Lue keskustelun säännöt.
Anopin käytös mietityttää
19.12.2023 |
Anopilla on vaikeita sairauksia, jotka ovat entistä enemmän alkaneet rasittamaan psyykettä. Vaikka aviomies on apuna, niin perheemme on alkanut saamaan katkeria viestejä siitä, kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena, kun emme vieraile tai soita, vaikka itse eivät vieraile meillä ja muutoinkin yhteydenpito on yksipuolista ja keskittyy aina enemmän ja vähemmän anopin sairauksiin ja kurjuuteen. Tapaamiset eivät ole siis koskaan kovin hilpeitä ja varsinkaan kevyitä, jonka vuoksi etäisyyttä on jouduttu ottamaan. Saimme nyt joulukortin, joka oli osoitettu pelkästään lapsellemme, ei siis aikuisille ollenkaan. Tämä kortti tuli sen jälkeen, kun olimme kertoneet viettävämme aaton keskenämme, mutta vierailevamme myöhemmin joulun aikaan. Joulut olleet aina yhtä taistelua ja pettymystä, jos emme ole olleet aattona anopin luona.
Mitä olette mieltä tästä käytöksestä? Miten siihen pitäisi suhtautua?
Kommentit (174)
Se on ihan sama miten toimitte, niin aina on jotain sanomista. Me olemme olleet jouluja anopilla, oltu kotona, oltu omilla vanhemmillani ja aina anopilla on jostain jotain sanottavaa. Ihan niinkuin kaikista muistakin meidän perheen asioista. Parempi vaan elää omaa elämää ja tehdä asiat oman perheen tavalla. Jos se ei anopille käy, niin minkäpä sille mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo omalla tyylillä. Ei sitä sairauksien jauhamisia jaksa kuunnella ja sitä pessimististä elämänasennetta, varsinkaan jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama miten toimitte, niin aina on jotain sanomista. Me olemme olleet jouluja anopilla, oltu kotona, oltu omilla vanhemmillani ja aina anopilla on jostain jotain sanottavaa. Ihan niinkuin kaikista muistakin meidän perheen asioista. Parempi vaan elää omaa elämää ja tehdä asiat oman perheen tavalla. Jos se ei anopille käy, niin minkäpä sille mahtaa.
Näinhän se on lopulta nähtävä asia. Inhottaa vain tämä ilkeily (kortti vain lapselle, vihaiset ja syyllistävät viestit, ei tulla vierailemaan, naureskellaan kutsuillemme, jne), joka on ihan turhaa. Entistä enemmän vain valitettavasti etäännyttää.
..kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena...
Onko tuo lupaus? Koska kuolee? Kysy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama miten toimitte, niin aina on jotain sanomista. Me olemme olleet jouluja anopilla, oltu kotona, oltu omilla vanhemmillani ja aina anopilla on jostain jotain sanottavaa. Ihan niinkuin kaikista muistakin meidän perheen asioista. Parempi vaan elää omaa elämää ja tehdä asiat oman perheen tavalla. Jos se ei anopille käy, niin minkäpä sille mahtaa.
Näinhän se on lopulta nähtävä asia. Inhottaa vain tämä ilkeily (kortti vain lapselle, vihaiset ja syyllistävät viestit, ei tulla vierailemaan, naureskellaan kutsuillemme, jne), joka on ihan turhaa. Entistä enemmän vain valitettavasti etäännyttää.
Monista vanhoista ihmisistä tulee häijyjä ja ilkeitä, mikä on tietenkin todella ikävää... Kannattaa muistaa, että tämä ei ole henkilökohtaista teitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hou hou hou
Jos olette lyhyen (päättäkää itse, mikä on lyhyt) matkan päässä, niin näin: aatto oman perheen kesken kotona. Joulupäivänä lounas toisessa anoppilassa ja kahvit toisessa. Tapanina saa kukin tehdä, mitä haluaa. Mutta perheissä on niin monia variaatioita, että on täysin mahdotonta antaa yksinkertaista ratkaisua. Esimerkiksi lapsiperhe asuu Jyväskylässä, toiset appivanhemmat Vaasassa ja toiset Lappeenrannassa. Siinäpä ne pyhät menee autossa sen asemesta, että saisi olla kotona omassa rauhassa. Mutta kaikesta huolimatta joulurauhaa kaikille 🎄🎅
Minäkin laitan joulukortit vain lapsenlapsille.
Koska eivät heidän vanhempansa laittele kortteja ollenkaan, siis eivät kenellekään, lasten iloksi laitan kauniin ja iloisen kortin heille.
Hyvin tuntuu riittävän suusanallinen hyvän joulun toivotus puhelimessa.
Jos äiti ei saa lapselleen kertoa voinnistaan onkohan miniä siinä asiassa ihan oikeassa?
Sit tulee kuolema yllätyksenä kun miniä vaatii anoppia leikkimään tervettä ja vaikenemaan sairauksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo tehnyt päätöksesi, mitä ruikutat.
Lienenkö kovin erikoinen mummo kun olen oppinut luopumaan. Lapset viettää joulunsa missä tykkäävät. Yksi anoppinsa perheen kanssa jossain vaikka tuntureilla, toinen kaukana asuvalla anopillaan tai kotonaan. Nähdään joulun maissa jos nähdään.
