Lue keskustelun säännöt.
Anopin käytös mietityttää
19.12.2023 |
Anopilla on vaikeita sairauksia, jotka ovat entistä enemmän alkaneet rasittamaan psyykettä. Vaikka aviomies on apuna, niin perheemme on alkanut saamaan katkeria viestejä siitä, kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena, kun emme vieraile tai soita, vaikka itse eivät vieraile meillä ja muutoinkin yhteydenpito on yksipuolista ja keskittyy aina enemmän ja vähemmän anopin sairauksiin ja kurjuuteen. Tapaamiset eivät ole siis koskaan kovin hilpeitä ja varsinkaan kevyitä, jonka vuoksi etäisyyttä on jouduttu ottamaan. Saimme nyt joulukortin, joka oli osoitettu pelkästään lapsellemme, ei siis aikuisille ollenkaan. Tämä kortti tuli sen jälkeen, kun olimme kertoneet viettävämme aaton keskenämme, mutta vierailevamme myöhemmin joulun aikaan. Joulut olleet aina yhtä taistelua ja pettymystä, jos emme ole olleet aattona anopin luona.
Mitä olette mieltä tästä käytöksestä? Miten siihen pitäisi suhtautua?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on lapsellinen. Hän ei ymmärrä vanhoja ihmisiä eikä heidän vaivojaan. Aloittajan joulu menee pilalle, kun siihen joulunpunaiseen ja täydelliseen kattaukseen tulee mukaan ihminen, joka särkee aapeen idyllin alkamalla kertomaan sairauksistaan. Ja valittamaan. Varsinkin jos se on anoppi. Vielä kun joulukorttikin on omistettu vain lapselle - ihan selkeä näpäytyshän se on.
Aloittaja, kunhan on kulunut 50 vuotta, niin kaiva toki tämä ketju esiin ja mietippä. Silloin voit jo itsekin olla anoppisi kaltainen.
Minusta taas asian ydin on siinä, että monet läpensä itsekkäät ja marttyroivat vanhukset ovat todennäköisesti tehneet samaa läpi elämänsä. Ne työelämässä olevat aikuiset lapset ovat
Etkö itse aikalaisella tunnelatauksella tehnyt aloituksen? Kaipaat lapsuuden ihanaa joulua huomion keskipisteenä, sairaudet ja väsyvät vanhukset pilaavat tunnelman , ehkä pikku huppelinkin jos ovat vesivanhuksia.
Siis silloin tietysti ei pidäkään joulua viettää yhdessä, oletko miehesi kanssa puhunut, jos vaan järjestätte lapsillenne ihanan joulun seudun ja joululoman, ehkä se anoppi ees puhelimessa toivottaa koko perheelle hyvää joulua.
En yleensä ymmärrä miksi pitäisi johonkin kolmioon edes isovanhempienkaan pyytää ketään joulun viettoon.. itse tiedän jaksamiseni, kaipaan rauhallista hetkeä ottaa kirjan käteen ja ilman lakanaruöjansdia elää aattoillan.
Aikoinaan äitini, oli jo liki 80 kun kuopuksena minulla oli pienempiä.lapsia. hän sanoi ihan rehellisesti, käykää, mutta älkää olko kauan, isäkään ei jaksa kauan lapsia. Puhelimessa juteltiin kuulumiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole marttyyri-tyyppinen mutta usein kun luen näitä vauvakeskustelujen vihaa vanhoja ja sairaita, ehkä jo hoivakodissa omevia kohtaan, valitusta heistä, tulee mieleen että kirjoittajat jos elävät vanhoiksi ovat myös niitä hyljättyjä ja vihattuja jotka tekevät kaiken väärin.
Te näytätte nyt mallia lapsillenne miten vanhuuteen ja sairauksiin pitää suhtautua. Vrt. Vanha satu puulusikan vuolemisesta.
Sille joka kirjoitti ettei lapsen sairauskaan saisi häntä juttelemaan asiasta muille. Sitä emme tiedä ennenkuin hänen lapsensa viettää joulun syöpäosastolla huonolla ennusteella.
Kirjoittelin aiemmin omasta anopistani, joka on ollut koko elämänsä ihan samanlainen. Ei liity mitenkään vanhuuteen.
Aloittajan anoppi on ilmeisesti sairastanut pitkään ja omaksunut itselleen potilaan roolin. Sillä tavalla ihmissuhteet eivät toimi. Omat vanhempani ovat molemmat jo hyvin sairaita ja vanhoja eivätkä he tai muut vanhukset käyttäydy lapsekkaasti ja itsekeskeisesti. Dementiaan ja tavallisiin sairauksiinkin voi liittyä taantumista, mutta välttämättä ei ole siitä lainkaan kyse, vaan persoonallisuudenpiirteistä.
