Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät
19.12.2023 |
Minkä ihmeen takia tällaisia numeroita jaetaan taideaineissa. Muuten koulussa kiitettävästi pärjäävä lapsi saa kuvaamataidosta todistukseen 6 - siitäkin huolimatta, että on tehnyt kaikki tehtävät.
Kommentit (209)
Olen kyllä aloittajan kanssa jossain määrin samoilla linjoilla. Kutonen on aivan liian lannistava numero, jos tehtävät on tunnollisesti tehty ja "oikeaa vastausta" ei ole olemassa. Jos ei ole tätä oikeaa vastausta lapsille etukäteen yksityiskohtaisesti kerrottu, että millainen on hyvä työ ja millainen huono, ei arvosteluja pitäisi edes antaa.
Jos siis työtä arvioidaan käyttäen esim. perusteina kontrastien syvyyttä/riittävyyttä, piirrosviivan vakautta tai mittasuhteiden realistisuutta, nämä asiat pitäisi etukäteen sekä kertoa että opettaa lapsille.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä opetustyyliä lapsuudestani ysärillä, että musiikissa, kuvaamataidossa ja liikunnassa vain tehdään, mutta ei opeteta. "Laula ja arvostellaan laulusi numerolla", mutta kertaakaan ei opetettu mitään laulamisen perusteists tai tekniikoista. "Tee kuva harrastuksestasi ja arvostellaan se", mutta mitään ei opetettu esim. teknisesti. Pärjäsin kuviksessa etenkin myöhemmillä luokilla, koska hankin itse tietoa tekniikoista ym. Koulussa ei opetettu mitään. Toivon todella, että meno ei tule olemaan enää samanlaista oman lapseni kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuviksesta ei tarvitsisi antaa numeroa. Piirtämisen tulisi olla vapauttavaa.
Ja se tekniikan opetus ei tarkoita sitä, että piirrä lyijykynällä, piirrä hiilellä, tee tussipiirros. Tekniikan opettaminen tarkoittaa sitä, että opetetaan, MITEN lyijykyniä voidaan käyttää, jotta saadaan aikaan tällaista ja tällaista ja tällaista jälkeä. Ja millainen jälki on teknisesti huonoa, millainen keskinkertaista ja millainen hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on surullinen, että saa liikunnasta 7 todistukseen. Muuten on 9-10 arvosanat. Hoikka lapsi, on osallistunut tunneille ja saanut paljon plussaa wilmassa. Ei mitään kielteisiä merkintöjä. Mutta 7!
Nämä taitoaineet pitäisi arvioida vain 'suoritettu'.
Vaarallista, että liikunnan (tai musiikin/kuviksen/käsityön) riemu tapetaan näin. Ei, et ole taitava siinä.
Hoikka vai heikko? Se punkero lapsikin voi olla voimakas ja urheilullinen.
Hoikka mutta lihaksikas. Ei heikko.
Opettaja oli sanonut, että lapsi on hieman ujo tai arka liikuntatunneilla. Ei kai sosiaalisuus voi olla liikuntanumeron perusteena?
Sosiaalisuus ei, mutta jos ei:
-uskalla hiihdossa laskea alamäkiä, kun voi kaatua
-p
Sosiaalisuus on vähintään yhtä tärkeä. Pitää kannustaa toisia, hankkia pari valmiiksi tunnille, olla osa tiimiä, opettaa muille sääntöjä ja tekniikkaa, antaa rakentavaa palautetta hävinneelle joukkueelle jne, jotta suoritus on tyydyttävä. Ei voi vain olla itsekäs ja suorittaa "omat hommasi" mitä tunnilla on aiheena ja odottaa mitään hyvää arvosanaa vaikka olisi suomenmestari.
"Sosiaalisuus on vähintään yhtä tärkeä. Pitää kannustaa toisia, hankkia pari valmiiksi tunnille, olla osa tiimiä, opettaa muille sääntöjä ja tekniikkaa, antaa rakentavaa palautetta hävinneelle joukkueelle jne, jotta suoritus on tyydyttävä. Ei voi vain olla itsekäs ja suorittaa "omat hommasi" mitä tunnilla on aiheena ja odottaa mitään hyvää arvosanaa vaikka olisi suomenmestari."
Sivusta, mutta minusta ei missään nimessä pidä olla noin. Jos oppiaine on liikunta, se on liikunta eikä liikunta+pedagokiikka tai pedagokiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"--Pitää kannustaa toisia, hankkia pari valmiiksi tunnille, olla osa tiimiä, opettaa muille sääntöjä ja tekniikkaa, antaa rakentavaa palautetta hävinneelle joukkueelle--"
Opettamisen, kannustamisen ja palautteen antamisen pitäisi kuulua opettajan tehtäviin. Mitä opettaja tekee? Arvatenkin nukkuu silmät auki.
