Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät
19.12.2023 |
Minkä ihmeen takia tällaisia numeroita jaetaan taideaineissa. Muuten koulussa kiitettävästi pärjäävä lapsi saa kuvaamataidosta todistukseen 6 - siitäkin huolimatta, että on tehnyt kaikki tehtävät.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuviksesta, käsitöistä, musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon.
P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena?
Samaa mieltä! Ja ei se sitä tarkoita, etteikö opetettaisi ja annettaisi palautetta, kriittistäkin.
Moniko aikuinen menisi keväällä vaikka jumppaan tai maslautuneille, jos nyt syksyn jälkeen todettaisiin, että " olet seiska". No niinpä.
Minä sain laulukokeesta aina seiskan koska olin ujo ja arka ja lauloin hiljaa.
Aikuisena en ole kehdannut laulaa, sillä pidän itseäni huonona laulajana niiden seiskojen takia.
Mulla oli musiikki 5. Laukukoetta en edes läpäissyt, koska en osaa yhtään laulaa. En pysy ollenkaan nuotissa ja lauluääneni on aivan kamala. Kai sitä harjoittelemalla, ihan kuten kaikkea muutakin, pystyy parantamaan, mutta ei ole kiinnostusta tällä hetkellä. Ehkä tulevaisuudessa musiikin teoriaa voisikin opiskella. Kuvataiteessa olin keskiverto 7 oppilas. Harjoittelin tunneilla, mutta eihän ne mun pläjäykset mitään suurta taidetta ole koskaan ollut. Liikunnassa olen aina ollut lahjakas ja sain siinä 9 arvosanoja, koska 10 vaati silloin aivan mielettömästi. Cooperin testissä taisin jäädä joitain satoja metrejä 10 arvosanasta.
mielestäni on hyvä, että noissakin aineissa annetaan arvosana. Ihan samanlailla kuvataidetta ja taiteellista silmää voi kehittää kuten vaikka matematiikkaa. Jos tappaa innon jollain koulun tarjoamalla pienellä osuudella niin kannattaa katsoa omaa asennettaan. Samalla myös opettaa lapselleen, että koulun tarjoamat mahdollisuudet on hyvin pieni osa siitä kokonaisuudesta. Säälittävää jos joku jättää tekemättä ja kehittämättä itseään sen takia, että koulussa on joskus saanut jonkun arvosanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-uskalla hiih
Hetkinen nyt! Se on OPETTAJAN asia opettaa sääntöjä ja tekniikkaa. Minun lapseni numero pikemminkin laski, kun vaati muitakin pelaamaan niiden sääntöjen mukaan, joilla pelattiin seuran harjoituksissa ja turnauksissa.
Miten annat rakentavaa palautetta hävinneelle joukkueelle, kun opettaja laittaa sinut pelaamaan pelikaverisi kanssa kahdestaan koko muuta luokkaa vastaan? Siinä tilanteessa oli ehkä suuri synti se, että ne kaksi valitsivat väärän lajin.
Minulla on onnekseni sekä liikunnassa että käsitöissä kannustava opettaja. Kuvis ei merkinnyt minulle mitään enkä edes muista numeroa, mutta alakoulun ainoa kuutonen tuli laulusta. Enkä laula kenenkään kuullen vielä tänäkään päivänä.
Eikö rakentavaksi palautteeksi hävinnyttä joukkuetta kohtaan riittäisi, että kukaan ei voita aina? Jos asiaa on pitänyt kotonakin saakka puida, niin ehkä tosiaan oppimiskokemus on ollut tarpeellinen.
Miksi pitäisi antaa 10 jollei sitä ansaitse? Valheellista kannustamista ja saa lapsen luulemaan liikoja. Realisti noissa kannattaa olla vaikka kuinka mieli pahoittuisi. Aina voi yrittää parantaa numeroaan.
On tehnyt ne huonosti ja hutiloiden.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain esimerkiksi liikunnasta vain 8, vaikka pelasin joukkueessa jäkkiekkoa, harrastin lentopalloa, salibandyä jne. ENkä ollut mitenkään huono.
Golfia sm-tasolla harrastava sai 10, vaikka lihaskuntotesteissä, cooperissa ja noin yleisesti ei menestynyt.