Minusta se on väärin, että kaikki vanhukset leimataan tällaisiksi.
Lapsiahan tehdään sen vuoksi ettei yksinäisiä jouluja. Anoppi toimii siis aivan oikein. Ja vanhemmuushan tekee ihmisestä epäitsekkään, eikös se niin ollut?
Vierailija kirjoitti:
Näitä marttyyrianoppeja riittää. Vahvasti olen sitä mieltä, että anopillasi on peiliin katsomisen paikka; hän rasittaa enemmän kuin antaa.
Oma anoppini hyvin samanlainen. 31v hänellä on omalta osaltaan ollut aika luoda suhde minuun, miniäänsä. Suhde olematon. Anoppi saanut hyvin vanhanaikaisen kasvatuksen maalla ja persoonaltaan hän on estynyt ja arka. Eipä siinä sosiaalisella ja puheliaalla miniällä ole ollut tilaan.
Noh, meillä lähti vinoon jo vuonna 1992, kun anoppi aloitti piikittelynsä silloin kun mieheni ollut paikalla. Raskas ihminen.
Pidä vaan selkeästi "hajurakoa". Anna anopin uhriutua ihan omassa rauhassaan. Toivon todella, että miehesi näkee äitinsä samoin kuin sinä.
Hyvää Joulua koko perheellesi ja sinulle! Jokainen viettäköön omanlaisensa joulun. Tsemppiä!
Mieheni näkee asian samalla tavoin, onneksi, mutta säälii myös äitinsä kohtaloa. Ymmärrän tämänkin täysin, vaikka myös mielestäni sairaudet eivät saakaan olla tekosyy ihmisenä kehittymisen loppumiselle.
Kiitos, juuri näin. Joulurauhan pitäisi kuulua kaikille. Hyvää ja mukavaa joulua sinulle myös! 🎄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole marttyyri-tyyppinen mutta usein kun luen näitä vauvakeskustelujen vihaa vanhoja ja sairaita, ehkä jo hoivakodissa omevia kohtaan, valitusta heistä, tulee mieleen että kirjoittajat jos elävät vanhoiksi ovat myös niitä hyljättyjä ja vihattuja jotka tekevät kaiken väärin.
Te näytätte nyt mallia lapsillenne miten vanhuuteen ja sairauksiin pitää suhtautua. Vrt. Vanha satu puulusikan vuolemisesta.
Sille joka kirjoitti ettei lapsen sairauskaan saisi häntä juttelemaan asiasta muille. Sitä emme tiedä ennenkuin hänen lapsensa viettää joulun syöpäosastolla huonolla ennusteella.
Kirjoittelin aiemmin omasta anopistani, joka on ollut koko elämänsä ihan samanlainen. Ei liity mitenkään vanhuuteen.
Aloittajan anoppi on ilmeisesti sairastanut pitkään ja omaksunut itselleen potilaan roolin. Sillä tavalla ihmissuh
Jos ei ole sen tyyppinen ihminen ettei siedä erilaisia ihmisiä, ei ymmärrä ihmisten elämää, sairauksia niin ei selittämällä parane.
Ne anopit eivät , vaikka vaihtaisi monesti, koskaan ole hyviä, aina löytyy vikaa kun heidän pitäisi olla just sen miniän mielen mukaisia joka asiassa. Ihan sama varmaan siellä työelämässäkin, kaikissa on vikaa jotka ei osaa sopivasti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi laittaa kortin vain lapsenlapselle!
Sehän se sukulainen on.
Mä en kirjoita siihen osoite-kenttään kuon yhden nimen - enkä ole edes anoppi - kun eihän siihen mahdu kaikkia.
Toki sitten siihen toiselle puoliskolle, että koko perheelle.
Mutta että se pitäisi osoittaa kaikille Miten pienellä pystyy kirjoittamaan nelihenkisen perheen ihmisten nimet ja yhdellä kalsois-nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä marttyyrianoppeja riittää. Vahvasti olen sitä mieltä, että anopillasi on peiliin katsomisen paikka; hän rasittaa enemmän kuin antaa.
Oma anoppini hyvin samanlainen. 31v hänellä on omalta osaltaan ollut aika luoda suhde minuun, miniäänsä. Suhde olematon. Anoppi saanut hyvin vanhanaikaisen kasvatuksen maalla ja persoonaltaan hän on estynyt ja arka. Eipä siinä sosiaalisella ja puheliaalla miniällä ole ollut tilaan.
Noh, meillä lähti vinoon jo vuonna 1992, kun anoppi aloitti piikittelynsä silloin kun mieheni ollut paikalla. Raskas ihminen.