Vierailija kirjoitti:
-uskalla hiih
Hetkinen nyt! Se on OPETTAJAN asia opettaa sääntöjä ja tekniikkaa. Minun lapseni numero pikemminkin laski, kun vaati muitakin pelaamaan niiden sääntöjen mukaan, joilla pelattiin seuran harjoituksissa ja turnauksissa.
Miten annat rakentavaa palautetta hävinneelle joukkueelle, kun opettaja laittaa sinut pelaamaan pelikaverisi kanssa kahdestaan koko muuta luokkaa vastaan? Siinä tilanteessa oli ehkä suuri synti se, että ne kaksi valitsivat väärän lajin.
Minulla on onnekseni sekä liikunnassa että käsitöissä kannustava opettaja. Kuvis ei merkinnyt minulle mitään enkä edes muista numeroa, mutta alakoulun ainoa kuutonen tuli laulusta. Enkä laula kenenkään kuullen vielä tänäkään päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisiko asiaa tiedustella siltä opettajalta.
missä tuo muuten on tapahtunut? kirjoitat "lapsille" eli onko ne sinun lapsiasi vai kysytkö yleisesti? miten sinulla olisi jo numero tiedossa?
Sillä kuviksen numerolla ei ole yhtään mitään merkitystä kun haetaan esimerkiksi lukioon. Ellei hae taidepainotteiseen, mutta tuskin kutosen oppilasta semmoinen kiinnostaa.
Muuten todella karsastan tuota että kympin oppilaan pitäisi saada niistäkin aineista, joista ei todellakaan ansaitse, armosta joku huippunumero. Taide - ja taitoaineissa pitää olla numeroarviointi ja numerot todellisen taitotason mukaan, ei pärstäkertoimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole ikinä ymmärtänyt sitä opetustyyliä lapsuudestani ysärillä, että musiikissa, kuvaamataidossa ja liikunnassa vain tehdään, mutta ei opeteta. "Laula ja arvostellaan laulusi numerolla", mutta kertaakaan ei opetettu mitään laulamisen perusteists tai tekniikoista. "Tee kuva harrastuksestasi ja arvostellaan se", mutta mitään ei opetettu esim. teknisesti. Pärjäsin kuviksessa etenkin myöhemmillä luokilla, koska hankin itse tietoa tekniikoista ym. Koulussa ei opetettu mitään. Toivon todella, että meno ei tule olemaan enää samanlaista oman lapseni kohdalla. "
Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat koulun olevan nykyään samanlaista kuin ysärillä?
Oletuksena jokainen tekee kaikki tehtävät. Osaaminen määrää arvosanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En ole ikinä ymmärtänyt sitä opetustyyliä lapsuudestani ysärillä, että musiikissa, kuvaamataidossa ja liikunnassa vain tehdään, mutta ei opeteta. "Laula ja arvostellaan laulusi numerolla", mutta kertaakaan ei opetettu mitään laulamisen perusteists tai tekniikoista. "Tee kuva harrastuksestasi ja arvostellaan se", mutta mitään ei opetettu esim. teknisesti. Pärjäsin kuviksessa etenkin myöhemmillä luokilla, koska hankin itse tietoa tekniikoista ym. Koulussa ei opetettu mitään. Toivon todella, että meno ei tule olemaan enää samanlaista oman lapseni kohdalla. "
Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat koulun olevan nykyään samanlaista kuin ysärillä?
Aloitus kuulosti siltä.
Pisa-tulokset paljastavat, että nykyään opetus Suomessa on jopa laadukkaampaa kuin ysärillä lama-Suomessa opettajalomautuksien aikana. Ei kun... hetkinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkoulun kuvismaikka täällä hei. Hienoa, että kuvataiteen (ei enää kymmeniin vuosiin kuvaamataito) oppiaine ja arviointi herättää keskustelua. Ap:lle on mielestäni vastattu jo kattavasti ja toivottavasti asia on hieman auennut.
Kannustaisin vanhempia katsomaan kotiin tuodut työt ja kyselemään mikä niissä oli tehtävänanto ja mitä missäkin työssä harjoiteltiin. Yläkoululaisilla on usein kuviksessa käytössään myös Classroom tmv. sähköinen portfolio, johon opettaja on nuo tehtävänannot tavoitteineen ja tekniikoineen kirjannut. Katso myös oppilaan kuvisvihko, jossa löytyy meillä ainakin teoriaa sekä kaikkien töiden luonnokset. Näistä saat jo kuvaa siitä, mitä on tavoiteltu ja mitä saavutettu.