Eihän nuo vapaa-aikana harrastettavat lajit liity mitenkään liikunnan arvosanaan. Tai siis liittyy välillisesti, että kunto on varmasti hyvä jne. mutta muuten eivät tietenkään vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joukkueurheilua vapaa-ajalla harrastavat lapset ja etenkin heidän vanhempansa tuntuvat usein ajattelevan, että vapaa-ajan harrastuksen pitäisi jotenkin näkyä kouluarvosanassa. Ei pitäisi eikä saisi.
Jos katsotaan opsia, siellä on yhdelle lajille määritelty konkreettiset tavoitteet, ja se on uinti. Toinen, ilmeisesti nykyään jonkin verran merkitystään menettänyt laji on voimistelu, koska se kertoo paljon yleisliikunnallisuudesta. Sitten tärkeää on myös asenne. Se, että osaa toimia yhdessä ja kannustaen muiden kanssa näiden taitotasosta riippumatta. Tämä on yllättävän kipeä juttu monelle joukkueurheilijalle.
En tiedä, onko tämä jo sanottu, mutta arvosanoja näissä aineissa jaetaan ainakin joissakin (kylä)kouluissa hatusta. Asiaan vaikuttaa pärstäkerroin, opettajan ja vanhempien välit (lähinnä niin että leijonat palkitsevat toisiaan), vapaa-ajan toiminta ja muut epärelevantit asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä jo sanottu, mutta arvosanoja näissä aineissa jaetaan ainakin joissakin (kylä)kouluissa hatusta. Asiaan vaikuttaa pärstäkerroin, opettajan ja vanhempien välit (lähinnä niin että leijonat palkitsevat toisiaan), vapaa-ajan toiminta ja muut epärelevantit asiat.
Ja kyllä siihen vaikuttaa ainakin joidenkin opettajien kohdalla lapsen sukupuolikin. Minun lapseni ovat sitä sukupuolta, jolle voidaan antaa hyvä numero matikassa ja ehkä liikunnassa, mutta äärettömän harvoin kuviksessa tai kässässä.
Ääriesimerkki oli eskarinopettaja, joka ensimmäisellä tapaamisella kertoi, että nämä kynähommat tulevat olemaan vaikeita lapselleni sukupuolen nojalla. Lasta itseään hän ei ollut vielä tavannutkaan. Lapsi itse olisi halunnut harjoitella kaunokirjoitusta, mutta opettaja sanoi ettei se ole enää tapana.
Vierailija kirjoitti:
Joukkueurheilua vapaa-ajalla harrastavat lapset ja etenkin heidän vanhempansa tuntuvat usein ajattelevan, että vapaa-ajan harrastuksen pitäisi jotenkin näkyä kouluarvosanassa. Ei pitäisi eikä saisi.
Jos katsotaan opsia, siellä on yhdelle lajille määritelty konkreettiset tavoitteet, ja se on uinti. Toinen, ilmeisesti nykyään jonkin verran merkitystään menettänyt laji on voimistelu, koska se kertoo paljon yleisliikunnallisuudesta. Sitten tärkeää on myös asenne. Se, että osaa toimia yhdessä ja kannustaen muiden kanssa näiden taitotasosta riippumatta. Tämä on yllättävän kipeä juttu monelle joukkueurheilijalle.
Fakta on se, että useampaa eri lajia harrastava on yleensä myös hyväkuntoinen ja muutenkin liikunnallinen.
Jokaiselle joukkueurheilijalle on yhdessä toisten kanssa toimiminen ja taitotasosta riippumatta perusasia ainakin junnuiässä. Eikä sellaista urheilijaa ole olemassa, joka ei olisi koskaan hävinnyt.
Seiskan sai hyvä uimari, ysin hiihtäjät riippumatta siitä, mitkä olivat todelliset taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdetään ensinnäkin siitä, että kuvataiteen (ei kuvaamataidon!!) sisällöt ovat nykyisessä opetussuunnitelmassa erittäin laajat, kriteerit todella tarkat ja tavoitteet korkeat. Voit kurkata jo edellä linkattua opsin kohtaa, jotta saat edes jonkinlaisen käsityksen sen laajuudesta.
Itse kannatan läpinäkyvyyttä; merkitsen wilmaan arvosanan jokaisesta työstä sekä lisäksi portfoliosta ja tuntityöskentelystä oman numeronsa. Portfolio sisältää opiskeltavan aineksen (ns. teoriapuolen ja reflektoinnin - työnkuvauksia, prosessointia, itsearviointia jne.) sekä tietysti kuvat valmiista töistä. Sinne oppilas kirjaa myöskin tavoitteensa seuraavalle lukukaudelle sekä keinot, kuinka tavoitteisiin olisi mahdollista päästä (tavoitteet ja keinot määrittelemme yhdessä kunkin oppilaan kanssa arviointikeskustelussa).