En minä edes jaksaisi 10 vierasta ruokkia ja yövyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama miten toimitte, niin aina on jotain sanomista. Me olemme olleet jouluja anopilla, oltu kotona, oltu omilla vanhemmillani ja aina anopilla on jostain jotain sanottavaa. Ihan niinkuin kaikista muistakin meidän perheen asioista. Parempi vaan elää omaa elämää ja tehdä asiat oman perheen tavalla. Jos se ei anopille käy, niin minkäpä sille mahtaa.
Näinhän se on lopulta nähtävä asia. Inhottaa vain tämä ilkeily (kortti vain lapselle, vihaiset ja syyllistävät viestit, ei tulla vierailemaan, naureskellaan kutsuillemme, jne), joka on ihan turhaa. Entistä enemmän vain valitettavasti etäännyttää.
Totta. Niin on tehnyt anoppikin, ei meidän aikuiset lapset halua siellä käydä, ollut aina katkera akka, eikä kukaan muu tiedä mistään mitään. Nyt on sitten saa ihmeellisiä raivareita yks kaks, vaikka lapset on aikuisia niin pelkäävät hullua mummoaan, eivät sinne mene ja sitten tulee niitä viestejä
Aika hullua kun joku on lapselleen mustasukkainen lapsen saamasta joulukortista. Vaikka vihaa lähettäjää, mutta lapsi ja mummo on kuitenkin lähisukulaiset.
Yhtenä päivänä itkeyään kun isovanhemmat ei halua mitään suhdetta luoda lapsenlapsiinsa. Toisena rähistään lähetetystä joulukortista.
Muistan omista lapsista, oli tärkeää saada ihan omalla nimellä kortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi laittaa kortin vain lapsenlapselle!
Sehän se sukulainen on.
Sama täällä, aina jaksaa vaan valittaa sairauksistaan, ei puhu mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo omalla tyylillä. Ei sitä sairauksien jauhamisia jaksa kuunnella ja sitä pessimististä elämänasennetta, varsinkaan jouluna.
Höh! Jos noi lapset jauhaa että mummo ei jaksa kun mummolla on se ja tämä, olkaa hiljaa että mummo saa levätä ynnä muuta samaa soopaa!
No mutta jos kortti on aina ennen tullut koko perheelle ja nyt pelkästään lapselle niin onhan se passiivisagressiivista. Mun äiti sen sijaan on aina lähettänyt omat joulukortit mun molemmille lapsille (mutta ei mulle). Ollaan kuitenkin tosi hyvissä väleissä eikä siinä ole mitään pahaa. Haluaa vaan ilahduttaa mun lapsia. Mutta kyllähän sen eron huomaa jos joku haluaa ilahduttaa tai näpäyttää.
Vastaavasti käyttäytyviä ihmisiä on sattunut elämän varrelle muutamia ja tiedän, kuinka raskasta ja rasittavaa tuo on. Sekä tuollaisen mukaan taipuminen että siihen voimakkaan vastustavasti reagoiminen vain pahentavat tilannetta. Jos syyllistäjän tahtoon taivutaan, se saa aikaan vain sen, että syyllistäjä alkaa käyttää syyllistämiseen perustuvaa valtaansa enemmän ja enemmän. Jos taas sanoo suorat sanat, on senkin seuraus suuttuminen ja yhä pahempi syyllistäminen. Moni yrittää ihan ymmärrettävästi välttää tilanteen pahenemista ja siksi valitsee jonkinlaisen vähän myötäilevän tien, jossa varotaan sekä "tottelemasta" liikaa että kärjistämästä tilannetta. Ongelma kuitenkin on, että vaikka tuo on näennäisesti huomaamattomin ja helpoin keino luovia tilanteessa, on se myös pitkittyessään jatkuvasti luoviville se kuormittavin.
Itse olen huomannut parhaaksi keinoksi reagoimattomuuden, tietynlaisen vähän hölmöksi. Kun käyttäydyn kuin en ollenkaan huomaisikaan syyllistämistä ja kohtelen syyllistäjää kuin ketä tahansa aikuista järkevää ihmistä, tavallaan vien terän syyllistäjän miekasta. Hänellä ei ole enää asetta, kun minä käyttäydyn kuin sitä ei olisikaan.
Hankala selittää, mutta ehkä joku ymmärsi, mitä ajan takaa.
Voihan olla, että hän on lähettänyt oman kortin myös teille, mutta se ei ole vielä ehtinyt tulla postissa.
Sen huomasin omista vanhemmistani, että vanhemmiten heitä lakkasi kiinnostamasta lastensa asiat ja vain heidän oma elämänsä vaivoineen ja sairauksineen oli tärkeää. Niinpä lakkasin kertomasta omia asioita, kun minut aina kuitenkin keskeytettiin heidän vaivoillaan. Tämä tietysti etäännytti ja yhteydenpitoa on vain velvollisuudesta. Jouluni olen viettänyt heistä erillään jo vuosia.
Vierailette joulun aikaan , mutta anoppin mielestä ette ole tulossa vierailulle. Onko hänellä ymmärtämisen vaikeuksia ? Hänelle näyttää vietailu tarkoittavan vain ja ainoastaan sitä siunattua ja ainoaa autuaaksi tekevää aattoa jolloin oletetaan ihmisten monistavan itsensä x paikkaan yhtäaikaa. Mikä niissä muissa päivissä on vikana ? T.mummo joka on viettänyt uutta vuotta maaliskuussa kun vuoden vaihteessa sairaana.
Niin, sinkku velana ei ole tätä(kään) ongelmaa. Toivotaan että anoppi lyhyt ikäinen vaivoineen.