Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät

Tärkeintähän on kuitenkin, että kirjoittaa laudatur rivin ylioppilaskirjoituksissa ja erityisesti pikässä matikassa. - Jos näet sattuu pyrkimään joskus kansanedustajaksi tai pääsemään ministeriski presidentiksi pykimisestä puhumattakaan, niin vaikka olisit ylppäreiden jälkeen suorittanut maisterin tai vaikka tohtorin -oppiarvon, niin ainakin täällä tiedetään, että alasi on ollut jotain käisen heiluttelua tai tohtorin tutkinto on täysin turha kun sekin on tehty heppoisasta aiheesta kun kuka vaan voi suorittaa maisterin tutkinnon ja sen jälkeen väitellä senkus vaan kirjoittaa jotai diipadaapaa.

Opettaja ei ymmärrä taidetta, en surisi asiaa. 

Ei ihme että pisatulokset laskee, jos 8 saa sillä että suostuu tekemään tehtäviä. Ennen sai 5 sillä että oli yrittänyt, mutta ei osannut juuri mitään.

Ennen vanhaan koulussa annettiin numerot ihan sillä perusteella, kuinka hyvin osasi kyseisen aineen. Minulla oli usein jostain aineesta ehdot, tai jäin suoraan luokalleni, huolimatta siitä, että olin tehnyt kaikki tehtäväni. Ilmeisen huonosti, ainakin opettajan mielestä.

Ap:n mielipiteen mukaan mun olisi pitänyt saada 10 joka aineesta

Piirtää surkeasti?

Itselläni kuvaamataito oli aina todistuksessa 10.

Minulla oli musiikista arvosana 5.

En osannut laulaa.

(Siitä huolimatta kaikkien oppilaiden mukaan lukien minun yksinlauluni soitettiin kevätjuhlassa vanhemmille ja muille juhlavieraille c-kasetilta. Kun oman laulun vuoro tuli, piti nousta seisomaan ja kääntyä yleisöön päin. 

Tämä kasarilla.)

Voi taivas, tulipa mieleen kouluaika. Soitin pianoa musiikkiopistossa mutta musiikin numero oli koulussa viitonen. En osannut laulaa, en osannut soittaa nokkahuilua enkä halunnut johonkin bändiin mitä opettaja kokosi.

Liikunta oli seiska, juoksin kilpaa pitkiä matkoja, myöhemmin elämässä osallistuin maratoneille. Mutta mitä jum*l*uta kun sitä telinevoimistelua piti harjoitella. Tai pelata tennistä, pesäpalloa tai jalkapalloa. Kiinnosti tasan pyöreän nollan verran. En näe mitään järkeä juosta pallon perässä. En lapsena enkä aikuisena.

Kuvis oli oikea kärsimysten taival. En osannut piirtää nimeksikään. En vieläkään osaa ja täytyy myöntää että en haluakaan osata. Ilmaisen taidetta toisella tavalla.

Kuvaamataidossahan arvostellaan armotta lapsen taiteelliset taidot. Ne jotka ei osaa piirtää saa huonon numeron ja ne jotka osaa saa hyvän numeron. Niin yksinkertaista. Kyllä meillä oli kaikki oppilaat aina paikalla ja kaikki teki tarvittavat tehtävät, mutta jotkut sai huonoja ja jotkut hyviä numeroita.

Lapsesi ei osaa piirtää. Ei kaikki vaan osaa ja kyllä opettajat sen huomaavat.

Minkä ihmeen takia tällaisia numeroita jaetaan taideaineissa. Muuten koulussa kiitettävästi pärjäävä lapsi saa kuvaamataidosta todistukseen 6 - siitäkin huolimatta, että on tehnyt kaikki tehtävät.

Onko jonkun muun mielestä tässä äänessä jokin lapsensa menestykselle ahne vanhempi, joka ei suostu hyväksymään sitä tosiseikkaa, että heidän Kotivalo ei ole nero joka ikisessä asiassa?

Tuossa ollaan helposti lähellä tilannetta, jossa vanhempi ehdollistaa kiintymyksensä lapseen niin, että lapsi on hyväksytty vain sillä perusteella, jos tulee tarpeeksi hyviä numeroita?