Vuositasolla omien oppilaitteni todistusarvosanojen keskiarvo on aika lailla 8. Joukkoon mahtuu arvosanoja viitosesta kymppiin. Kyllä niitä arvosanoja monesti ihmetellään sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn, mutta kun arvosana on perusteltavissa yksiselitteisesti ja läpinäkyvästi, tarvitsee harvemmin käydä jälkipyykkiä huoltajien kanssa, lähinnä ehkä ottaa vastaan pettymysten osoitukset.
Kysypä opettajalta perusteluita arvosanalle; onko ongelmaa opetettavan aineksen käsittelyssä, työskentelyprosessissa, töiden lopputuloksissa, tuntityöskentelyssä vai jossain muussa (missä?). Muista asiallinen ja positiivinen lähestymistapa ja kysy, kuinka pykälää parempaan arvosanaan voisi päästä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että loppupeleissä lapsi itse tekee omat ratkaisunsa joka oppitunnilla, ja opettaja antaa niiden perusteella arvosanan kokonaisuudesta. Kuviksestakaan ei arvosanaa voi antaa toivomusten perusteella tai siksi, että joku on "hyvä piirtämään".
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä jo sanottu, mutta arvosanoja näissä aineissa jaetaan ainakin joissakin (kylä)kouluissa hatusta. Asiaan vaikuttaa pärstäkerroin, opettajan ja vanhempien välit (lähinnä niin että leijonat palkitsevat toisiaan), vapaa-ajan toiminta ja muut epärelevantit asiat.
Tätä minäkin muistelen omasta lapsuudesta (peruskoulu aloitettu-94). Muistelen meidän landekoulun opettajien olleen kovin kirjavaa sakkia, ja olen monesti miettinyt opetettiinko meitä millä tasolla, opetettiinko meitä oppimaan?
Olin ujo lapsi, punkero, ja oltiin paikkakunnalla uusia, niin ei ollut mitään sosiaalisia vipuja. Päinvastoin temperamenttinen äitini riitautui henkilön X kanssa ja minä tiukkauskovaisen opettajan Y kanssa, kun en ymmärtänyt nöyränä mennä massan mukana...nämä olivat ystäviä, niin varmasti vaikutti tuon Xn arviointeihinkin...
Olen kyllä aikuisiällä miettinyt, että voisi käydä jossain testeissä, kun hahmotuskykyni on jotenkin haasteellinen, vaikka olen kuitenkin perusälykäs, sosiaalisesti taitava jne.
Peruskoulun liikunta ja esim käsityöt olivat traumatisoivia aikanaan, nyt olen aikuisiällä palannut niiden pariin omaan tahtiin.
Liikunnassa muistan niiden loistaneen numeroineen, jotka tosiaan vapaa-ajalla harrastivat Jotain lajia. Aivan sama riittikö sen lisäksi esim sosiaalista silmää pelata kivasti porukassa, näiltä sai esim salibandyssa mailaa nilkkaan omat ja vastustajat, kun peliä pelattiin veren maku suussa :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään ensinnäkin siitä, että kuvataiteen (ei kuvaamataidon!!) sisällöt ovat nykyisessä opetussuunnitelmassa erittäin laajat, kriteerit todella tarkat ja tavoitteet korkeat. Voit kurkata jo edellä linkattua opsin kohtaa, jotta saat edes jonkinlaisen käsityksen sen laajuudesta.
Itse kannatan läpinäkyvyyttä; merkitsen wilmaan arvosanan jokaisesta työstä sekä lisäksi portfoliosta ja tuntityöskentelystä oman numeronsa. Portfolio sisältää opiskeltavan aineksen (ns. teoriapuolen ja reflektoinnin - työnkuvauksia, prosessointia, itsearviointia jne.) sekä tietysti kuvat valmiista töistä. Sinne oppilas kirjaa myöskin tavoitteensa seuraavalle lukukaudelle sekä keinot, kuinka tavoitteisiin olisi mahdollista päästä (tavoitteet ja keinot määrittelemme yhdessä kunkin oppilaan kanssa arviointikeskustelussa).
Vuositasolla omien oppilaitteni todistusarvosanojen keskiarvo on aika lailla 8. Joukkoon mahtuu arvosanoja viitosest
Siis lapsiltako vaaditaan tällaista? Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnsä/toimintansa ei ole ilmeisesti vastannut parempaan arvosanaan oikeuttavia arviointiperusteita. Ellei virhe kyseessä.