Arvioinnista sen verran, että kuvataiteessa oppilas saa päättöarvosanansa jo 7.luokalla. Kriteerit päättöarvosanalle ovat melko tiukat. Mikäli hän ei jatka 8. tai 9. luokalla valinnaiskuviksissa, on samainen numero ysin kevättodistuksessa. Valinnaiskursseilla opetellaan lisää ja numeroon voi vaikuttaa. Kursseja on sekä taito-ja taideainavalinnaisena, joka arvioidaan numerolla että vapaana valintana, joka arvioidaan hyväksytty/hylätty. Hyväksytyn saadakseen on näissäkin kursseissa kuitenkin saavutettava tietty taso ja tehtävä työt eli pelkällä paikan päälle saapumisella ei kurssia saa läpi. Kuvataidetta (samoin kuin käsityötä, liikuntaa, musiikkia ja kotitaloutta) on siis nykyään mahdollista opiskella peruskoulussa myös ilman numeroarviointia.
Enkä voi olla lisäämättä vielä, että Pisa tulosten tapaan, maailman muuttuminen näkyy myös kuvataiteessa. Kuvataiteen tekeminen vaatii keskittymistä, pitkäjänteisyyttä ja hyvää työrauhaa. Luokat ovat usein levottomia eivätkä kaikki jaksa keskittyä kymmentä minuuttia kauempaa. Ohjeiden kuuntelemisessa on monella petrattavaa. Käden motoriikka sekä käden ja silmän yhteistyö on lapsilla heikentynyt. Siististi leikkaaminen/värittäminen ei kaikilta onnistu. Käsin kirjoittamista saati kaunokirjoittamista ei enää juurikaan ole. Lukeminen on vähentynyt ja sen myötä mielikuvitus on kuihtunut. Piirtämisen ja värittämisen sijaan kotona pelataan. Nämä kaikki näkyvät myös meillä taito- ja taideaineissa, vaikka matematiikka on se mistä ollaan nyt eniten huolissaan. Itse lähden liikkeelle lyijykynän sävytysotteesta, joka on kaiken perusta, mutta saattaa olla 12/13vuotiaille uusi asia.
Piirrä lapsesi kanssa joku kuva ja vertaa niitä. Suurin osa aikuisista ei opi koulussa kuvaamataidon tunneilla yhtään mitään.
Se olisi kyllä ollut epäreilua jos tyyppi, joka ei osaa piirtää tms saa 10 eikä panosta muuten kuin saa tehtävät tehtyä joten kuten vs minä, joka osaa piirtää/maalata saa 10 koska vain osaan.
Vastaus on että ketä kiinnostaa? Kuvaamataito ei ole tärkeä aine joten miksi stressata siitäkin numeron osalta
Matematiikka, äidinkieli ja englanti haltuun niin hyvä tulee
Vierailija kirjoitti:
Onko mieleesi tullut, että pilttisi on ehkä ihan yksinkertaisesti huono piirtäjä?
Vaikka kaikki tehtävät olisikin sudittu urakalla läpi, niin taiteessakaan määrä ei korvaa laatua!
Voisit ehkä ottaa pikku töhrylle pari yksityistä piirustustuntia ( asetelma, perspektiivi & pakopisteet, maisema, elävä malli. Oma käsi eri asennoissa tai pitelemässä erilaisia esineitä on hyvä harjoitusmalli ja aina mukana! ) ja pyydä opettajalta lausuntoa. Jatkatte sitten sen mukaan. Aloittakaa lyijykynä - hiilipiirroksilla. Tarvikkeet eivät paljoa maksa, Lidlissäkin on ollut hyviä aloittelijan settejä pikkurahalla!
Minkähänlainen symppis ihminen tämmöisenkin viestin kirjoittaa. Mikä on se hänen päällimmäinen kirjoittamisen syy?
jonkinlaisen oman ahdistuksen ja omien epäonnistumisentunteiden purku kai.
Onko mieleesi tullut, että pilttisi on ehkä ihan yksinkertaisesti huono piirtäjä?
Vaikka kaikki tehtävät olisikin sudittu urakalla läpi, niin taiteessakaan määrä ei korvaa laatua!
Voisit ehkä ottaa pikku töhrylle pari yksityistä piirustustuntia ( asetelma, perspektiivi & pakopisteet, maisema, elävä malli. Oma käsi eri asennoissa tai pitelemässä erilaisia esineitä on hyvä harjoitusmalli ja aina mukana! ) ja pyydä opettajalta lausuntoa. Jatkatte sitten sen mukaan. Aloittakaa lyijykynä - hiilipiirroksilla. Tarvikkeet eivät paljoa maksa, Lidlissäkin on ollut hyviä aloittelijan settejä pikkurahalla!