Pidä vaan selkeästi "hajurakoa". Anna anopin uhriutua ihan omassa rauhassaan. Toivon todella, että miehesi näkee äitinsä samoin kuin sinä.
Hyvää Joulua koko perheellesi ja sinulle! Jokainen viettäköön omanlaisensa joulun. Tsemppiä!
Mieheni näkee asian samalla tavoin, onneksi, mutta säälii myö
Vanhus ei välttämätyä enää kehitä itseään täydelliseksi ihmiseksi
Mutta kuulkaas, nuoremmat naiset, teillä vielä aivot pelaa, ei lääkityskään hidasta, kehittäkäähän nyt itseänne ihmisinä ja aikoinaan olette epäitsekkäitä anoppeja jotka koskaan ette puhu itsestänne, ette tarvitse mitään, ette pyydä lapsianne käymään, laitatte joulukortit jokaiselle .ette enää edes hauku ketään netissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi laittaa kortin vain lapsenlapselle!
Sehän se sukulainen on.
Mä en kirjoita siihen osoite-kenttään kuon yhden nimen - enkä ole edes anoppi - kun eihän siihen mahdu kaikkia.
Toki sitten siihen toiselle puoliskolle, että koko perheelle.
Mutta että se pitäisi osoittaa kaikille Miten pienellä pystyy kirjoittamaan nelihenkisen perheen ihmisten nimet ja yhdellä kalsois-nimi.
Ja voi olla useampikin nimi. Miniän lapset eri sukunimellä, ( tai kahdellakin) miniän kaksois-sukunimi, (tyttönimi+ edellisen miehen) ja sitten se oma poika ja yhteiset yksi sukunimi.
Olen anoppi ja sairastuin vakavasti, mutta en ole ketään ulkopuolista vaivannut asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä malliesimerkki, että yksin voi aivan hyvin jäädä joulunakin, vaikka olisi lapsia ja vielä lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
..kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena...
Onko tuo lupaus? Koska kuolee? Kysy!
Julmaa. Ei vanhuksista tiedä mitä vaikeuksia heillä on. Kannattaa käydä vierailulla kun hän sitä itse toivoo, tietää ilmeisesti aikansa rajallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä malliesimerkki, että yksin voi aivan hyvin jäädä joulunakin, vaikka olisi lapsia ja vielä lapsenlapsia.
Olet todella vahva kun pystyt asian yksin kantamaan.
Surullista että jollakin ei ole hyvä joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi laittaa kortin vain lapsenlapselle!
Sehän se sukulainen on.
Mä en kirjoita siihen osoite-kenttään kuon yhden nimen - enkä ole edes anoppi - kun eihän siihen mahdu kaikkia.
Toki sitten siihen toiselle puoliskolle, että koko perheelle.
Mutta että se pitäisi osoittaa kaikille Miten pienellä pystyy kirjoittamaan nelihenkisen perheen ihmisten nimet ja yhdellä kalsois-nimi.
Ja voi olla useampikin nimi. Miniän lapset eri sukunimellä, ( tai kahdellakin) miniän kaksois-sukunimi, (tyttönimi+ edellisen miehen) ja sitten se oma poika ja yhteiset yksi sukunimi.
Yhdelle riville voi kirjoittaa tilanteesta riippuen esim. Maija Virtanen perheineen. (Läheisimmän perheenjäsenen nimeä käyttäen siis. Hyvä vaihtoehto jos on useita sukunimiä.) Tai: Virtaset. Perhe Virtanen. Perhe Virtanen-Mäkinen.
Välittäkää läheisistänne kun he vielä ovat täällä. Ettei tarvi sitten joskus katua. Kaikki me lähdemme ajallaan.
Minusta tässä ei nyt ole ollenkaan kysymys siitä, että ap ei sietäisi, tai ymmärtäisi erilaisia ihmisiä, tai kohottaisi itsensä jalustalle, ja huomion pitäisi olla aina hänessä. Mistä ihmeestä te oikein revitte noita tulkintojanne?
On pelkkää huonoa käytöstä heittäytyä marttyyriksi, syyllistää ja valittaa kaikesta. Ihan sama, kuka sitä tekee, puoliso, äiti, isä, appivanhemmat, tai omat lapset. Sellainen ihminen on itsekäs energiasyöppö, joka imee toisista kaiken antamatta mitään vastineeksi. En minä ainakaan jaksa, enkä halua viettää vähiä vapaitani kuunnellen valittamista kivuista ja sairauksista, niitä kun on itselläkin riittänyt ihan tarpeeksi, enkä pysty ketään parantamaan. Aikani kuuntelen sujuvasti, mutta sitten pitää jo pystyä irrottautumaan negatiivisesta vatvomisesta, joka ei johda yhtään mihinkään.