Taidetta ei voi tuolla tavalla arvioida, vaikka olisi miten peruskoulun kuvisope
Okei. Sä olet niitä. Jos joku piirtää tikku-ukkoja ja toinen maalaa taidokkaasti elävän näköisiä maalauksia niin jäät jäkättämään ettei sille maalauksia tehneelle saa antaa parempaa arvosanaa, koska taidetta ei voi arvioida.
Ohis kertoo, että mä olen se, joka antoi tikku-ukoista helposti paremman numeron kuin taidokkaasti maalailusta.
Kumpikin työ on pieteetillä tehty, niissä on ajatusta, suunnittelua, eikä hutastuja... Vastaavat tehtävän antoa.
Tietysti kukin työ arvostellaan pääosin omana suorituksenaan vertaamatta muihin. Etenkin noin erilaisia.
Tää maalaalija tekee joka kerta samanlaisia töitä. Oli aihe tai materiaali, mikä tahansa. Se tekee varmoja miellyttäviä töitä. Saa 8-10.
Tikku-ukko tapaus työskentelee boxin ulkopuolella. Kyse oli silloin viikinkien hyökkäyksestä. Muuten tekniikat oli vapaita.
Hän teki 4 ruudun sarjakuvan lyijykynällä. Viikinlaiva erittäin yksityiskohtainen, kilvet yms koristeet myös. Tikku-ukot, no tikku-ukkoja, mutta niistäkin oli saatu tunteet hyvin esille. Lisäksi siinä oli komiikkaa, nauratti pitkään (ja puhutti) monia. Sai kympin.
Maalailuja otti vesivärit kuten aina, maalasi viikinkikylän, metsää, verta ja ruumiita. Näin teki muutkin. Olihan se taidolla tehty, osaa vesivärejä käyttää. Annoin ysin. Tylsähän se oli, mutta tekniikka parempi kuin muilla 24:llä.
Itsehän opiskelin "taiteita" yhden kurssin... Olen historianopettaja. Siihen liittyen opetan myös uskontoa. Kuvis ja musiikki tulee oman harrastuneisuuden takia.
En kuitenkaan lähtis kenenkään töitä vertaamaan näkemättä.
APlle sanoisin, että jos lapsi tosiaan yrittää ja tekee työtään, saa ajan puitteissa valmiin työn, joka vastaa toimeksiantoa, niin mä annan kasin.
Perselijöille ja valittajille ne 7 ja kutoset kuuluu. Jos vaan jatkuvaa valitusta ja työvälineiden heittelyä/rikkomista yms., niin sitten vitonen. Ei ne työtkään ole kummosia, jos ei saa jatkoajasta huolimatta almiiksi niin nelonen.
Tällä idealla tehnyt töitä kohta 30v.Lapset ja huoltajat tietää mun asteikon. Joten ei ihan hirveesti ole kasia huonompia numeroita tarvinnut antaa. Yksi huonopäivä ei pilaa mitään tai että parista "mä en osaa!!" huutelusta laskis seiskaan.
Vastaavaa käytän musiikissa. Ei kaikki voi osata, eikä halua. Hyvällä asenteella ja yrityksellä pärjää ja sen pitää näkyäkin.
Nää on aineita, joista pitäisi numeroarvostelu loppua, kuten liikunnastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulussa alemmilla luokilla luokanopettaja opettaa kuvista eikä useimmiten ole erikoistunut siihen. Arvosana voi perustua opettajan mieltymyksiin. Yläluokilla on koulutettu kuvaamataidon opettaja, silloin voi odottaa asiantuntevampaa arviointia ja kysellä perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi antaa 10 jollei sitä ansaitse? Valheellista kannustamista ja saa lapsen luulemaan liikoja. Realisti noissa kannattaa olla vaikka kuinka mieli pahoittuisi. Aina voi yrittää parantaa numeroaan.
Eihän kukaan ole semmoista sanonutkaan.
Kympin ja kutosen välillä on monta numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä jo sanottu, mutta arvosanoja näissä aineissa jaetaan ainakin joissakin (kylä)kouluissa hatusta. Asiaan vaikuttaa pärstäkerroin, opettajan ja vanhempien välit (lähinnä niin että leijonat palkitsevat toisiaan), vapaa-ajan toiminta ja muut epärelevantit asiat.
