Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole ikinä ymmärtänyt sitä opetustyyliä lapsuudestani ysärillä, että musiikissa, kuvaamataidossa ja liikunnassa vain tehdään, mutta ei opeteta. "Laula ja arvostellaan laulusi numerolla", mutta kertaakaan ei opetettu mitään laulamisen perusteists tai tekniikoista. "Tee kuva harrastuksestasi ja arvostellaan se", mutta mitään ei opetettu esim. teknisesti. Pärjäsin kuviksessa etenkin myöhemmillä luokilla, koska hankin itse tietoa tekniikoista ym. Koulussa ei opetettu mitään. Toivon todella, että meno ei tule olemaan enää samanlaista oman lapseni kohdalla. "

Miksi ihmeessä ihmiset kuvittelevat koulun olevan nykyään samanlaista kuin ysärillä?

 

Kyllä meille opetettiin kuvamaataidossa tekniikka ensin. Oikeastaan en edes ymmärtänyt kuinka laadukasta opetusta saimme.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuviksesta, käsitöistä,  musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon. 

 

P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena? 

Minusta kaikesta pitää arvosana, koska kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu, jotka saa lukuaineista välttäviä. Niiden liikunnan tai musiikin kiitettävä arvosana tulee heidän itsetuntoa, ja viestittää että hekin osaa jotain.

Olen äiti, jonka tyttären lukuaineet ovat kiitettäviä ja muut aineet hyviä ja välttäviä. Itselläni oli lapsena just toisin päin, musiikista sun muista hyvät tai kiitettävät ja lukuaineista välttävät.

Jos töiden tekninen toteutus on ollut huono? Esim joku muotokuvan piirtäminen, toisilla on näitä ääriviivat lyijykynällä ja mittasuhteet päin helvettiä, toiset osaa varjostukset sun muut. Onhan siinä eroa.

Mulla lauluääntä ei lainkaan ja musiikki oli kuitenkin 9. päättötodistuksessa 9. Lauluääni varmasti 6-7 (enemmän 6) eikä musiikillista korvaa lainkaan, mutta minut "pelasti" teoriakokeet. Olin hyvä oppimaan ja aina musiikin teoriakokeet 10. 

Kuvaamataito oli 10, mutta siinä ehkä vähän liikaa. Oikea olisi ollut varmaan 9. Käsityöt oli 10. Liikuntaa en muista. 9 tai 10. 

Paskasta työstä paska numero! Itse olin aivan huono kuviksessa ja sain silti 7. Sekin oli liikaa. 

Minä sain todistukseen kymmenen nelosta 4 luokalla vaikka sain kokeista kiitettäviä melko usein. Äitini haastoi koulun oikeuteen ja sain 15000 euroa korvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Arvosana ei tule pelkästä määrästä 

Ja onko edes tehnyt kaikkia tehtäviä? Sanoo vain tehneensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuviksesta, käsitöistä,  musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon. 

 

P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena? 

Minusta kaikesta pitää arvosana, koska kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu, jotka saa lukuaineista välttäviä. Niiden liikunnan tai musiikin kiitettävä arvosana tulee heidän itsetuntoa, ja viestittää että hekin osaa jotain.

Olen äiti, jonka tyttären lukuaineet ovat kiitettäviä ja muut aineet hyviä ja välttäviä. Itselläni oli lapsena just toisin päin, musiikista sun muista hyvät tai kiitettävät ja lukuaineista välttävät.

Ja jos ei tule arvosanaa, osa teineistä lintsaa heti, kun mahdollista. Tekeemvain minimin.

Juuri tämän takia peruskoulusta päästään nykyään läpi, vaikkei osata välttämättä edes lukea tai kirjoittaa. Vanhemmat eivät enää kestä sitä, että heidän lapsensa ei opettajan arvion mukaan olisi hyvä jossain.

Osa lapsista on toki taiteellisesti, liikunnallisesti, musiikillisesti, matemaattisesti, kielellisesti ym. lahjakkaampia kuin jotkut toiset lapset eikä lahjakkuutta pysty hankkimaan harjoituksella kuin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta taitoja voi silti jonkin verran petrata, jos haluaa. Miksi se on niin huono asia, jos lapsesta ei koskaan tule opettajan mielestä jossain tietyssä aineessa kiitettävän arvoista, jos muissa aineissa kuitenkin menee hyvin? Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia ja heillä on erilaiset vahvuudet.

Itselläni oli aina liikunta kutonen eikä siihen aikaan tullut kellekään mieleenkään, että siitä olisi pitänyt valittaa opettajalle, kun kuitenkin osallistuin kaikille liikuntatunneille ja tein siellä mitä käskettiin. En vaan ollut liikunnassa hyvä.