Omassa elämässä oli aikoinaan ihan paras päätös olla lähtemättä Suomen ympäriajoon jouluna, kun lapset olivat pieniä. Ei siitä nauttinut kukaan. Jotain pientä peiteltyä piikittelyä kuului välillä, mutta pidimme päämme. Ja anoppilasta oli kysymys. Minun vanhempieni luona emme käyneet, koska isäni oli mikä oli, joten siitäkään ei kukaan pääse sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi laittaa kortin vain lapsenlapselle!
Sehän se sukulainen on.
Mä en kirjoita siihen osoite-kenttään kuon yhden nimen - enkä ole edes anoppi - kun eihän siihen mahdu kaikkia.
Toki sitten siihen toiselle puoliskolle, että koko perheelle.
Mutta että se pitäisi osoittaa kaikille Miten pienellä pystyy kirjoittamaan nelihenkisen perheen ihmisten nimet ja yhdellä kalsois-nimi.
Ja voi olla useampikin nimi. Miniän lapset eri sukunimellä, ( tai kahdellakin) miniän kaksois-sukunimi, (tyttönimi+ edellisen miehen) ja sitten se oma poika ja yhteiset yksi sukunimi.
Yhdelle riville voi kirjoittaa tilanteesta riippuen esim. Maija Virtanen perhe
Nykyaikaiselle naiselle joka on pitänyt oman sukunimensä, miten suuttuisi jos osoittaisi kortin oma poika sukunimi perheineen. Naisey ovat yksilöitä, eivät mikään jälkiliite. Kun vielä laitoin kortteja, nykyisin en, kirjoitin vain etunimet Maija ja Pekka ja osoitteen. Perille menivät.
Aina kun mua nuorempana naisena ärsytti jokin anopin juttu tai vaatimus, yritin muistaa, että onneksi olen itse vielä nuori ja pystyn olemaan joustavampi kuin ikänsä tietyllä tavalla toiminut ja jo sairauksien runtelema ihminen, joka parhaat vuotensa passasi perhettään vaivojaan säästelemättä. Jotenkin mulle oli aina selvää, että nuorempi pystyy kyllä vähän taipumaan. Olisi ollut kohtuutonta vaatia vanhalta raihnaalta ihmiseltä vielä suurta empatiaa ja joustamiskykyä meidän nuorten suhteen.
Ja onneksi niin. Meille tuli anopin kanssa todella hyvä suhde vuosien mittaan. Anoppi kuoli vielä todella yllättäen, ja minulla on ikävä kun häntä ei enää ole. Enkä yhtään muistele enää niitä asioita, jotka silloin aikanaan niin kauheasti ärsyttivät ja hermostuttivat.
Aloittajalle sanoisin, että malttia. Et voi anoppiasi mitenkään muuttaa tai ryhtyä häntä käytöstavoissa kouluttamaan. Voit vain hyväksyä asian ja tehdä parhaasi. Muista, että lapsesi oppii sinulta koko ajan; voit siis opettaa myös sitä, että vaikeassa tilanteessa oleva ihminen ei aina käyttäydy kuten me itse toivomme, mutta me voimme silti olla heitä kohtaan mahdollisimman ystävällisiä.
Ap:lle ok, että sitten aikanaan hänen oma lapsensa hylkää jouluna, jos ap sattuu olemaan raihnainen ja kärsivä vanhus. Ja varsinkin ok, jos lapsensa tuleva kumppani vaatii että ap jätetään yksin.
Näitä marttyyrianoppeja riittää. Vahvasti olen sitä mieltä, että anopillasi on peiliin katsomisen paikka; hän rasittaa enemmän kuin antaa.
Oma anoppini hyvin samanlainen. 31v hänellä on omalta osaltaan ollut aika luoda suhde minuun, miniäänsä. Suhde olematon. Anoppi saanut hyvin vanhanaikaisen kasvatuksen maalla ja persoonaltaan hän on estynyt ja arka. Eipä siinä sosiaalisella ja puheliaalla miniällä ole ollut tilaan.
Noh, meillä lähti vinoon jo vuonna 1992, kun anoppi aloitti piikittelynsä silloin kun mieheni ollut paikalla. Raskas ihminen.
Pidä vaan selkeästi "hajurakoa". Anna anopin uhriutua ihan omassa rauhassaan. Toivon todella, että miehesi näkee äitinsä samoin kuin sinä.
Hyvää Joulua koko perheellesi ja sinulle! Jokainen viettäköön omanlaisensa joulun. Tsemppiä!