Ja kyllä siihen vaikuttaa ainakin joidenkin opettajien kohdalla lapsen sukupuolikin. Minun lapseni ovat sitä sukupuolta, jolle voidaan antaa hyvä numero matikassa ja ehkä liikunnassa, mutta äärettömän harvoin kuviksessa tai kässässä.
Ääriesimerkki oli eskarinopettaja, joka ensimmäisellä tapaamisella kertoi, että nämä kynähommat tulevat olemaan vaikeita lapselleni sukupuolen nojalla. Lasta itseään hän ei ollut vielä tavannutkaan. Lapsi itse olisi halunnut harjoitella kaunokirjoitusta, mutta opettaja sanoi ettei se ole enää tapana.
Mitä sä sanoit/teit?
Ostit lapselle kaunokirjoituskirjan ja teitte kotina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnsä/toimintansa ei ole ilmeisesti vastannut parempaan arvosanaan oikeuttavia arviointiperusteita. Ellei virhe kyseessä.
Taidetta ei voi tuolla tavalla arvioida, vaikka olisi miten peruskoulun kuvisope
Okei. Sä olet niitä. Jos joku piirtää tikku-ukkoja ja toinen maalaa taidokkaasti elävän näköisiä maalauksia niin jäät jäkättämään ettei sille maalauksia tehneelle saa antaa parempaa arvosanaa, koska taidetta ei voi arvioida.
Ohis kertoo, että mä olen se, joka antoi tikku-ukoista helposti paremman numeron kuin taidokkaasti maalailusta.
Kumpikin työ on pieteetillä tehty, niissä on ajatusta, suunnittelua, eikä hutastuja... Vastaavat tehtävän antoa.
Tietysti kukin työ arvostellaan pääosin omana suorituksenaan v
Täällä hämmästelee aikuisopiskelija, joka käy taidekoulua.
Mulla ADHD ja huutelen jatkuvasti koulussa ja kotona, etten osaa, kun teen taidetta.
En tiennytkään, että luovuuden tuskasta kumpuavat huutelut voi laskea numeroa.
Eli pitämällä mölyt mahassani olisin taidekoulussa voinut saada arvosanan 5, kun nyt sain arvosanan 4...?
Täytyypä tunkea joku sukka suuhun kevätlukukaudelle.
Vastaus keskustelijalle 177. Kyllä, ostin lapselle kaunokirjoitusvihon ja teimme kotona. Sen verran voin helposti tehdä.
Mutta varsin vähän voin tehdä niille opettajille, jotka antavat ennakkoluulojensa vaikuttaa siihen, kuinka lapsia kohtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukkueurheilua vapaa-ajalla harrastavat lapset ja etenkin heidän vanhempansa tuntuvat usein ajattelevan, että vapaa-ajan harrastuksen pitäisi jotenkin näkyä kouluarvosanassa. Ei pitäisi eikä saisi.
Jos katsotaan opsia, siellä on yhdelle lajille määritelty konkreettiset tavoitteet, ja se on uinti. Toinen, ilmeisesti nykyään jonkin verran merkitystään menettänyt laji on voimistelu, koska se kertoo paljon yleisliikunnallisuudesta. Sitten tärkeää on myös asenne. Se, että osaa toimia yhdessä ja kannustaen muiden kanssa näiden taitotasosta riippumatta. Tämä on yllättävän kipeä juttu monelle joukkueurheilijalle.
Fakta on se, että useampaa eri lajia harrastava on yleensä myös hyväkuntoinen ja muutenkin liikunnallinen.
Jokaiselle joukkueurheilijalle on yhdessä toisten kanssa toimiminen ja taitotasosta riippumatta perusasia ainakin junnuiässä. Eikä
Niinhän sitä luulisi, että ryhmässä toimiminen olisi perusasia harrastavalle lapselle. Mutta juuri tänä syksynä piti eräs lapseni luokalla oleva, kovatasoisessa seurassa harrastava lapsi sulkea pois välituntipeleistä, koska ei vain osannut pelata siten, että muutkin olisivat mahtuneet peliin.
Tytär, joka rakasti liikkumista yleensä ja koulun liikuntaa, sai liikunnasta 7. Juoksu- ym.kilpailuissa oli aina ekojen joukossa. Oli niin pahoillaan, että soitin opelle kysyäkseni perusteita.
Opettaja ihmetteli, koska oli harkinnut hänen kohdallaan vain ysin ja kympin välillä eli korjattiin ysiksi. Joku virhe oli.
Kannattaa kysyä, jos arvostelunumero on todella outo.