Lapsen pitää tehdä tehtävät itse - jos joku Laosi tekee tehtävät lapsen puolesta niin kuutonenkin on jo yläkanttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnsä/toimintansa ei ole ilmeisesti vastannut parempaan arvosanaan oikeuttavia arviointiperusteita. Ellei virhe kyseessä.

Taidetta ei voi tuolla tavalla arvioida, vaikka olisi miten peruskoulun kuvisope

Mitä ihmeen taidetta? Jos tehtävänä on piirtää puu ja ass-fruittisi piirtää p-e-r-s-e-e-n, niin pitäisikö siitä muka antaa 10?

Minä sain kuvaamataidosta numeron 6. Tein aina kaikki tehtävät.

Jos olisin opettaja niin olisin antanut itselleni numeron 5. Niin surkean näkösiä teoksia, että vieläkin naurattaa vaikka kaikkeni yritin.

Pieni kritiikki eli paska mikä paska.

Kyllä alakoulussa voi olla kokeita kuvaamataidostakin. Taidehistoriajakson jälkeen varsinkin, myös eri tekniikoita voidaan kysyä kokeissa ja käskeä vaikka nimeämään vastavärit jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnsä/toimintansa ei ole ilmeisesti vastannut parempaan arvosanaan oikeuttavia arviointiperusteita. Ellei virhe kyseessä.

Taidetta ei voi tuolla tavalla arvioida, vaikka olisi miten peruskoulun kuvisope

Ei helvetti taas näitä. Kyllä taidetta voi ihan objektiivisesti arvioida. Kyllä ne Michaelangelon maalaukset ovat objektiivisesti katsoen hienompia mitä jotkut menkkaverityöt Kiasmassa

Maalaa rumia tauluja. Ei riitä että tehtäviä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi oikeasti surullinen, jos todistuksessa on huono arvosana? En muista omilta kouluvuosilta että ne huonoja arvosanoja saaneet lapset olisivat olleet surullisia siitä, vaikka osalla oli arvosanat huonoja melkein joka aineessa.

Jos numero vastaa todellisuutta, niin se on helpompi hyväksyä. Mutta jos tuntee olevansa ihan hyvä ja sitten lytätään huonolla numerolla, niin se masentaa ketä tahansa.

Oma lapseni sai ylemmillä luokilla kutosen äidinkielestä ja oli todella pettynyt. Otimme yhteyttä opettajaan ja selvisi, että opettaja oli kirjannut numeron väärin.

Joskus on myös oppilaita, joilla on todella vääristynyt kuva osaamisestaan. Äitini oli lukion matikanmaikka, ja hän kertoi joskus oppilaastaan, joka ei kertakaikkiaan osannut yhtään mitään, mutta innokkaasti laski tehtäviä. Ylioppilaskir

Erikoista ettei tuo tullut esille kun vasta ylioppilaskirjoituksissa.Eivätkö kokeet valmistaneet riittävästi kirjoituksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella jaloissa synnynnäinen fyysinen vamma joka hidastaa kävelyä, juoksemista ja luistelua. Hän saa aina seiskan liikunnasta koska ei yllä suorituksissa muiden tasolle.

Hänellehän 7 on sitten hyvä numero.

Omalla tyttärellä pitäisi kaiken järjen mukaan olla 8-9.

T. Se liikunnasta 7 todistukseen saaneen äiti (eihän niitä todistuksia vielä ole annettu)

Täällä toinen samanlainen äiti, ja 7 todistukseen saaneita lapsia on useampia. Lapset ovat jo aikuisia, mutta vieläkin nyppii se liikunnan seiska, kun olivat mielestään parempia ja innokkaampia liikkujia kuin ne, jotka saivat paremmat numerot.

Paljon ei lohduttanut, että saman numeron sai perheen kilpaurheilija, jonka opettaja laittoi eräässä joukkuelajissa pelaamaan toisen oppilaan kanssa kahdestaan kaikkia muita oppilaita vastaan, kun ne kaksi olivat niin hyviä harrastajia. Hän sai sentään valinnaisliikunnasta kykyjensä mukaisen 9 eri opettajalta.