksi anoppinsa perheen kanssa jossain vaikka tuntureilla, toinen kaukana asuvalla anopillaan tai kotonaan. Nähdään joulun maissa jos nähdään.
En minä edes jaksaisi 10 vierasta ruokkia ja yövyttää.
Ihana ihminen olet, kun ymmärrät! Kaikkea hyvää sinulle elämääsi
Lapset ei välitä korteista, tiesitkö sitäkään? Meillä saattoivat vain vilkaista kun saivat joulu- tai synttäri kortin. Oikeasti ketään ei kiinnosta jouluna eikä muulloin valitus vaivoista ja oloista. Mikä siinä on niin vaikeaa puhua muista asioista ? Melko itsekeskeistä tuollainen että aina kun nähdään tai puhutaan puhelimessa niin se valitusvirsi alkaa. Miksi luulet että ketään kiinnostaisi edes ? Kysyvät kyllä jos kiinnostaa.